..niin kun rakastuminenhan on paha tauti, siinä joutuu laittamaan itsensä alttiiksi haavoittumiselle, sydän sanoo kyllä, järki sanoo ei, se on aika ristiriitainen olotila miksihän se kuitenkin on niin kivaa, rakastuneena näkee vain hyvää ympärillään, ei ehdi kiinnittää huomiota joutaviin asioihin kun se toinen vaan täyttää ajatukset, siis onhan se ihan tautinen tila,, silti sitä toivoo ja tavoittelee =D ...ollaan me kummallisia.
Uskotko rakkauteen..
Alffi-06
542161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Kyllähän se kieltämättä on. Vaikka en itse ookaan koskaan viä rakastunu,silti jotkut ihastumisetkin on tuntunu vievän aikaa ja huomioo... Nytkin ajatukset pyörii yhden ihmisen ympärillä,ja kun hetkeks ne saa siitä pois,seuraavalla kerralla menee taas aikaa ajatelles tätä henkilöö. Mutta toisaalta on hyvä että saa jotain täytettä tähän jotenkin tyhjän tuntuseen elämään...
..mutta eihän sen tyhjyyden tunteen täyttämistä pitäis vain olla, tai no miksei.
Kyllä noita rakastumisen ja etenkin ihastumisen tunteita on ollut, toivois sitä vielä rakastuvansa joskus, mutta enpä tiedä tuleeko sellaista, kun pitää tunteet vaan sisällään niin ei tule takkiin, rakkaus kun on, tai enhän mä siitä mitään tiedä, mut sellainen ettei sitä oikeastaan voi kontrolloida, vaikka kuinka haluais.
meistä kaipaa rakkautta. Ihmisellä pitää olla myös unelmia.
unelmani on löytää ehkä joskus vielä se mies, joka rakkautensa lisäksi myös pysyisi sanojensa takana! :( tänään taas sain pettyä pahasti. &:***
USKO!
minäpä uskon!!!!!
Ennen en uskonut mut nyt....
Että vielä tässä iässä voi löytää jonkun jota haluaa, himoitsee,ja jonka vierellä on niin IHANA olla....
Sydän lepattaa ja katson kelloa vähän väliä et milloin taas tulee, vaikka ihan äsken lähti......
..arvaan että tarkoitat nyt tuota "jalat irti maasta" rakkautta, itsekin olen skeptinen siinä suhtees, tai... mitähän minäkin aikuinen äijä tälläisä mietin. Noh, tulee jos tullakseen, jos ei niin ei.
se vielä joskus.....
Mullekkin tuli vaikka olin niin kauan yksin....
Eikä se ollu kun yhden tekstiviestin päässä....
Uskalsin vastata ja siitä se lähti...
Nyt tuntuu että elän taas ja vaikka on syksy niin mun rinnassa on kevät:)
Voi olla että loppuu jos on loppuakseen, mut nyt ainakin tiedän että kannattaa uskaltaa...
Ja minäkään en hakemalla hakenut se vaan tuli vastaan kun salama kirkkaalta taivaalta....
Ja mitä sitte vaikka olet "aikuinen" äijä????
Uskon et kaikki ihmiset on luotu rakastamaan, ikään katsomatta....
Ja mehän ollaan ihan sopivassa iässä....
Eikös????
..näin on, vaikka olen sanonutkin, etten kyllä helposti lankea enää, kun itsensä on lopulta löytänyt, niin tiedän ettei se tule kello kaulassa, se vaan käy, siitä tulee se rakkaus, jonka voisi ehkä suomentaa että se on tunteiden sekamelska, uskon että kaikki edes joskus rakastuneet ymmärtävät sen, kun pelot ja toiveet ja kaikki sekoittuu?
Siksi se onkin tauti, ei siloin voi olla oma itsensä, ruusunpuna värjää kaiken, heh.
olla että se on "tauti" tai kyllä se onkin...
aivan selvä tauti, kun katson ikkunasta ulos niin siellä tuulee ja myrskyää... mut minä näen vain värikkäät lehdet, ihanan tummanpuhuvan taivaan ja auringon joka epätoivoisesti yrittää kurkkia pilvien takaa......ja kaikki on niin kaunista.....
voi kun soisin sulle tämän tunteen.....vaikka loppuiskin niin ihanaa tämä on....
Jos vaikka tuulen mukana siirrän sen sinulle....
otatko vastaan?????
..osuit ytimeen, tuota juuri tarkoitin että se ulkopuolinen maailma ei olekkaan yhtäkkiä pätkänkään vertaa tärkeä, rakkaus sokaisee, hurmaavasti :)
..osuit ytimeen, tuota juuri tarkoitin että se ulkopuolinen maailma ei olekkaan yhtäkkiä pätkänkään vertaa tärkeä, rakkaus sokaisee, hurmaavasti :)
..osuit ytimeen, tuota juuri tarkoitin että se ulkopuolinen maailma ei olekkaan yhtäkkiä pätkänkään vertaa tärkeä, rakkaus sokaisee, hurmaavasti :)
..osuit ytimeen, tuota juuri tarkoitin että se ulkopuolinen maailma ei olekkaan yhtäkkiä pätkänkään vertaa tärkeä, rakkaus sokaisee, hurmaavasti :)
taisin tehdä!!!!!
Mutta onko sillä väliä???
Kun tässä iässä jo ollaan niin antaa mennä vaan....
se sokaisee ja vie kaiken muun mielestä...
Mutta pitääkö aina olla "järkevä" kyllä sitä olen tähän asti ollukkin.....
Nyt saa tunteet viedä....
Mut otatko vastaan sen tuulella tuomani tunteen???
Sulle sen soisin.....
sulla taisi jäädä sormi liipasimelle.....
ei kun koskettimille....
ajatus karkaa...
..koskettimelle vois jäädäkkin, mutta se oli tämän s24:sen oma vika, se kun alkoi jumitteleen taas kerran, kun lähetin, se on kyllä kumma, jos tekisin itse noin bugista koodia niin kenkää tulis, ehkä se vielä joskus.
Tulipahan se moneen kertaan nyt sitten todettua =D
elää yksin? Uskaltaisinko edes? Minä sain tänään taas pettyä rakkaudessani. Mies on hyvä, ei tupakoi, ei juo, ei kattele vieraita naisia.. mutta ei pidä ikinä lupauksiaan ja luulee olevansa oikeassa joka asiassa ja tietävänsä kaiken. Näinkin voi olla paha olla!!!
Itkenyt olen jo kaksi tuntia tässä, eikä vieläkään loppua näy.
..olla ja uskaltaa, yksin ei tarvitse silti olla yksinäinen, ei kai sitä taluttajaa vielä tarvi?
Puutteita löytyy kaikista, toisin kuin miehes niin minä poltan, jopa juon ja saatanpa katsella naisiakin, mutta luvatut pidän enkä loukkaa tahallisesti ketään, jos itse voin asiaan vaikuttaa.
tupakointia ja kohtuu juomistakaan vastaan mitään ole kun teen niitä itsekin, mutta lupausten pettäminen ja tietenkin jos loukataan ovat aika kamalia asioita, joita ei meinaa jaksaa kestää.
Kiva että on teitäkin, jotka pitävät lupauksensa, eivätkä loukkaa. Miksei nämä ominaisuudet voisi olla tuossa miehessänikin, niin hän olisi miltein täydellinen mies!
En tarvitse taluttajaa, mutta on yksinäistä olla yksin.
..onko se täydellinen, jos tuollainen perustavaa laatua oleva ongelma on? Onko tuossa jo sellaista piirrettä että aletaan pitämään toista itsestään selvyytenä, se on tuhon tie, niin vaan on, tuskin säkään kädet ristissä ja kynttilät jo sytytettynä jaksat aina odottaa, pettyä..odottaa..pettyä...
niin se vaan on, ainakin tuntuu siltä et mua pidetään itsestäänselvyytenä. Rttä "kyllä se siellä pysyy ja odottaa". En kyllä jaksa enää sellasta. Jos hyvin harvoin käyn jossain, niin soitetaan ja kysytään "missä sä oot?".
"mikset sä kertonut mulle ja kyllähän sä saat mennä"". Ei tunnu uskottavalta.
No se siitä taas vähäks aikaa.
rakastun vääränlaiseen mieheen ja sitten saan kärsiä siitä ihan itse!
Nyt olis kaikki muuten hyvin, mutta en jaksa enää sitä että luvataan jotain lupaamisen perään, eikä sitten pidetä sitä! (kyse ei ole alkoholista, tupakasta, eikä vieraista naisista).
..tuossa on jo kyse niin sanotusta jälkitilasta eli krapulasta, rakkaus haihtuessaan aiheuttaa krapulan.
Ei vaan toivon sulle tsemppiä selvitä tuostakin.
sellaisesta leiskuvasta rakkaudesta koskaan ole ollut kyse, ainakaan minun puoleltani, koska olen niin usein joutunut pettymään, mutta se satuttaa, kun toinen väittää rakastavansa ja ei kuitenkaan pidä ikinä lupauksiaan. (emme ole naimisissa, mutta seurustelleet jo yli 2 vuotta).
Aina se olen minä joka joutuu antamaan periksi ja anteeksi. En taida jaksaa enään.
Mitähän se on??
Ihastumisen tiedän ja sen kuinka voi hullaantua toiseen niin ettei järki pysy enää perässä.
Mutta rakastumiseen varmaan tarvitaan jo paljon muutakin.Liian syvälliseksi menee...
- Rakkaus on sokea, mutta valitettavasti naapurini ei:))
..monivivahteinen se onkin, onhan tuota koitettu ihan miehissä ja naisissa selvittää, onko se välittäminen, turvallisuus, luotettavuus, epäitsekkyys, jne jne.. mahdoton tehtävä, äidin ja lapsen rakkautta kukaan ei edes mieti noin syvällisesti, se kun vaan on, mutta ehkä se vaan on niin ettei mitään kaiken kattavaa selitystä vieteillemme edes löydy, taitaa jokainen rakkauskin olla erilainen joskus leiskuva, ja joskus sellainen, että hädin tuskin huomaa, kunnes tajuaa.
Sanoo sitä hetken hullaantumistaan rakkaudeksi, mutta pitäähän siinä olla enemmän,vai?
..jos sekoilee, niin aivomassa on muussa toiminnassa kuin ajattelussa, se on rakkautta se =D, tai miksi sitä nyt sitten kukakin nimittää, ihastukseksi, hullaantumiseksi.. what ever.
se ole hyvä asia että välillä antaa kehon/ruumiin puhua, tuntea ja rakastaa....
Hälläväliä mitä järki sanoo...yleensä se sanoo päinvastaista....
Sen kerran kun sen kokee niin pitää antaa mennä....
Sulle Alffi suukkoja!!!!!
..mmm. niin sitähän se vaatii, huumaavaa rakkautta voi tuntea vain jos uskaltaa itse satasella heittäytyä tunteen valtaan, ja ottaa riskin että tulee "turpiin", rakastuneena sitä on tavallaan sielu avoinna, jolloin takaiskun sattuessa haavakin voi olla syvä, itsesuojeluvaisto ja halu käy kilpaa.
Antaa tunteiden viedä...
Jos on vapaa niin siitä sitt vaan, jos ei niin kalliiks tulee...
Tuonkin itse erehdyksessäni kokeillut...
Järki ja tunteet kun kulkee mulla ihan omia raiteitaan.
.. niin kuin tuolla aiemmin totesin, niin tunteiden sekamelska se on, ei siinä järkeily auta, kun viedään niin viedään kuin kuoriämpäriä =D
niin...se itsesuojeluvaisto on mua rassannut koko ajan...... En ole vaan uskaltanut....
Ja vaikka nytkin järki sanoo että tämä ei kestä...
mut olen kumminkin uskaltanut herätä ja alkanu Elään....
Monen vuoden jälkeen...
uskalla sinäkin, me ollaan vaan ihmisiä isossa maailmassa ja tämä elämä on meidän jonka meidän itse on elettävä.........
Toinen suukko...
..uskallan, ei ole mitään pidäkettä miksen heittäytyisi jos kohdalle osuu.
ja saakin viedä!!!!
kyllä me sekä miehet että naiset ollaan se ansaittu....
Että jos niin suuri tunne tulee niin antaa mennä vaan....
Järjellä voi ajatella sitten myöhemmin....
Kun tähänkin asti on aina ja huom. aina vaan ajatellu järjellä niin nyt saa tunteet viedä ja kehon kieli.....
viestiin vastatessani, edelleen uskon rakkauteen, ja olenkin rakastuntut ,ja valmis ottmaan uusia haasteita vastaan ,ehkä pettymyksiäkin jos niitä on tullakseen toivottavasti ei pahoja sellaisia;))
Uskon rakkauteen ja (olen rakastanut) rakastan niin kauan kuin elän!
jos ei uskalla rakastua niin paljon jää kokematta..
..mutta varsinaisesti oli kyse että, uskooko siihen rakkauteen, uskallus tulee taas siinä alkuvaiheessa, kun päätöksiä tehdään, mut tuossa on totuus, että pitää uskaltaa jos jotain haluaa saavuttaa, niin se vaan on vähän joka asiassa.
ihastua uskaltaa jokainen.. se on kevyt, sokaiseva olotila. Sitä seuraa syvempi kiintyminen. Sitten tulee rakastuminen, joka vaatii jo uskallusta, siinä tilanteessa hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on eli myös huonot puolet ja puutteet.
Tuo on sitten vain minun mietteeni, saa olla erimieltä..:))
Rakkaus, oo tunteena voittamaton.. ;))
Vaik, välillä se koskeekin...
Niin, ihminen on kummallinen pakkaus.. ;)))
on ihana tunne!!!!!!
vaikka kestäiskin vain vähän aikaa.....
Mihin Alffi katos????
Menitkö nukkumaan!!!!
Aikansa, kaik kestää....
Oisko bilettämässä, näin lauantai- iltana?.. ;)
Eipä, oo tietoo.. missä mahtaa olla?.. :DD
..se sattuikaan, kävin eräässä noista kohtuullisen kävelymatkan sisällä sijaitsevista baareista, eikä sielläkään kukaan rakkaudesta tiennyt, vaikka oli niin valveutunut, toki hieman jo herkistynyt pöytäseurue asiaa ruotimassa =D.
Löytyhän, se kadonnut lammaskin.. :D
Looginen ajatteluni, siis osui oikeaan.. ;))
Rakkausko, sielläkin oli puheenaiheena?....
..mutta seurue koostui parisuhteessa elävistä, joten statistina vain joutui vanhasta muistista ottamaan osaa pohdintaan, "voi hitto mun ukko...", "se saakelin muija...", ym, noh tässä nyt vetäistään välillä menokuteet päälle ja suunnataan parempaan mestaan, kenties =D
on sitä rakkautta?.. ;))
Mukavaa iltaa, siel jossain ja paremmas mestassa.. ;))
Siis, alahan mennä siitä.. :D
..on tässä nyt vielä, erään kaupparyhmittymän juomia jokunen, ei niitä voi haaskiolle jättää.
Mut, älä lipitä liikaa, et pääset
menomestaan sit sisällekkin.. :DD
Ei ne pilalle mee, jos korkki on kii.. :DD
..se päiväys, parasta ennen se lähenne uhkaavasti, jo vuoden päästä ne on vanhoja pakkohan niitä sitten on nauttia =D
Sisälle pääsyssä ei ole ongelmaa, luultavasti sinne jopa suorastaan imaistaan kun ohi kävelee, heh.
Joten, ei kiirusta lipityksessä.. ;)
Ja, pääset/ imaistaan sisällekkin..;))
Ohiko, meinasit kävellä?.. :D
..kun, vuosi on niin lyhyt aika, ja kyllä se tuttu poke sisään vetäisee, vaikka olis kävelemässsä muka ohi lafkan paikallinen grilli suuntanaan, se varmasti on huolissaan siitä roskaruuasta mitä siellä on tarjolla, ja haluaa pelastaa öisen kulkijan nestepitoisemman menyyn pariin =D
Vuos kuluu nopiaan.. ;))
Ja, voihan asian noinkin ajatella.. ;)
Aamulla on vaan pahempi olotila,
siitä nestemenyystä.. :DD