turhaa kirjoittaa

"Moni varmaankin siis ajattelee, että ei uskovainen voi olla eri mieltä, kuin mitä lehdissä ja seurapuheissa sanotaan."

Entä jos sydämessään silti ajattelee eri tavalla? Mitä silloin pitäisi tehdä? Uskotelle että ajattelee samalla tavalla? Pelätä oman tilansa puolesta?

koko ajan ollut. Kaikki puheet siitä, että ollaan niin yhtä mieltä asioista, on pelkkää teatteria. Toisille uskovaisille tovereille uskotellaan, kuinka halutaan ottaa vastaan kaikki lapset, mutta kotona neljän seinän sisällä rukoillaan Jumalaa, ettei Hän antaisi enää yhdenkään syntyä. Pahimmillaan rukoillaan raskaaksitulon jälkeen keskenmenoa. Näinkin epätoivoista on ollut.

Sama pätee kaikkiin muihinkin "synteihin". Kovasti puhutaan muille uskovaisilla tovereille, kuinka televisio on paha ja saastaa pullollaan. Kuitenkin kotona on televisio, jota katsotaan katsomasta päästyäkin.

Entäpä meikkaus. Muille esitetään, kuinka on ihanaa olla luonnonkaunis, sellainen millaiseksi Jumala on minut luonut. Kuitenkin takanapäin kritisoidaan meikkauskieltoa, ja etsitään keinoja kiertää ko. sääntö.

Kaikenkaikkiaan vl on noiden syntiasioden kanssa yhtä suurta näytelmää ja se ajaa ihmiset valehtelemaan sekä itselleen että muille. Sekö on kristillistä toimintaa?

Voi voi, niin paljon olisi tämän asian tiimiolta kirjoitettavaa.