Olen kai lievästi masentunut. Saan itkukohtauksia ilman syytä ja olen passiivinen enkä onnistu saamaan ystäviä. Olen yksinäinen ja tahtoisin saada poikaystävän, joka saisi oloni tuntumaan rakastetuksi. Oikeastaan ainoa ongelmani on se, ettei kukaan rakasta minua, ei edes äitini. Lisäksi opiskelut menevät huonosti, koska motivaationi on nollassa enkä jaksa tehdä mitään. Välillä en selviä edes pikku asioista, kuten laskujen maksamisesta ajallaan. Olenkin menettänyt aika paljon rahaa, kun en ole esim. jaksanut selvittää maksamattomia palkkoja. Kämppäni on niin sotkuinen, etten kehtaa pyytää tänne kavereita ellen erikseen siivoa sitä varten. Aamuisin on vaikea nousta ylös. En kuitenkaan ole yhtään itsetuhoinen ja jaksan käydä ulkonakin kaverieni kanssa, lähinnä siksi, että alkoholi saa olon tuntumaan hilpeämmältä ja salaa toivon löytäväni baarista poikaystävän. Kaveruussuhteet ovat selvästi laimentuneet, enkä koe enää, että minulla olisi ystäviä. Näen kavereita vain 2-3 kertaa kuukaudessa.
Hain jo monta kuukautta sitten Cipramilia apteekista, mutta en sitten uskaltanutkaan aloittaa sen syömistä. Pelkään, että lihon, kun olen jo muutenkin lievästi ylipainoinen. Sitten en ainakaan saa poikaystävää. En myöskään halua turruttaa tunteitani. Ilman tunteita ei ole luovuutta, enkä halua elämän olevan liian tasaista. Ja pelkään myös, että joudun syömään lääkkeitä hirveän kauan. Eikö 3 kk riittäisi, vai pitääkö kuuria jatkaa vielä senkin jälkeen? Se, mikä oikeasti helpottaisi oloani, olisi rakkaus ja välittäminen, se että joku joskus halaisi. Silloin ei tarvitsi lääkkeitä eikä terapiaa.
Hain jo monta kuukautta sitten Cipramilia apteekista, mutta en sitten uskaltanutkaan aloittaa sen syömistä. Pelkään, että lihon, kun olen jo muutenkin lievästi ylipainoinen. Sitten en ainakaan saa poikaystävää. En myöskään halua turruttaa tunteitani. Ilman tunteita ei ole luovuutta, enkä halua elämän olevan liian tasaista. Ja pelkään myös, että joudun syömään lääkkeitä hirveän kauan. Eikö 3 kk riittäisi, vai pitääkö kuuria jatkaa vielä senkin jälkeen? Se, mikä oikeasti helpottaisi oloani, olisi rakkaus ja välittäminen, se että joku joskus halaisi. Silloin ei tarvitsi lääkkeitä eikä terapiaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olekin parempi, että pää on kunnossa, kuin, että päinvastoin....
Eräs kaverini sanoi minulle tuon tekstin, kun valitin, että lihoan lääkkeistä...
Ja maailmahan on täynnä miehiä...Ja itse saa valita.
Kaikille löytyy kaveri, kun vaan jaksaa odottaa...
Terv.Aikuinen mies...
Itse en odottaisi ainakaan koko elämääni, vaan alkaisin toimenpiteisiin joskus.
En usko että ne lääkkeet tunteita hävittävät (nehän on suunniteltu parantamaan masennus), ja pari liikakiloa nyt ei näy vielä missään. Aloita vaan rohkeasti se lääkekuuri.
Sanoit olevasi lievästi masentunut. Minäkin olen, ja olen varannut lääkäriltä ajan. Tällä hetkellä olen vähän epäluuloinen kannattaako siellä lääkärillä käydä edes tämän takia. Mitä lääkäri silloin kysyi sinulta masennukseen liittyen? Määräsikö se ne lääkkeet kuinka helposti? Jostain kumman syystä pelottaa aika hitosti mennä sinne lääkäriin...
Sain tosi helposti ne lääkkeet. Menin ihan muiden asioiden takia terveyskeskuslääkärille ja siellä sain itkukohtauksen, kun hän ei ottanut toista ongelmaani vakavasti. Sitten hän ajatteli minun kärsivän masennuksesta ja ehdotti lääkkeitä. Otin reseptin vastaan ihan mielenkiinnosta, koska halusin nähdä, miten lääkkeet vaikuttavat mielialaan. Mutta sitten, kun olin jo ostanut ne, luin, että ne voivat aiheuttaa painonnousua.
Yksi masennukseni syy on myös lievä ylipainoni, joten pelkään, että masennus vain lisääntyisi painon kasvaessa. Kuinkahan paljon paino voi nousta? Olen yrittänyt pudottaa painoa vuosikausia kaloreita laskemalla ja liikkumalla, mutta se on todella vaikeaa, mikä vain lisää vitutusta.
Kiitos vastauksesta. Satun opiskelemaan lääkealaa ja otin selvää tuosta Cipramilista. Taitaa olla turha pelätä sitä painonnousua, koska lääkkeen hyvät vaikutukset pesevät sen mennen tullen. Cipramilin kohdalla tuota painonnousua on todettu vain 3,5% käyttäjistä. Sitäkin suuremmalla käyttäjäryhmällä, 4,2%:lla, paino on pudonnut lääkkeen sivuvaikutuksena. Kilojen määrää ei varmasti voi ennustaa, mutta ei se kovin järkyttävä muutos voi olla kerran lääke on myyntiinkin päätynyt. Lääkefirmat kun joutuvat olemaan todella tarkkoja siinä että kaikki mahdolliset sivuvaikutukset ovat asiakkaan luettavissa mustana valkoisella. Eli jos kolmelle tai neljälle ihmiselle sadasta tulee painonmuutoksia niin ei sen takia kannata jättää lääkettä ottamatta. Ja varmasti liikkuminen ja laihduttaminenkaan ei ketuta niin rankasti jos taustalta poistetaan ensin se masennus. Tietysti on jokaisen oma asia haluaako yrittää masennuksesta eroon elämäntapamuutoksilla vai lääkkeillä, lääkkeillä se ehkä hoituu helpommin.
Kiitos tiedoistasi! Ehkäpä kerään rohkeutta ja aloitan lääkkeen syömisen jo ensi viikolla. Olen menossa lääkäriin alkuviikosta, jonka jälkeen teen lopullisen päätöksen.
Päätöksen teet tietysti itse, enkä halua pelotella, mutta omien kokemuksieni jälkeen annan tämän neuvon aina jokaiselle siitä kysyvälle, mikäli siitä olisi jotakin apua jollekin. Aloitin vuonna -98 tyyliin 6 kk ja sitten katotaan... olen sillä tiellä edelleen (Cipramil 20mg) ja lääkärini ainakin on jatkamassa reseptien uusintaa koko loppuelämäni... Aina kun olen yrittänyt lopettaa, olen saanut sellaisen masennuksen, jollaista en ollut koskaan eläissäni tuntenut ennen ensimmäisen lääkepakkauksen aloittamista. No, olenhan jaksanut ja pärjännyt, mutten ollut mielestäni oma itseni. Paino nousi 15 kg alussa hitaasti pitkällä aikavälillä (3:n ensimmäisen käyttövuoden tuloksena), mutta sain sen myös pois myöhemmin. Uusin ongelmani on erittäin huono muisti. Opiskelu on tullut hankalaksi, kun en muista pitkään lukemastani. Välillä joudun ponnistelemaan muistaakseni, mitä tein edellisenä päivänä!
Tsemppiä jatkolle, minkä päätöksen teetkään. Toivottavasti ratkaisu löytyy.
Ikävää, kun ei voi tietää, kenellä lääkkeestä on hyötyä ja kenelle haittaa. Itselläni on jo valmiiksi huono muisti, mikä vaikeuttaa opiskeluja sekä sosiaalisia suhteita, koska kysyn aina uudelleen samoja asioita. Luulin, että masennuslääke voisi parantaa muistia...
kanssa siitä lääkityksestä. Jos se lääke ei sovi ja lääkitys katsotaan tarpeelliseksi niin sitten sen voi vaihtaa toiseen. Ei kannata hirveästi yksittäisten kokemusten perusteella hankkia ennakkoluuloja lääkkeitä kohtaan. Toisaalta vielä et voi tietää miten lääke auttaa sinua kun et ole käyttänyt sitä. Tosiaan kannattaa lääkärin kanssa tutustua paremmin siihen Cipramiliin jos tuntuu ettet tiedä tarpeeksi sen vaikutuksista yms.