päkiäkivut...

Ei sillä iälläkään välttämättä ole mitään merkitystä. Toki reuma yleisempää iäkkäämmillä, mutta ei se sitä katso. Kehoittaisin pikaisesti hakeutumaan tutkimuksiin!

Itse olen 27-v nainen, päkiäkivut alkoivat n.3kk sitten melko rajusti, jouduin välillä kävelemään kepeilläkin, nyt odottelen pääsyä reumapolille. Sen verran on tutkimuksia tehty, että HLA B27 kudostuuppi löytyy, senkka ja crp ovat kokoajan olleet enemmän ja vähemmän koholla.

Lekurille siis vaan, mitä pikemmin sen parempi, suosittelen kuitenkin keräämään kärsivällisyyttä, tutkimuksiin menee oma aikansa ja diagnoosia joutuu väkisinkin odottelemaan useampia kuukausia. Omalla kohdallani ensimmäiset 1,5kk meni työterveyslääkärillä seikkailemiseen kaikenmaailman antibioottien ja höyryhengitysten kanssa, kunnes yksi älysi lähettää sairaalaan...

Voimia sinulle!

olgah kirjoitti:

Ei sillä iälläkään välttämättä ole mitään merkitystä. Toki reuma yleisempää iäkkäämmillä, mutta ei se sitä katso. Kehoittaisin pikaisesti hakeutumaan tutkimuksiin!

Itse olen 27-v nainen, päkiäkivut alkoivat n.3kk sitten melko rajusti, jouduin välillä kävelemään kepeilläkin, nyt odottelen pääsyä reumapolille. Sen verran on tutkimuksia tehty, että HLA B27 kudostuuppi löytyy, senkka ja crp ovat kokoajan olleet enemmän ja vähemmän koholla.

Lekurille siis vaan, mitä pikemmin sen parempi, suosittelen kuitenkin keräämään kärsivällisyyttä, tutkimuksiin menee oma aikansa ja diagnoosia joutuu väkisinkin odottelemaan useampia kuukausia. Omalla kohdallani ensimmäiset 1,5kk meni työterveyslääkärillä seikkailemiseen kaikenmaailman antibioottien ja höyryhengitysten kanssa, kunnes yksi älysi lähettää sairaalaan...

Voimia sinulle!

Lue lisää

Kyllähän iällä nimeenomaan on väliä.
Suurin ikäkausi, jolloin naisilla reumaoireita on pahimmoillaan on ns. vaihdevuosi-ikä. Ja jos on taipumusta reumaattisiin reagtioihin, silloin ne voi voivat yltyä aivan mahdottomaksi vaikka kyse ei olisikaan itse reumasta, mutta rauhoittuvatkin hormonaalisen tasapainon hoidolla paremmin, kuin reumahoidolla.

Tää on kumma juttu, että tätä ei moni lääkäri huomioi. Itse olen reumaa sairastanut lapsuudesta saakka, mutta kaikein pahin ja vaikein se on ollut vaihdevuosi-iässä, jolloin estregeenitasot alkoivat laskea. Tätähän ei reumahoito huomioinut, vaan yritti tankata minut täyteen kaikenmoisilla reumalääkemyrkkyillä.

Kun sitten honattiin tämä yhteys, 70 % reuma-aktviiteetistäni katosi viikon sisällä. Vaikka lääkäreillä pitäisi olla tämä tiedossa, ja on, silti se jää hoidossa ja oireistojen kohdalla helposti huomioimatta. Ja kun hormonaalista tasapainohoitoa yritin liian aikaisin lopettaa, reuma äityi taas aivan yhtä häijyksi.

Ja kauttalinjan vaihdevuosi-iässä naiset valittavat kankeuttaan, jäykkyyttään, kömpelyyttään ja kivuiloisuuttaan. Mm. reumatilastoissa suurin reuman puhkeamisikä on juuri toi vaihdevuosi-ikä, ja monen potilaan hormonaalinen tasapaino jää hoitamatta, ja häntä yritetään hoitaa reumalääkityksellä, joka huonosti puree siihen tilanteeseen, jos hormonaalinen tasapaino on hoitamatta.

Nuoren kohdalla on ihan toinen juttu. Selvä osoite on reumahoito, mutta tosiaan vaihdevuosipotilaan kohdalla kivuliaisuuden oikeampi osoite voi ollakkin se naistentautien erikoishoito hormonaalisen tasapainon huolehtiminen ensin, ja sitten katsoa, mille tasolla vaivat ja kivut jää.

Keskustellessani lääkäreiden kanssa asiasta, ovat kertoneet, että monet ovat raportoineet ihan tätä samaa, mutta se ei ole vielä kovin yleisesti huomioitu tosiasia, syystä tai toisesta, vaikka lääkäreillä on tämä asia tiedossa.

Jotkut yksittäiset lääkärit menettelevätkin kuulema näin, että ensin korjataan tuota hormonaalista tasapainoa.

olgah kirjoitti:

Ei sillä iälläkään välttämättä ole mitään merkitystä. Toki reuma yleisempää iäkkäämmillä, mutta ei se sitä katso. Kehoittaisin pikaisesti hakeutumaan tutkimuksiin!

Itse olen 27-v nainen, päkiäkivut alkoivat n.3kk sitten melko rajusti, jouduin välillä kävelemään kepeilläkin, nyt odottelen pääsyä reumapolille. Sen verran on tutkimuksia tehty, että HLA B27 kudostuuppi löytyy, senkka ja crp ovat kokoajan olleet enemmän ja vähemmän koholla.

Lekurille siis vaan, mitä pikemmin sen parempi, suosittelen kuitenkin keräämään kärsivällisyyttä, tutkimuksiin menee oma aikansa ja diagnoosia joutuu väkisinkin odottelemaan useampia kuukausia. Omalla kohdallani ensimmäiset 1,5kk meni työterveyslääkärillä seikkailemiseen kaikenmaailman antibioottien ja höyryhengitysten kanssa, kunnes yksi älysi lähettää sairaalaan...

Voimia sinulle!

Lue lisää

Aika monella reuma alkaa niin hitaasti hiipimällä tai epäselvin oirein, että diagnoosin saamiseen menee vuosia. Kymmenenkään vuotta ei ole vielä mikään ihme.

Vaikka nivelreuma alkaisi rajuin oirein, tutkimuksissa on todettu, että puoli vuotta voi odotella lääkityksen aloittamisen kanssa hoitotuloksen kärsimättä.

Ikäkin kirjoitti:

Kyllähän iällä nimeenomaan on väliä.
Suurin ikäkausi, jolloin naisilla reumaoireita on pahimmoillaan on ns. vaihdevuosi-ikä. Ja jos on taipumusta reumaattisiin reagtioihin, silloin ne voi voivat yltyä aivan mahdottomaksi vaikka kyse ei olisikaan itse reumasta, mutta rauhoittuvatkin hormonaalisen tasapainon hoidolla paremmin, kuin reumahoidolla.

Tää on kumma juttu, että tätä ei moni lääkäri huomioi. Itse olen reumaa sairastanut lapsuudesta saakka, mutta kaikein pahin ja vaikein se on ollut vaihdevuosi-iässä, jolloin estregeenitasot alkoivat laskea. Tätähän ei reumahoito huomioinut, vaan yritti tankata minut täyteen kaikenmoisilla reumalääkemyrkkyillä.

Kun sitten honattiin tämä yhteys, 70 % reuma-aktviiteetistäni katosi viikon sisällä. Vaikka lääkäreillä pitäisi olla tämä tiedossa, ja on, silti se jää hoidossa ja oireistojen kohdalla helposti huomioimatta. Ja kun hormonaalista tasapainohoitoa yritin liian aikaisin lopettaa, reuma äityi taas aivan yhtä häijyksi.

Ja kauttalinjan vaihdevuosi-iässä naiset valittavat kankeuttaan, jäykkyyttään, kömpelyyttään ja kivuiloisuuttaan. Mm. reumatilastoissa suurin reuman puhkeamisikä on juuri toi vaihdevuosi-ikä, ja monen potilaan hormonaalinen tasapaino jää hoitamatta, ja häntä yritetään hoitaa reumalääkityksellä, joka huonosti puree siihen tilanteeseen, jos hormonaalinen tasapaino on hoitamatta.

Nuoren kohdalla on ihan toinen juttu. Selvä osoite on reumahoito, mutta tosiaan vaihdevuosipotilaan kohdalla kivuliaisuuden oikeampi osoite voi ollakkin se naistentautien erikoishoito hormonaalisen tasapainon huolehtiminen ensin, ja sitten katsoa, mille tasolla vaivat ja kivut jää.

Keskustellessani lääkäreiden kanssa asiasta, ovat kertoneet, että monet ovat raportoineet ihan tätä samaa, mutta se ei ole vielä kovin yleisesti huomioitu tosiasia, syystä tai toisesta, vaikka lääkäreillä on tämä asia tiedossa.

Jotkut yksittäiset lääkärit menettelevätkin kuulema näin, että ensin korjataan tuota hormonaalista tasapainoa.

Lue lisää

Sanoit sairastaneesi lapsesta asti reumaa...Itse pääsen "kuulemaan tuomioni" huomenna. Pelottaa, kun olen vasta 19 vuotias, että kuinka pahaksi se ehtii äityä ennen, kuin ehdin edes aikuiseksi kasvaa..:( Ja olen lukenut, että lasten tekeminen tai siis synnyttämisen jälkeen reuma pahenee monilla...Ja haluaisin lapsia ehdottomasti!
Nivelet sattuu niin maan *erkeleesti jatkuvasti että huhhuh...mutta tehän sen mahdattekin tietää..:)
Tämmöstä asiaa vaan..että pelottaa toi tulevaisuus tän sairauden kanssa. Joutuuko tässä ihan pyörätuoliin asti ennen keski-ikää...

Tyttönen kirjoitti:

Sanoit sairastaneesi lapsesta asti reumaa...Itse pääsen "kuulemaan tuomioni" huomenna. Pelottaa, kun olen vasta 19 vuotias, että kuinka pahaksi se ehtii äityä ennen, kuin ehdin edes aikuiseksi kasvaa..:( Ja olen lukenut, että lasten tekeminen tai siis synnyttämisen jälkeen reuma pahenee monilla...Ja haluaisin lapsia ehdottomasti!
Nivelet sattuu niin maan *erkeleesti jatkuvasti että huhhuh...mutta tehän sen mahdattekin tietää..:)
Tämmöstä asiaa vaan..että pelottaa toi tulevaisuus tän sairauden kanssa. Joutuuko tässä ihan pyörätuoliin asti ennen keski-ikää...

Lue lisää

Ei ole syytä pelkoon. Nykyisin on hyvät hoitokeinot. Minun sukupolveni taitaa olla ensimäisiä sukupolvia, joiden reuma pystyttiin hallitsemaan, niin ettei vääntymiä ole ulospäin. Ei minustakaan ulospäin kukaan näe, että olen reumainen, ellei tule ihan lähelle, ja näe käsistä niitä leikkausarpia. Toki niitä paljon käsissä onkin, mutta sormet on suorat. Ranteet jäykät, toinen jäykisetty jo 33 vuotta sitten, toinen jäykistynyt itsestään.

Mutta ei jäyksitäminen oikeastaan ole haitannut elämää.
Olen minäkin 3 lasta tehnyt. Raskauksien aikana ei mitään ongelmia, kuin ei ikinä sairas olisi ollutkaan. Silloin ei omega rasvahapoista tiedetty mitään, eipä tainnut olla kaupassakaan niitä. En ainakaan ollut kuullut niitä, ja se minua harmittaa, että kun niistä olisi tiennyt silloin.

Synnytysten jälkeen tauti kyllä nosti päätään ja viimeisen synnytyksen jälkeen Reumasairaala käski lopettamaan imetyksen, sillä se aktivoi reumaa, ja silloin se kyllä meinasi päästä niskan päälle.
Mutta olen varma, että ei Sinulla estettä tule lasten hankkimiseen reuman suhteen. Vielä, jos olet motivoitunut, että karsit huonot ravintotavat pois, mahdollisuutesi vain paranevat. Kahvi, sokeri, valkoinen kuorittu vilja ja elintarviketeollisuuden pitkälle jalostetut tuotteet ovat reuman kannalta pahoja.
Makeisista on syytä vieroittaa itsensä hyvissä ajoin.

Joten ensimäinen askel kohdaltasi omaehtoiseen hoitoon on omega 3-rasvahappojen käyttö. Ja erityisesti raskauksien aikana.

Nykylääkkeissä on sen sortin lääkkeitä, että raskauksia silmällä pitäen niiden käytön lopettamisen jälkeen pitää olla aika pitkään, ennenkuin yrittää raskautta. Joten keskustele tästä lääkärin kanssa jo lääkehoitoa aloitettaessa.

En näe tilanteessasi mustia pilviä taivaalla. Ja jos vielä kiinnostut ravintoasioista, edessäsi on kyllä melko normaali elämä.
Se on vain tämä alkuaika, ennenkuin opit tuntemaan tautiasi, ja ennenkuin löydetään siihen oikea ja sopiva hoito.