Kuka on keksinyt armeijan??!(Sen sais tappaa!!!) Kun miehet lähtee armeijaan tyttöt jää suremaan yksin ja näkee ehkä joka toinen v.loppu miestään!Ite olen nyt surru 2 päivää ku eilen mun mieheni lähti armeijan harmaisiin...Olen itkenyt ja itkenyt lisää se on niin kaukana en tiiä miten selviän monta kuukautta ennenkuin se tulee pois sieltä jumalan selän takaa!!!!!Armeija on perseestä!!!!Tyttöt kirjoitelkaa jos jollakin on samallaista "paskaa"!!!?
Armeijan takia tytöt yksin.....
Yksinäinen tyttö
23999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
joo munkin mies lähti täs eilen inttiin..joo kusinen on koko armeija! ja ko mun siskon mies pääsi sieltä perjantaina ja oma mies lähti ma:na,ni arvaa vaan onko muakin täällä kiusattu. mut koita sä pärjäillä,ni mäki koitan!
voi helvetin paviaani teini. se armeija on saatana nii löysä paikka että siältä pääsee joka helvetin viikko lomille ja välillä viikollaki. Ja lopeta se saatanan poraaminen. kyllä sulle äkkiä lohduttaja löytyy. Anteeks kirosanat.
Kuule. Sinä se et taida itse olla kokenut sitä ikävää mikä tulee kun joutuu olemaan toisesta erossa. Jos on toiseen kiintynyt ei auta jos näkee 2:sti viikossa. Joten jospa pitäisit suusi kiinni ja antaisit sellaisten surra joita surettaa. En ihmettele jos sinä et koskaan tule tuntemaan ikävää, koska kukaan ei luultavasti sinuun rakastu!!
Oot oikees et toi jätkä on aika pentumainen.. Mut toisaalt oon 15.wee enkä siltikään nää tyttöystävääni melkein koskaan pari kertaa kuukaudes.. oon sanonu sille et ei meijän kannatata olla yhdes, mut sit hän vaa viltelee itteensä ja tekee kaikkee tyhmää joten en oikee voi jättää sitä... Aina sama juttu...
Mun poikaystävä lähti kans eilen 8.7 armeijaan, Gyltön saarelle.. Saatoin hänet Pansioon (mukana oli myös kullan vanhemmat) ja päätin etten voisi alkaa itkemään kaikkien edessä, enkä itkenytkään. Kotiin päästyäni rojahdin sängylleni ja purskahdin itkuun.. Emme ole olleet toisistamme erossa kuin väh.viikon joten kaipuu on todella suuri. Vihaan armeijaa koko sydämeni pohjasta!! Kultani on kolme viikkoa kiinni enkä tiedä mitä voisin tehdä.. odotan tammikuuta todella paljon, koska silloin hän ehkä tulee pois sieltä ja kultani lupasi kosia jonkun ajan päästä kun on tullut sieltä..=) kyllä me tytöt pärjätään ja on tässä hyviäkin puolia:ei aina tarvitse kysyä mitä mieltä toinen on, riittää enemmän aikaa kavereille ja harrastuksille ja nythän on hyvä aika hemmotella itseään shoppailemalla, käymällä kosmetologilla jne. Tää aika tavallaan vain vahvistaa suhdetta, mikä onkaan ihanampaa pitkän ajan erossa olon jälkeen kuin oman kullan lämmin syli ja ne kolme kultaista sanaa?....
juu, olen aivan samaa mieltä sun kanssas siitä, että kyllä meidän naisten on sen verran pärjättävä ilman noita kaksilahkeisia miehiämme, ettei maailma voi kaatua yhteen armeijaan! =)
se takuulla vahvistaa suhdetta monin tavoin..vaatii vain vähän hermoja selvitä siitä, mutta hyvin se menee kun vaivautuu hieman edes yrittämään!!
hyvää kesää kaikille sotaleskille ja muillekin =)
Minun kultani pääsi armeijan harmaista 5. päivä ja olin siitä toki onnellinen... mutta enemmän olin onnellinen armeijan ajasta, sillä se muutti paljon sekä minua että poikaystävääni. Opittiin enemmän arvostamaan toisiamme ja nauttimaan jokaisesta hetkestä... Ja se ikävä mitä toki tunsin hänen poissa ollessaan teki tapaamisista aina vain mukavampia ja odotettuimpia. Ja armeija antoi minulle itselleni paljon omaa aikaa ja sain keskittyä itseeni.... Ei suhde kaadu intiin jos se vaan on vakaalla pohjalla... Nauttikaa nyt omasta ajastanne! Ja onhan nuo puhelimet keksitty!!! Mekin pystyimme hyvin pitämään yhteyttä kun annettiin känny laskun kasvaa...ei tuntunut missään 300 kilometrin väli.. :) Pää pystyyn, kyllä se siitä!!! Tsemppiä ja hyvää jatkoa kaikille :)
Terve.
Ymmärrän täysin miltä susta tuntuu... Oma poikaystäväni lähti myös armeijaan eilen ja olen itkenyt jatkuvasti vaikka ei ole enää kyyneliä, mitä itkeä. En ole koko kesäloman aikana ollut hänestä erossa enempää kuin 3 yötä ja nyt joudun kestämään 3 viikkoa, ennen ku pääsen taas hänen viereen nukkumaan. Ikävä on kamala, eikä kokoajan voi soitellakaan ja kysellä kuulumisia.
Mutta mitä jos jaksettas odotella omia kultia sieltä toistemme voimalla. =) Kovaahan se on mutta rakkauden avulla siitä selviää. Ajattele et armeija on vaik sellanen koettelemus et rakastatteko toisianne oikeasti. Pärjäile!
on se ihan ymmärrettävää mutta se on tosi hienoo että jätkä uskaltaa lähtee sinne..tai vaikka jos muija lähtis..mut kyllä ne kaksi nuorta paria aina lomilla näkee ja voi ne soitella jne. se voi tehä ihan hyvää että ne on vähän aikaa "erossa" toisistaan=) sillä välin se toinen voi hoitaa ystävyys suhteita ja perhe suhteita kotona..mutta ei saa unohtaa sitä RAKASTAAN!
Onneksi tapasin rakkaani juuri, kun hän pääsi armeijasta. :) Mutta jos olisi tullut semmonen juttu eteen, että olisi oll vielä armeijaan meno, niin olisin käynyt hirttämässä sen armeijan keksijän munista kattoon!!!
armeija on sellanen mesta mikä tekee pojasta miehen... jos jätkä menee intin läpi, se on tosi mies... mut se on sellanen asia, et ton joutuu ja on joutunu menee läpi nii moni muija eli et oo ainoo... Mun frendin jätkä lähti maanantaina inttii ja se oli iha palasina, mut sitä asiaa pitää ajatella sillee, et jos te selviitte tästä, ni teijän suhde on aito ja kestävä. Jos se ei kestä ni se ei ollu se oikee sulle... kyyl sä jaxat..
Puol vuotta olis viel kärsittävä, puol vuotta on jo tätä paskaa kestetty!
Ensimmäinen kuukausi oli se kaikkein kauhein, ekan viikon olin ihan tööt j aitkin vaa ja sitte ekan vloppuloman jälkee ku piti mies palauttaa takasin... Mut kyl se sitte siitä alko sujumaa kun tottu. Oikeestaa puol vuotta on menny suht nopeesti, vaikka nähtii toisiamme ennen inttiä lähes koko ajan.
Alkaa van olla täynnä sitä paskaa. Miestä näkee kerran viikossa tai kahen viikon välein. Se on aina metässä (johtuen sen "toimenkuvasta") ja sitte se tulee perjantaina kotii väsyneenä ja vihasena kun mä haluisin lähtä jonnee ja se haluis mut viereensä nukkumaan.
Ja sitte kun tietty se haluu nähä myös kamujaan.
Mä oottelen sitä kotona pari viikkoo ja järjestelen kaikki ohjelmat sen mukaa miten mies on lomilla (varsinki ku se saa tietää viikkoa ennen onko kii vai ei) ja sitte mies päättääki lähtä meisten kesken mökille vlopuksi...
Mutta kyllä se siitä, pakko sen on joskus loppua!!
Tsemiä kaikille sotaleskille!!!!
hirveetä.siis vasta on kolme päivää mennyt ja olen niin täynnä ikävää että en halua edes tietää kuinka karseeta on puolen vuoden päästä....siis voi vit....
mun jätkä on kestäny siel jo puol vuotta,toiset on viel edessä.ja mä oon helvetin ylpeä siitä että se on sielä vuoden.ajan kans se helpottaa,kokemuksen syvällä rintaäänellä.
hei ajatelkaa niitä pareja joilla on kaukosuhde, ne ei pakosti näe muutenkaan kuin sen kerran kaksi kuussa joten ei se ole vaikeaa kun tietää miten toinen tuntee toista kohtaan!
eikä kukaan voi vedota siihen kuinka ne on tottunut siihen, itselläni oli kerran tilanne missä olimme yli puoli vuotta kuin paita ja peppu, aina yhdessä, joka yö ja päivä, sitten hän ilmoitti muuttavansa kauas pois, ei tuntunu hyvältä ja siinä tilanteessa olisin halunnu että hän olisi mieluummin mennyt armeijaan!!!
Minulla ja rakkallani on erittäin "raastava" tilanne mutta toisaalta suhteen kannalta ERITTÄIN hyvä...elikkä meillä on 300km välimatkaa ja nyt rakkaani on ollu armeijassa 7.1.02 lähtien ja lokakuussa pääseepi pois...meillä tietenkin menee siihen että aina ei lomillakaan nähä mutta erittäin hyvin suhde toimii nähään aina kun voidaan ja noh puhelinlaskut nyt kasvaa hiukkasen enemmän ;-) Mutta jos toiseen luottaa täysin ja toista todella rakastaa nii nei siihen valtio eikä välimatkat pääse ;-)
Oma poikaystäväni lähti maanantaina armeijaan, vielä ei ole kova ikävä iskenyt. Ollaan viestitelty ja hän jopa soittikin tänään. 19 päivä nähdään taas. Tiedän että ikävä tässä vielä ehtii tulla, mutta en sitä nyt etukäteen murehdi. Puolivuotta on pitkä aika (poikaystäväni ei halua auk:iin), mutta kyllä sen kestää jos toista rakastaa. Itse ainakin aion kiltisti odottaa poikaystävää ja keksiä paljon tekemistä itselleni, jotten ehdi jatkuvasti kotona murehtia. Sitten aina lomat ollaan yhdessä ja toisiamme hemmotellaan.
Koettakaahan kestää muutkin "sotalesket" :)
Asia on täysin oikein. Saadaan vähä kuria ja järjestystä teiänki pullamössöpoikiin!
Oikeastaan olisi oikein jos akatki laitettas vaikka lottakerhoon vuodeksi opettelemaan sodanajantaitoja. Ei pääse perseleviämään kotona takan ääressä...
Pullamössöpoikiin:)
Poikaystäväni kävi armeijan ennen minua...ajattele minäkin olen käynyt armeijan, en lottakerhoa!!! Eikä ole perse levinnyt.. *nauraa* Mutta se on totta, armeija tekee jossain määrin hyvää....
Erittäin hyvä juttu. Mä en jaksais katellakaan naikkosia joiden pylly on levinny takan ääressä. Kolme pistettä ja papukaijamerkki sinulle!
Mitä Helvetin "sotaleskiä"??!!
Anteeksi vain... Kyllä sitä saa kultiaan ikävöidä... Mutta ei sitä nyt IHAN tarvitse noin liioitella...
Ja onhan niillä miehenaluilla sivarikin vaihtoehtona...
Kuuleppas nyt.ite seurustelin yhen jätkän kans,se lähti inttiin.kyllä mä sitä itkin ja kauan itkinkin.mutta sitte mä älysin et ajan kans se helpottaa,ei se siellä ikuisesti oo.ja mun jätkä pääsee melkein joka v-loppu lomille,aika harvoin on kines.....ja sillon ku se ei pääse lomille,on enemmän aikaa kavereille.ja etkä sä s**tana voi armeijaa syyttää siitä et joudut olemaan erossa jätkästäs!mitä sä tekisit jos tulis sota?ketkä meitä suojelis?sun jätkäs ja MONET MUUT harjoittelee siellä maanpuolustusta,pitää Suomen pystyssä jos tulee sota!et mee vähän ittees!!!!!!
Silloin ku jätkäkaverini lähti eli maanantaina kajaaniin päätin ku lähin saattaan sen linkkuun että en itke!!!En sit itkenytkään mutta kotia päästyäni itkin koko helevetin maanantain!!!Se oli tuskaa..Nyt on alkanut helpottaa..puhumme joka ilta tunteroisen puhelimessa!Se on ärsyttävää jos itteä alkaa puhelimessa itkettäään ja jätkäkaveri ei saa itkeä sillä eihän sotamies itke!Mutta on se vittumaista oottaa vielä 2viikkoa ennenku näkee toista ku se on 3viikkoo kineksessä!!!Onnenksi se pääsee puolella vuodella jos ei joudu aukkiin...Mulla on aivan älytön ikävä sitä ja saahan sitä ollakki minä ainaki rakastan sitä mun koko sydämmestä!!!!!