Miehet. Anteeksi että olen tunkeutunut palstallenne, mutta niin naiset näyttävät tekevän:)
Haluan rehellisiä, kaunistelemattomia mutta perusteltuja mielipiteitä siitä, miten suhtaudutte siihen , mitä raskaus, synnytys ja imetys tekevät naisenne kropalle. Onko edes turha toivoa, että jonkun mielestä raskausarvet jne. olis OIKEASTI kypsän naiseuden kunniamerkkejä? Vai onko isienkin mielestä käyttämättömät teinibarbit parhaita?
Kiitos jo etukäteen mikäli vastauksia heruu...
Haluan rehellisiä, kaunistelemattomia mutta perusteltuja mielipiteitä siitä, miten suhtaudutte siihen , mitä raskaus, synnytys ja imetys tekevät naisenne kropalle. Onko edes turha toivoa, että jonkun mielestä raskausarvet jne. olis OIKEASTI kypsän naiseuden kunniamerkkejä? Vai onko isienkin mielestä käyttämättömät teinibarbit parhaita?
Kiitos jo etukäteen mikäli vastauksia heruu...
Vastaukset 33
Vanhimmat
>Miehet. Anteeksi että olen tunkeutunut
>palstallenne, mutta niin naiset näyttävät
>tekevän:)
Et sitten viittyny erottuu joukosta ja olla pitämästä sitä uuniis kiinni tällä puolella?
Faktavastaus kuitenkin kysymykseesi:
Naisen ruumis kuluu synnytyksessä ja se on yksiselitteisesti rumempi kuin ennen raskautta. Tosin jotkut läskisäkit voi jäädä samalle rumuustasolle kuin ennenkin.
Se on sitten naisten omassa päässä tuo kehomuutoksiin hyväksynnän haenta synnytyksen jälkeen miespuolisilta henkilöiltä.
Kiitos vastauksestasi, mutta kysymys oli kohdistettu Miehille. Enkä ole VIELÄ menettänyt uskoani heihin;) En kerjää lipevyyksiä, vaan rehellisiä ajatuksia. En vetänyt hernettä pimpsaani itse mielipiteestäsi, vaan tavastas ilmaista se. Teinipalstakin on varmaan olemassa...
että esim tissit on kuin ajokoiran korvat imetyksen jälkeen, mutta kyllä ne palautuvat ajan mittaan. (ei ehkä ihan entiselleen mutta kuitenkin.)
itseäni se ei haittaa tippaakaan, sillä samat rinnat ne on joka tapauksessa kuin ennen imetystäkin.
raskausarpia en osaa juurikaan kommentoida, koska vaimo säilyi vähillä "vahingoilla", kyllä niitä arpia toki on, mutta eipä niitä tule juurikaan noteerattua/ huomattua. (ainakaan enään)
ja tohon tiukkuuteen.. ei se reikä piloille mene vaikka sieltä tenava pihalle tuleekin.
elikkäs ei pi*** panemisesta/ synnytyksestä kulu, eikä naimisiin menemällä parane.
joten olen vakaasti sitämieltä että naiset tekee siitä aivan liian suuren numeron, omassa pienessä päässään. vaikka osa miehistä vaihtaakin auton heti, kun kylkeen tulee pari naarmua. niin EI kukaan mies kohtele vaimoaan samalla lailla, jos hänellä on muutama arpi rinnoissa.:)
Hmm....noinkohan olisi....sun kohdalla....ettei vaan sitten kuitenkin terhakkaammat tissit suakin veisi työpäivän aikana......
Olen rakastellut useita äitejä, joiden kaikkien vartaloissa on ollut äitiyden merkkejä. Ne eivät ole millään tavalla haitanneet tai vähentäneet kyseisten naisten haluttavuutta, koska haluttavuus ei tule vartalon virheettömyydestä vaan aivan muista jutuista. Ne jotka pitävät "barbeista" jne. taitavat olla enemmän panemisen, kuin rakastelun perään.
Omal mammal ei tullu edes arven arpea, on 162 pitkä ja painaa 52kg. Ei jääny edes kiloja ku huimat kaks synnytyksen jälkee. Lapsi oli 3700g ja 51cm et revi siitä!
eli rakastan naistani, juuri nyt synnyttäneenä enemmän kuin koskaan ennen. Kiloja hänelle kerynyt, vatsa on löystynyt ja raskausarpia löytyy! Mutta itse nainen loistaa sisäistä ja sitä kautta myös ulkoista kauneutta. Todella loistaa enemmän kuin ns. massaa kohauttava huippumalli. Se elämänilo, positiivisuus sekä avoimuus mikä naisestani hohkaa on parasta mistä voisi haaveilla.
naisen. Synnyttänyt nainen on kaunis! Itse pidän naisista en "barbeista"!
itse löysin vanhan valokuvan itsestäni kun oli 19..ei tissejä ei mitään..olin silloin ajatellut olevani lihava ja ruma..sitä olinkin silloin nyt katson peilistä naista jolla on MUOTOJA!
pelkäsin hirveäst löystyneeni synnytettyäni 4350kg vauvan .mutta mieheni sanoi että olet ihanan tuntuinen ja olet ollut aina siis kyseessä oli 2. lapsi.hävennyt olen raskausarpia ja löysää ihoa mutta minkäs teet kun mies ihannoi minua..:)
mutta kun löysin ITSETUNNON sen huomaa muutkin..
mieheni työkaveritkin ihailevat jopa rasittavuuteen asti.miehelleni kelpaan ja se riittää minulle.mies ollut molemmilla kerroilla synnytyksessä mukana ja ihailen sitä tukemista mitä häneltä sain.mieheni veli kun ei halua synnytykseen mukaan koska ei halua nähdä sitä kuinka oma 50kg huippimallivartaloinen naisensa repeää.siitäkin tiedän oman mieheni olevan aito.
kun odotin ekaa lasta miehen veli kertoi juttua yhdestä "hoidosta" jolla oli lapsi ja sanoi että oli odottanut että nyrkki mahtuu hyvin sisään ja oli kummallista kun olikin tiukka...oli kivaa kuunnella sellasta juttua..
mutta tapansa kaikilla..mutta kyllä se on niin että ku itse tuntee olonsa hyväksi sitä e horjuta mikään.
bilettäessäni yksi mies huusi perääni että läski mutta kun kysyin oliko jotain sanottavaa meni pupu pöksyyn..heh heh!omasta mielestä täysin kiinni sanon minä NAISENA!
Kiva kuulla tämmöisiä juttuja.
Ikinä en Pamelan kanssa peuhais, vaikka kontillaan peräänsä tarjoais ja muija ei koskaan sais tietää. Niin ihanasti se muija siellä kotona hehkuu...
(neuvo: talleta tämä sun viestisi jonnekin josta voit sitä lueskella vaikkapa tommosen kymmenen, viidentoista vuoden kuluttua. Kyllä sua silloin naurattaa...:))
kolmas tulossa, ja sitten rinnat saattaa roikkua vielä'entisestään - mitäs sitten.
Naiseni on paras nainen ja ihanin äiti lapsilleni. En kaipaa nukkeja tai teinejä... uhhhh. Se tuli koettua jo kymmenen vuotta sitten. Nyt rakkaus kotona ja lapsissa ja vaimossa! Ihan elämä.
Upeeta! Ihana mies ja isä! Onneks olkoon!
Siis...ethän sinäkään tänne ensimmäistä kertaa tunkeudu, aloituksiasi on vaikka kuinka. Että aika kummallinen tuo alun anteeksipyyntö...
Oon aina kirjottanut tällä nimimerkillä, tälle palstalle muistaakseni yhden aiemman keskustelunalotuksen. Mun mittakaavalla siitä vaan on niin pitkä aika. Mutta hauskaa jos olen niin unohtumaton ollu...
Vastaa kysymykseeni?
kyllä rinnat luonnollisesti venahti, mutta kyllä vaimo lypsikin hirmuiset määrät lastenklinikalle. Ei ole haitannut yhtään tahtia! Oma mielipiteeni on, että rinnat ei ole luotu miestä, vaan lasta varten ja jos tulee raskausarpia, niin niitä pitäisi kantaa kuin kunniamerkkejä! Olet synnyttänyt maailmaan uuden ihmisen!
Asialliseen ja vakavaan threadiin poimin joitain pirteitä helmiä, jotka ilostuttivat kovasti
"Tosin jotkut läskisäkit voi jäädä samalle rumuustasolle kuin ennenkin"
"tissit on kuin ajokoiran korvat imetyksen jälkeen"
"rakastan naistani, juuri nyt synnyttäneenä enemmän kuin koskaan ennen"
Upeaa verbaalista sinfoniaa!
Aloituksestasi ei kyllä löydy yhtään kypsän naiseuden tuntomerkkejä. Säälittävää hyväksynnän kerjäämistä omalle rupsahtamiselle.
Eiköhän naiseus ole enemmän kiinni ylä- kuin alapäästä - siis oikeilla aikuisilla naisilla!
Itselleni äitiys kolmen lapsen kanssa on ollut niin työntäyteistä, etten ole löystymään päässyt.
Aloituksesi olisi luultavasti kuulunut tuonne yh-palstalle. Siitähän kerjäämisessäsi kuitenkin on kyse. Jos kuitenkin kerjäät täällä hyväksyntää ja rehellisyyttä, yritä myös kestää se. Ilmeisesti se on hieman vaikeaa sinulle päätellen siitä, mitä vastasit ensimmäiselle vastaajalle, jonka viimeinen kommentti oli muuten erittäin hyvä.
Voi ihme ja kumma. Jos mulla on mielestäsi herne pimpsassa, sulla on varmaan sitten tulisia hiiliä kun noin kuumana käyt;)
Hienoa että olet timmi. Haluat siis mittani? 174,5cm, 63kg, 70D. Olen liikunnallinen, akateeminen ihan oikea aikuinen nainen ja minulla on ihana mies. Olen feministi, ja kiinnostunut yhteiskunnan arvoista ja siitä, miten nainen kokee itsensä ja miten naiset koetaan. Voisitko sinä hyväksyä mut, pliis?
Ps. Ja viestis oikeestaan alleviivaa pointtini: Miksi synnyttäneen naisen edes tarvitsisi kerjätä hyväksyntää, miksi sitä heti oletetaan?? Vastaapa siihen jos osaat.
Hauskempaa jatkoa.
Aloituksesi ja lopetuksesi: Harvemmin olen törmännyt (eli en koskaan) naiseen, jolla on jostain helvetin raskausarvista ja rinnoista noin suuret kompleksit kuin sinulla. Itsesi hyväksyminen alkaa sinusta itsestäsi ei esimerkiksi anonyymeistä nuolentaviesteistä tällä palstalla (joista suurin osa on samanlaisten naisten vastauksia kaltaisilleen nimimerkin kuitenkin viitatessa mieheen).
tainnut ymmärtää mistä on kyse?
Missä maailmassa elät? Tiedostatko yhtään ympärilläsi vellovia kulttuurisia ja sosiaalisia ongelmia ja paineita? Mene seuraavaksi Onko koolla väliä -palstalle ähisemään, ettet yhtään ymmärrä miksi pienimunaisella miehellä ei käy flaksi.
Mulla oli suhde varattuun perheenisään joka valitti oman naisensa "löysyydestä" ja sanoi aina että ; " Sä oot niin ihanan tiukka, nainen joka ei ole koskaan synnyttänyt."Se oli kamalaa kuultavaa varsinkin kun tiesin että halusin joskus omia lapsia.
Onneksi sitten tajusin ettei se jätä naistaan mun takia lukuisista lupauksistaan huolimatta ja jätin sen.
No nyt sille tulee jo kolmas lapsi ja varmaa on, että se jatkaa syrjähyppyjään vastaisuudessakin.
Toivottavasti sen vaimoke saa tietää asiasta joku kaunis päivä.
...rikotkin perheen ja sitä kautta lapset kärsivät, sinuna antaisin vaimon tietää. Jos itse olisin vaimo, haluaisin tietää totuuden, ja lastenkin kannalta sen on parempi tapahtua aiemmin kuin riitaisten vuosien jälkeen. En halua tuomita ketään koska olen ulkopuolinen, mutta lainaamasi miehen kommentti riittää vihjeeksi mun oikeustajulle... Huh mikä sika.
Oma vaimokkeeni säilyi aika hyvin, eli pari pikku arpea tuli rinnat tietysti muutti muotoaan.
En ole kuullut, että kukaan mies olisi edes yhden illan jutuissa lopettanut hommaa siihen, kun nainen on paljastanut rintansa, ei se niin pienestä voi olla kiinni.
Eli vähän sama asia, että en ole myöskään kuullut, että nainen, joka on iskenyt silmänsä lihaksikkaaseen alfa-urokseen, olisi lopettanut hommia siihen, kun penis ei olekaan 23cm.
Eli nämä ovat vain pieniä osatekiöitä.
Jos nainen lihoo raskauden aikana 74kg, eikä jaksa laihuttaa, on se jo toinen juttu.
Mutta pari pikku arpea ja litteämmät rinnat eivät voi olla ratkaisevia.
Ja jos on vielä niin hyvä suhde, että rakastaa tätä synnyttänyttä naista, ei barbit vie voittoa.
..muuttaa ehkä muotoaan synnytyksen jälkeen. Siitä tiukasta kaunottaresta, johon aikoinaan on ihastunut, sittemmin rakastunut, tulee huolehtiva perheenäiti, eikä siinä mitkään raskausarvet, tai muutama kilo haitaksi ole. Päinvastoin.:) Teinibarbeja on ihan kiva katella, mutta niistäkin vain joskus tulee äitejä. Toivon mukaan:)
No niin. Kiitän kaikkia vastaajia... Tässä tarinani: Kudostyyppini on sellainen, että raskausarpia tuli tolkuttomasti. Kun olin lopettanut imettämisen, peilistä näkyi kaksi pari senttiä valahtanutta, kokoa kasvanutta mutta latistunutta, kokonaan viirullista rintaa.. Itkin lohduttomasti naiseuteni menetystä.
Nyt, kun tuosta on jo aikaa ja palautumista on tapahtunut, miehenikin uskalsi sanoa että "no olihan ne arvet aika hurjat". Vaikka muuten onkin yrittänyt sanoa oikeat sanat (niitä on hyvin vaikea löytää). Olin jo ennen raskautta kärsinyt lenkkeillessäni, hyvistä liiveistä huolimatta, c-kupin rinnoistani. Nyt ne ovat jääneet kokoon 70d. Siitäkään en pidä. Kun katson rintojani nykyään peilistä, ovat ne mielestäni jotenkin suhteettoman suuret (kuten ympärysmitasta saattaa huomata). Jos istun alasti, ne tuntuvat valuvan vatsalle...:)
Miesten on ehkä vaikea ymmärtää miten ristiriitaisesti naiset suhtautuvat omiin rintoihinsa. Rinnoilla myydään ihan kaikkea, siis käyttämättömillä teinisilikonirinnoilla. Kuten aloituksessani jo mietin, miksi lapsen tekemisen merkit eivät IHAN OIKEASTI ole kunniamerkkejä? Synnytys on lähes epäinhimillisen raskas ja upea suoritus, mutta miksi sen jälkiä kuitenkin pitää HÄVETÄ?
Rintoja ei oikein voi piilottaa, niitä tuijotetaan jos ne ovat isot, mutta aa-kupit taas huutavat poissaoloaan. Valtavan keskeinen asia tuntuu olevan meidän kulttuurissamme. Naiset kantavat rintojaan, mutta miehen katse omistaa ne??? Nainen, joka ottaa suuret silikonirinnat on mielestäni yhteiskunnan ihanteiden uhri. Yksikään mies ei viitsisi suurta povea kantaa (ok, hassu ajatus, mutta pointti löytyy), vaikka mukava varmaan onkin isoja tisuja käsitellä. Mutta niillä ei ole kiva juosta. En itse voi edes juuri kävellä kotona ilman liivejä.
Toivon, että joskus nousen tämän ulkonäkökeskeisyyden ja vanhenemiskammon yläpuolelle. On hienoa että löytyy viisaita ja epäitsekkäitä äitejä, mutta naisen osa eri vaatimusten riepoteltavana ei ole helppo. Upeaa oli myös lukea miesten kypsiä vastauksia.
Toki naisen rinnat saavat kiihottaa miehiä, sehän on hienoa se. Mutta miksi imetyksen ja lapsen saannin kunniamerkit rinnastetaan sairauden oireisiin ja jälkiin??? Miksi mies on ihana, jos sanoo naisensa olevan kaunis äitiyden jäljistä HUOLIMATTA? Tiedän että kysymykseni järisyttää kaikkia totuttuja tapoja ajatella, mutta esim Afrikan jossain kolkassa on kansa joka ihailee riipputisuja. Ajatelkaa naiset mikä määrä energiaa ja mielipahaa sitoutuu siihen että surraan ja vastustellaan muutoksia jotka johtuvat itse asiassa juuri siitä elinvoimaisimmasta ytimestä elämässä?
Imetyksen onnistuminen on ainakin merkki siitä että rinnat toimivat juuri oikein (enkä nyt syyllistä äitejä jotka eivät voi/halua imettää). Harrastan maalausta, ja aion joskus elämässäni maalata helvetin ison taulun, jonka aiheena on pelkästään raskausarvet. Siinähän sitten ovat, isoina ja näkyvillä. Enkä pyytele kuvaani anteeksi. Rankka yhteiskunta, nainen täysin ristiriitaisten voimien puristuksessa. Elämän voisi elää kauniimminkin kuin itkien sitä että UUDEN ELÄMÄN LUOMISEN jäljet näkyvät omassa/oman naisen kehossa.
Tässä rehellistä tekstiä!
Mielipiteitä kiitos.
Saiskos mielipiteitä? Lyhyitä tai perusteltuja, ymmärtäviä tai hoitoonohjaavia, sääliviä, ihailevia tai vittuuntuneita...? Älkää jättäkö mua harhaluuloon että kirjoitin jotain mihin kukaan ei osaa sanoa mitään! :)
Kyllä se vaan niin on että toisille tulee arpia ja riippurinnat ja toiset selviää raskaudesta ilman arpia. Itse olen 3 lapsen äiti ja minulla on riippurinnat, sellaiset jotka nuorena tyttönä tätejä uimahallin saunassa katsoessani päätin olla ilman. Raskausarpiakin tuli enemmänkin kun tarpeeksi heti ensimmäisen lapsen raskausmyrkytyksen kanssa. Lihosin 30kg ja olin todella vankka täti. Miehenikin säälii riippurintojani ja lupasi syntymäpäivälahjaksi silikoonit...Aika kiva-vai mitä? Varsinkin kun en todellakaan ikinä laitattaisi silikooneja. Imetin jokaista lastani liki vuoden ja vaikka rintani eivät todellakaan enää ole pystyssä ja kiinteät yritän kuntouttaa niitä punnerruksilla ja penkkipunnertamalla. Kyllä sekin vähän auttaa. Raskausarvet ahdistaa aina välillä, mutta eihän niillekkään mitään voi ja kuitenkin tunnen itseni toisinaan mahdottoman seksikkääksi....Se on aika lailla korvien välistä kiinni ja kyllä sopusuhtainen painokin auttaa tuntemaan itsensä halutuksi!
Tsemppiä sulle ja lohdutukseksi se että kyllä vielä yhden lapsen jälkeen palautuu pikkuhiljaa aika hyvin!
...lohduta yhtään, että "yhden lapsen jälkeen palautuu viel aika hyvin". Paljon enemmän lohduttaisi se, että mies joka on naisensa raskaaksi saattanut, myös aidosti kunnioittaisi naisen lapsentekemisurakkaa sen jättämiä jälkiä myöden. Silloin, jos jälkiä tulee, ei niistä tarvitsisi masentua. Mutta ilmeisimmin harvoin näin oikeasti on.
Muuten kyllä olen sitä mieltä että miehet saavat kaikin mokomin ihailla itsestään myös ulkoisesti huolta pitäviä naisia; äitiyden jälkien ei vain pitäisi olla miinus!
Ps. Mutta siis niille Tosimiehille jotka jälkiä jo kunnioittavat, lämmin kiitos ja arvostus!
Oma kroppani ei muuttunut mihinkään lapsen jälkeen. Ei tullut raskausarpia ja rinnat ovat edelleen samaa kuppikokoa kuin aina ennenkin. Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen olin samoissa vanhoissa tiukoissa farkuissa mutta pari kuukautta siitä olinkin sitten laihempi kuin koskaan. En kylläkään laihduttanut mitenkään mutta imetin ja ilmeisesti sen johdosta sitten laihduin. Painoin 45kg, joten näytin mielestäni jo liikaa tikulta. Onneksi olen nyt saanut kerättyä painoa taas 50 kiloon ja näytän siis samalta kuin ennen raskautta. Monella muulla ystävälläni on käynyt ihan samoin, en siis aina ymmärrä tätä ihme vouhotusta miten kroppa muka menee raskauden myötä.
Itse olen muuttunut vain yläpäästäni, alkanut todella tuntemaan itseni naiseksi äitiyden myötä, saanut ihanan perheen ja rakkauteni mieheni kanssa on vain syventynyt yhteisen lapsne myötä. Läheisyyden ja suuremman sitoutumisen kautta skesielämäkin on vain kiihtynyt ja sitä on kehdannut toteuttaa villeimpiäänkin fantasioitaan toisin kuin "barbina" hoitojen kanssa.
Niin ja edelleen miehet lähestyvät minua eivätkä ole uskoneet korviaan kun kerron olevani perheen äiti, kropastani ei kuulemma uskoisi jne. Ja tuon kuulemiseen olen korviani myöten täynnä!
on heittänyt lastinsa lapsensa äitin pimppaan, sen jälkeen vasta tulee olo et on tosi mies, ennen sitä ollaan vaan poikia :-) näin on tosi, tämän kertoi jo jari tervo kallellaan kirjassaan
Jopa barbitkin ovat sellasia lörppä-ihrakasoja, että oikein ällöttää. Kyllä kunnon naista saa vain ulkomaalaisista.