Alkoholismi on sellainen sairaus???? Itse ehdointahdoin hankittu ettei siihen auta muu kuin sisäinen halu muuttua.
Juopon puolisona tiedän sen.Ei katkot,ei puhe,ei viinakrampit. Mikään ei auttanut.Siinä sairasti koko perhe.
Ainainen epävarmuus tulevasta,millä mielellä ja milloin tulee on pois. kun halusin muuttaa oman elämäni.
Nyt kun siitä on vuosia tiedän olevan 3tapaa miten löpettaa juominen.1Oma halu=pelko
2AA-apu
3Hurahtaa uskoon ja uskon tuki.
Mutta se on itse valittava.Kuten tuolla Elleissä kysytään ennustajilta uskaltamatta ottaa vastuuta omasta elämästä ja päätöksistä.Samoin on juojankin elönkaari.Aina toisten on vika ja toistenpitäis pyllykin pyyhkiä.
Mieti tätä.
Juopon puolisona tiedän sen.Ei katkot,ei puhe,ei viinakrampit. Mikään ei auttanut.Siinä sairasti koko perhe.
Ainainen epävarmuus tulevasta,millä mielellä ja milloin tulee on pois. kun halusin muuttaa oman elämäni.
Nyt kun siitä on vuosia tiedän olevan 3tapaa miten löpettaa juominen.1Oma halu=pelko
2AA-apu
3Hurahtaa uskoon ja uskon tuki.
Mutta se on itse valittava.Kuten tuolla Elleissä kysytään ennustajilta uskaltamatta ottaa vastuuta omasta elämästä ja päätöksistä.Samoin on juojankin elönkaari.Aina toisten on vika ja toistenpitäis pyllykin pyyhkiä.
Mieti tätä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekin olen tuota asiaa pohtinut moneltakin kantilta ja tullut siihen tulokseen, että kyllähän se alkoholismi sairaus on, mutta psyykkinen sairaus. Alkoholismi tuo mukanaan monen sorttista fyysista sairautta ja vikaa, mutta se miksi joku sairastuu alkoholismiin on kyllä tuolla korvien välissä. Siksipä siitä paraneminenkin löytyy sieltä samasta paikasta, ihan niin kuin sanoitkin.
Harva juoppo vaan tunnustaa olevansa psyykkisesti sairas. On paljon helpompi paeta fyysisen sairauden taakse ja valitella, ettei asialle mitään voi. Niin alkoholismi kuin muutkin päihdeongelmat aiheuttavat paljon tuskaa käyttäjän ympäristölle ja sitä on päihteistä riippuvaisen vaikea myöntää ja nähdä.
Entäpä sitten jos jättää päihteet ja aloittaa uuden puhtoisen elämän? Sitten on läheisten annettava anteeksi ja oltava kiitollisia juopon tai narkkarin paranemisesta. Katkeruutta ei saa kantaa tai ainakin se täytyy piilottaa syvälle sisimpään ja palvottava entistä raitistunutta läheistään vanhoja muistelematta.
Tottakai se on sairaus, eihän kukaan tervejärkinen juo tarkoituksella perhettään, ihmissuhteitaan,toimeentuloaan,omaisuuttaan, terveyttään,alenna elämänlaatuaan ja kuole lopuksi (mahdollisimman nuorena) juomiinsa.
Sairaushan se, mutta sellainen, joka ei koskaan parane. Vaikka alkoholisti tai nisti olisikin ilman päihteitä, ei hän siitä huolimatta ole terve eikä edes oireeton. Tuo mielen sairaus näkyy sitten muissa asioissa kuin ryyppäämisessä.
Joka tapauksessa alkoholismi tai muu riippuvuus päihteistä ei ole ainoastaan käyttäjän oma asia. Tämä sairaus jos mikä vaikuttaa koko lähipiiriin ja ihan oikeasti sairastuttaa päihderiippuvaisen lähiomaiset tavalla tai toisella. Eikä lähipiirinkään oirehtiminen lopu päihteiden käytön lopettamiseen. Alkoholisti/ nisti on varsin itsekäs sairastaja; minä ja minä ja minun viinani/aineeni ovat aina etusijalla.