polski owczarek nizinny

Kuulostaa juuri sellaiselta koiralta kuin rotuyhdistyksen sivuilla kerrotaan. :)

Koirakuume on kova, mutta tällä hetkellä ei vielä ole mahdollisuutta ottaa koiraa. No, onpahan tarpeeksi aikaa etsiä sitä omaa rotua :-D Miten itse päädyit juuri polskiin?

Ehkä eniten polskissa mietityttää juuri tuo varautuneisuus. Onko sinun pennussasi merkkejä varautuneisuudesta? Kuulemma myös oikein sosiaalisia (=vähemmän varautuneita) polskejakin löytyy, mutta se taitaa olla juuri oikeanlaisen sosiaalistamisen ansioita.

Ovatko polskit hirvittävän aktiivista sorttia vai tyytyvätkö välillä vähempään touhuiluun? Pentuaikana varmasti vilskettä riittää :-D

Mites muuta osaisin kysyä? Oliko sopivan kasvattajan löytäminen helppoa? Entä missä hinnoissa pennut ovat?

Tiitu kirjoitti:

Kuulostaa juuri sellaiselta koiralta kuin rotuyhdistyksen sivuilla kerrotaan. :)

Koirakuume on kova, mutta tällä hetkellä ei vielä ole mahdollisuutta ottaa koiraa. No, onpahan tarpeeksi aikaa etsiä sitä omaa rotua :-D Miten itse päädyit juuri polskiin?

Ehkä eniten polskissa mietityttää juuri tuo varautuneisuus. Onko sinun pennussasi merkkejä varautuneisuudesta? Kuulemma myös oikein sosiaalisia (=vähemmän varautuneita) polskejakin löytyy, mutta se taitaa olla juuri oikeanlaisen sosiaalistamisen ansioita.

Ovatko polskit hirvittävän aktiivista sorttia vai tyytyvätkö välillä vähempään touhuiluun? Pentuaikana varmasti vilskettä riittää :-D

Mites muuta osaisin kysyä? Oliko sopivan kasvattajan löytäminen helppoa? Entä missä hinnoissa pennut ovat?

Lue lisää

Polskiin päädyimme lukemalla siitä netistä, ja kriteereillä, jotka olimme asettaneet tulevalle koiralle (kuulostaapa viralliselta :)) Eli koiran piti olla paimenkoira, sopivan kokoinen, ei räksyttäjä (asumme kerrostalossa), sopeutuvainen ja suht helposti koulutettava. Karva ei saanu mielellään olla trimmattava, ja polskin karvahan on vain kammattava & harjattava. Paimenkoiraan päädyttiin sen takia, että koiraa voi pitää suht huoletta vapaana. Ollaankin totuteltu tuota meidän pentua vapaana oloon, ja hyvin tuntuu tottelevan.

Vanhemmillani on ollut ennen saksanpaimenkoira, ja yllätys olikin kuinka polskipennun luonne erosi sakupennun luonteesta. Aluksi pentu suhtautui kaikkeen todella epäillen (äänet, esineet, omat lelut, ihmiset, koirat, asiat). Tätä vaihetta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, vaan pikkuhiljaa kun pentua kuljetti eri paikoissa, jossa se tapasi ihmisiä ja koiria, se myös muuttui rohkeammaksi. Vieläkin harjoitellaan koirien kohtaamista ja niiden kanssa leikkimistä. Pentu nimittäin suhtautuu siihenkin varauksellisesti :) Ollaan kyllä tosin oltu tyytyväisiäkin tuohon luonteenpiirteeseen, ei sitä kaikkia ihmisiä heti tarvitse liehakoida. Sosiaalistamalla polskin siis saa todella hyväksi kaveriksi.

Polski tarvitsee aikuisena runsaasti liikuntaa ja ehkä jonkin mielekkään harrastuksen, nyt pentuaikana tosin täytyy ottaa rauhallisemmin, ettei tule myöhemmin ongelmia. Polskihan on alunperin työkoira, eli lampaita paimentaessa saattoin kulua koko päivä. Luonteeltaan tuo meidän pentu on kuitenkin kärsivällinen, eli odottelee kunnes on lenkin aika, eikä touhota ja hötkyä koko aikaa. Aktiivinen se tosin on aktivoitaessa, eli leikit toisten koirien kanssa on yhtä juoksemista ja matot on sisällä välillä yhtenä kasana. Toisaalta kun oma perhekin rauhoittuu, niin pentu vetäytyy päikkäreille omalle petille.

Hyvän kasvattajan löysimme www.pon.fi-sivustolta. Itselekin PON rotuna oli aika tuntematon vielä viime keväänä, ja onneksi lopulta bongattiin näin mahtava koira :) PONin pentu maksaa noin 1000 euroa.

Foi kirjoitti:

Polskiin päädyimme lukemalla siitä netistä, ja kriteereillä, jotka olimme asettaneet tulevalle koiralle (kuulostaapa viralliselta :)) Eli koiran piti olla paimenkoira, sopivan kokoinen, ei räksyttäjä (asumme kerrostalossa), sopeutuvainen ja suht helposti koulutettava. Karva ei saanu mielellään olla trimmattava, ja polskin karvahan on vain kammattava & harjattava. Paimenkoiraan päädyttiin sen takia, että koiraa voi pitää suht huoletta vapaana. Ollaankin totuteltu tuota meidän pentua vapaana oloon, ja hyvin tuntuu tottelevan.

Vanhemmillani on ollut ennen saksanpaimenkoira, ja yllätys olikin kuinka polskipennun luonne erosi sakupennun luonteesta. Aluksi pentu suhtautui kaikkeen todella epäillen (äänet, esineet, omat lelut, ihmiset, koirat, asiat). Tätä vaihetta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, vaan pikkuhiljaa kun pentua kuljetti eri paikoissa, jossa se tapasi ihmisiä ja koiria, se myös muuttui rohkeammaksi. Vieläkin harjoitellaan koirien kohtaamista ja niiden kanssa leikkimistä. Pentu nimittäin suhtautuu siihenkin varauksellisesti :) Ollaan kyllä tosin oltu tyytyväisiäkin tuohon luonteenpiirteeseen, ei sitä kaikkia ihmisiä heti tarvitse liehakoida. Sosiaalistamalla polskin siis saa todella hyväksi kaveriksi.

Polski tarvitsee aikuisena runsaasti liikuntaa ja ehkä jonkin mielekkään harrastuksen, nyt pentuaikana tosin täytyy ottaa rauhallisemmin, ettei tule myöhemmin ongelmia. Polskihan on alunperin työkoira, eli lampaita paimentaessa saattoin kulua koko päivä. Luonteeltaan tuo meidän pentu on kuitenkin kärsivällinen, eli odottelee kunnes on lenkin aika, eikä touhota ja hötkyä koko aikaa. Aktiivinen se tosin on aktivoitaessa, eli leikit toisten koirien kanssa on yhtä juoksemista ja matot on sisällä välillä yhtenä kasana. Toisaalta kun oma perhekin rauhoittuu, niin pentu vetäytyy päikkäreille omalle petille.

Hyvän kasvattajan löysimme www.pon.fi-sivustolta. Itselekin PON rotuna oli aika tuntematon vielä viime keväänä, ja onneksi lopulta bongattiin näin mahtava koira :) PONin pentu maksaa noin 1000 euroa.

Lue lisää

Polski kuulostaa mukavalta rodulta. Ehkäpä se on juuri Se Oikea... :-D Itsekin törmäsin tähän rotuun netissä, kun tutkailin, mitä kaikkia rotuja sitä onkaan olemassa. Jotenkin tuo PONin ulkonäkö viehätti heti ensi silmäyksellä ja luonnekin vaikuttaa sopivalta.

Itse asun myös kerrostalossa, joten kiva kuulla, ettei polski turhia räksytä. Samoin tuo hötkyilemättömyys on hyvä piirre.

Lähipiirissäni on espanjanvesikoiran omistaja, joka on myös kertonut koiransa olevan varautunut uusia ihmisiä kohtaan. "Ongelmana" tuntuu useimmiten olevan kuitenkin ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että tämä koira haluaa omassa rauhassa tutustua ja tutkailla, hyväksyykö uuden ihmisen vai ei. Niin espanjanvesikoiralle kuin polskillekin taitaa oma perhe olla kaikki kaikessa :)