Alan kohta itkeä... Tuolla sivulla sanottiin, että olisi tervettä jos olisi edes yksi ihminen, jonka seurassa saisi olla oma itsensä. Minulla kun ei ole ketään sellaista. Aina jompaa kumpaa asiaan minussa arvostellaan: joko ulkonäköä tai luonnetta. Kummankaan ei anneta olla sellaisia kuin ne ovat. Sanotaan, että olen isokokoinen ja miehekäs ja jutuiltani liian kuiva ja huomiohakuinen. Olisi niin kiva, jos pystyisi unohtamaan kokonaan itsensä. Tarkoitan, ettei tarkkailisi enää esim. sitä, kuinka kuivia jutut ovat. Ei ollenkaan tarkkailisi, vaan puhuisi juuri sitä mitä sylki suuhun tuo. Sellaisena "rentona ihmisenä" olisi ihanaa olla.... Ehkä minusta vielä joku päivä tulee sellainen. Pitäisi vain ensiksi muuttaa pois kotoa ja pistää välit poikki kaikkien kavereideni kanssa. Se olisi iso haaste... Todella suuri riski, että jäisi kokonaan yksin, mutta jonain päivänä se on vain tehtävänä. Onneksi netissä ei kukaan sano: "Turpa kiinni paskanjauhamisesta". Tai jos sanoo, en näe onneksi sanojan kasvoja. Ihanaa, että tänne saa kirjoitella ihan mitä tahansa...
0Äänestä
Minna
Minna kirjoitti:
Niin perusteellinen!
Alan kohta itkeä... Tuolla sivulla sanottiin, että olisi tervettä jos olisi edes yksi ihminen, jonka seurassa saisi olla oma itsensä. Minulla kun ei ole ketään sellaista. Aina jompaa kumpaa asiaan minussa arvostellaan: joko ulkonäköä tai luonnetta. Kummankaan ei anneta olla sellaisia kuin ne ovat. Sanotaan, että olen isokokoinen ja miehekäs ja jutuiltani liian kuiva ja huomiohakuinen. Olisi niin kiva, jos pystyisi unohtamaan kokonaan itsensä. Tarkoitan, ettei tarkkailisi enää esim. sitä, kuinka kuivia jutut ovat. Ei ollenkaan tarkkailisi, vaan puhuisi juuri sitä mitä sylki suuhun tuo. Sellaisena "rentona ihmisenä" olisi ihanaa olla.... Ehkä minusta vielä joku päivä tulee sellainen. Pitäisi vain ensiksi muuttaa pois kotoa ja pistää välit poikki kaikkien kavereideni kanssa. Se olisi iso haaste... Todella suuri riski, että jäisi kokonaan yksin, mutta jonain päivänä se on vain tehtävänä. Onneksi netissä ei kukaan sano: "Turpa kiinni paskanjauhamisesta". Tai jos sanoo, en näe onneksi sanojan kasvoja. Ihanaa, että tänne saa kirjoitella ihan mitä tahansa...
..mutta mitä väliä. Olen täysin anonyymi täällä. Minna-nimisiä on Suomessa useampi kymmenen tuhatta, joten ei kukaan minua täältä tunnista :)
Kaipaisin niin paljon arvostusta. En tarkoita, että kenenkään pitäisi palvoa minua (kuin mitäkin jumalaa), vaan ihan vain sitä, että hän ARVOSTAISI minua sellaisena kuin olen. Häpeän itseäni, mutta en häpeä sitä että häpeän. Taitaa mennä puhe liian monimutkaiseksi... Tosin sanoen, olisin hyvin ilahtunut jos joku kääntäisi kädellä kasvoni häntä kohden ja sanoisi: "Ei sinun tarvitse ollenkaan hävetä itseäsi". Se olisi todella upeata, jos joku niin tekisi todella sitä tarkoittaen. En näe mitään syytä, miksi kenenkään ihmisen pitäisi omaa epävarmuuttaan hävetä. Epävarmuushan johtuu täysin ympäristöstä, ei ollenkaan ihmisestä itsestä. Sanoisin, että jokaikinen maapallon ihminen olisi itsevarma, jos eläisi kannustavassa ympäristössä (jos ei sitten kannustavassa, niin ei ainakaan alentavassa/ arvostelevassa). Tiedän, että kuulostan todella säälittävältä, mutta ihan kiva oikeastaan, jos joku jaksaa sääliä... :) Tai sitten se johtuu vain hormoneista. Jos olisin mies, en olisi läheskään näin epävakaa ja epäitsenäinen. Íhan sama....................................
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/itsetunto.htm
tsekkaas tämä
Niin perusteellinen!
Alan kohta itkeä... Tuolla sivulla sanottiin, että olisi tervettä jos olisi edes yksi ihminen, jonka seurassa saisi olla oma itsensä. Minulla kun ei ole ketään sellaista. Aina jompaa kumpaa asiaan minussa arvostellaan: joko ulkonäköä tai luonnetta. Kummankaan ei anneta olla sellaisia kuin ne ovat. Sanotaan, että olen isokokoinen ja miehekäs ja jutuiltani liian kuiva ja huomiohakuinen. Olisi niin kiva, jos pystyisi unohtamaan kokonaan itsensä. Tarkoitan, ettei tarkkailisi enää esim. sitä, kuinka kuivia jutut ovat. Ei ollenkaan tarkkailisi, vaan puhuisi juuri sitä mitä sylki suuhun tuo. Sellaisena "rentona ihmisenä" olisi ihanaa olla.... Ehkä minusta vielä joku päivä tulee sellainen. Pitäisi vain ensiksi muuttaa pois kotoa ja pistää välit poikki kaikkien kavereideni kanssa. Se olisi iso haaste... Todella suuri riski, että jäisi kokonaan yksin, mutta jonain päivänä se on vain tehtävänä. Onneksi netissä ei kukaan sano: "Turpa kiinni paskanjauhamisesta". Tai jos sanoo, en näe onneksi sanojan kasvoja. Ihanaa, että tänne saa kirjoitella ihan mitä tahansa...
..mutta mitä väliä. Olen täysin anonyymi täällä. Minna-nimisiä on Suomessa useampi kymmenen tuhatta, joten ei kukaan minua täältä tunnista :)
Kaipaisin niin paljon arvostusta. En tarkoita, että kenenkään pitäisi palvoa minua (kuin mitäkin jumalaa), vaan ihan vain sitä, että hän ARVOSTAISI minua sellaisena kuin olen. Häpeän itseäni, mutta en häpeä sitä että häpeän. Taitaa mennä puhe liian monimutkaiseksi... Tosin sanoen, olisin hyvin ilahtunut jos joku kääntäisi kädellä kasvoni häntä kohden ja sanoisi: "Ei sinun tarvitse ollenkaan hävetä itseäsi". Se olisi todella upeata, jos joku niin tekisi todella sitä tarkoittaen.
En näe mitään syytä, miksi kenenkään ihmisen pitäisi omaa epävarmuuttaan hävetä. Epävarmuushan johtuu täysin ympäristöstä, ei ollenkaan ihmisestä itsestä. Sanoisin, että jokaikinen maapallon ihminen olisi itsevarma, jos eläisi kannustavassa ympäristössä (jos ei sitten kannustavassa, niin ei ainakaan alentavassa/ arvostelevassa). Tiedän, että kuulostan todella säälittävältä, mutta ihan kiva oikeastaan, jos joku jaksaa sääliä... :)
Tai sitten se johtuu vain hormoneista. Jos olisin mies, en olisi läheskään näin epävakaa ja epäitsenäinen. Íhan sama....................................