Onko täällä ketään joka on opiskeluaikanaan hakenut apua masennukseen? Kärsin lievästä masennuksesta ja olen tässä pohdiskellut miten hoito tällaisessa tilanteessa etenee. Laittaako lääkäri suoraan psykologin juttusille vai suostuukohan se kokeilemaan ensin jotain suht turvallista masennuslääkettä, koska masennukseeni kuuluu myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja masennus on kestänyt jo lähemmäs kaksi vuotta? Toisaalta oireet eivät vielä ainakaan ole kamalan pahat, tietysti yksinäiseksi olen jäänyt ja helposti vetäydyn syrjään porukoista. Uskoisin että kyse on lievästä masennuksesta vaikka en tarkemmasta diagnosoinnista olekaan perillä, vakavia itsemurha-ajatuksia tai vastaavaa ei ainakaan vielä ole ollut. Olisi mukavaa jos kirjoittaisitte tänne kokemuksianne/mielipiteitänne, ei ole mukava pohtia tällaista yksinkään ja lääkärin aikaan on vielä puolitoista viikkoa aikaa... kiitos.
Masennus
hakoteillä
131381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo, kyllä melko helposti saat lääkettä masennukseesi, uudet ns. SSRI-lääkkeet (selective serotonin reuptake inhibitor) ovat niin turvallisia ja lähes sivuvaikutuksettomia (korkeintaan jotain orgasmi/ejakulaatiovaikeuksia saattaa ilmetä) ja halpojakin. Toki keskusteluhoidostakin hyötyisit, se voidaan järjestää useammalla tavalla sitten tarvittaessa.
Lievältä masennukselta tuo vaivasi oirekuvauksen perusteella vaikuttaa, tosin aika suppeahan tuo kuvaus oli, mutta en sanoisi että keskivaikeaa/vaikeaa olisi. Melko pitkään kyllä jo kestänyt, hyvä että hait apua!
Mukava että vastasit. Jos vielä luet tätä niin voisitko sanoa että voiko tämän masennuksen oireina olla myös niska-/hartiakivut ja välillä pistää rinnassa. Tietysti joku muukin voi vastata jos tietää. Olen käynyt rintakivun takia lääkärissäkin (tai jouduin kerran) mutta sydämessä ei ollut yhtikäs mitään vikaa, eli oireena tosiaan oli se pelkkä kipu. Lisäksi päätä on särkenyt viime aikoina. Parin masentuneemman vuoden aikana on joka ilta ollut nukahtamisvaikeuksiakin, eli sängyssä pitää pyöriä tunti tai kaksikin. En ole myöskään saanut selvyyttä siihen, miten masennuksen vaikeusaste määritellään, eli onko se pelkkien oireiden vai keston perusteella? Mutta olen kuitenkin käsittänyt että lääkehoitoa voitaisiin useissa tapauksissa kokeilla jo lievemmissäkin tapauksissa ja lääkäri varmaan aika innokkaasti patistaa sinne psykologin juttusille...
Minulla on jonkinlaisia kokemuksia masennuksesta, mutta en ole koskaan käynyt lääkäriltä hakemassa diagnoosia. Minä kärsin pää-, niska- ja kasvosäryistä. Nämä johtuivat mielestäni huonosti nukutuista öistä, stressistä, liikunnan ja ulkoilun puutteesta sekä heikentyneestä vastustuskyvystä (sairastuin helposti flunssaan). Sydämessä tuntui joskus pistoa, mutta päättelin sen johtuvan närästyksestä. Omituista kyllä, närästys voi aiheuttaa sydämessä tuntuvaa kovaakin vihlontaa. Närästystä taasen ilmenee kai helpommin stressin aikana. Toisaalta oireet voivat olla psyykkisiä: itseään tarkkailee liikaa ja oireita ikäänkuin keksii.
Toivon, että saat apua. Olet ollut masentunut jo melko pitkään ja asialle olisi tärkeää tehdä jotakin, että saat vielä elämästä kiinni. Jos haluat keskustella asiasta enemmän, niin kehotan käymään osoitteessa http://www.tukinet.net
Omalla kohdalla on ollut aika tavalla vastaavia tuntemuksia aika ajoin. Olen huomannut sen, että syynä on yleensä stressi (myös masentuneisuus). Viimeksi n. pari viikkoa sitten iski jonkinlainen paniikkikohtaus keskellä päivää (rinnassa tuntui tasaisin väliajoin pientä vihlontaa) ja soitin saman tien hoitajalle. Olo kuitenkin rauhoittui saman tien kuin puoliso tuli kotiin ja tuntemukset katosivat. Sitten kun vielä itsetarkkailu lisääntyy kun "käpertyy" itseensä, niin silloin alkaa löytyä kaikenlaisia "vaivoja". Vaikka siis toki nuo tuntemukset ovat tietenkin tosia, koska kyllähän stressi aiheuttaa fyysisiä oireita.
Kiitos taas vastauksistanne! Oikeastaan helpottavaa että nuo oireet johtuvat stressistä/masennuksesta/ahdistuksesta. Viimeksi tänään alkoi vihloa rintaan ja sitä ennen jomotti hartioita. Onneksi sitä ei enää säikähdä niin pahasti kuin alussa, mutta ei siinä oikein voi normaalisti enää ajatella ja olla kun koskee. Aiemmin epäilin vaan että minulla saattaa olla monta eri vaivaa monenlaisten oireiden takia mutta nyt uskon että tämä todella johtuu masennuksesta ja stressistä. Ette uskokaan miten kamalasti helpotti jo kun vastasitte näihin viesteihini. En ainakaan turhaan varannut sitä lääkärin aikaa.
Lääk.kandi puhuu orgasmi/ejakulaatiovaikeuksista mielestäni vähättelevään sävyyn ("korkeintaan"). Toivottavasti ei kuitenkaan potilaitaan hoitaessaan vähättele ongelmaa ja osaa näistä ongelmista myös aktiivisesti potilasta haastatella. Mielestäni seksuaalisuus on kuitenkin aika kekseinen osa ja olisi kurjaa jos masentunut potilas joutuisi siitäkin vähästä ilosta luopumaan. SSRI-lääkkeitäkin parempia on, mitä tulee seksiongelmiin. Ja SSRI-lääkkeiden indusoimiin orgasmivaikeuksiin on myös olemassa tropit...
Itselläni oli vuosi n. sitten vaikea elämäntilanne, jolloin kärsin masentuneisuudesta. Lääkäri määräsi saman tien lääkkeitä, mm. sen takia että olisin nukkunut paremmin. En kuitenkaan lääkkeitä ottanut. Psykologin kanssa kävin sitten juttelemassa muutaman kerran ja myös psykiatrilla kertaalleen. Omalla kohdalla oli tosiaan kyse vaikeasta tilanteesta, joten oma olo parani hiljalleen kun tilanne raukesi ja kului aikaa. Tosin vasta nyt oikeastaan tuntuu siltä, että tuon ajan ongelmat ovat oikein todella takana päin eivätkä enää vaikuta mielessä. Mutta, kyllä YTHS:ltä hyvin apuja saa näissä asioissa. Tsemppiä! :)
onkin ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Siitä saa aina joku perheessä/lähipiirissä kärsiä se on varma, tiedän omasta kokemuksesta. Itse en ole käyttänyt, enkä käytä, kuten en mitään muutakaan aineita...
Lääkäreistä ei ole muuta kuin haittaa:)) Ja niihin jää sitäpaitsi koukkuun
Mutta se on jokaisen oma asia!
Siitä vaan jos on niin heikko ihminen ettei pärjää ilman.
Kyllä sellaisia tilanteita saa tulla ja tuleekin, kun ei pärjää ilman apua (lääkkeitä tai muita ihmisiä). Ei ole heikkoutta uskaltaa hakea apua.
miten vaan
Lääkkeitäkin on moneen lähtöön. Olen ottanut selvää erilaisista masennuksen hoitoon käytettävistä lääkkeistä ja ne todella parantavat tilannetta suurella osalla kaikista masennuspotilaista. Tietääkseni on myös tehty tutkimuksia siitä, että serotoniiniaineenvaihduntaan liittyvät lääkkeet korjaavat aivojen serotoniiniratoja jolloin vaikutus ei todellakaan olisi mikään hetkellinen ja "keinotekoinen". Omat oireeni ainakin ovat sen verran ratkaisevia että todella haluan kokeilla lääkitystä. Omaan unettomuuteeni, väsymykseen, stressaantumiseen, kipuihin, jännittämiseen yms. yms. tuskin pelkkä psykologin puhelinaika auttaa. Minusta ei ole heikkous että yrittää hakea asiantuntevaa apua...
Niin niistä todella on hyötyä, jos ei ota yliannoksia eikä käytä alkoholia päälle, niinkuin eräs tuttuni teki...
jokaisen oma asia mitä käyttää, mutta ite en oo kyllä käyttämässä ikinä mitään lääkkeitä, ellei tule jokin kuoleman vakava sairaus esim syöpä. Ja mullain oon ikää jo 48 vuotta, eli en oo käyttänyt tähänkään asti. Masennuksenkin oon saanut pois ihan muilla keinoin (ulkoilemalla), kuin "pöperöillä", kivut levolla, liikunnalla.