Turkkilainen van

Tällä palstalla ainakin liikkuu vanin omistajia:

http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/palsta/forumdisplay.cgi?ohje=aiheet&forum=Kissanpäivät&number=24&DaysPrune=20&LastLogin=

Moi!

Mulla on nyt ollut 8-vuotias tyttö van 3,5 kuukautta. Kyseessä on siis kodinvaihtajakissa, jota on kylläkin hoidettu todella hyvin aikaisemmin.

Jos jokin adjektiivi kuvaa tätä meidän kisua, niin se on "itsetietoinen". Eli kissa isolla K:lla. Vieraista ei tämä katti tykkää yhtään (luikkii sängyn alle tai kyräilee nurkassa), mutta oman väen sylissä viihtyy kaikki illat. Mutta tietenkin vain omasta aloitteestaan. Omapäisyys hieman hankaloittaa hoitotoimenpiteitä, mutta kyllä niistäkin on tähän mennessä omalla peräänantamattomuudella selvitty.

Juttua tällä vanilla riittää, sen kanssa voi käydä pitkiä keskusteluita :) Mutta ei kuitenkaan mourua yötä päivää, eli rasittavaa ei tuo kisun juttelu missään tapauksessa ole. Ominaista tuntuu olevan myös kiipeileminen: kaikki hyllyn päälliset (ja tietty oma kiipeilypuu) on ahkerassa käytössä. Suhde veteen näkyy lähinnä siinä, että kissa tykkää kytätä suihkun vieressä, kun itse on pesulla. Vielä ei ole kuitenkaan suihkuun mukaan tullut...lähellä on kyllä ollut.

Vaikea näin lyhyesti kuvailla tuota kisua, mutta jotain pääpiirteitä nyt kuitenkin. Ei tuohon kissaan voi olla ihastumatta, sen verran suuri persoonallisuus on kyseessä.

Minulla oli mukava ystävä. Tämä Turkkilainen Van -kolli oli menevä luonne. En voisi kuvitellakkaan sitä sisäkissaksi. Niin paljon se viihtyi vapaana olossaan. Pienenä se leikki tassuillaan kuralätäköissä ja saattoi mennä niihin makaamaankin. Valkoinen turkki oli tietenkin sen jälkeen kurainen ja samoin sisätilat. Melkein koko ikänsä se yritti tehdä ystävyyttä muiden kollien kanssa, ja sillä olikin yksi kunnon "homokaveri" kesän ajan, mummon kissa. Ne kulkivat peräkänaa, nukkuivat yhdessä ja nuolivat toisiaan. Oli myös jokunen satunnainen tuttavuus, aina nuorempia kolleja. Parin vuoden iässä se eksyi naarasjahdissa ja löytyi vasta kolmen kuukauden päästä. Tämän jälkeen se oli hieman muuttunut säikyksi ja villimmäksi. Pallit takavarikoitiin tämän jälkeen. Se oli arkuudestaan huolimatta huomattavan rohkea, ei juossut muita eläimiä pakoon, ja suojeli kerrankin minua, kun kaverin kanssa nujattiin leikillään. Se lähti ajamaan kaveriani takaa korvat luimussa ja me naurettiin sille. Nolona se kävi makoilemaan. Koska se oli ulkokissa, sillä ei ollut vessapaikkaa sisällä. Joskus harvoin se jostain syystä joutui laskemaan sisälle ja sen kyllä näki siitä, ennen kuin löysi yllärin. Se tosiaan häpesi. Vanhana sille laitettiin kyllä sisävessa ja se tajusi heti idean. Pienempänä se nouti heitettyjä tavaroita, mutta vanhemmiten lopetti sen. Se leikki melko paljon vielä 15-vuotiaanakin, mutta jotenkin aina havahtui haaveistaan ja lopetti leikkimisen. Jotenkin se oli koko elämänsä melankolisen oloinen. Mummo sanoi sitä surusilmäksi. Tiedä sitten, hyvä elo sillä oli joka tapauksessa. Oppi se vielä pappanakin antamaan tassua ja istumaan. Ei luottanut vieraisiin, vaan meni mieluummin pois, johonkin omaan paikkaan tai ulos. Joku luuli jopa että sitä on kiusattu. Itsepäinen mutta kiltti kissa joka nukkui mielellään vieressä. Tuntui oikeasti aistivan ajatuksia. Joskus nukkumaan mennessä, kun makoiltiin, se katsoi niin intensiivisesti ja yritti selittää jotain, hiljaa naukumalla. Välillä erossaolon jälkeen oli paljon asioita ja se seuraili joka paikkaan. Välillä kun tulin reissulta niin Kössi-kissa juoksi pitkältä vastaan. Sitten juostiin kilpaa kotiovelle. Yllättävän nopeasti karvajalalla sitten kunto heikkeni ja lekuri sanoi että munuaiset eivät enää toimi. Olisi lopettanut heti. Muutama päivä vielä kotona ja sitten viimeinen automatka. Ikänsä puolesta se olisi ihan kohta saanut ajaa itsekin. Tuolla se nyt on olutlaatikossa omenapuun juurella. En aio enää ottaa uutta kissaa kun se ei ole sama asia.

(Teksti on nipussa, eikä kronologia ei toimi, koska olen juovuksissa ja kello on paljon. Tajunnanvirtaa ei jäsennellä, mutta kai siitä jotain tolkkua saa.)

Noista piirteistä monet ovat yleisiä rodulle. Sisäkissaa ulkoiluttaisin mahdollisimman usein valjaissa. Jossain kesämökillä voi sitten aika huoletta laskea itsekseen ulos.

Moikka !
Minulla on 8vuotias van kissa .Utelias ja leikkisä aina mukana kaikissa kodin askareissa.Päivät tykkää katsella ikkunasta ulos,illalla matkoilee minun sylissä ja nukkumaan mentäessä tulee minun tyynynviereen nukkumaan joka ilta ja nukkuu aamuunasti.Selkää ei kisulle saa kääntää heti se tassulla koskee selkään ,että hei tännepäin minä olen täällä.Olen myös sitä mieltä ,että vani kiintyy yhteen ihmiseen ,no vieraista meidän kisu ei oikeen välitä paitsi joskus on sillä tuulella.Turkin hoito on meillä joka aamuinen harjaus,tulee itse pikkujakkaralle jossa harjaamme ja välillä päivälläkin Kynsien leikkaus ja korvien putsata onnistuu aina hyvin,vanilja tykkää kauneuden hoidosta.Luonto ohjelmista kisu tykkää ,silti ei tykkää jos meille tulee vieraaksi koira tai kissa ,on peloissaan ja suhisee. Kesäisin vani ulkoilee valljaissa ja nauttii kovasti.Siis ihana leikkisä vilkas kissa.

No jos vielä luet viestejä, minulla on turkkilainen Van kissa.
Luonne on kiltti, ihmisläheinen, on seurana koko ajan kun ei nuku. Hellä, menee vieraita vastaan ovelle ja tervehtii heitä. Reipas, leikkii mielellään ja osaa hakea tavarat kuin koira. Siisti. Kaiken kaikkiaan paras valinta. Minulla on ollut maatiaiskissoja ennen 20 v ajan, nyt tämä Van kissani tuli Bosnian löytötalosta kohon hänet oli sijoitettu omistajan kuoltua. Minulla on koko elämäni ajan ollut kissoja, maatiais ja löytökissoja, niinkuin tämäkin nyt, mutta Sydney on niin ihana kissa etten ole koskaan tavannut. Suosittelen sinulle juuri tätä kisua jos joskus olet kissaa hankkimassa. ❤️