Ensin on sitä ihastumisen/rakastumisen huumaa, että se tuntuu varpaissa asti. Se salaperäinen vetovoima joka tekee sinut yhtä innostuneeksi kuin lapsi. Sitten kun tutustutaan kunnolla, rakastaminen meneekin suorituskeskeisemmäksi. Täytyy miellyttää toista jollain tavalla koska se on välttämättömyys jotta seurustelusuhde kestäisi. Kaikki energia menee vain siihen. Ja jos kummallakaan ei ole mitään annettavaa, niin seurustelusta ei tule mitään. Ongelma on myös se, jos tapaan itseni tasoisen miehen niin siinä sitten miettii kumpi ottaa ohjat käsiinsä. Sitten rakastumisen huuma latistuu. Se ei enää vaikutakaan mielialaan huumeen lailla.
Siksi minulla ei ole kestäviä suhteita, vaan kokoajan uusia koska haluan että lapsenomainen ihastumisen tunne kestää. Siten pysyn poissa arjen kurjuudesta. Ja saan vaihtelua elämääni.
Taidan olla yliromanttinen hupsu.
Siksi minulla ei ole kestäviä suhteita, vaan kokoajan uusia koska haluan että lapsenomainen ihastumisen tunne kestää. Siten pysyn poissa arjen kurjuudesta. Ja saan vaihtelua elämääni.
Taidan olla yliromanttinen hupsu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
et ole yliromsnttinen hupsu, vaan yrität liikaa.
suhde on kahden ihmisen yhteiseloa, ei sen kummempaa.
Has Has,hän ei mene päästäni,vaikka yritän häivyttää Has Has