Pojallani todettiin dysfasia viime helmikuussa.
pojan outo käytös alkoi 1v iässä jolloin hän suuttuessaan hakkasi päätään lattiaan. löi niin lujaa että otsa oli aina mustelmilla. 1.8kk iässä mukaan tuli syömisongelmat. tuo päänhakkaus loppui n. 4vuotiaana ja nyt vuoden , luojan kiitos että se on loppunut. itse hermostuin niin että poika sai välillä aikamoista kyytiä kun katsoin sitä pään hakkaamista.
onko muiden lapsilla ollut tälläistä "vaivaa" pienenä?
nyt onkin alettu epäilemään jos pojallani olisi dysfasian lisäksi vielä autismia.
syömisongelmaa on ja pysyy varmasti matkassa mukana aina. poika syö todella terveellisesti rasvainen ruoka on kokonaan pois hänen ruokavaliostaan.se on hyvä asia ,mutta päiväkodissa tehdään syömisestä liian iso numero. ruokavalioon kun ei kuulu peruna ollenkaan..ym rasvaiset kastikkeet.
muuten poika on todella fiksu ja osaa paljon asioita mitä välttämättä samanikäinen ei osaa vielä. puhe on vielä jäljessä ikätasostaan ,mutta etenee hienosti koko ajan.
miten muilla lapsilla on suhtauduttu syömisongelmaan päiväkodissa ja koulussa? onko asiasta tehty numero niin kuin meillä vai onko asian annettu olla?
pojan outo käytös alkoi 1v iässä jolloin hän suuttuessaan hakkasi päätään lattiaan. löi niin lujaa että otsa oli aina mustelmilla. 1.8kk iässä mukaan tuli syömisongelmat. tuo päänhakkaus loppui n. 4vuotiaana ja nyt vuoden , luojan kiitos että se on loppunut. itse hermostuin niin että poika sai välillä aikamoista kyytiä kun katsoin sitä pään hakkaamista.
onko muiden lapsilla ollut tälläistä "vaivaa" pienenä?
nyt onkin alettu epäilemään jos pojallani olisi dysfasian lisäksi vielä autismia.
syömisongelmaa on ja pysyy varmasti matkassa mukana aina. poika syö todella terveellisesti rasvainen ruoka on kokonaan pois hänen ruokavaliostaan.se on hyvä asia ,mutta päiväkodissa tehdään syömisestä liian iso numero. ruokavalioon kun ei kuulu peruna ollenkaan..ym rasvaiset kastikkeet.
muuten poika on todella fiksu ja osaa paljon asioita mitä välttämättä samanikäinen ei osaa vielä. puhe on vielä jäljessä ikätasostaan ,mutta etenee hienosti koko ajan.
miten muilla lapsilla on suhtauduttu syömisongelmaan päiväkodissa ja koulussa? onko asiasta tehty numero niin kuin meillä vai onko asian annettu olla?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tunnen autistipojan, joka söi kotioloissa HYVIN valikoivasti. Päivähoidossa, sekä myöhemmin koulussa maistatettiin pojalla pieninä annoksina erilaisia ruokia. Nykyisin kyseinen poika syö monipuolisesti.
Kyllä tähän ruokailuun usein puututaan päiväkodissa ja kouluissa, mikä toisaalta onkin hyvä juttu, koska usein lapsella on hyvinkin erilainen rooli kotona, kuin hoidossa. Tietysti vanhempien toiveita kuunnellaan, mitä he haluavat lapsilleen syötettävän.
Itsensä vahingoittamista olen nähnyt paljon AD/HD ja autistisilla lapsilla, joilla ei ole kielellistä valmiutta purkaa pahaa oloaan/turhautumistaan.
pojallani joka on autisti ei syöminen ole kovinkaan valikoivaa,joten siitä en enempiä tiedä,päätä hän hakkasi pienempänä,sen jälkeen on siirtynyt huonekalujen,ovien ym paiskomiseen ja hakkaamiseen,myöskin voi purra itseään,puhe on vähän ikätasoa jäljessä,samoin monet muut osaamiset,jotkut osa-alueet ovat normaalilla ikätäsolla,joten kyllä,poikasi voi olla myös autistinen.
onkin enemmän Aspergereilla kuin "puhtailla" autisteilla. Esim. ruoat eivät saa koskea toisiaan lautasella tai raivokohtaus on varma jne.
Itse olen assi, ja mulla ei saa missään nimessä salaatti koskea lämpimään ruokaan! :) Tuttu oire on.
ei ole juuri enempiä minkään oireyhtymän merkkejä,mutta salaatti ja kastike jos koskee toisiaan niin yäk :)
Psykodynaaminen koulukunta hoitaa autismia psykoosina. Ruokailu ongelmia pidetään anaalivaiheen jatkumona. Hoitona ruokaongelmiin on pakkoruokinta. Oletteko kokeilleet auttaako?
ajatus on autismitutkimuksen alkuajoilta, jolloin ei vielä tiedetty sitä mitä nyt. Älä viitti näitä provoja tähänkin keskusteluun työntää. Psykodynaaminen lähestymistapa on nykyään ihan erilainen.
En ymmärrä edellisen kirjoittajan anaalivaiheesta mitään, mutta toden totta ruokailupakko pitää paikkansa. Hoitsuja on myös kehoitettu hakeutumaan psykodynaamiseen täydennyskoulutukseen. Odotankin jännittyneenä, minkälaisia uusia työkaluja koulutus antaa. Sinä taidat tietää psykodynaamisesta enemmänkin. Mitä se autistien hoidossa tarkoittaa?
Saati sitten autismiin, jota psykodynamikot pitävät edelleen skitsofreniana.
http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak02539
Tutkimustieto ei tue psykodynaamisen psykoterapian käyttöä sairaalahoidossa oleville skitsofreniapotilaiden kohdalla. Jos psykoanalyyttista hoitoa aiotaan käyttää skitsofrenian hoidossa tarvitaan välttämättä lisää tutkimustietoa.
:
"Älä viitti näitä provoja tähänkin keskusteluun työntää".
En usko, että on kyse provosta - kyse on siitä tavasta, jolla edelleenkin tänä hetkenä ja täällä Suomessa hoidetaan autistista lasta. Eräskin lapsi on ollut täällä laitoksessa jo kolme kuukautta - eristyksessä!.
Tätä kirjoittaessani tuossa lasin takana istuu kollega lehteä lukien vahtimassa, ettei lapsi tule ulos kopistaan. Nyt lapsi tulee ulos. Hoitaja pysäyttää lapsen: "Mene takaisin huoneesi!" hän komentaa lehtensä yli töykeäasti ja jatkaa lukemistaan.
Ennen lapsi raivosi ja huusi, kun häntä estettiin. Nyt psyykelääkkeestä kalpeat ulos pullistuneet silmät katsovat anovasti hoitajaa. Sitten kyynelsilmäinen lapsi kääntyy ja palaa alistuneena huoneeseensa.
Täällä perustellaan eristystä sillä, että odotetaan kunnes lapsi on valmis ottamaan hoitoa vastaan. Säälin tuota lasta. Vahtikoiran rooli ei motivoi. Luulen, että voisi olla muitakin tapoja hoitaa lasta kuin eristys!
Autismi nimenomaan on yksi erotusdiagnostinen tutkimuskohde skitsofrenia tutkimuksissa. Olet siis käsittänyt väärin. Jos luet oikeasti nuo käypähoitosuositukset huomaat erehdyksesi. Mitä tulee skisofrenian hoitoon psykodynaamisen terapian avulla tutkimustietoa on todella sen verran vähän, että varmaa tietoa siitä onko siitä apua on liian vähän. Joka tapauksessa psykoedukatiivisista terapioista on näyttöä, ja ne ovat psykodynaamisesta kehitetyt. Tulee muistaa, että on eri asia puhua skitsofrenian hoidosta ja akuutin psykoosin hoidosta.
Mitäs siihen sanot, kun lapsi, joka on todettu toisessa hoitolaitoksessa autistiseksi, diagnosoidaan uudessa laitoksessa lapsuuden skitsofreniaa sairastavaksi. Hoitona on psykoedukatiivinen terapia, joka merkitsee pakkoa kaikissa arjen toiminnoissa. Tämä jos mikä on ajanut lapsen täysin sekopääksi. Näin hoidossa aiheutettu trauma vahvistetaan akuutiksi psykoosiksi.
Odotan ystävällistä vastaustasi - löytääkseni asiallisen hoidon lapselleni.
Ilmeisesti olisi varsin hyödyllistä lyödä skitso diagnoosin antajille tatuointi F60.2 suoraan otsaan.
"Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö".
Tuota vika diaggia jaettiin joskus 60-luvulla, kun eiolut muutakaan tekemistä ja silmät oli niin huonot, ettei sitten vissiin kestäneet opiskelua, mutta jos nykyäänkin, niin voidaan todeta melko selvä lain rikkominen.
Assin voi tietty yrittää kiduttaa hengiltä noissa laitoksissa ja kun joutuu olemaan yksin, niin vaipuu pelkotilaan. Tuo on ehkä paras tapa kiduttaa potilasta. Ei voisi enää hölmömmin toimia.
Kiitos kuvauksestasi. En ymmärrä, miksi tällä vuosituhannella monet hoidot ovat kuin keskiajalla, joissakin suhteissa vielä pahemminkin. Itsekin autistisia lapsia hoitaneena voin sanoa, että sydämeni murtuu näitä tapauksia lukiessa. Mitä tulisi tehdä, mihin kirjoittaa? Koskettavatko sairaat lapset enää lainkaan nykyisiä uraihmisiä? Eristys ja järjetön lääkitys ovat julmuutta, ja tämä tulisi sanoa niin kuin se on.
hoitoa? Oletko itse osallistunut edukaatioon? Siksi kysyn, että psykoedukaatio on sairauteen liittyvää koulutusta ja neuvontaa, jonka avulla voidaan tukea aikaisempaa parempien selviytymiskeinojen kehittämisessä ja
auttaa häntä sairauden kulkuun vaikuttavien oireiden tunnistamisessa ja hallinnassa.
Ei siis millään tapaa pakottamista, ainakaan pitäisi olla. Mitä tulee "puhtaasti" psykodynaamiseen terapiaan autisteilla, harvoin sitä on, koska vuorovaikutustaidot eivät riitä. Yleisempi muoto on kognitiivis-behavioristinen terapia. Autisteilla tämä tähtää lukkiutuneiden tapojen "poisoppimiseen" ja pyritään parantamaan vuorovaikutustaitoja, esim. kuvin. Tämä yleensä toteutetaan niin, että ryhmässä on oltava, vaikka mitään ei tekisikään ja päivässä on tietty selvä rytmi, jonka mukaan toimitaan. Tämä saattaa tuntua pakkotamiselta, mutta itse asiassa esim. lauluhetkissä lapset, jotka muutoin vetäytyvät täysin, lempilaulun kuullessaan tanssivat ja hyörivät muiden mukana. Terapia muodossa jokaisella on ns. oma aikuinen, joka ohjaa ja pitää huolen siitä, että turvallisessa ympäristössä ryhmän säännöt ja toimintamallit korvaavat ajan kanssa lukkiutuneen ja epäsosiaalisen toimintatavan/tavat.
en usko sinua ollenkaan. Tää on jostain leffasta tai sitten vaan mielikuvituksesi tuotetta. Itsekin työskentelen laitoksessa, jossa on myös autistisia ja eristys on ihan laissa kielletty.
Mielestäni kuvaus muistuttaa ns. vierihoitoa, jossa lapsi on jatkuvan tarkkailun alla eristyksessä. Syynä vierihoitoon voi olla pelko lapsen karkaamisesta tai itsensä ja muiden vahigoittamisesta.
Keinot ovat vähäiset jos lapsi ei halua vastaanottaa laitoksen tarjoamaa hoitoa. Tällöin voi tulla tilanne, että lapsi pitää hoitaa kotona tutussa ympäristössä. Yhteiskunnalle kotihoito tulee edullisemmaksi, vaikka lapselle palkattaisiin hoitoa varten kotihoitaja. Laitospäivän hinta on n. 300€.
http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2004/07/05/uutiset/juttu2/sivu.html
vierihoitoon, viestin kirjoittaja on ymmärtänyt pahasti väärin sen mikä siinä on olennaista. Viesti kuulosti enemmänkin nimittäin dekkarilta. Vierihoito on asia erikseen.
En voi tosellakaan ymmärtää mikä on tässä dekkarhoidossa olennaista. Skidikin oli siinä koko viime kevään, mutta ei ole miksikään muuttunut. Ekalta luokalta joutui lyhyen pinnan takia. Huone on erillään muusta osastosta, pieni ja askeettinen. Vierailuaikaan hoitsu oli yleensä ulkopuolella pidellen ovea kiinni. Sisällä skidi huusi ja melskasi. Rauhoittavia annettiin. Olisi halunnut ulos muitten skidien kanssa leikkimään. Mutta ei päästetty, kun ruokapöydässäkin kiristettiin pinnaa. Vieläkin on välillä huonehoidossa pinnan takia. Ulos ei päästetä ei edes osastolle leikkimään, Olisi varmaan pantu takaisin dekkarihoitoon, mutta nyt siellä huutaa jo uusi skidi. Omaa pinnaakin kiristää, kun lekuri sanoo, että kaikki johtuu siitä, että skidin vierihoito vauvana lyhyeksi. En todellakaan ymmärrä mikä tässä on olennaista ja miten tullaan toimeen kun ja jos skidi joskus pääsee himaan.
"Ei siis millään tapaa pakottamista, ainakaan pitäisi olla".
Niin kuvittelimme, mutta seuraavassa kerron, mikä on apu, jonka olemme saaneet lapsen kommunikaatio-ongelmaan.
Täällä hoitoideologia on psykodynaaminen. Henkilökunta pitää itseään autismin asiantuntijoina. Diagnoosin mukaan lapsen vuorovaikutsongelmat on vanhempien aiheuttamaa. Ehjän perheen äiti muka hylkäsi lapsen pienenä ja lapsi on siten liian riippuvainen isästään. Hoitona on lapsen eristäminen vanhemmistaan ja kodistaan. Vierailut ja lomat on rajoitettu minimiinsä. Edes perheen yhteisille lomille ei päästetä. Ainoa poikkeus on kun laitos on lomien takia suljettu. Lapsen sosiaaliset harrastukset urheilu ja musiikki on kielletty ja estetty. Sosiaalisuuden kasvatuksen, johon ennen kuului yhdessä asioista sopiminen on korvannut osaston tiukat määräykset ja rutiinit, joista ei jousteta. Vanhempia syyllistetään, jos eivät pysty noudattamaan heille annettuja epäinhimillisen tiukkoja aikatauluja. Lasta rangaistaan kiinnipidolla ja eristyksellä. Vanhempia rangaistaan vierailuaikoja tiukentamalla ja mykkäkoululla.
Pureeko tälläinen edukaatio? Kun vuoden hoidon jälkeen esitämme epäilyksemme. Syy on perheessä, emme kykene vieläkään vastaanottmaan tarjottua hyvää hoitoa, joten edukationia on syytä jatkaa, Kun haluamme ottaa lapsen pois perheemme arvoja loukkaavasta hoidosta, meitä uhataan lastensuojeluviranomaisilla ja poliisilla, vaikka koti on täysin raitis!
ole muuta kuin feikki. Jos olisit tosissasi, tietäisit mitä tarkoitin dekkarilla, ihan kirjaa nimittäin. Älä viitti provota, täällä on niitäkin, joilla on ihan oikeesti jotain huomautettavaa hoidosta. Ihan hyvä, että asioista puhutaan, mutta noi sun viestit on ihan turhaa yllyttämistä. Ja autisti, jolla raivokohtauksia ja vierihoito haluais leikkimään toisten kanssa ja vielä ilmaisee sen niin selvästi, että sinäkin sen huomaat?
Aivan totta - onko lapsesi autistinen? Miksi hänelle annetaan hoitoa, joka on ilmeisesti tarkoitettu tarkkaavaisuushäiriöihin? Siis aivan ilmeisesti väärä paikka autistille. Vaikea ottaa kantaa ilman tarkempaa tietoa. Uskon että autismiliitosta saa apua kysymykseen jatkohoidosta.
En sitten tiedä, kuinka paljon tässä on totta, mutta jos olit tosissasi, niin kuulostaa siltä, että lapsen oireyhtymää ei tunneta lainkaan.
"Ehjän perheen äiti muka hylkäsi lapsen pienenä ja lapsi on siten liian riippuvainen isästään."
Juujuu. Mutta assiin ainakin kuuluu diagnosointikriteerinä pelkotilat, ja kyse on juuri tuonkaltaisesta oireilusta. Tuo voidaan helposti käsittää väärin ja onhan tietty mahdollista edellä kuvattu tapahtuma, mutta onko sillä sitten merkitystä, koska siis lapsi on syntyjään tuon oireinen. ELi parantuminen on mahdotonta. On lisäksi helpompi ja tuloksekkaampi tapa diagnosoida As, kuin joku ysinelonen, joka ei anna kuin lisää kysymyksiä. Eli tuosta hoidosta voisi siis sanoa, että siinä ei tiedetä, mikä lapsella on vaikana, eikä haluta tietää, mutta parantuminen on mahdotonta.
Lapsemme serkkua pidettiin parantumattomana tapauksena edellisen kaltaisten oireitten vuoksi. Kahden vuoden pähkäilyn jälkeen vuonna 1999 joku valistunut psykiatri osasi epäillä aspergeria ja niin hoitaijaan pommeilla uhannut lapsi saatiin vihdoin aisoihin,kun hänen ongelmansa tajuttiin. Myös lapsi itse alkoi ymmärtää käytöstään. Hän on pystynyt vaikuttamaan omaan käyttäytymiseensä niin paljon, että siitä ei ole enää haittaa ympäristölleen. Eikä tulosta tullut millään laitoshoidolla tai erityisterapialla. Ei tarvittu pakkoa, ruoskaa eikä lääkettä. Ainoa lääke oli ympäristön ja lapsen oma ymmärrys tilanteesta. Panostettiin lapsen vahvuuksiin, eikä heikkouksiin. Vahvuudet kehittyessään peittivät heikkoudet, eikä lapsi enää halua edes muistaa moninaisa menneitä ongelmia. Niimpä nykyään samainen lapsi sanoo "minulla ei ole enää aspergeria".
mikä tämä laitos on? Vai onko niin suuri salaisuus ettei sitä voi sanoa ääneen?
Autismi pääryhmän alla. Ja käsittelyn aiheena ollut lapsi ei kyllä ollut minun vaan muka lapsi, joka on eristettynä.
On ihan käypää hoitoa!
huomaat mistä oli kyse.Itsekin kerroin miten autistinenkin voidaan eristää, mutta tämä kirjoittelija, joka ei lopulta erottanut faktaa fiktiosta, maalasi kuvan lapsesta eristysvankina. Sitä kritisoin.
Tarkoitatko, että autistiset lapset pitää eristää, mutta lapsen eristystä ei käytetä laitoksissa.
Asiasta on määräyskin. Lasta ei saa eristää yli 48 tuntia.Tätä määräystä kuitenkin rikotaan vierihoidon nimissä.
Tästäkin viestiketjusta ilmenee, että eristystä käytetään jopa viikosta toiseen.
Autistiselle lapselle eristys on hyödytöntä - muille lapsille se on kidutusta.
juuri sitä mitä sanoin, viestit noista eristyksistä vankilatyyppisesti on sontaa. Eristystä voidaan käyttää lyhyen aikaa rayhoittelumielessä, mutta tällöinkään kyseessä ei todellakaan ole edellä kuvattu tilanne.
"Miten muilla lapsilla on suhtauduttu syömisongelmaan päiväkodissa ja koulussa? onko asiasta tehty numero niin kuin meillä vai onko asian annettu olla?
Saara, lapsesi oireet sopivat hyvin myös kouluikäiseen lapseemme. Lapsemme on nyt osastohoidossa, jossa törmätty kahteen eri suuntaukseen. Toinen on pakko ja toinen yhdessä sopimisen malli.
Kotona emme tehneet numeroa hänen ruokailustaan. Hänellä oli nuorempana ruoka-allergiaakin. Kaikki asiat olemme sopineet kotona yleensä etukäteen ja perhekokouksissa muiden lasten kanssa yhdessä. Kun asiat on sovittu, periaatteenamme on ollut, että niistä sitten pidetään kiinni. Tämä on malli toiminut kotona, mutta ei tunnu toimivan hoidossa.
Koulussa lapselle ei ollut ongelmana ruokailu, vaikka olikin luokan hitan. Oppitunti alkoi ja lapsi jatkoi ruokailua. Ongelmia tuli syrjäänvetäytyväisyyden johdosta. Tämän vuoksi on nyt osastolla, jossa puoli tusinaa muuta lasta.
Raivari on tullut, kun on pakotettu rasvaa leivälle levittämään. Ollut siitä syystä kiinnipidossa ja eristyshuoneessa. Pakon lisäksi täällä käytetään lahjontaa. Makeisiakin on pakko ottaa, kun tarjotaan. Lapsi ei ole ollut koskaan perso makeille. Kotonakin lapsi kokee ne vastenmielisinä. Rangaistuksista, eristyksen lapsi kokee mukavana ja viihtyy kun saa olla yksin. Kun eristyshuone on vapaa, hän hakeutuu sinne ihan vapaaehtoisesti. Muut lapset sitten valittavat, kun eivät saa hänestä leikkitoveria.
Emme ymmärrä mihin tällä hoidolla pyritään - feikkihoidolta tämä todellakin tuntuu! Pakko kitenkin pitää lapsi täällä kun ei muuta hoitopaikkaa saatu. Tarkkana pitää olla, kun lapselleen hoitoa hakee. Muiden vanhempien kokemuksia kannattaa selvittää. Perheklubissa on paljon tietoa kokemuksista erilaisissa hoitopaikoissa.
pitää laittaa rasvaa leivän päälle, kun ei halua? Jos lapsi ei pidä erityisesti makeasta, miksi pitää pakottaa ottamaan makeisia? Hullun touhua.
Itse en pitänyt lapsena makeasta, enkä pidä kovin paljoa vieläkään.
Lapsi siis kusee silmää typeriä "ammattilaisia", kun pääsee halutessaan eristyksseen.
kivikauden hoidoilta kuulostavat. Hae lapsesi vaikka väkisin pois sieltä.
Tässä olisi nykypäivän hoitomenetelmä autismiin:
http://www.floortime.org/
Neuvottiin, että parempi palauttaa lapsi laitokseen - etteivät ota lasta huostaan ja lähetä toiselle puolelle Suomea. Ei ole helppoa, vaikka tietää lapsen saavan väärää hoitoa. Jopa Autismiyhdistyksessä kehoitettiin tukemaan "hoitoa" vaikka ei voikaan hyväksyä väärää hoitoa. perusteltiin sillä, ettei lapselle synny liian isoa ristiriitaa!