jottei hän Helsingissä ajaudu vääriin porukoihin ja rikollisjengeissä tuhoa elämäänsä.
Teillä on paljon lapsia kommentoikaa.
Ohessa lisätietoa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000075&posting=22000000011189697
Teillä on paljon lapsia kommentoikaa.
Ohessa lisätietoa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000075&posting=22000000011189697
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuohon on vaikea antaa, mutta sanoisin, että jos lapsi saa kasvaa tasapainoisessa kodissa jossa hänestä oikeastti välitetään ja asetetaan rajat (ei väkivallalla) sekä opetetaan jo pienestä pitäen mikä on oikein ja väärin, jotta lapselle kehittyisi omatunto, niin todennäköisesti lapsi luottaa itseensä eikä ajaudu ns. rikollisporukkaan. Ajattelisin, että murrosiässä rajojen merkitys korostuu, toki on kysymys myös lapsen persoonasta. Toiset vaativat tiukemmat rajat kuin toiset. On hyvä ja tärkeä tietää minkälaisessa porukassa lapsi liikkuu...jos herää epäilys lapsen joutumisesta huonoon seuraan...mm. huumeet ja rikollisuus, niin tilanteeseen on puututtava heti. Lastensuojelulakikin kehottaa meitä siihen. Tärkeintä lienee kuitenkin välittää lapselle tunne siitä että hän on hyväksytty ja rakastettu, niin hänen ei tarvitse etsiä huomiota ja hyväksyntää negatiivisella tavalla. Viettäkää lastenne kanssa paljon aikaa mm. arkipäivän touhuissa ja ohjatkaa lasta lempeästi mutta lujasti, mikäli hän joutuu väärille teille.
Lapseen ja nuoreen pitää myös luottaa. Jos lasta ja nuorta kytätään kamalasti, varoitellaan ja kysellään koko ajan, joku nuori voi ihan kokeilun- ja kapinanhalusta mennä väärään porukkaan ja kokeilla huumeita. Kannattaa vain luottaa lapseen, rakastaa häntä, auttaa häntä saamaan hyvä itsetunto, kannustaa mukaviin harrastuksiin ja olla tietenkin sopivassa määrin tietoinen siitä, mitä lapsi tekee ja kenen kanssa menee. Kavereitahan voi kutsua kotiin käymään jne.
Tämä kysymys kuuluisi kuitenkin oikeastaan jollekin toiselle palstalle esim. Äidit ja isät- palstalle.
tuskin oli minun viestissä kysymys. Normaalisti vanhemmat tietävät mitä lapselle kuuluu ja missä seurassa hän liikkuu. Jos kaikki on ok, niin totta kai nuorella on silloin vapaus elää ja olla. Vanhemman tehtävänä on ohjata lasta ja nuorta silloin kun hän on vaarassa eksyä polulta. Kyttäämisestä siinä ei ole kysymys vaan aiukuisena ihmisenä, vanhempana olemisesta.
Paras konsti on tilata suojelusenkeliltä 24/7-palvelu.
Paljon auttaa myös monikulttuurisuuden päättäväinen torjunta. Jos jossain Chicagossa tai Mogadishussa ei ihmisen henki paljoa paina, ei sikäläisiä tapoja kannata Suomessa suvaita.
jospa auttaisi kun kasvatat lapsesta mahdollisimman aktiivisen, vastuuta kantavan nuoren. Älä hyysää, älä passaa, älä tee mitään valmiiksi, vaan vaadi vastuun kantamista vaikkei maistuisikaan luontaisesti. Rakasta jotenkin muuten kuin passivoittamalla.
Ongelmallisimmilta vaikuttavat nuoret, joiden kotona ei ole vaadittu yhtään mitään. Joku rakastava äiti ja isä (tai whoknows) on tehnyt nuoren eteen kaiken mahdollisen eikä nuori näe omaa vastuualuettaan missään. Joku on koko lapsen ja nuoren elämän kulkenut varjona perässä, petannut vuoteet, pessyt pyykit, ostanut kuteet, laittanut ruuat, korjannut pöydät, hommanut kämpän, työntänyt opiskelupaikkaan...lista on loputon.
Jos itse ei koe olevansa vastuussa mistään, mitä ¤#"#!# välii...vaikka leikkii pitkästymisen estämiseksi vaikka omalla tai muiden elämällä.
Ota lapsesi aina kiinni vääristä teoista, vaikka väsyttäisi kuinka, varsinkin silloin kuin nuori selitteeleee tekojaan kavereillaan tai muilla itsestään ulkopuolisilla syillä. Jos takaseinä ei tule vastaan kotona, se tulee jossakin muualla.