Hallitaanko se. Kuinka mennään mukaan herkulliseen riitaan. Kumpi menee, kumpi ohjaa. Sanaillaanko alkuperäisestä aiheesta vai ryöstäytyykö asiattomuuksiin ja mitä sitten. Kuinka lopetetaan. Minun avokkaallani on luontainen kyky siirtää riita sivuraiteille asiasta, varsinkin kun hän huomaa olleensa väärässä.
Kuinka riidellään kotioloissa
koltis
321457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eihän sinun ole mikään pakko siirtyä mukana sivuraiteelle. Sillähän siitä pääset.
Ainahan riidoista sillä pääsee, ettei mene mukaan. Tuntuu vaan joskus siltä, että pikku kisaa halutaan jatkaa vaikka väkisin ja uusin aihein yrittäen sitä kautta saada sen viimeisen sanan. Mun mielestä riitelykin voi olla reilua.
Keskustella asian selväksi mutta toi ukon rutjake joko räjähtää tai pakenee paikalta.
Hän kun uskoo että sitä mistä ei puhuta, sitä ei ole olemassakaan.
Eli hän lakaisee maton alle kaikki mikä viittaakin erimielisyyteen...
Saas nähdä koska teen perusteellisen siivon:))
Keskustelemattomuus. Saattaa toki olla, että toi sun rutjakkees on kyllästynyt "keskusteluihin" jotka ei välttämättä johda hänen mielestään mihinkään, ainoastaan uusiin, loputtomiin keskusteluihin.
Minunkin mieheni tekee. Pakenee, kun ei pysty pysymään asiassa, ja kun huomaa selvästi että teki itse väärin, eikä vain voi myöntää sitä!! Niinkuin tänäänkin. Varsinainen lupausten pettäjä! :(
Asioista puhuminen ainaskaan haitaks olis.
Alkaa olla noi mattojen aluset täynnä:))
Että useinkaan mies ei voi tunnustaa olevansa väärässä?
Siis en tarkoita että nainen aina on oikeassa, mutta tulee aina mieleen se mitä oma Äitini mulle joskus opetti.
Nimittäin se että ei ole yhden syy jos kaksi tappelee...
Mutta kuinka asettaa kivalle riitelylle rajat, sovussa.
siihen tarpeeksi itsetuntoa? Se tuli hakemaan minua nyt, mutta enpäs olekaan vielä valmis, vaikka lupasin olla! Saa maistaa omaa lääkettään nyt, kjäh! Vaikka ei se näytä tuota paljoa haittaavan, kunhan hoputtaa tuos, no hoputtakoon!
(saan minä vähän kiukutella silloin kun on aihetta?)
No hyvää viikonloppua sinulle. :))
Kun ei pidä jostakin asiasta, niin on kovin helppoa puhua huonosta itsetunnosta. Sillä selitetään mekein kaikki maan ja taivaan välillä. Olisi hauska joskus kuulla muitakin selityksiä.
Kirjoitat: "saan minä vähän kiukutella silloin kun on aihetta". Minun vaimoni osasi rakentaa riidan aivan yksinään. Ilmeisesti samasta syytä kuin sinäkin.
Ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta hän oli yhtäkkiä raivon vallassa. Esim. kun katsoimme TV-uutisia, niin yhtäkkiä hän nosti kamalan metakan. En ollut ottanut häntä riittävästi huomioon, kun kuuntelin uutisia. (Kai minullakin sitten oli huono itsetunto.) Siinä ei mikään sovitteleva puhe auttanut. Olin aina ymmälläni hänen kohtauksistaan. Hetkeä aikaisemmin keskustelimme kaikessa sovussa ja seuraavassa silmänräpäuksessä hän oli oikea raivotar. - Olemme eronneet.
Kaikki mitä olemme sanoneet tai tehneet kuusi kuukautta sitten ei kelpaa enää riidan aiheeksi. Kaikki sanomamme tai tekemisemme muuttuu pätemattömäksi edellä mainittuun tarkoitukseen 7 päivän jälkeen.
Jos kysymme mikä on vialla ja sinä vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin mikään ei olisi vialla. Me tiedämme, että valehtelet, mutta asian selvittaminen ei ole sen aikaansaaman sotkun arvoista.
waikkakin lainattuja ;=)
te naiset useimmiten haettekin riidoillanne ;=)
mutta sekään ei riitä jos me miehet heti sanotaan et ollaan wäärässä ;)
ei se riita siihen lopu ;)
Olen samaa mieltä, että selitetään miesten käyttäytymistä liikaa huonolla itsetunnolla. Onhan siinä ihan luonne- ja tapatottumukset myös mukana. Ei minusta esm. myöhästelijällä tarvitse olla mitään tekemistä huonon itsetuntonsa kanssa.
Naisena en myöskään osaa yhdistää vaimosi kummaa käytöstä millään tavalla itsetuntoon, vaikka voisi ollakkin...mene ja tiedä. Voisihan tuon naismaisen (osaa sitä jotkut miehetkin) kiukuttelun laittaa vaihteeksi huonon itsetunnon piikkiin, tulisi enemmän myös naisten arvostelua tässä asiassa.
...että miehet, jotka eivät lorota vessanpöntön keskelle niin, että koko talo kuulee, johtuu huonosta itsetunnosta. Minusta se oli jo niitä kaikkein omituisimpia itsetuntomainintoja.
Ainakin minua häiritsee se, kun kuulen moista ääntä naapurista tai kun herään siihen keskellä yötä. Mitähän tekemistä silläkin on itsetunnon kanssa? Ovatko myös naiset itsetunnoltaan heikkoja, jos he haluavat vessaääniensä kuuluvan naapuriin?
Eihän sitä kukaan mies jaksa hullun kanssa...
jos ootte eronneet. Minä en nosta turhista meteliä, joskus minusta tuntuu että minulla on liiankin pitkä pinna. Kun suutun, niin aiheesta sitten ja pahasta aiheesta, enkä mistään mitättömistä asioista. Ja hyvin harvoin edes suutun.
(minä muuten en sitten kiukutellutkaan, vaikka mieli vähän vielä olis tehnytkin, kun ei se ois kuitenkaan mihinkään mitään auttanut). :)
tuolla 40 kirjoitin äsken.
Meillä kyllä riidellään ja aina siitä lupauksien pettämisestä. Kun syytän ja kysyn, onko tämä mielestäsi oikein? Niin hän kääntää asian aivan päälaelleen vastaamatta edes kysymykseeni! Koska hän on väärässä!
Olen itkenyt koko päivän. Nyt vasta alkaa vähän helpottamaan. Taidan pitää miehen vaihtoon. :(
Lupauksia petetä, eikä muistakaan tärkeistä olla erimieltä, mutta noi pikku naljailut alkaa ottaan päähän. Toi vaihtojuttu on sitten senverran vakavampi, että etukäteen se ei saisi kuulua jokapäiväiseen sanastoon.
mutta kohta se taitaa olla todellakin ajankohtaista, kun tuntuu ettei jaksa enää yhtään tyhjää lupausta kuulla ja taas pettyä.
Lopetan tältä päivältä.
Hyvää viikonloppua sulle. :)
On mulle lähes pyhä juttu. Tsemppiä ja rentouttavaa viikendiä myös Sinulle.
sitä samaa sulle, hyvää viikonloppua ja pidä kiinni tuosta sanomastasi, se on tärkeä asia. :))
Olin naimisissa 18 v, erosta on 12 v. Ero tuli avioliittolupausten pettämisestä. Jos riitojen aiheet ovat pieniä, kuten sinä kerrot teillä olevan, niin anna niiden tulla ja mennä.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että tuo palstoilla oleva yleinen lausahdus vähän joka asiaan: "laitan sen vaihtoon", tai "kuka huolii?" on tarkemmin harkittava lausahdus, ei ollenkaan tavalliseen sanastoon kuuluva.
Välillä kun oikein yksinäisyyden olo yllättää, enn voi kenellekään siitäkään naljailla..:)
Meillä onneksi ovat eri asiat tärkeitä.
Muija hilseileen joskus minun vaatteistani (lattialla) tai jostain vastaavasta.
Itse en hermostu oikeastaan koskaan!
Pahin asia jonka muija kokee provokationa on se, etten ota vakavasti hänen jäkätystään jostain, oikeasti pikkuasiasta.
Sitten se mokoma vielä aistii sen jos minä yritän muodon vuoksi mennä leikkiin mukaan. En ymmärrä!!
Aikanaan lasten kasvatuksessa ja koko avioliiton ajan raha-asioissa olemme aidosti olleet yksimielisiä.
Minun sukkani eteisen lattialla ovat mielestäni pikku juttu. Mutta kaipa tuon ikäisellä naisihmisellä pitää jotain hilseilyn aihetta olla!?
En huomannut lupausten pettämisteemaa. En käsitä miten voisimme vaimoni kanssa elää yhdessä jos olisi vähäisintäkään syytä epäillä kummankaan taholta minkään lupauksen pettämistä!!
Se olen minä joka meillä paikat pitää kunnossa. Voi sitä saatanan haloota jos mun kalsarit on joskus jääny väärään paikkaan (himassa). Avokkaan rintsikat saavat hänen mielestään reuskottaa missä milloinkin. Elä sitten sovussa.
Olet syvästi rakastunut jalo luonne!
Meillä riidellään niin, että jos yritän varovasti sanoa jostakin asiasta, mies käskee heti lopettaa, minun pitää pitää suuni kiinni. Hän ei koskaan aloita riitaa, ei koskaan puhu mitään. Välttämättömät asiat vain päivän rutiineista.
Meillä ei ole keskusteltu "henkeviä" 20 vuoteen.
Pari vuotta sitten riideltiin railakkaasti. Se päättyi siihen, että mies oli kotoa pois kolme päivää.
Asioista pitäisi voida puhua, oli ne mitä vaan.
Me jos ketkä,ollaan käyty keskusteluja koko yhdessä elämisemme ajan niin perusteellisesti että joskus tuntuu että on tullu puhuttua liikaa!
Riidat syntyy ylensä pikkuasioista ja jos mä en reagoisi mihinkään,riitoja ei olisi.
Mies on kuitenkin sellainen pilkunviilaaja ja itse olen suurpiirteinen joka suuntaan!
Ja tyyli on tää et lähes tulkoon aina "erotaan" kun menee sukset ristiin.
Liittomme on kuin hiekan päällä,mies murjottaa ja mä taas lepyn kun käännän selkäni---paitsi jos oikein loukataan!!!!
Raskasta,raskasta.Ja ei osaa lähteä,liian suuri remontti,,,miksi ihmeessä ei ole "parisuhdekoulutusta"ennen parisuhdetta...?
Montako olis luokalle pyrkijää??
Minun vaimolla on tapana tökstäytellä huonojakin sanoja..Nyt on alkannut liitto horjua..Ehkä paras potkaista taka puoleen..hehe.Katsoa viksumpia vaimoja...jos niitä viellä on oelmassa..hehe
ollaan! Riitely on taitolaji! Ja varsinkin sen lopettaminen! Ainakin minun mieheni pyrkii myös viemään riidan "sivuraiteelle" - eli pois itse aiheesta.
Siten saan aikaan "sinähän sanoit silloin (n. 10 v sitten) niin ja niin..."
Halitaan riidat pois!!!
Tässä iässä enää jaksa riidellä, eiks ne kuulu liiton alkutaipaleelle. Ihanaa elää riitelemättä.
riitelyä, en oikein osaa riidellä.., ja jos olen oikein vihainen en pysty puhumaan, olen silloin kuin lukossa...minulle tulee heikkottava ja tympääntynyt olo jos huomaan toisen olevan epäreilu riitelijä.
Haluaisin perusteltua puhetta riidoissa, ja sitten puheenvuorot niin, että kumpikin saa kiihkottomasti perustella kantansa kulloiseenkin mielipiteeseensä...
INHOAN riitelyä!