kaksi varattua toisiinsa ihastunutta henkilöä ns. tunnustaa asian toisilleen ja puhuu asiasta aivan yleisellä tasolla. Siis kun asia on molemmille joka tapauksessa käytöksestä selvä, ja pakko on tekemisissä välillä olla. Onko sellainen keskustelu jollain tapaa pettämistä? Vai pitäisikö vain yrittää (ja epäonnistua) olla normaalisti ja pysyä hiljaa.
Vaikka haluaisin hänestä vaikka mitä, olen kunniallinen ihminen enkä tule puolisoani ikinä pettämään. Tunnen kuitenkin voimakasta tarvetta keskustella ko. henkilön kanssa asiasta ja uskon että se jotenkin laukaisi tämän jännitteen väliltämme. What to do?
Vaikka haluaisin hänestä vaikka mitä, olen kunniallinen ihminen enkä tule puolisoani ikinä pettämään. Tunnen kuitenkin voimakasta tarvetta keskustella ko. henkilön kanssa asiasta ja uskon että se jotenkin laukaisi tämän jännitteen väliltämme. What to do?
Vastaukset 7
Vanhimmat
...sano mulle et puhuminen auttaa aina! Niin näissäkin tapauksissa, ainakin mulla autto!
Tietty jos toinen osapuoli ei haluu puhuu... niin ei sillon :(
Se oli erittäin viisasta, jos kaksi toisiinsa ihastunutta pystyisivät puhumaan asiasta. Aina ei tarvitse edetä siihen pusssailuun ja paneskeluun asti. Puhuminen selventäisi asioita, ja tulevaisuudessa ihastuneet tulisivat paremmin toimeen keskenään ja ymmärtäisivät toisiaan. Näin voisi syntyä pitkäikäinen ystävyyssuhde. Se ei olisi pettämistä.
Mutta se ensimmäinen askel on aina vaikein. Aina odottaa toiselta sitä aloitetta.
Tuo on hieno ele, ettei aijo pettää puolisoaan, vaikka on toiseen ihastunut. Mutta ethän vaan tuhlaa elämääsi. Meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä. Ystävysty, niin tiedät että komean/kauniin kuoren alta voi löytyä vaikka kuinka hieno ihminen, ystäväksi tai tulevaisuudessa jopa puolisoksi. Pettäminen on suoraan sanoen perseestä.
Aivan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut... Musta tuntuu että mä pakahdun, jos en saa sanottua/juteltua näitä asioita selviksi. Haluaisin niin kovin olla hänen kanssaan puheväleissä. Tämä asioiden kiertely tekee mut kipeäksi. Mutta odotan yhä hänen ottavan yhteyttä, itselläni ei ole siihen rohkeutta. Saanko kysyä oletko kysymyksen asettaja nainen vai mies? Onko tämänlainen ajatusmaailma edes miehille mahdollista, vai onko heille kaikki vain pelkkää fyysistä himoa?
kyllä tämä ainakin tälle miehelle on sekä mahdollista että totta! tilanne ihan samanlainen kuin tuossa yllä ja ois tosi hienoa puhua asiasta tämän ihanan neitosen kanssa...ehkä näin tapahtuukin vielä...
Miksi et ota yhteyttä häneen, ei pelkässä puhelussa/mailissa olisi mitään peruuttamatonta.Ainakin minä naisena olen niin vanhanaikainen, että odotan miehen ottavan sen ratkaisevan askelen. Luultavasti sen vuoksi joudunkin aina vain tyytymään pelkkään katseeseen...Kuten ketjun aloittaja kirjoittaa, en olisi itsekään valmis mihinkään seksisuhteeseen tai vastaavaan, vaan haluaisin vain kuulla hänestä...Luulen että hän on sielunystäväni, en kai muuten tuntisi näin. Tässä elämässä minulle olisi tärkeää olla hänen ystävänsä. Ja voithan pyytää, että asiat jäävät teidän kahden keskeisiksi. Ainakin minä pitäisin asiat omana tietonani, olen joutunut muitakin vaikeita asioita pitämään sisälläni.
Samaa mieltä epäileväisen kanssa olen minä. Samassa tilateessa, joka ketuttaa aika aijoin.
Sama homma minullakin... Ihan kuin olisin omia ajatuksiani näistä viesteistä lukenut.;) Minusta olisi aivan uskomattoman ihanaa, jos asia selviäisi, eikä vain leijuisi ympärillä... Tilanne on hankala...En edes halua taistella tunteitani vastaan, mutten koskaan halua enkä aio sen pidemmälle mennä asiassa. Epävarmuus raastaa ja asioiden selvittämisestä todella voisi seurata ystävyys, onhan kyse ilmiselvästi sielunveljestäni...