Maailmanhistorian käännekohta.

Maailmanhistorian käännekohta.


Suomessa oli meneillään jatkosota. Saksalaisen Hitlerin joukot olivat sotineet Lapin alueilla venäläisiä vastaan parhaansa mukaan, ja etenivät nyt hyvää vauhtia kohti Venäjän keskustaa, levittäen mennessään mahdollisimman paljon tuhoa. Osa saksalaisista natsisotilaista oli jäänyt Suomeen vartioimaan ja päivystämään, kaiken varalta, vaikka Venäjä olikin erittäin huonossa jamassa sodan kannalta. Ja kulkihan varsinainen poistumistie Suomen kautta.
Saksalaiset olivat jo melkein miehittäneet koko Venäjän. Vain Siperia oli vielä, mutta se oli itsenäistynyt omaksi valtiokseen ja sillä oli saksalaissyntyinen prinssi kuninkaana, joten Hitler päätti olla koskematta tähän jäätävään maa-alueeseen. Suurin osa venäläisistä sotilaista oli tapettu kylmäverisesti, mutta muutamia tuhansia piileksi vielä joissain metsiköissä. Siviilit oli saarrettu umpikujaan ja kuljetettu Leningradiin, jonka Hitler oli nimennyt uudelleen Hitlergradiksi.
Venäjän silloinen johtaja, Stalin, oli huonossa jamassa. Hitler oli antanut käskyn etsiä hänet, ja löytäessä tuoda viipymättä Tampereelle, missä saksan johtaja itse majaili. Pian Josif olikin löytynyt, mutta mistä, sitä ei viitsi edes kertoa.
Hitler julisti Suomen taistelevat Saksan rinnalla Venäjää vastaan. Suomi väitti olevansa puolueeton, mutta venäläiset suuttuivat ja pommittivat summassa Suomea, mutta yksikään pommi ei osunut. Venäläiset lentäjät olivat näet nautiskelleet huumaavia aineita ennen tehtäviään. Venäläisiä koneita nähtiin lentävän Suomenlahdella, mutta koneet joko kääntyivät saman tien takaisin, tai putosivat syyttä suotta mereen. Ulkomaat eivät myöskään suhtautuneet suopeasti Suomen valintaan. Iso-Britannia julisti Suomelle sodan, mutta pelkäsi Hitleriä niin paljon, ettei uskaltanut lähettää joukkojaan Suomeen. Ruotsi halveksi Suomea avoimesti ja ruotsalaisia oli jopa nähty rajoilla nauramassa ja esittelemässä mielipiteitään (takapuoliaan) suomalaisille.

Tampere oli siihen aikaan kurinalainen kaupunki. Asiaan vaikutti muun muassa Hitlerin läsnäolo; suomalaiset kunnioittivat, pelkäsivät ja kuolivat kapinoidessaan. Kaikki halusivat saksalaiset pois maasta, mutta kukaan ei voinut tehdä asialle mitään. Edes Suomen presidentti ei saanut Hitleriä lähtemään. Saksalaismies oli tykästynyt Tampereeseen niin, että lupasi lähteä vasta, kun oli täyttänyt 90 vuotta. No, siihen kuluisi aivan liian kauan.
Jossain Tampereen perämailla, Teiskon metsissä asusti poikamies. Hän oli perustanut kanalan keskelle metsää, ja bisnes sujui hyvin. Miehen nimi oli Jouko. Hänet tunnettiin paremmin nimellä Erä-Jorma, sillä hän keitti pirtua pimeille markkinoille. Pirtun keitolla Jouko periaatteessa eli, sillä kanalabisnes oli vain silmänlumetta. Kuka tervejärkinen muka perustaisi oikeasti kanalan keskelle metsää?
Jouko kävi Tampereella joka kuukausi viemässä pirtulastin markkinoille. Hänellä oli oma hevoskärry, mutta hevoset puuttuivat. Mies lainasi kolmen kilometrin päässä asuvan hyvän naapurinsa hevosia. Lainasta naapuri hyötyi hyvin; Jouko maksoi kahden hevosen viikon pituisesta lainasta kaksi ja puoli litraa arvokasta pirtuaan ja tusinan kananmunia. Naapuri siis lainasi mielellään hevosiaan.
Jouko tiesi sodasta vain jotakin, sillä asuessaan niin syrjässä, mies ei ollut yhteydessä tapahtumiin. Lukiessaan aikakauslehtiä vain kerran kuussa, Jouko ei saanut oikein selvää kuvaa mistään, mutta eipä hän kyllä pahemmin lukeakaan osannut. Naapuri onneksi selosti Joukolle joitakin ajankohtaisia asioita aina nähdessään hänet.
Kerran sitten Tampereen keskustaan saapuessaan Jouko huomasi jotakin outoa. Hänen tavallinen kulkureittinsä oli tukossa. Ihmiset olivat kerääntyneet Hämeensillan reunoille ja kohottaneet oikeat kätensä ylöspäin, minkä tarkoitusta Jouko ei ymmärtänyt. Pian mies huomasi suoraan itseään vastaan tulevan mustan auton. Naapurista lainatut hevoset pelästyivät auton ääntä ja pillastuivat. Jouko ei saanut niitä rauhoittumaan, joten hän irrotti nahkaremmit kärryistä. Hevoset laukkasivat pois paikalta hullunkiilto silmissään palaen ja remmit liehuen.
Jouko jätti kärryt keskelle tietä ja loikkasi mukulakiviselle tielle. Autosta nousi kaksi tummaan pukeutunutta miestä, joiden käsivarsissa oli valkoinen nauha, mustalla merkillä koristettuna. Jouko ei tajunnut merkin tarkoitusta, mutta se näytti miehen mielestä jotenkin tutulta.
’Olikos se nyt viime kuun Aamulehti, jossa oli tuo merkki..’ Jouko ihmetteli mielessään.
Miehet tulivat Joukon luokse ja selittivät jotain miehen mielestä todella outoa.
”Ist sie Ihre Karre?” toinen mies kysyi kylmällä, matalalla äänellä.
”Jaa hä?” Jouko ähkäisi.
Natsit vaihtoivat pari sanaa ja katsoivat sitten ilkeästi Joukoa.
”Kommen Sie mit mir.” toinen miehistä pyysi ja heilautti kättään kohti autoa.
”Ei helevetissä, haluuttekos pojjaat vähän juotavaa?” Jouko kysyi ystävällisesti ja kääntyi pois miehistä. Hän paineli hevoskärryjensä takaosaan ja nappasi viltin alta mustiin läikkiin tahrautuneen, läpinäkyvän pullon, joka sisälsi väkevää viinaa. Irvistäen Jouko väänsi korkin auki ja käveli takaisin tummapukuisten miesten luo.
”Tässä tätä olis. Ihan tuoreena, vieläpä. Jos nyt niin voi sanoo..”
Saksalaiset nyrpistelivät neniään ja katsoivat toisiaan kulmat kurtussa. Toinen mies hölkkäsi takaisin autolle.
”Eikös kelpaa? No se on laatutavaraa, kuule. Jos ei tää kelpaa, niin ei sitte mikään.” Jouko vakuutti toiselle miehelle, joka tuijotti Joukon tarjoamaa pulloa kummissaan.
Sillalle kokoontuneet ihmiset tuijottivat myös hölmistyneinä tapahtumien kulkua ja Joukoa. Osa oli jo laskenut kätensä alas, mutta jotkut jaksoivat edelleen sinnikkäästi kohottaa omansa taivasta kohti. Ajan kuluessa kansa alkoi pikkuhiljaa liikehtiä ja supista. Joku väitti tuntevansa miehen, joka yritti juottaa saksalaiselle alkoholia, toiset taas sanoivat, että alkoholin tarjoajan kävisi pian kalpaten.
Aivan hetken kuluttua autosta nousi kolmas mies. Kaikki tamperelaiset nostivat nyt kätensä ylös uudella tarmolla.
”Heil!”
Jouko toljotti ylistettyä miestä silmät suurina. Oliko tämä nyt se johtaja?
Hitlerin saapuessa Joukon luo, teiskolaista jututtanut natsi nosti hänkin kätensä. Jouko ei ymmärtänyt, miksi.
”Ota ny sää ees.” teiskolaismies vaati ja tarjosi pulloa Hitlerille. Natsijohtajan katse kiersi pullosta Joukoon ja Joukosta pulloon. Joukon ja kaikkien muidenkin hämmästykseksi mies nappasi pullon ja joi yhdellä hörppäyksellä yli puolet sen sisällöstä.
”Hemmetti, ei sun ny kaikkee tartte juada!” Jouko hikeentyi. Kansa ja natsit katselivat voimattomina vierestä, kun pullo putosi Hitlerin kädestä ja tämä alkoi yskiä.
”Tais olla tiukkaa tavaraa. Olisit sä sen pullon voinu silti säästää..” teiskolainen harmitteli.
Yhtäkkiä Hitler lakkasi hengittämästä. Mies kaatui elottomana maahan. Hän oli kuollut.
Saksalainen sotilas katseli tapahtumaa ja viha alkoi palaa tämän sisimmässä. Hän kirosi jotain, juoksi sillalle (kansa siirtyi miehen tieltä) ja hyppäsi koskeen.
”No jo o markkinat.” Jouko totesi.
Kansa villiintyi täysin ja Jouko ylennettiin kuninkaaksi. Suomesta tuli kaikkien Saksan valtaamien alueiden virallinen omistaja, ja Joukosta koko maailman valtias.
Suomi valloitti kaikki maailman alueet pysäyttämättömällä armeijallaan ja kaikkiin maailman kolkkiin asetettiin Suomen kieli pakolliseksi.
Ruotsiin kasattiin kaikki ongelmajätteet, mitä suinkin saatiin kuljetettua. Sen seurauksena Ruotsi upposi kansoineen mereen.
Siitä lähtien kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti (paitsi ruotsalaiset). Jouko vietiin Hitlerin autolla takaisin Teiskoon ja mies jatkoi elämäänsä siellä, keittämällä pirtua uuden vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa.

LOPPU.


(Kommentoikaa.)