Apuva!

Juu, minä olen olen itse härkä ja minulla on härkäpoika. Eilen tärisi melkein, kun poika suuttui ja asiastakin oikeastaan. Hän on hyvin periaatteellinen, reipas ja ahkera lapsi ja kuin aurinko pääsääntöisesti.
Tiedätkös mitä, härkälapsi pitää ihokosketuksesta, sylistä, halailuista, hellyydestä. Minä saan poikani rauhoittumaan, kun annan hänen olla vähän aikaa rauhassa, sanon vaan sanottavani ja annan hänen perääntyä kunnialla. Sitten menen porisemaan ja silittelen päästä, otan kädestä ja halaankin, se ei aina onnistu. Pienempänä otin syliini ja siinä istuimme, joskus tunninkin. Keinoja täytyy muuttaa, kun lapsi kasvaa.
Meillä on kaksi härkää vastatusten, mutta minä olen se joka määrää ja poikani tyytyy siihen, kunhan ensin vähän pistää hanttiin :)
Fyysinen kuritus, se tekisi todella pahaa jälkeä teidän keskinäisille suhteillenne. Minua on äitini joskus lyönyt eikä koskaan saa sitä anteeksi. No normaalivälit meillä ns on, mutta sydämelliset ei koskaan. Hän yritti nujertaa tahtoni täysin. Minä sitten kostin tavallani, olemassa vaiti omista tärkeistä asioistani, jätin hänet ulkopuolelle. Eihän se hyvää tehnyt minulle itsellenikään, mutta niin vaan kävi.
Joten unohda tosiaan sellainen kuritus, näytä että rakastat lastasi, mutta älä suostu pompoteltavaksi, koska muitakin keinoja kurin pitoon löytyy.