onko äideillä harrastuksia?

minullakin on harrastuksia. Poika kylläkin vasta 3kk joten imetys hidastaa harrastuksia. Käyn kerran viikossa kuntonyrkkeilyssä ja pyrin päivittäin käymään koiran kanssa kävelyllä. Heti kun imetys vähenee kun siirrymme kiinteisiin aion aloittaa myös viikoittaisen aerobikin. Miehellä myös parit omat menot viikossa. Kyllä täytyy äiteilläkin olla harrastuksia / omia hetkiä ilman vauvaa jotta jaksaa taas paremmin. Onhan niitä ihmeäitejä jotka eivät käy kauppaa pidemmällä ilman vauvaa, mutta jokainen tyylillään. Itse tarvitsen menevänä ihmisinä ainakin sen pienen liikuntatuokion silloin tällöin. Haaveena on myös aloittaa vauvauinti, mutta sinne on paikkakunnaltamme matkaa 50km niin se rajoittaa hieman :( Käymme vauvan kans perhekerhossa kerran viikossa.

Vauva on nyt 4 kk ja olen aloittanut harrastamisen jo jokin aika sitten. Ilman vauvaa käyn ratsastamassa ja uimassa, molempia kerran viikossa. Lisäksi vauvan ja koirien kanssa vaunulenkeillä päivittäin ja siinä samalla poimin niin sienet kuin marjatkin (asun maalla). Lisäksi käyn vauvan kanssa kuntosalilla kerran viikossa. Onnistuu vielä hyvin, kun vauva ei liiku kuin vain masulleen. Tarkoitus olisi aloittaa ensi kuussa vauvauinti ja vuoden alusta vauvamuskari. Mieskin harrastelee omia juttujaan.

Kyllä äidillä mielestäni kannattaa olla omia harrastuksia. Tietysti on ihmisiä, jotka ei niitä kaipaa, mutta itse olisin varmaan ilman liikuntaa melkoinen pirttihirmu =)

Tosin ei niitä ollut ennen raskauttakaan.Oikeastaan mua huvittaa tää tilanne,koska olen erittäin vankasti sitä mieltä,että myös äideillä on oikeus omaan aikaan ja harrastuksiin.

Kavereita tapaan suht harvoin,koska niillä on aika erilaiset elämäntilateet muhun verrattuna.Mutta näin on ollut jo monta vuotta,enkä oikeastaan näe siinä ongelmaa.Aikaisemmin työajat säätelivät vapaa-ajanviettoa ja mun työajat oli iltapainotteiset,joten tässä on vuosien varrella tullut harjoiteltua etäsuhteita ystäviin.Mulla on muutamia tosi hyviä ystäviä ja niiden kanssa sitten juorutaan puhelimessa,jos siltä tuntuu.

Kyllä mä tavallaan joskus kaipaan omaa aikaa,mut lähinnä päivisin.Se taas on vaikeammin toteutettavissa,koska a)kaverit on duuneissaan ja b)niin on lastenhoitajatkin.Onneksi nyt muutama kaveri on joko saanut tai saamassa lapsen,joten ehkä sillä saralla sosiaalinen elämä piristyy päivisinkin.

Mun mies tulee yleensä epäsäännöllisen säännöllisesti himaan kuuden aikoihin illalla,joten kauheasti ei omaa aikaa iltaisin jää.Toki sekin järjestyisi,jos olisi tarvetta.

Me käytiin mieheni kanssa ennen lasta tosi paljon lätkämatseissa ja ollaan jonkin verran jatkettu sitä harrastusta,joko lapsen kanssa tai kahdestaan.Enemmänkin se on rahatilanne,mikä sitä harrastusta rajoittaa kuin lapsi.Ennen sitä saattoi heittää 100€ viikossa pariin lätkämatsiin,mutta nykyään mietitään pikkasen tarkemmin,mitä peliä mennään katsomaan.

Mä viihdyn perheeni kanssa ja miehen kanssa kahdestaankin.Me ei todellakaan olla mikään pusipusihalihali-pari,mutta viihdytään toistemme seurassa hyvin.Mä ahdistun kyhnäämisestä ja "pakkoyhdessäolosta" tosi helposti,mutta mieheni en kanssa onneksi sitä koe.

Mä en myöskään ole mikään pullantuoksuinen uhrautuva äiti,en imettänyt kovin pitkään ja syötän lapselle purkkiruokaa.En siivoa joka päivä,enkä tee ruokaa,jos ei huvita.Koti tulee hoidettua,mutta en todellakaan stressaa hirveesti,onko tavarat järjestyksessä.Tosin aikaisempaa enemmän,kun tulee vietettyä niin paljon aikaa kotona.Että kai sekin on kehitystä:)

Omaa aikaa otan iltaisin,kun mies tulee duunista.Menen tunniksi suihkuun,jos siltä tuntuu tai avaan siiderin ja menen partsille röökille ja vaan istun siellä.Joskus ajan miehen ja lapsen pois kotoa ja tuijotan telkkaria,vaikka se on kiinni.

Kyllähän sitä joskus toivoo paluuta entiseen "helppoon" elämään.Tai lähinnä sitä,että viikonloput oli jotain "erikoista",sai nukkua pitkään(!!!)tai haahuilla sunnuntaina koko päivän pyjamassa(tosin saatan tehdä sitä vieläkin,tosin päivällä ei ole väliä).Lastani en kuitenkaan vaihtaisi pois,kunhan nyt tajuaisi viikonloppuisin nukkua puolille päivin:)

Jatkakaa mimmit samaan malliin ja harrastakaa.Tai älkää harrastako,jos ei siltä tunnu.Kaikki te olette kuitenkin varmasti parhaita äitejä lapsillenne silloin,kun teillä on vapaus valita ja tehdä myös ihan omia juttujanne.Eikä lapsi kaipaa vain äidin 100% läsnäoloa koko ajan.Parempi vaan totuttaa jo pienestä saakka,että äiti ei aina ole paikalla,mutta joku muu kuitenkin.

Ehkä meni lopulta vähän sivuraiteille tää kirjoitus,mutta olkoon tämä sitten päivän harrastushetkeni:)

vauva 4kk. ohjaan yhtä jumppaa jo itse, käyn stepissä, sauvakävelyllä yht. liikuntaa 4-5 x/vko. yhdessä perheen kanssa vauvauinnissa. ja vaunuilla lähes päivittäin.pysyy mieli virkeenä ja hartiat vetreenä ja paino hallinnassa..kivaa on!

on! Kaksosissa piisaa hommaa, joten aivan entiseen malliin ei kerkiä harrastaa, mutta n.3 krt/ vko on päästävä aerobicciin. Mies pääsee tietysti myös omiin harrastuksiinsa...

Me käydään lasten kanssa muskarissa ja sanataidekerhossa, siinä pari hyvää harrastusta koko perheelle, sitten on tietysti olemassa myös äiti-lapsi jumppa ja vauvauinti.....