Lapsikaste on täysin epäraamatullista. Siitä ei ole mitään mainintaa Raamatussa. Sen sijaan uskovien upotuskasteesta on useammassakin kohdassa mainittu. Ja näistä kohdista käy selvästi ilmi, että ihminen upotettiin kokonaan veteen kun hänet kastettiin. Raamatussakin on mainintoja, että piti olla paljon vettä. Miksi esim. Johannes kastoi Jordanissa, jos kyseessä olisi ollut vain veden valelu tai pirskottelu? Viittaan tällä nyt siihen, kun jotkut väittävät että ihmisiä ei edes kokonaan upotettu veteen.
Täällä suomi24:ssa on käyty myös keskustelua kasteesta "ristiäiset" palstalla ja siksi haluankin laittaa tähän erään rikun kirjoitukseen. Hän on kirjottanut todella hyvin kasteasiasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000616&posting=22000000011173232
Täällä suomi24:ssa on käyty myös keskustelua kasteesta "ristiäiset" palstalla ja siksi haluankin laittaa tähän erään rikun kirjoitukseen. Hän on kirjottanut todella hyvin kasteasiasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000616&posting=22000000011173232
Vastaukset 35
Vanhimmat
"Lapsikaste on täysin epäraamatullista."
Älä kirjoita kun et tunne Jumalan sanaa riittävästi!
joku Raamatun kohta, joka puhuu lapsikasteesta. Sellaista et taida löytää...eikö jokainen asia pitäisi löytyä Raamatusta, joka olisi Jumalan tahdon mukainen? Tottakai se on vaikea myöntää, että lapsikaste on epäraamatullista, koska se on ollut jo niin kauan käytössä.
Raamattu ei puhu missään upotuskasteesta. Näytä kohta tai vaikene tästä iäksi?
Itse näen lapsikasteen oikeana, koska seurakunnassani, joka on nimeltään Ry, niin sen hedelmät ovat hyvät. Useat säilyvät uskomassa, ihan jopa suvuttainkin.
Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei Luterilainen kirkko ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.
Usein ns. vapaat suunnat vetoavat Lutheriin, vaikka hän myöskin säilytti tässä kysymyksessä kristillisen vapauden. Vaikka Luther katsoi upotuskasteen parhaiten symbolisoivan kasteen merkitystä. Luther mm. itse suoritti valelukasteita. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudessa, hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: ”Kastaja valelee kastettavan…” . Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olevan yleisen. Myöskin vastoin kasteen muodon kiihkoilijoitten oppia, kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia.
Minä olen, totta kai olen löytänyt!
Äläkä sinä puhu mitään, kun et itse tiedä tästä asiasta riittävästi.
Hellari on oikeassa, mutta miten sinä perustelet kantasi ?
Olet huono väittelijä, kun ei tule ensimmäistäkään raamatunpaikkaa
1. Miksi on tärkeää käydä kasteella?
Koska siten seuraat JEESUKSEN esimerkkiä
"Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa." - Mark. 1:9-11
Koska siten tottelet Kristuksen KÄSKYÄ!
"Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." - Matt. 28:19-20
Koska siten osoitat olevasi Jeesukseen USKOVA
"Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä." -Ap. t. 2:41
2. Mikä on kasteen merkitys?
1. Se havainnollistaa Kristuksen hautaamista ja ylösnousemusta.
"Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi . . . hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä." -1Kor. 15:3-4
"Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista." –Kol. 2:12
2. Se havainnollistaa uutta elämääni kristittynä
"Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" - 2. Kor. 5:17
"Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista." - Room. 6:4
Kaste itsessään ei pelasta ihmistä - vain usko Jeesuksen ristin kuolemaan meidän sijastamme pelastaa syntisen ihmisen. Kaste on kuin vihkisormus, se on ulkoinen merkki päätöksestä jonka olet jo tehnyt sydämessäsi. Se osoittaa että olet uskon kautta ottanut vastaan pelastuksen lahjan, joka annetaan yksin armosta, ilman omia tekojamme.
8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. - Ef.2:8,9
3. Miksi sitten upotuskaste?
Koska Jeesus kastettiin tällä tavoin
"Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä." (sananmukaisesti: "nousi ylös vedestä")
- Matt. 3:16
Jokainen kaste Raamatussa oli upotuskaste
Esimerkki: "He molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet. Kun he olivat nousseet vedestä . . ." (sananmukaisesti: "nousseet ylös vedestä") -Ap. t. 8:38-39
Uuden Testamentin kreikan sana batidzo, "kastaa" merkitsee "upottaa tai painaa veden alle." Suomenkielen sana "kastaa" merkitsee "upottaa veden alle," ei "kastella." Upotuskaste parhaiten kuvaa hautaamista ja ylösnousemista!
Kirkkokuntien perustaja ovat samaa mieltä:
Martti Luther... "Soisin niiden, jotka kastetaan, tulevan kokonaan upotetuiksi veden alle, kuten toimituksen tarkoitus ja mysteerin merkitys edellyttävät." (kastesaarna v.1519, Kulmakivi 6/2000)
Johannes Calvin... "Sana kaste merkitsee upottamista. On varmaa että upottaminen oli muinaisen seurakunnan tapa. (Instituutiot, luku 15).
John Wesley... "Haudattiin yhdessä hänen kanssaan, viittaa upotuskasteeseen alkuseurakunnan tavan mukaan." (Roomalaiskirjeen kommentaari, luku 6).
Myös Ortodoksinen (kreikkalaiskatollinen) kirkko kastaa upottamalla.
4. Kenen tulisi ottaa kaste?
Jokaisen joka on uskon kautta ottanut Kristuksen vastaan elämäänsä
"Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin . . ." -Ap. t. 2:41
"Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin . . ."
–Ap. t. 8:13
"Kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." -Ap. t. 8:12
Sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. - Ps.22:11
Jotkut seurakunnat harjoittavat uskovien kasteen sijasta "lapsikastetta," ja siihen myöhemmin liittyvää "konfirmaatiota." Tämä toimitus on tarkoitettu liitoksi jonka vanhemmat ja kummit solmivat Jumalan kanssa, lapsen puolesta. He lupaavat kasvattaa lapsensa uskossa, kunnes lapsi on konfirmaatiojumalanpalveluksessa itse tarpeeksi vanha tunnustamaan oman uskonsa Kristukseen julkisesti. Tämä tapa sai alkunsa n. 200 vuotta sen jälkeen, kun Raamattu oli kirjoitettu. Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät kastaneet lapsia, vaan sen sijaan siunasivat heitä.
Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." 15. Hän pani kätensä heidän päälleen. - Matt.19:14,15
Raamatun mukaan uudestisyntyminen ei tapahdu kasteen, vaan henkilökohtaisen uskon kautta. Uskon taas synnyttää evankeliumin julistus.
Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia … - 1Kor.1:17
9. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. 17. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. - Room.10:9 - 10, 17
Sylilasten kastaminen eroaa uskovien kasteesta jota Raamattu opettaa. Raamatullinen kaste on tarkoitettu vain niille jotka ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään evankeliumin ja uskomaan Jeesukseen henkilökohtaisesti. Siksi on Raamatun opetuksen mukaista ottaa uskovien kaste, vaikka olisikin lapsena saanut "lapsikasteen." Päivittäin, tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ottavat Raamatullisen uskovien kasteen!
5. Milloin minun tulisi ottaa kaste?
Heti kun uskot Jeesukseen.
"Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä." - Ap. t. 2:41
"Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet. - Ap. t. 8:35-38
Ei ole mitään syytä viivyttelyyn. Heti kun olet vastaanottanut Kristuksen elämääsi, sinä voit ja sinun tulisi ottaa kaste. Jos odotat kunnes olet "täydellinen," et koskaan ehkä koe olevasi "tarpeeksi hyvä!" Kaste ei ole merkki omasta hyvyydestämme, vaan Jumalan armosta!
On kuitenkin tärkeätä muistaa kasteen olevan henkilökohtainen uskontunnustus, ei perhetraditio. Ei yleensä ole viisasta viivyttää omaa kasteelle menoa odottaaksesi perheenjäsentesi tulevan uskoon, ei varsinkaan lasten kohdalla. Se asettaa heille tarpeettomia paineita, ja viivyttää omaa kuuliaisuuttasi.
jos kerran olet löytänyt, niin latelepa tähän sitten niitä Raamatun paikkoja? Pakko sinun on jollain tavalla todistaa väitteesi.
...Raamatun kohdan, joka puhuu upotuskasteesta, siis selkeä kohta, eikä tulkintaa oman uskomuksen mukaan?
"Sen sijaan uskovien upotuskasteesta on useammassakin kohdassa mainittu. Ja näistä kohdista käy selvästi ilmi, että ihminen upotettiin kokonaan veteen kun hänet kastettiin."
Yhtä pätevä tulkinta lapsikasteesta on "Perhekunnittain", joka lukee mukaan myös lapset pienimmästä suurimpaan, sekä aikuiset.
Kasteen olennaisin osa on siinä, että se tapahtuu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei niinkään siinä, miten kaste suoritetaan. Kaste on aina oikea ja pätevä kun se tapahtuu Jeesuksen opettamalla tavalla Jumalan nimeen.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.17:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Lapsen uskosta (olikin seuroissa siitä)
Matt.18:1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
7. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!
8. Mutta jos kätes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana taikka raajarikkona, kuin että sinulla olis kaksi kättä eli kaksi jalkaa, ja sinä heitettäisiin ijankaikkiseen tuleen.
9. Ja jos silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä, kuin että sinulla olis kaksi silmää, ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.
10. Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.
Niin, on siis puhe pienimmistä (monikko). Mikä on pienin? Onko se sellainen joka konttaa? vai onko se sellainen, joka on syntynyt? Jokatapauksessa pienin, siis pienen pienet, näkevät taivaalisen Isän kasvot. Kyllä baptisti on tässä nyt järjen asialla, eikä ollenkaan uskon.
_________________
..."Sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1.Tim.3:15).
Puhuit tuossa lapsen uskosta. Miten se liittyy nyt tähän kaste asiaan? Eihän siinä mainita mitään kasteesta. Tottakai lapsi pääsee aina taivaaseen, kun ei synnistä vielä mitään tiedä. Vai oletko sitä mieltä että teon kautta eli kasteen kautta lapsi pelastuu, muuten hänet heitettäisiin helvettiin? Jos teko vaikuttaisi noin paljon silloinhan armo olisi aivan turha.
Kun ihminen tulee tietoiseksi syntisyydestään, silloin ihminen voi tehdä varsinaisen uskoratkaisun ja ottaa upotuskasteen ja näin haudata "entisen elämänsä" ja alkaa elää uutta elämää Kristuksen kanssa. En tarkoita, että kaste pelastaisi. Raamatussahan sanotaan, että joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen. Kaste on kuuliaisuuden osoitus ja kuvaa sitä, että vanha ihminen kuoletetaan, "hukutetaan" ja kun ihminen nousee vedestä hän on tavallaan uusi luomus.
Te jotka puhutte lapsikasteen puolesta, tunnutte väittävän että kaste on siis pelastava asia? Miten joku teko voi olla pelastava asia?
Kysyit missä kohtaa Raamatussa sanotaan että ihminen upotettiin veteen.
Matt.3:16-17 Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen.
Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt"
Jos Jeesusta ei olisi upotettu veteen, miksi hän olisi noussut vedestä, niinkuin kohdassa sanotaan? Tuossa jo käy ilmi että on kyse upotuskasteesta, eikä mistään veden valelusta, pirskottelusta.
Johannes kastoi Jordanissa. Jos hän ei olisi tarvinnut paljon vettä, hän olisi varmasti kastanut jossain muualla.
Mark.1:4-5 Ja näin tapahtui. Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi.
Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.
Jos tässä olisi kyseessä lapsikaste, niin miten lapsi osaa tunnustaa syntinsä? Ei mitenkään, ja eihän pieni lapsi vielä ole syntinen. Ja tuossa Raamatun kohdassa nimenomaan sanotaan että "Johannes julisti, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste" Juuri näin, ihminen kääntyy pois synnistään, tekee parannuksen ja antaa sitten kastattaa itsensä. Ja he alkvat elää uutta elämää Kristuksessa.
Jälleen Jeesuksen kasteesta: Mark.1:10 Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin.
Jeesus nimenomaan NOUSI vedestä.
Ensin tulee kääntyä ja sitten vasta otetaan kaste.
Luuk.3:7-8 Kun ihmisiä tuli joukottain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teile on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan?
Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: Olemmehan me Abrahamin lapsia. Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä."
Tässäkin kohtaa puhutaan siitä, että ihmisen tulee tehdä tietoinen parannus synneistään ja sitten ottaa vasta kaste.
Siitä tosiasiasta ei pääse yli eikä ympäri että lapsikasteesta ei Raamatussa puhuta mitään. Jos se oli Jumalan kehoitus kastaa jokainen vastasyntynyt, siitä varmasti olisi edes yksi maininta Raamatussa. Ja vaikka vastasyntyntyt kastetaankin, niin eihän se häntä pelasta, eihän mikään ihmisen teko voi ketään pelastaa. Vastasyntynyt pelastuu muutenkin, kun ei synnistä vielä mitään tiedä.
Vielä lopuksi sanon, että eikös Luther itsekin ottanut upotuskasteen...
Kasteen ulkonainen muoto
Kun mietimme kasteen ulkonaista muotoa, voi meillä joskus olla epäselvyyttä siitä, mikä tapa on oikea; onko se upotuskaste vai veden ripottelu, jota varsinkin kirkossa harjoitetaan.
Tästä asiasta ei ole kylläkään kovin paljoa puhetta Raamatussa, mutta jos katsomme joitakin harvoja kyseiseen asiaan liittyviä paikkoja, tuntuvat ne viittaavan upotuskasteeseen. Varsinkin verbi babtidzein, joka on allaolevissa Raaamatun kohdissa, ja jonka katsotaan alkukielellä merkitsevän veden sisään pistämistä, viittaa siihen. (Sama verbi esiintyy myös Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen Septuagintan kohdassa 2 Kun 5:14, missä puhutaan syyrialaisen sotapäällikön Naemanin sukeltamisesta Jordaniin.) Samoin Jeesuksen kuolema, hautaus ja ylösnousemus puhuu saman asian puolesta. Katsomme joitakin tälläisiä paikkoja:
- (Matt 3:13-16) Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
14. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"
15. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Silloin hän salli sen hänelle.
16. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.
- (Mark 1:5) Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
- (Mark 1:9,10) Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.
10. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen.
- (Joh 3:22,23) Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
23. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
(Huom. lause siellä oli paljon vettä!)
- (Apt 8:35,36,38,39) Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
38. Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
(Huom. lause he astuivat kumpikin veteen!)
39. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.
- (Room 6:3,4) Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
- (Kol 2:12) ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
Noissa kohdissa ei puhuta mitään upottamisesta, eikä sellaista säädöstä, eikä käskyä ole olemassakaan. Raamatussa ei siis ole mitään säädöstä kasteen muodosta, emme hyväksy sitä, että Jumalan nimissä vaaditaan mukautumaan yhteen kastetapaan ja hylkäämään valeleminen ja vihmominen, joihin niihinkin sisältyy kaunis vertauskuva. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan puhdistusta synneistä ja elävän veden virtoja. Käytettiin mitä kastemuotoa tahansa, kastettava sai aina saman armon. Tuomitustapaan liittyvä kuva on vain erilainen.
Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään. Valelu kaste oli tässäkin tapauksessa mahdollinen. Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä? Paljon on suhteellinen käsite. Meidän on kysyttävä mihin verrattuna on jotakin paljon. Kasteveden tuli olla puhdasta. Ihmisten jaloista seonnut vesi ei voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.
Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle, kuten Aatolainen Immo kirjassaan ”ovatko uudelleenkastajat oikeassa”s.59. Kun Filipin vanginvartijan oloissa, keskellä yönhetkeä kastettiin hänet ja kaikki omaiset kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästä vettä. Mahdollista on, että vanginvarttia ja kaikki omaiset kastettiin samalla kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.
”Me kaikki jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan” (Room.6:3-4).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana
Ratkaisukristillisyys (synergismi) johtaa lapsikasteen kieltämiseen.
Lapset siunataan kasteessa kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja otetaan liitonarmoon ts. kaste on sovituksen merkki, vahvistus ja sinetti.
33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu.
Näiden mukaan siis myös lapset kastettiin, ilman ikärajoitusta.
säädöstä ja käskyä ei ole olemassakaan missä puhuttaisi lapsikasteesta tai vedellä valelusta, vihmomisesta.
Miksi Jeesus NOUSI vedestä, jos häntä ei kokonaan upotettu? Jos olisi vain valeltu, niin hän olisi varmasti seisonut eikä koko kastetta olisi tarvinnut suorittaa Jordan virrassa.
Jos väität että Raamattu ei kerro että tarvittiin paljon vettä, niin ei Raamattu kyllä kerro myöskään YHDESSÄKÄÄN KOHDASSA että vettä olisi vain valeltu. Huomaatko, lapsikastetta ei millään tavalla voi perustella Raamatulla. Eikä sitä että ihmisiä kastettaessa olisi vihmottu vettä.
Millä tavalla olisi ollut kova työ kastaa 3000 ihmistä upottamalla? Helpostihan se käy juuri sellaisessa paikassa jossa on paljon vettä, esim. järvessä. Sehän on kaikista eniten järkeenkäypää.
Sinun esittämäsi perustelut eivät vie suuntaan eikö toiseen. Et edelleenkään voi kieltää sitä että ihmiset ottivat upotuskasteen etkä voi puolustella sitä että pienet vauvat kastettiin. Minkä takia vääristelet Jumalan sanaa?
täytyihän Jeesuksen tulla/kävellä/nousta pois vedestä. Upotuskasteesta tässäkään ei puhuta mitään. Varmasti valeleminen kävi hyvin.
Kun katsomme Paavalin tapausta: apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.
Siis. nousi ja kastettiin, tuskin upotettiin. Me haluamme antaa lapsillemme kolmiyhteisen Jumalan siunauksen: "Älkääkä te, uudestikastajat estäkö heitä". Kyllä Jeesus teihin pahentuu: Matt.18:5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Kun apostolit levittivät evankeliumia aikoinaan ja kokonaisia perheitä tuli uskoon, niin kaikki perheenjäsenet kastettiin, ei jätetty kolmivuotistakaan eikä puolivuotiasta kastamatta. Kaste sinällään ei ketään pelasta, vaan vaaditaan uskoa. Kenelläpä sitä uskoa olisi enempää kuin pienellä lapsella. Näinhän Herra Jeesuskin opettaa.
Tämä oli minusta hyvin sanottu:
"Kaste sinällään ei ketään pelasta, vaan vaaditaan uskoa. Kenelläpä sitä uskoa olisi enempää kuin pienellä lapsella."
Itse en kannata lainkaan lasten kastamista, koska he eivät ole tietoisesti voineet valita, tahtovatko sitä sydämessään. Aikuisena voi sitten halutessaan hoitaa sen asian, kun tietää, mitä elämässään haluaa ja minkä kokee omakseen.
Kuinka hengellisesti kuollut ihminen, voisi tehdä hengellisen ratkaisun?
Raamatun mukaan lapset ottavat vastaan, koska ovat Kristuksessa sovitettuja.
tuntuu käsittämättömältä, että te uskovaiset tuhlaatte aikaanne ja energiaanne riitelyyn tuollaisista vähäpätöisistä pikkuasioista.
Jos Jumala on olemassa, niin Hän on täysin yläpuolella tuollaisten asioiden, eikä jaa uskovaisia vuohiin ja lampaisiin noin mitättömillä perusteilla.
Ette kai te tosissanne ajattele, että Jumala jättää kasteen hyväksymättä, jos se tehdään "väärin"?
Jos Jumala on olemassa, Hänellä on varmasti kyky nähdä ihmisen sisimpään:lukea inehmon ajatuksia siis. Ja silloin ulkonaiset seikat tuskin paljonkaan vaikuttavat Hänen mielipiteeseensä.
Jumalalla täytyy olla käytössään tehokkaat laajakaistayhteydet ja järeät työasemat, selvitäkseen koko ihmiskunnan ajatusten virran analysoinnista. :)
on kysymys syvällisistä opinnollisista eroista. On ero meilkein joka opin kysymyksessä.
Kaste kysymys liittyy myös vanhurskauttamisoppiin siten, että esim. juuri uudestikastajat tekevät uskonratkaisun, jonka livulla kieltävät pienten lasten kasteen.
Kuitenkin uskovaiset opettavat, että usko on yksin Jumalan teko, sillä luonnollinen ihminen (hengellisesti kuollut) ei ota vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on, vaan se on hänelle hullutusta. Jumlala ei pakota omiaan, vaan antaa halun, sanansa kautta.Tästä ovat omat työt poissa.
lapsi kastetaan pienenä, niin entä jos hänestä tulee vanhempana kun rupeaa ajattelemaan omilla aivoillaan vaikka ateisti? Hän viis veisaa Jumalan sanasta ja elää synnissä. Ei silloin ainakaan vauvana suoritettu kaste ole vaikuttanut häneen mitenkään. Kun te kerran ajattelette, että tämä kaste suojaa ja tekee tästä lapsesta Jumalan lapsen.
Jos nyt ajatellaan että suurin osa suomalaisistakin kastetaan vauvana nimenannon yhteydessä ja suurin osa näistä kastetuista elävät aikuisena jumalatonta elämää. Mitä tämä lapsikaste on sitten vaikuttanut häneen? Ei mitenkään.
Vasta sitten kun ihminen tulee tietoiseksi syntisyydestään, hän voi tehdä tietoisen ratkaisun alkaa seurata Jeesusta omasta vapaasta tahdostaan. Sitten hän voi ottaa upotuskasteen Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Juuri näinhän Raamattu nimen omaan opettaa. Ensin ihmisen tulee kääntyä ja tehdä parannus, vasta sitten hän ottaa kasteen.
Tämä on se, mitä Raamatussa TODELLA sanotaan.
Loppujen lopuksi, minkäänlainen kastehan ei ketään pelasta vaan yksin usko Jeesukseen. Joten tämä väittely on aivan turhaa, kuka sitten on oikeassa ja kuka ei. Jumala katsoo ihmisen sydämeen. Kun ihminen vilpittömästi ajattelee tekevänsä Jumalan tahdon mukaan, miten Jumala voisi häntä rankaista. Ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa. Uskovien upotuskaste on vain kuuliaisuuden osoitus ja Jeesuksen esimerkki.
Ihan hyvin, Larssi, tästä omien töiden tarpeettomuudesta kirjoitat. Kuitenkin tämä kommentti hyppäsi silmille, koska sotii jossain määrin tuota "työttömyyttä" vastaan:
>> on kysymys syvällisistä opinnollisista eroista. On ero meilkein joka opin kysymyksessä
mietintöjäsi. Niin kyllä kastetta tulee seurata aina myös opetus ja näin se onkin seurakunnassani hyvin toiminut. Liittyyhän kasteeseen ja opetukseen valtava lupaus:
20. Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!
Muistan kun olin vielä ulkopuolella, ihmettelin VL:ien säilymistä usein uskomassa.
Niin uskosta voi tosiaan luopua, mutta vika ei olekkaan kasteen, vaan epäuskon. Kansankirkossa ei läheskään aina seuraa opetus. Mutta ei ihminen koskaan tarvitse siltikään uudestikastamista, vaan uudestiuskomista. Uudestiuskominenkaan ei ole ihmisen teko, vaan yksin Jumalan teko. Raamattu, Luther ja luterilainen tunnustuskin opettaa, että vapaantahdon oppi kaikkine erimuotoineen hylätään ja kirotaan turmiollisena harhana. Niinkuin pyhä Paavali sanoo, että vaikka enkeli taivaasta julistaisi toisin, hänkirottu olkoot.
Uskonpuhdituksen sanoma on tarpeen tänäänkin: "Pelastus on yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman lain tekoja". (sivumennen sanottuna, hirvittää tuo oma ratkaisu oppisi).
Raamattu kun ei puhu mitään upotuskasteesta. Minusta kaste kyllä on ihan tärkeä asia myös pelastuksen kannalta, sehän on hyvän omantunnonliitto, Jumalan luona. Se on liittona Jumalan puolelta aina voimassa.
on kysymys syvällisistä opinnollisista eroista. On ero meilkein joka opin kysymyksessä
Tarkoitin tässä lähinnä uskovasten opettamaa vanhurskauttamisoppia ja kaikkia muitakin opetuksia, verrattuna "helluntaioppiin". Minusta tämä lausunto, on ihan oikein ja Raamatullisesti sanottu.
42. Ja he pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
Tarkoitin sanoa, että koska oppi ei ole monimutkainen asia, siitä ei kannata tehdä monimutkaista tai syvällistä viisautta vaativaa asiaa. En tarkoita, että sinä niin olisit tehnyt, mutta tämmöisen kuvan hätäinen lukija saattaa saada.
Suuret ja vanhat kirkkokunnat ovat aikojen saatossa tehneet uskosta juurikin jotain hakalaa ja käsittämätöntä puolimagiaa ja harjoittaneet sen varjolla sellaisia vääryyksiä, että käsitys kristinuskon olemuksesta on monella suunnalla maailmaa täysin vääristynyt. Sen vuoksi ehkä tuo oppikäsitys pisti jotenkin ilkeästi silmääni.
Sakramenttien osalta ollaan nykykirkoissa aika kaukana alkuseurakunnasta, mikä on tietysti aivan ymmärrettävää, koska kristillisen kirkon, tapakristillisyyden tai eläväisemmän, piirissä on nykyään suuri osa maailman ihmisistä, eikä pakanakääntyjiä ole niin kuin alkuseurakunnan aikana.
Ehtoollinen ja kaste ovat muuttuneet kumpainenkin, joten on aika tavalla mielipideasia, miten noissa asioissa on toimittava. Jos perinteelle ei ole perusteita, silloin se on muutettavissa.
Jos kuitenkin omassa "opissa" on epäraamatullisuuksia tai ei-todennettavissa olevia raamatullisuuksia, joutuu toisinaan tunnustamaan, että alkuperäinen tieto tästä ja tuosta yksityiskohdasta on todennäköisesti kadonnut ja hyväksymään sen vuoksi eri tulkintoja. Eiväthän ne ole elävän uskon esteenä.
1. Kor. 13:8 Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
Vanhoillislestadiolaisten kanssa?
Omaa ehtoollistahan teillä ei ole.
42. Ja he pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
No jokatapauksessa olen uskovaisten seuroissa kirkossa saanut useasti sakramentin ja se riittää.
Olin ennen ns. luterilainen ja ongelma oli silloin se, että ei edes tiedetty koska sakramentti alkaa ja koska se loppuu. Myöskin kiisteltiin jäljellejääneistä "elemeinteistä". Onneksi olen nuo saanut jättää taakse ja uskoa anteeksi.
Lapsikaste ei suinkaan ole epäraamatullinen:) Ei, vaikka sitä ei nimeltä mainiten esille siellä tuodakaan.
Joku jo sanoikin, että Raamatussa on mainittu, että ihmisiä kastettiin perhekunnittain! Tähän kuului vanhempien lisäksi lapset ja jopa palvelusväki. On aivan selvää, että jos lapsia ei Jeesuksen, Paavalin yms. mukaan olisi SAANUT kastaa, niin tästä olisi takuuvarmasti Raamatussa mainittu! MISSÄÄN EI MYÖSKÄÄN MAINITA, ETTÄ KASTETTAVAN TULISI OLLA AIKUINEN. Tai tietyn ikäinen. Tämä asia ei siis ole merkittävä kasteen näkökulmasta!! Olisihan tästä äärimmäisen olennaisesta asiasta varmasti mainittu, jos siihen liittyisi tällaisia rajoituksia.
Kasteen muodollakaan en usko olevan Jumalan silmissä suurtakaan merkitystä (vrt. upotuskaste ja valelukaste). Olennaista on se KENEN NIMESSÄ KASTETAAN. Autiomaassahan voidaan kastaa vaikka hiekalla, jos vettä ei ole saatavilla.
Kirjoitit tuossa aikaisemmin, että jos ihmisestä tulee ateisti, niin lapsikasteella ei ole ollut mitään merkitystä. Puhut täyden tietämättömyyden vallassa. Aivan samoin voin sanoa, ettei sinun kasteellasi ollut mitään merkitystä, jos joskus luovut uskosta. Näinkö ajattelet?
Kaste on JUMALAN TEKO, ja sillä on AINA merkityksensä ja siunauksensa, vaikka sinä tai minä emme sitä näkisikään!! Sinä -tai kukaan- et voi tehdä tyhjäksi Jumalan työtä. Kasteessa lapsi on liitetty Jumalan seurakuntaan ja tällä asialla on suuri merkitys. Luterilaisuudessa nähdään lapsen saavan myös Pyhän Hengen lahjan kasteessa. Moni luterilainenkin menettää lapsenuskonsa iän myötä ja se on surullista. Mutta ei se silti tee kastetta turhaksi. ME VOIMME PALATA KASTEEN ARMOON JA LUPAUKSIIN USKON KAUTTA, vaikka kuinka vanhana!!! Kaste ei pelasta, mutta se lupaus, joka siinä annetaan, vahvistaa uskoa ja siihen hetkeen ja todellisuuteen saa palata, kun tekee parannuksen tai kun uskovainen ihminen kokee epäilyksiä yms. Ja sen minkä Jumala kerran tekee, se pätee, eikä sitä voi eikä saa mennä uudestaan vaatimaan uusiksi. Tämä jos mikä on ihmisen omaa tekoa ja omavanhurskautta. Joskin toisaalta varmaan myös heikon uskon aikaansaamaa toimintaa.
Kaste on lahja. Tämä korostuu erityisesti lapsikasteessa, kun lapsi kastetaan ilman ansioita, ilman suorituksia, ilman mitään millä lapsi olisi sen voinut ansaita! Se on LAHJA, joka tarjotaan pienelle ihmiselle. Ja aivan kuten Jeesuksen sovitustyö on voimassa vastasyntyneen lapsen kohdalla, vaikka tämä ei sitä tiedollisesti ymmärrä, aivan samalla tavalla kastekin on.
Juutalaiset pojatkin ympärileikataan seitsemän päivän ikäisinä, enkä luulisi heidän ymmärtävän liitosta mitään sen enempää kuin suomalaislapsi kasteesta;) Silti Jumala sellaisen säädöksen antoi omalle kansalleen -merkiksi liitosta.
Raamatun aikaan kastettiin pääasiassa aikuisia, koska heitä ei ennen ollut kastettu!!! Aivan yhtä lailla luterilaiset, katolilaiset, ortodoksit yms. kastetaan aikuisena, jos heitä ei ole ennen kastettu.
Jo toisella vuosisadalla elänyt Origenes mainitsee, että heillä on APOSTOLEILTA peritty tapa kastaa lapsia. Hyvin aikaisessa vaiheessa on siis alettu kastaa lapsia.
Ei sillä väliä sinänsä, kastetaanko lapsena vai myöhemmin upotus/uskovienkasteessa. Pääasia, että kastetaan;) Vaikka totta tosiaan, usko on se, joka pelastaa.
Lapsikaste käytäntö tuli tavaksi vasta useita vuosikymmeniä jälkeen Kristuksen ja sen tekivät varhaiset katolisen kirkon kirkkoisät.
Pidätkä sinä katolista kirkkoa Kristuksen viransijaisena maan päällä ?
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja hetki.
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä tässä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät (ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41. Tämä sulkee pois kaikki "kätilöopistot"!
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli kysymys Raamatun päivinä.
Mistä siis koko niin sanottu epäraamatullinen
lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT ei sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimenantaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti: evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Jos et tiedä vielä, niin pienet vauvat eivät antaudu pyhien palvelukseen vaan aina palveltavaksi.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat, jotka olivat Korneliuksen varta vasten tilaisuuteen kutsumia, ensin olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli ensin tullut Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten hekin vasta ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt 18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho Muromakin aikoinaan totesi, että "helvettiä lapsikasteopilla täytetään!"
Ei kasteella ole pelastavaa voimaa - oli se sitten
pakanallinen lapsikastelu tai Raamatullinen uskovien upotuskaste.
Kaste on vain symboli, merkki syntien tunnustamisesta ja parannuksen tekemisen halusta.
Höpinät kasteen ja sakramenttien pelastavasta voimasta voidaan saman tien hylätä taikauskona.
Kastetta tulee aina edeltää halu parannuksen tekemisestä ja Kristuksen ottamisesta elämän Herraksi.
Kun tuo halu tulee ihmiseen, hän haluaa "juhlistaa" ja "sinetöidä" sen kasteella. Itse kasteessa ei sen sijaan ole mitään maagisia taikavoimia.
On äärimmäisen huvittava lukea vauvakastelua puolustavia tekstejä. Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan järkeilemään.
Nämä selitykset osoittavat kuinka kauas Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä vauvakasteen sekoitetaan pelastukseen synergismiä. Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä kasteen ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja hetki. Oi Jumalani kuinka kärsin kun luen Sanan vastaisia sepustuksia, mutta onneksi täällä on ollut ihan hyviä kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä Sanaansa, jotta voisimme hyljätä lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille selityksille kasteenarmosta ja vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA!Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä ja taikamenoja.
Vauvojen kastamista perustellaan joskus sillä, ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä. Kuitenkin voidaan esittää ainakin kuusi syytä, miksi kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani", (Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta. Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät esikuviksi Jumalan valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten asemaa (kasteen avulla) joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta uudestisyntymistä. Se oli kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon yhteydessä tapahtunut tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja Kristuksen vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli mielenmuutoksen kanssa.
Kaste kuuluu tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen kanssa.
Sana sanoo:"Anna kastaa itsesi", ei lapsesi.
Lapsena toimitettu kastelu on myöhemmin suoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen turvataan. Siitä tulee ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun omakohtainen usko ja raamatullisen kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen kanssa.
Seurakunnan kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtuivain Vanhan testamentin Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa, johon kuulutaan omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen perusteella.
Seurakunnan jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen syntymän perustalla johtaa maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
On vain yksi oikea raamatullinen kaste.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heillehän kirjoitti että on vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen(Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin, sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus kuin Herran Jeesuksen asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun Sanan mukaisella yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten pakanalliset ja taikauskoiset tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja hetki.
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä tässä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät (ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41. Tämä sulkee pois kaikki "kätilöopistot"!
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli kysymys Raamatun päivinä.
Mistä siis koko niin sanottu epäraamatullinen
lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT ei sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimenantaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti: evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Jos et tiedä vielä, niin pienet vauvat eivät antaudu pyhien palvelukseen vaan aina palveltavaksi.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat, jotka olivat Korneliuksen varta vasten tilaisuuteen kutsumia, ensin olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli ensin tullut Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten hekin vasta ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt 18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho Muromakin aikoinaan totesi, että "helvettiä lapsikasteopilla täytetään!"
Ei kasteella ole pelastavaa voimaa - oli se sitten
pakanallinen lapsikastelu tai Raamatullinen uskovien upotuskaste.
Kaste on vain symboli, merkki syntien tunnustamisesta ja parannuksen tekemisen halusta.
Höpinät kasteen ja sakramenttien pelastavasta voimasta voidaan saman tien hylätä taikauskona.
Kastetta tulee aina edeltää halu parannuksen tekemisestä ja Kristuksen ottamisesta elämän Herraksi.
Kun tuo halu tulee ihmiseen, hän haluaa "juhlistaa" ja "sinetöidä" sen kasteella. Itse kasteessa ei sen sijaan ole mitään maagisia taikavoimia.
On äärimmäisen huvittava lukea vauvakastelua puolustavia tekstejä. Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan järkeilemään.
Nämä selitykset osoittavat kuinka kauas Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä vauvakasteen sekoitetaan pelastukseen synergismiä. Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä kasteen ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja hetki. Oi Jumalani kuinka kärsin kun luen Sanan vastaisia sepustuksia, mutta onneksi täällä on ollut ihan hyviä kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä Sanaansa, jotta voisimme hyljätä lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille selityksille kasteenarmosta ja vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA!Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä ja taikamenoja.
Vauvojen kastamista perustellaan joskus sillä, ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä. Kuitenkin voidaan esittää ainakin kuusi syytä, miksi kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani", (Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta. Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät esikuviksi Jumalan valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten asemaa (kasteen avulla) joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta uudestisyntymistä. Se oli kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon yhteydessä tapahtunut tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja Kristuksen vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli mielenmuutoksen kanssa.
Kaste kuuluu tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen kanssa.
Sana sanoo:"Anna kastaa itsesi", ei lapsesi.
Lapsena toimitettu kastelu on myöhemmin suoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen turvataan. Siitä tulee ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun omakohtainen usko ja raamatullisen kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen kanssa.
Seurakunnan kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtuivain Vanhan testamentin Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa, johon kuulutaan omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen perusteella.
Seurakunnan jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen syntymän perustalla johtaa maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
On vain yksi oikea raamatullinen kaste.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heillehän kirjoitti että on vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen(Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin, sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus kuin Herran Jeesuksen asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun Sanan mukaisella yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten pakanalliset ja taikauskoiset tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
on paljon tullut ns. uudestikastajilta turhaa tekstiä.
Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. Sanon heti, että lapsikasteen kieltäjät ovat väärässä ja opettavat väärin monessa muussakin kysymykseesä, enkä heidän tilaisuuksiin voi mennä ja minullahan on oma seurakunta. Olen antanut tälläkin palstalla perusteluita lapsikasteen puolesta, että joka ei niin tahdo uskoa, niin uskokoon toisin.
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Raamatun kertoessa perhekuntien kasteista se käyttää sanontoja "kaikki hänen omaisensa", "koko perhekunta", mutta ei koskaan mitään selitystä tai rajoitusta, että lapset olisi jätetty kastamatta tai ettei perheessä olisi ollut lapsia. Jos pienten lasten kastamista olisi pidetty vääränä, olisi ollut tarpeen selittää, miten kaikkien perheenjäsenten kastaminen oli mahdollista. Raamatun kirjoittajien ei tarvinnut pelätä väärinkäsityksiä, koska Jeesus ei ollut asettanut ikärajaa.
UUDESTIKASTAJIEN VASTAVÄITTEITÄ
Uudestikastajat pyrkivät selittämään, ettei perhekuntien kasteitten yhteydessä kastettu pieniä lapsia. Manninen viittaa Stefanaan perhekuntaan, joka oli antautunut pyhien palvelukseen. Siitä hän päättelee: "Sellaista ei kai voi sanoa perhekunnan sylilapsista."84 Manninen ei ota huomioon edes sitä, että Paavalin maininnan ja perhekunnan kasteen välillä oli aikaa neljä vuotta. Merkittävämpää on kuitenkin se, ettei Manninen ymmärrä Raamatun puheentapaa. Jooel kirjoittaa: "Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset." (Jooel 2:16). Pienimmätkin kuuluivat seurakuntaan. Kuukauden ikäiset pojat erotettiin pyhäkköpalvelukseen (4 Mops. 3: 28). Herran edessä vauvatkin olivat yhtä hyviä Herran palvelijoita kuin aikuiset ja perheyhteyden johdosta he olivat osallisia koko kodin toimintaan tarvitsematta itse tehdä aikuisten töitä. Sydämen laatu eikä ulkonainen touhu määrää, onko palvelus Herralle otollista vai ei.
Manninen viittaa kantansa tueksi myös Elkanaan. Tämä lähti koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle, mutta Hanna ja pieni Samuel jäivät kotiin (l Sam. l:21-23).3s Tästä Manninen tekee sen johtopäätöksen, ettei koko perhe "tarkoittaisikaan koko perhettä. Valitettavasti hän ei ole tässäkään kiinnittänyt huomiota koko tekstiyhteyteen ja Raamatun puheentapaan. Asia on seuraavasti: Elkanalla oli kaksi vaimoa, Peninna ja Hantia. Peninnalla oli paljon lapsia, Hannalla vain Samuel. Elkana lähti koko perheensä kanssa, paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin.36 Perhekuntaan kuuluivat lapsetkin; lahtihan Peninna kaikkine lapsineen. Ja vielä: Samuel annettiin Herralle koko elinajakseen ja vietiin temppeliin heti vieroittamisen jälkeen (l Sam. 1:ll, 24). Raamattu korostaa: "Mutta poika oli vielä pieni." Kun kerran pieni lapsi kelpasi Herraa palvelemaan (Samuel) tai hänelle uhraamaan (Peninnan lapset), niin kyllä hänellä on oikeus saada kastekin ja tulla siten Jumalan valtakuntaan, jossa Herraa palvellaan. Manninen päästäkseen irti lapsikasteesta vetoaa vielä Koorahin tapaukseen. Vanhemman käännöksen mukaan Koorah hukkui ja hänen kannattajiensa huoneet (4 Moos. 16: 32). 4 Moos. 26: 11 kertoo taas, etteivät Koorahin lapset hukkuneet. Manninen olettaa, että tässä huone = perhekunta.37 Koska Koorahin lapset säästyivät, lapset eivät Mannisen mukaan aina kuuluisi perhekuntaan. Väite perustuu taas pinnalliseen Raamatun tutkimiseen. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, käännetäänkö vanhan vai nykyisen käännöksen mukaan (huone vai asunto). Kysymyksessä oli Jumalan rangaistus, suuri tuho, jossa menivät sekä asunnot että perheet. Koorah ei ollut ainoa, joka tuhoutui, vaan 250 miestä koteineen ja perheineen. Tekstissä ei sanota, että Koorahin koko perhe tuhoutui. Päinvastoin edellä kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinallisesta, Koorahista, Daatanista ja Abiramista. Näistä kaksi, Daatan ja Abiram, "olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsineen" (4 Moos. 16: 27). Huomaa Raamatun nimenomainen maininta pienistä lapsista. Koorahin lapsista ei ole vastaavaa mainintaa. He oKvat nähtävästi jossakin muualla. Myöhemmin mainitaankin, etteivät Koorahin pojat kuolleet. (4 Moos. 26:11). Lähempi tämän kohdan tutkistelu osoitti meille aivan päinvastaista kuin uudestikastajat väittävät. Tämä on selvä kohta, joka osoittaa, että "pienet lapset" kuuluvat perhekuntaan.
Aittala lukee perhekuntaan kuuluviksi vain perheen oikeuskelpoiset jäsenet.38 Hänen mielestään kreikan oikos (perhekunta, koti) sanaa
37 Manninen, s. 19. Hebrean bajit on monimerkityksinen sana: talo,
huone, koti, asunto, palatsi, temppeli, sali, paikka, perhe, perhe
kunta, kansa, jälkeläiset, omaisuus. Tekstiyhteys ratkaisee kulloin
kin merkityksen. Tässä tulee kysymykseen lähinnä joko koti sanaa ei ole käytetty ankarasti samassa merkityksessä kuin heprealaista vastinetta beeth.
(asunto) tai perhe(kunta).
38 Aittala, s. 54. Saman väitteen esittää saksalainen Kurt Aland.
Muuten Aland, vaikka hän ei vastustakaan pienten lasten kasta
mista, on sitä mieltä, ettei apostolinen kirkko kastanut lapsia ja
ettei sille ole näyttöä. Eräs Alandin tärkeimpiä perusteita on, ettei
Uudessa Testamentissa ole kerrottu yhtään konkreettista esimerk
kitapausta pienen lapsen kasteesta, josta ilmenisi tarkkoja tietoja
kastetusta lapsesta. Tällainen peruste on suorastaan lapsellinen. Se
on samaa kuin katselisi etäältä metsää ja väittäisi, ettei siellä ole
yksityisiä puita, kun ne eivät erotu silmään. Vertailun vuoksi
mainittakoon, ettei Uudessa Testamentissa ole kerrottu myöskään
yhtään konkreettista tapausta naisen osallistumisesta ehtoolliselle.
34 Manninen, s. 19.
35 Sama, s. 19.
36 Raamatun tapana on korvata suomen "paitsi" sana paikoin tämän tapaisella kerronnalla: "Koko perhe lähti. Mutta Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Suomeksi sanoisimme: "Koko muu perhe lähti paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Samantapainen rakenne esim. Gal. 1:19.
Kiitoksia pitkästä vastauksesta! En kuitenkaan viitsi jatkaa keskustelua tämän enempää. Kaiken, mitä lapsikasteesta ajattelen, olen kirjoittanut edellä, ja voit lukea sieltä uudelleen käsitykseni, jos haluat;) Monet perusteluni kumoavat sinun väitteesi.
Sen vain sanon, että ajatuksesi lapsikasteesta ovat niin railakkaasti värittyneitä ja tulkintasi
niin yksipuoleinen, että et ole tavoittanut ollenkaan lapsikasteen merkitystä. En toki väitä, että perusluterilainen uskonnosta piittaamaton ihminen välttämättä ymmärtäisi kastetta täysin oikein. Mutta monen (näennäisesti tapakristityn) kohdalla kasteeseen voi liittyä hyvinkin voimakkaita uskonnollisia ajatuksia ja tunteita. Ja monet pastorit kertovat syvällisesti ennen kastetta sen merkityksestä jne.
Luulet tietäväsi, että kyse on magiasta ja taikauskosta. Puhut subjektiivista mutu-tuntumaa, jonka perusteena ovat kai omat käsityksesi? Perustele väitteesi laajalla tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävällä tutkimuksella (vaikkapa väitöskirjalla tms.), niin väitteesi saisivat vähän enemmän arvoa. Paljon perääkin on varmaan siinä mitä kirjoitat, mutta ET VOI TEHDÄ NOIN RAAKOJA YLEISTYKSIÄ.
Lapseni tulen kastamaan hyvällä omalla tunnolla ja riemu sydämessäni! Omasta kasteestani riemuitsen myös ja sen armoon palaan aina uudelleen:)
Siunausta syksyysi!
...
jo on paljon tullut ns. uudestikastajilta turhaa tekstiä.
Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. Sanon heti, että lapsikasteen kieltäjät ovat väärässä ja opettavat väärin monessa muussakin kysymykseesä, enkä heidän tilaisuuksiin voi mennä ja minullahan on oma seurakunta. Olen antanut tälläkin palstalla perusteluita lapsikasteen puolesta, että joka ei niin tahdo uskoa, niin uskokoon toisin.
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Raamatun kertoessa perhekuntien kasteista se käyttää sanontoja "kaikki hänen omaisensa", "koko perhekunta", mutta ei koskaan mitään selitystä tai rajoitusta, että lapset olisi jätetty kastamatta tai ettei perheessä olisi ollut lapsia. Jos pienten lasten kastamista olisi pidetty vääränä, olisi ollut tarpeen selittää, miten kaikkien perheenjäsenten kastaminen oli mahdollista. Raamatun kirjoittajien ei tarvinnut pelätä väärinkäsityksiä, koska Jeesus ei ollut asettanut ikärajaa.
UUDESTIKASTAJIEN VASTAVÄITTEITÄ
Uudestikastajat pyrkivät selittämään, ettei perhekuntien kasteitten yhteydessä kastettu pieniä lapsia. Manninen viittaa Stefanaan perhekuntaan, joka oli antautunut pyhien palvelukseen. Siitä hän päättelee: "Sellaista ei kai voi sanoa perhekunnan sylilapsista."84 Manninen ei ota huomioon edes sitä, että Paavalin maininnan ja perhekunnan kasteen välillä oli aikaa neljä vuotta. Merkittävämpää on kuitenkin se, ettei Manninen ymmärrä Raamatun puheentapaa. Jooel kirjoittaa: "Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset." (Jooel 2:16). Pienimmätkin kuuluivat seurakuntaan. Kuukauden ikäiset pojat erotettiin pyhäkköpalvelukseen (4 Mops. 3: 28). Herran edessä vauvatkin olivat yhtä hyviä Herran palvelijoita kuin aikuiset ja perheyhteyden johdosta he olivat osallisia koko kodin toimintaan tarvitsematta itse tehdä aikuisten töitä. Sydämen laatu eikä ulkonainen touhu määrää, onko palvelus Herralle otollista vai ei.
Manninen viittaa kantansa tueksi myös Elkanaan. Tämä lähti koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle, mutta Hanna ja pieni Samuel jäivät kotiin (l Sam. l:21-23).3s Tästä Manninen tekee sen johtopäätöksen, ettei koko perhe "tarkoittaisikaan koko perhettä. Valitettavasti hän ei ole tässäkään kiinnittänyt huomiota koko tekstiyhteyteen ja Raamatun puheentapaan. Asia on seuraavasti: Elkanalla oli kaksi vaimoa, Peninna ja Hantia. Peninnalla oli paljon lapsia, Hannalla vain Samuel. Elkana lähti koko perheensä kanssa, paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin.36 Perhekuntaan kuuluivat lapsetkin; lahtihan Peninna kaikkine lapsineen. Ja vielä: Samuel annettiin Herralle koko elinajakseen ja vietiin temppeliin heti vieroittamisen jälkeen (l Sam. 1:ll, 24). Raamattu korostaa: "Mutta poika oli vielä pieni." Kun kerran pieni lapsi kelpasi Herraa palvelemaan (Samuel) tai hänelle uhraamaan (Peninnan lapset), niin kyllä hänellä on oikeus saada kastekin ja tulla siten Jumalan valtakuntaan, jossa Herraa palvellaan. Manninen päästäkseen irti lapsikasteesta vetoaa vielä Koorahin tapaukseen. Vanhemman käännöksen mukaan Koorah hukkui ja hänen kannattajiensa huoneet (4 Moos. 16: 32). 4 Moos. 26: 11 kertoo taas, etteivät Koorahin lapset hukkuneet. Manninen olettaa, että tässä huone = perhekunta.37 Koska Koorahin lapset säästyivät, lapset eivät Mannisen mukaan aina kuuluisi perhekuntaan. Väite perustuu taas pinnalliseen Raamatun tutkimiseen. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, käännetäänkö vanhan vai nykyisen käännöksen mukaan (huone vai asunto). Kysymyksessä oli Jumalan rangaistus, suuri tuho, jossa menivät sekä asunnot että perheet. Koorah ei ollut ainoa, joka tuhoutui, vaan 250 miestä koteineen ja perheineen. Tekstissä ei sanota, että Koorahin koko perhe tuhoutui. Päinvastoin edellä kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinallisesta, Koorahista, Daatanista ja Abiramista. Näistä kaksi, Daatan ja Abiram, "olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsineen" (4 Moos. 16: 27). Huomaa Raamatun nimenomainen maininta pienistä lapsista. Koorahin lapsista ei ole vastaavaa mainintaa. He oKvat nähtävästi jossakin muualla. Myöhemmin mainitaankin, etteivät Koorahin pojat kuolleet. (4 Moos. 26:11). Lähempi tämän kohdan tutkistelu osoitti meille aivan päinvastaista kuin uudestikastajat väittävät. Tämä on selvä kohta, joka osoittaa, että "pienet lapset" kuuluvat perhekuntaan.
Aittala lukee perhekuntaan kuuluviksi vain perheen oikeuskelpoiset jäsenet.38 Hänen mielestään kreikan oikos (perhekunta, koti) sanaa
37 Manninen, s. 19. Hebrean bajit on monimerkityksinen sana: talo,
huone, koti, asunto, palatsi, temppeli, sali, paikka, perhe, perhe
kunta, kansa, jälkeläiset, omaisuus. Tekstiyhteys ratkaisee kulloin
kin merkityksen. Tässä tulee kysymykseen lähinnä joko koti sanaa ei ole käytetty ankarasti samassa merkityksessä kuin heprealaista vastinetta beeth.
(asunto) tai perhe(kunta).
38 Aittala, s. 54. Saman väitteen esittää saksalainen Kurt Aland.
Muuten Aland, vaikka hän ei vastustakaan pienten lasten kasta
mista, on sitä mieltä, ettei apostolinen kirkko kastanut lapsia ja
ettei sille ole näyttöä. Eräs Alandin tärkeimpiä perusteita on, ettei
Uudessa Testamentissa ole kerrottu yhtään konkreettista esimerk
kitapausta pienen lapsen kasteesta, josta ilmenisi tarkkoja tietoja
kastetusta lapsesta. Tällainen peruste on suorastaan lapsellinen. Se
on samaa kuin katselisi etäältä metsää ja väittäisi, ettei siellä ole
yksityisiä puita, kun ne eivät erotu silmään. Vertailun vuoksi
mainittakoon, ettei Uudessa Testamentissa ole kerrottu myöskään
yhtään konkreettista tapausta naisen osallistumisesta ehtoolliselle.
34 Manninen, s. 19.
35 Sama, s. 19.
36 Raamatun tapana on korvata suomen "paitsi" sana paikoin tämän tapaisella kerronnalla: "Koko perhe lähti. Mutta Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Suomeksi sanoisimme: "Koko muu perhe lähti paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Samantapainen rakenne esim. Gal. 1:19.
On aivan lian paljon tullut ns. uudestikastajilta turhaa tekstiä.
Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. Sanon heti, että lapsikasteen kieltäjät ovat väärässä ja opettavat väärin monessa muussakin kysymykseesä, enkä heidän tilaisuuksiin voi mennä ja minullahan on oma seurakunta. Olen antanut tälläkin palstalla perusteluita lapsikasteen puolesta, että joka ei niin tahdo uskoa, niin uskokoon toisin.
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Raamatun kertoessa perhekuntien kasteista se käyttää sanontoja "kaikki hänen omaisensa", "koko perhekunta", mutta ei koskaan mitään selitystä tai rajoitusta, että lapset olisi jätetty kastamatta tai ettei perheessä olisi ollut lapsia. Jos pienten lasten kastamista olisi pidetty vääränä, olisi ollut tarpeen selittää, miten kaikkien perheenjäsenten kastaminen oli mahdollista. Raamatun kirjoittajien ei tarvinnut pelätä väärinkäsityksiä, koska Jeesus ei ollut asettanut ikärajaa.
UUDESTIKASTAJIEN VASTAVÄITTEITÄ
Uudestikastajat pyrkivät selittämään, ettei perhekuntien kasteitten yhteydessä kastettu pieniä lapsia. Manninen viittaa Stefanaan perhekuntaan, joka oli antautunut pyhien palvelukseen. Siitä hän päättelee: "Sellaista ei kai voi sanoa perhekunnan sylilapsista."84 Manninen ei ota huomioon edes sitä, että Paavalin maininnan ja perhekunnan kasteen välillä oli aikaa neljä vuotta. Merkittävämpää on kuitenkin se, ettei Manninen ymmärrä Raamatun puheentapaa. Jooel kirjoittaa: "Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset." (Jooel 2:16). Pienimmätkin kuuluivat seurakuntaan. Kuukauden ikäiset pojat erotettiin pyhäkköpalvelukseen (4 Mops. 3: 28). Herran edessä vauvatkin olivat yhtä hyviä Herran palvelijoita kuin aikuiset ja perheyhteyden johdosta he olivat osallisia koko kodin toimintaan tarvitsematta itse tehdä aikuisten töitä. Sydämen laatu eikä ulkonainen touhu määrää, onko palvelus Herralle otollista vai ei.
Manninen viittaa kantansa tueksi myös Elkanaan. Tämä lähti koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle, mutta Hanna ja pieni Samuel jäivät kotiin (l Sam. l:21-23).3s Tästä Manninen tekee sen johtopäätöksen, ettei koko perhe "tarkoittaisikaan koko perhettä. Valitettavasti hän ei ole tässäkään kiinnittänyt huomiota koko tekstiyhteyteen ja Raamatun puheentapaan. Asia on seuraavasti: Elkanalla oli kaksi vaimoa, Peninna ja Hantia. Peninnalla oli paljon lapsia, Hannalla vain Samuel. Elkana lähti koko perheensä kanssa, paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin.36 Perhekuntaan kuuluivat lapsetkin; lahtihan Peninna kaikkine lapsineen. Ja vielä: Samuel annettiin Herralle koko elinajakseen ja vietiin temppeliin heti vieroittamisen jälkeen (l Sam. 1:ll, 24). Raamattu korostaa: "Mutta poika oli vielä pieni." Kun kerran pieni lapsi kelpasi Herraa palvelemaan (Samuel) tai hänelle uhraamaan (Peninnan lapset), niin kyllä hänellä on oikeus saada kastekin ja tulla siten Jumalan valtakuntaan, jossa Herraa palvellaan. Manninen päästäkseen irti lapsikasteesta vetoaa vielä Koorahin tapaukseen. Vanhemman käännöksen mukaan Koorah hukkui ja hänen kannattajiensa huoneet (4 Moos. 16: 32). 4 Moos. 26: 11 kertoo taas, etteivät Koorahin lapset hukkuneet. Manninen olettaa, että tässä huone = perhekunta.37 Koska Koorahin lapset säästyivät, lapset eivät Mannisen mukaan aina kuuluisi perhekuntaan. Väite perustuu taas pinnalliseen Raamatun tutkimiseen. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, käännetäänkö vanhan vai nykyisen käännöksen mukaan (huone vai asunto). Kysymyksessä oli Jumalan rangaistus, suuri tuho, jossa menivät sekä asunnot että perheet. Koorah ei ollut ainoa, joka tuhoutui, vaan 250 miestä koteineen ja perheineen. Tekstissä ei sanota, että Koorahin koko perhe tuhoutui. Päinvastoin edellä kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinallisesta, Koorahista, Daatanista ja Abiramista. Näistä kaksi, Daatan ja Abiram, "olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsineen" (4 Moos. 16: 27). Huomaa Raamatun nimenomainen maininta pienistä lapsista. Koorahin lapsista ei ole vastaavaa mainintaa. He oKvat nähtävästi jossakin muualla. Myöhemmin mainitaankin, etteivät Koorahin pojat kuolleet. (4 Moos. 26:11). Lähempi tämän kohdan tutkistelu osoitti meille aivan päinvastaista kuin uudestikastajat väittävät. Tämä on selvä kohta, joka osoittaa, että "pienet lapset" kuuluvat perhekuntaan.
Aittala lukee perhekuntaan kuuluviksi vain perheen oikeuskelpoiset jäsenet.38 Hänen mielestään kreikan oikos (perhekunta, koti) sanaa
37 Manninen, s. 19. Hebrean bajit on monimerkityksinen sana: talo,
huone, koti, asunto, palatsi, temppeli, sali, paikka, perhe, perhe
kunta, kansa, jälkeläiset, omaisuus. Tekstiyhteys ratkaisee kulloin
kin merkityksen. Tässä tulee kysymykseen lähinnä joko koti sanaa ei ole käytetty ankarasti samassa merkityksessä kuin heprealaista vastinetta beeth.
(asunto) tai perhe(kunta).
38 Aittala, s. 54. Saman väitteen esittää saksalainen Kurt Aland.
Muuten Aland, vaikka hän ei vastustakaan pienten lasten kasta
mista, on sitä mieltä, ettei apostolinen kirkko kastanut lapsia ja
ettei sille ole näyttöä. Eräs Alandin tärkeimpiä perusteita on, ettei
Uudessa Testamentissa ole kerrottu yhtään konkreettista esimerk
kitapausta pienen lapsen kasteesta, josta ilmenisi tarkkoja tietoja
kastetusta lapsesta. Tällainen peruste on suorastaan lapsellinen. Se
on samaa kuin katselisi etäältä metsää ja väittäisi, ettei siellä ole
yksityisiä puita, kun ne eivät erotu silmään. Vertailun vuoksi
mainittakoon, ettei Uudessa Testamentissa ole kerrottu myöskään
yhtään konkreettista tapausta naisen osallistumisesta ehtoolliselle.
34 Manninen, s. 19.
35 Sama, s. 19.
36 Raamatun tapana on korvata suomen "paitsi" sana paikoin tämän tapaisella kerronnalla: "Koko perhe lähti. Mutta Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Suomeksi sanoisimme: "Koko muu perhe lähti paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Samantapainen rakenne esim. Gal. 1:19.