Tuijottaminen

että mitäs siinä tuijotat. Tuskin kuolet siihen, mutta tiedän ongelman. Itseänikin on monesti ottanut päähän ihmisten tuijotus, mutta minkä sille oikeastaan voi. Luulisin kuitenkin että loppujen lopuksi sua ei hämää tuo ihmisten tuijotus vaan että se on ennemminkin joku sisälläsi oliva ongelma mikä tulee esiin tuossa tilanteessa. Niin luulisin omasta kokemuksesta. Tsemppiä ja tuijottele takaisin!

Kaikesta voi tehdä itselleen ongelman - jopa katseesta.
Se on kuitenkin vain katse eikä mitään sen vaarallisempaa. Yleensä ihmiset katselevat toisiaan uteliaisuudesta, toiset taas eivät edes tajua "tuijottavansa" jotakin toista ihmistä naamaan kun ovat itse niin ajatuksissaan. Mitäs jos joku "tuijottaakin" sua siksi, että sä olet niin kaunis tai mielenkiintoisen näköinen?

Eli ei se katse ole aina automaattisesti ilkeä ja loukkaavaksi tarkoitettu, joten mietipä miksi sä valitset aina ajatella niin negatiivisesti toisten katseista? Tai omastasikin.

Nuorena ihminen on arka ulkonäöstään ja tuntee tarvetta kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Siinä arkuudessa jokainen ulkopuolinen katsekin saattaa tuntua kiusalliselta ja uhkaavalta. Se arkuus menee ohi aikanaan kun itseluottamus kasvaa elämänkokemusten myötä.

Älä siis eristä itseäsi muista hokemalla itsellesi, että olet jotenkin outo kun tuijottelet ihmisiä. Jokainen nuori tekee joskus jotakin "hullua" haastaakseen ympäristönsä ja hämmentääkseen kanssaeläjien näennäistä tyyneyttä, mutta ohi sekin pelleilyntarve menee.

Sinuna EN siis lähtisi tiuskimaan kanssaihmisille, että mitäs siinä toljotat, sillä sen tehtyäsi et taatusti tunne oloasi ainakaan paremmaksi kuin ennen suusi avaamista.
Käännä katse muualle ja keskity johonkin muuhun asiaan, jos jonkun katse alkaa häiritsemään. Osoitat siten ettei sua muiden katseet paljon heilauta ja se on askel itsenäistymiseen.

samaa ongelmaa.. Koitin aikoinaan aineita ja niistä jäi neurologinen vika. Onneksi olen päässyt aineista eroon. Mä katson, no tuijotan ihmisiä kai siksi kun oon niin epävarma itsestäni ja katson sitä miten ihmiset suhtautuvat minuun. Tuun koko ajan epävarmemmaksi, kun haukutaan homoksi ja vahtaajaksi. Sen takia mulle on tullut typerä tapa alkaa katsomaan maahan. Olen kyllä huomannut, että sitä ei kannata tehdä. Mulla on tosi outo maine vaikka muuten olen ihan tavallinen. Ei vaan kiinnosta katsoa paljon ihmisiä, kun erehtyy vielä tuijottamaan ja tiedä miksi luullaan ja sosiaaliset tilanteet alkavat ahdistaa. Mäkin olin ennen, tai tavallisesti, ihan "normaali". Suurimmaksi osaksi teen itse siitä tuijottamisestä ongelman ja sen ongelman huomaa käyttäytymisestä.

Kyllä siitä voi päästä eroon, mutta ei siitä hetkessä pääse. Tai sitten pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Se on varmaan mulla se suurin ongelma, että en ole hyväksynyt.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000009896976

tämä tuntuu olevan aika yleistä, myös itselläni, ja on tämä vittum*ista

on tuota vikaa. Tuntuu aika tutulta mitä kerrotte. Haukutaan vahtaajaksi ja myös homoksi. Ei ole todellakaan mukavaa. Vituttaa kun ei osaa muuten olla, niin kattoo sillon vaan maahan. Se vahtaaminen on kai vaan sellainen opittu tapa. Kyllä siitä voi päästä pois. Ei sais olla itselleen liian ankara.

Joskus yläasteaikoina mulle sattui aika ihmeellinen tilanne kun jouduin tiuskivan tuijottajan uhriksi. Eräällä ruokavälkällä se tuijottaja sattui istumaan viereisessä pöydässä. Tunsin miten se vahtasi monta sekuntia minua ja oli pakko katsoa jos sillä vaikka olisi ollut asiaa tai jotain. No, se vaan tuijotti, tosin vähän ajan päästä siirsi katseensa muualle. Minä tein ihan samoin ja vähän ihmettelin että roikkuuko hampaideni välistä pinaattia vai mikä on... Sitten kohta oli pakko tarkistaa että tuijottaako se vieläkin. No sittenhän se tuijotti uudestaan ja ihmettelin että mitä se tuijottaa. Sitten yhtäkkiä se vaan rupesi valittamaan että "mitä v***ua tuijotat siinä?". Menin sanattomaksi. Se itse nimittäin aloitti sen tuijottamisen eikä lopettanut sitä ja käänsi kaiken minun syyksi. En ottanut asiaa niin vakavasti mutta tämä toistui muutaman kerran. Aina se vaan tuijotti. Tässä vaiheessa tämä tarinani lähestyy kliimaksiaan... Kerran koulun käytävällä se tyttö sitten riehui jotain ja kompastui juuri sopivasti niin, että kun se kaatui, sen pää upposi suoraan käytävällä olleeseen roskakoriin. Siinä sitten vierestä katselin, enkä todellakaan voi väittää ettenkö olisi tuijottanut sitä tyttöä siinä tilanteessa. No eipä enää kysynyt että "mitä v***ua tuijotat siinä?" ja sen jälkeen se ei enää tuijottanut ikinä. No oppipahan kantapään kautta olemaan tuijottamatta.

Ehkä tarinan opetus on vaan se, ettei kannata tehdä siitä tuijottamisesta niin suurta numeroa, eikä ainakaan syytellä muita tuijottamisesta. Kannattaa vaan unohtaa koko homma. On ihan tavallista että ihmiset luovat katsekontakteja lajitovereihin, mutta yleensä tilanne selviää pikaisella vilkaisulla. Ei kaikista kannata tehdä yhdellä katsauksella mitään syvällisiä diagnooseja, silloin jää helposti tuijottamaan. Jollain tavalla tuijotetuksi tuleminen tuntuu uhkaavalta. Eli jos tuijotat, saatat (ainakin alitajuisesti) näyttää toisen mielestä jotenkin uhkaavalta ja se koetaan epämiellyttäväksi. Ehkä sen takia tulee tarve jäädä katsomaan että miten se toinen reagoi siihen tuijottamiseen, eikä voi lopettaa tuijottamista. Sitten syntyy tuollainen hämmentävä tilanne. Voimia sinulle taistelussasi tuijottamista vastaan! Päätä vaan olla yhtenä päivänä tuijottamatta ihmisiä, katsot vaan pikaisesti tovereiden pärstäkertoimet ja sen jälkeen siirrät vaan katseen muualle. Kohta huomaatkin ettei sinua enää tuijoteta takaisin ja kaikki on taas normaalisti. Tuijottaminen unohtuu yllättävän nopeasti, usko pois.

Olen itse vasta 13 ja bussissa pari vuotta vanhempi poika tuijjottaa jatkuvasti ja näin on jo jatkunut kuukauden ajan... En enää kestä tätä jos olet Poika älä pliis katso muita tyttöjä te ette voi tietää miltä niist tuntuu ja sama myös tytöille ei oikeesti kannata se ei oo hirveen kivaa kaikkien mielestä itse olen monet päivät tässä vaan itkenyt ahdistuksesta ja oon vaihtanut ihan täysin vaatteita oon heittänyt kaikki vähäkin tiukat pois ja käytön vaa isoja vaatteita sen YHDEN pojan TUIJOTUKSEN takia että oikeesti ei oo kivaa tämä ei kyllä ole kaikilla sama juttu mutta mulla menee oikeesti näin pahasti tää

Vantaan korona rokotus jumbossa vittumainen akka töissä ei saanut sivulle katsoa kun rupesi rääkymään ei saa kuunnella toisten juttuja eikä katsoa tuntomerkit rokottajasta blondi rääkyjä.ittu jos ei saa pää paria sekuntia olla toisessa suunnassa.

Saahan sitä ihminen katsoa minne haluaa. Ihan turha alkaa räyhää tai komentelee. Kun ei niitänatsojaole.

Näytät niin seksikkäältä ettö on pakko tuijottaa.

Ja sitten kotona antaa mennä oikein kunnolla.