Yksinhuoltaja äidillä oli 2 lasta, 8-vuotias ja 5-vuotias. 8-vuotiasta kiusattiin pihalla mm. myös aikuisten toimesta. Äiti oli työssä käyvä, mutta meni sosiaalitoimistoon pyytämään neuvoa siihen, että hänen lastaan kiusattiin. Niinpä aina niin viisaat, opiskelleet ja auttamishaluiset sosiaalityöntekijät sanoivat, että jos otettaisiin lapsi vähäksi aikaa pois pihapiiristä, niin tilanne rauhoittuisi. Tietenkin äiti ajatteli lapsensa parasta ja suostui tähän. Mutta eipä äiti arvannut kuinka piru mellasti tämän päätöksen takana.
Lapsi otettiin huostaan ja sijoitettiin sijaisperheeseen kauas Espoosta. Suru, kova suru jäi äidille, mutta nuoremman lapsen takia äiti jaksoi pysyä työelämässä.
Aina kun lapsi tuli lomille, äiti leipoi täytekakun. Tästä sijaisäiti oli pahoittanut mielensä, valitti sosiaalitoimeen ja äiti joutui puhutteluun. Ei saa kakkua leipoa, ettei sijaisäiti hermostu. Mutta koska äiti oli töissä ja tienasi rahansa itse kakun leivonta jatkui.
Ja niin lapsella alkoi kiertolais elämä sijaisperheestä sijaisperheeseen ja lopulta laitokseen. Nyt lapsi on aikuinen, mutta ei halua puhua koko ajasta mitään. On hyvin paljon äitinsä kanssa tekemisissä, on työelämässä. Kiitos äidin, joka jaksoi pysyä lapsensa rinnalla.
Näin Espoo auttaa yksinhuoltajia.
Lapsi otettiin huostaan ja sijoitettiin sijaisperheeseen kauas Espoosta. Suru, kova suru jäi äidille, mutta nuoremman lapsen takia äiti jaksoi pysyä työelämässä.
Aina kun lapsi tuli lomille, äiti leipoi täytekakun. Tästä sijaisäiti oli pahoittanut mielensä, valitti sosiaalitoimeen ja äiti joutui puhutteluun. Ei saa kakkua leipoa, ettei sijaisäiti hermostu. Mutta koska äiti oli töissä ja tienasi rahansa itse kakun leivonta jatkui.
Ja niin lapsella alkoi kiertolais elämä sijaisperheestä sijaisperheeseen ja lopulta laitokseen. Nyt lapsi on aikuinen, mutta ei halua puhua koko ajasta mitään. On hyvin paljon äitinsä kanssa tekemisissä, on työelämässä. Kiitos äidin, joka jaksoi pysyä lapsensa rinnalla.
Näin Espoo auttaa yksinhuoltajia.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jotta vääryys saataisiin kitkettyä pois, tulisi tehdä myös toisenlaisia tekoja. Itse valitsisin muut keinot.
Teurastaisin puoli kylää. Eiköhän tavat muuttuisi. Joku sen kuitenkin jonakin päivänä tekee.
totuutta muunneltu tässä kirjoituksessa?:)
Kiusaamista ja kakkua...
Kaikenlaista sitä ihmiset viittii.. mihin pyrit tällä? Näkispä sen sosiaaliviranomaisen, joka ehdottaa tollaista. No, mutta nauru pidentää ikää - Kiitos päivän ensimmäisestä naurusta;D
Lasta kiusataan pihalla.. sillehän ei mitään voi, vai? Puhua kiusaajille, hutkia vaikka päin näköä, jollei puhe auta.. myöskään muutto ei tulisi kyseeseen? Tai ulkoilu toisaalla tai vanhemman läsnäollessa?
Juu, kovin hyväksi ei voi mielikuvitustasi kehua. Keksi ensi kerralla parempi tarina, mikäli tarkoituksesi on sälyttää ihmisten vihat Espoon sosiaaliviranomaisten niskaan. Tällä kirjoituksella saat vain itsesi vaikuttamaan typerältä.
millainen äiti kipittää sosiaaliviranomaisten juttusille, jos lapsta kiusataan pihalla??
Juupajuu.
Mutta ajatteles kuinka monta perhettä on tuhottu. Minä tiedän tapauksen ja tunnen perheen, joten tiedän mitä kirjoitan.
Minä kirjoitan kokemuksesta, en siitä, mitä jotkut viranomaiset tai kaltaisesi haluaa minun kirjoittavan. Kuka kovimman tuskan, surun ja ikävän kohtaa huostaan otto tapauksissa. Ei ainakaan sosiaalityöntekijä, joka "auttaa" palkkansa eteen eikä sijaisvanhemmat, jotka "hyvää hyvyttään" ottavat lapsen sijoitukseen saadessaan kaikki mahdolliset tuet: lapsilisät, kulukorvaukset ja hoitopalkkion.
Surun, ikävän ja tuskan kokee se lapsi, joka otetaan huostaan sekä ne vanhemmat, joilta lapsi otetaan huostaan. Lisäksi siinä on sijaiskärsijöitä lapsen suku, perheen ystävä- ja tuttavapiiri ja lähiympäristö. Ja kuinka musertavaa on nähdä, että ennen iloinen, elämänmyönteinen ja aktiivinen vanhempi masentuu, katkeroituu ja raivoaa. Viha on se oikea sana, mikä on päällimäinen tunne.
Ja vielä Espoosta. Tiedän, että täällä on hyviä sosiaalityöntekijöitä, jotka tukevat ja auttavat perheitä eteenpäin kriisin yli. Mutta yksikin huono sosiaalityöntekijä päätöksillään saa aikaan sen, että tarvitaan legioona hyviä ja auttamishaluisia ihmisiä, jotka voivat edes jollain tavalla nostaa vihaisen, katkeroituneen ja masentuneen ihmisen ihmistenilmoille ja nauttimaan elämästä. Jos se edes onnistuu tällaisen mielivallan ja tuhoisan teon alla.
Minulla on tällä hetkellä tosi rautainen ja ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä. Ja näin on moni muukin sanonut tästä sosiaalityöntekijästä!
Mutta mitä mahtoi ajatella äiti, joka ensimmäisenä oli valmis antamaan lapsensa pois? Kenen äidin ei tulisi mieleen MUUTTAA YHDESSÄ lapsen kanssa pois pihalta jossa kiusataan?? Jos kerran työssäkin kävi niin ei kai se muutto olisi niin mahdoton ollut?
Että kyllä se tässä(kin) tapauksessa oli äiti joka lapsensa hylkäsi!
Tämä tarina kyllä vain vahvisti käsitystä siitä kuinka helppoa onkaan vääristellä totuutta ja sepitellä tarinoita oman mielen mukaisesti! Jos olisit lähestynyt asiaa toisella tavalla olisit uskottavampi.. Minä kyllä uskon, että on olemassa huonoja (sos.)työntekijöitä, mutta tämä ei ole ollenkaan oikea tapa sitä todeta! Päinvastoin!
rahat muuttoon? Mieti, kuinka vaikea tæællæ on saada asuntoja, ei ehkæ tællæ hetkellæ, koska kuulemma on asuntoja tyhjillææn. Ælæ sinæ hyøkkææ kun et asioista mitææn tiedæ.
Ei æiti arvannut, ettæ kysymyksessæ voisi olla tællainen prosessi. Ei ehkæ olisi edes hiiskunut sosiaalityøntekijøille.
Mutta kun oli hyvæ uskoinen hølmø. Luuli apua hakiessaa, ettæ apua saisi, eikæ arvannut, ettæ sosiaalitoimi "auttava" kæsi onkin tappava kæsi!
sosiaalityöntekijältä?
Tiedän että asuntoa ei saa kovinkaan helposti jos on sekavat paperit jo entuudestaan. Tiedän kuten sinullakin oli. Älä viitsi syyttää muita ota syyt omille harteillesi.
Sijaisäitinä en saa muuta tukea kuin lapsilisän, mutta siihen ovat oikeutettuja KAIKKI alle 17v lapset, ei ainoastaan sijaisperheissä asuvat.
Kulukorvaus on nimensä mukaisesti korvaus lapsen kulutukseen, ei mikään tuki.
Palkkio taas on MINUN "palkkani", ei siis sekään mikään tuki.
pysyt. Valitettavasti!
Kiva nokkia, kot, kot, kot!
Tiedän sen mitä edellinen kirjoitti! Ja hän kirjoitti, että äiti oli työssä. Työssäkäyvä ihminen pystyy ihan varmasti pääkupunkiseudulta asunnon hankkimaan jos tarve on! Nimimerkki kokemusta!
Itse olisin tuossa tilanteessa ihan varmasti muuttanut yhdessä lapsen kanssa kuin edes kuukaudeksi antanut rakkaintani pois luotani!! Kuukausikin on jo TOSI pitkä aika olla erossa raikkaimmistaan ja tehdäänkö edes niin lyhyeksi ajaksi huostaanottoja?
Täällä tuntuu olevan ihan trendinä, että kerrotaan jotain mielipuolisia tarinoita ja sitten niitä ei saisi kyseenalaistaa lainkaan! Kun jotain kysyy on vastaus "älä utele!". Kaikki pitäisi niellä purematta ja uskoa vaikka mitä tarinoita! Anteeksi vaan, mutta en ole niin tyhmä.
Ja TODELLAKIN, hölmö pitää olla jos menee sosiaalitoimistoon kantelemaan, että pihan lapset kiusaa meidän Anttia! Mitähän kuvitteli heidän siellä tekevän? Tulevan pihapoliisiksi? Vai itsekö äiti ehdotti, että josko ottaisitte lapsukaiseni kun sitä kiusataan meidän pihalla? HALOO!!
Mutta minä taidankin tästä painua poliisiasemalle kun vaivaa angiina!
se lääkekipposi jo esiin ennen kuin kokonaan sekoat räpylöihisi..
Kana se kaakattaa!
Sanoi kana!
Kana johtaa lapsi-pili-pali-peliä 2-0, seuraava kommentti voi tuoda jo parhaan kanan tittelin, sillä peli pistetään kolmesta voitosta poikki.
kaakattavan. Vieläkö ihmettelet miksi lapsesi on sinulta huostaan otettu?
yllättävän käänteen! Jokin ulkopuolinen, tuomariksi itseään kuvitteleva demoni, osallistuu peliin. Kotkotuksillaan hän vie kirkkaasti vuoden kana -palkinnon! O N N E A ! ! !
että huostaanottotapaus on yhdyssana?
Hyvä pointti !
Kaikkihan tietävät, että Espoossa ei ole köyhiä. Näin siellä ei ole myöskään huostaanottoja. Kultarannikolla kaikki hyvin.
Tässä oli varmaan koko totuus, mitään pois jättämättä.
No, enpä usko. Saattoi unohtua jotain.
Yhäti näitä urbaanilegendoja elää ja syntyy.
Huostaanotto on a) kallista, sitä ei tehdä kevein perustein jo sitäkään syystä ja b) sille on oltava perusteet. Asia voidaan viedä ja viedään usein oikeuteen. Eikä se ole mikään sossujen hyysäyspaikka.
Sijaisperheet miuuten VELVOITETAAN pitämään yllä suhteita lapsen omaan verkostoon niin kauan kuin se ylipäänsä on mahdollista. Välit voidaan katkaista VAIN, jos yhteydenpidosta on VAKAVAA haittaa lapselle. Näin tapahtuu hyvin harvoin. Suhteita pidetään yllä, koska lastensuojelulain mukaista on pyrkiä palauttamaan lapsi syntymävanhemmilleen, jos he vain kuntoutuvat tarpeeksi hoitamaan vanhemmuuttaan.
Turha on kenekään kuvitella, että yhtään lasta pidettäisiin huostaanotettuna, jos siihen ei ole vakavaa tarvetta. Se on niin jumalattoman kallista. Sijaisperheitäkin on ihan liian vähän. Siihen leikkiin kun uskaltaa ja haluaa lähteä enää niin kovin harva. Lapset kun ovat kovin häiriytyneitä, vanhemmat myös usein uhkaavia ja väkivaltaisia ja työstä saatu palkkio olematon muutenkin ja työaikaan nähden mitätön.
Mikäli alkuperäisen tarina oli totta kirjoittajan mielestä, niin voin sanoa, että pahasti on sinua sumutettu. Ehkä sinulle kerrottiin tällainen versio ja sinä uskoit. Todellisuudessa takana oli AIVAN VARMASTI jotakin todella vakavaa. Ehkä kuitenkin sellaista, mitä sinä ja muut ulkopuoliset ette nähneet; väkivaltaa(myös henkinen väkivalta on väkivaltaa), insestiä, laiminlyöntiä, lapsen mahdollista itsetuhoisuutta ym. ym.
Lapsi voidaan kyllä siirtää avohuollon tukitoimena joksikin aikaa pois, esim. tukiperheeseen, mutta kyse EI ole huostaanotosta. Jotta siitä mennään huostaanottoon asti täytyy tapahtua vielä PALJON.
Seuraavasta kertomuksesta voi päätellä huostaanottojen oikeudellisuudesta ja lapsen edun tavoittelusta:
1.Minun lapeni vietiin turhaan.
Kun lapseni otettiin minulta, olin opiskellut neljä vuotta, elättänyt sekä lapseni että itseni opintolainalla.
Olin silloin aika väsynyt, sillä taloudellinen tilanteeni oli tiukka, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa. Itse oli lasteni koulun vanhempain yhdistyksissä aktiivisesti mukana.
Kun lapseni otettiin minulta pois, sosiaalityöntekijä kirjoitti omiin papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Hän lähetti minut Jorvin psykiatriselle osastolle, josta minut palautettiin takaisin, koska siellä kerrottuani tarinani, he sanoivat, että paikkoja on vähän ja väsymyksen takia sisään ei oteta.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti esimiehilleen, että olen huumeiden käyttäjä. Jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan oman näkemyksensä sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut "perua päätöstään".
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa.
b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
2.Tavatessamme ensimmäisen kerran yhdessä tyttöjeni kanssa sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä sanoi kuultemme, että "heti kun minä näin teidät, ajattelin, että nyt tuli OIKEAT vanhemmat Kirsille ja Heidille". Nuorempi tytöistäni sanoi, että "SIJAISVANHEMMAT".
Palaverissa toinen sosiaalityöntekijä kysyi, että kuinka usein olemme pohjoisessa olevan sukuni kanssa tekemisissä. Kerroin, että talvella vietämme viikon tai kaksi ja kesällä noin kuukauden pohjoisessa. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että on parempi, ettei sukuni ole enää lasteni kanssa niin paljon yhteydesä! ?
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä rhuostaan otto ja sijoitus oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti.
Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat.
Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
JA TÄHÄN LISÄÄN, ETTÄ KUN LAPSENI OLIVAT ENSIMMÄISESSÄ SIJAISPERHEESSÄ JA KUN VAADIN LAPSILLENI PAREMPIA OLOSUHTEITA, NIIN ESPOON LASTEN ERITYISTARPEIDEN JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SANOI MINULLE, ETTÄ
"MIKSI ET JO LUOVU LAPSISTASI. YLEENSÄ VANHEMMAT LUOPUVAT PALJON AIKAISEMMASSA VAIHEESSA."
OLEN OLLUT TYÖTÖN KOKO HUOSTAANOTON AJAN. MASENNUIN, ENKÄ OLE SAANUT TÖITÄ. Hakenut olen.
Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
kerta lie, kun tuota tarinaa kerrot... mutta millon aiot kertoa koko totuuden?
Tähän kai voi joutua kun tarpeeksi viiraa.. Ei muuta kuin jankutusta ja vääristelyä omaksi eduksi. PP:n olisi niin helppo todistaa oikeassa olonsa JOS kirjoittaisi mitä sossu on huostaanottopapereihin kirjoittanut ho:n syyksi. OLISIT PP JUMALA SEN JÄLKEEN. Mutta yllätys, yllätys, sitähän tämä pieni ihminen ei tule tekemään. Vetoaa vain uteliaisuuteen jne., vaikka siitähän ei ole kyse. Kyse on perusteista ja todistamisesta, faktoista. Hänelle faktoja ovat vain muiden tekemiset ja nekin hänen suodattimensa kautta. Vain muissa on vika..
Onko esittää oikeuden pöytäkirjoja. Ehkä PP tietää asian parhaiten itse ja kertoo sen.
Voiko tuollaista oikeasti tapahtua. Tekeekö Espoo näin paljon virkavirheitä, vai onko tuossa jutussa koko totuus? Ei tuollaisen takia voida huostaanottaa. Muistakaa muitakin yksinhuoltajia: Tanja Karpela jne...
asuinaluettaan ja asuntoaan, jos lapsiakiusataan. Sitäpaitsi, hänen lapsensa ovat poliisin lapsia. Kyllä sossu mielelään auttaa!
Mutta entä ne yksinhuoltajat, joilla ei ole rahaa ja jotka ovat pienipalkkaisia. Tai lapset eivät ole poliisin lapsia? Mikä heidän kohtalonsa?