soolo

Mikä electric fire ja happines-levy? Milloinkas se semmoiset levyt on menny tekemään? Mulla on vaan Rogerin Cross-bändin pari levyä. Onkohan niitä vielä muita? Kertokaa kaikki Queenin jäsenten soololevyt?

Milloinkas? kirjoitti:

Mikä electric fire ja happines-levy? Milloinkas se semmoiset levyt on menny tekemään? Mulla on vaan Rogerin Cross-bändin pari levyä. Onkohan niitä vielä muita? Kertokaa kaikki Queenin jäsenten soololevyt?

Lue lisää

Brian May

1983 Star Fleet Project
1992 Back To The Light
1993 Resurrection (EP)
1994 Live At The Brixton Academy
1998 Another World
1998 Red Special
2000 Furia (Soundtrack)

Roger Taylor

1981 Fun In Space
1984 Strange Frontier
1988 Shove It (The Cross)
1990 Mad: Bad: And Dangerous To Know (The Cross)
1991 Blue Rock (The Cross)
1994 Happiness?
1998 Electric Fire

Smile (Brian May, Roger Taylor, Tim Staffell)

1997 Ghost Of A Smile

alkoi kun Roger Taylor pääsi tekemään Queenin levyille enemmän biisejä...
Coming Soon jäi yli Jazz-levyltä ja laitettiin täytteeksi The Game levylle... ;-)

Ensimmäiset levyt olivat hyviä, kun Freddie ja Brian hoitivat tuon sävellys ja sanoituspuolen.

alamäki kirjoitti:

alkoi kun Roger Taylor pääsi tekemään Queenin levyille enemmän biisejä...
Coming Soon jäi yli Jazz-levyltä ja laitettiin täytteeksi The Game levylle... ;-)

Ensimmäiset levyt olivat hyviä, kun Freddie ja Brian hoitivat tuon sävellys ja sanoituspuolen.

Lue lisää

Alamäellä tarkoittanet luultavasti News of the World-levyä, josta lähtien Taylorillakin oli levyllä ainakin kaksi biisiä?

Okei, nimimerkkini paljastaa minut. Itse olen aina ollut sitä mieltä että ne Taylorin biisit ovat olleet yksi vahva osa Queenia, persoonallisia poikkeuksia Freddien ja Brianin biiseistä.

En pistäisi Queenin (kyseenalaisen) alamäen syyksi yhtä tiettyä jäsentä, eipä Freddiellä ja Brianillakaan kaikki biisit "hyviä" olleet. Mutta kuten olen aiemminkin jo todennut, nämä ovat vain makuasioita, yksi tykkää äidistä...jne...

Hienoa että keskustelu on ollut näinkin vilkasta.

Drowse kirjoitti:

Alamäellä tarkoittanet luultavasti News of the World-levyä, josta lähtien Taylorillakin oli levyllä ainakin kaksi biisiä?

Okei, nimimerkkini paljastaa minut. Itse olen aina ollut sitä mieltä että ne Taylorin biisit ovat olleet yksi vahva osa Queenia, persoonallisia poikkeuksia Freddien ja Brianin biiseistä.

En pistäisi Queenin (kyseenalaisen) alamäen syyksi yhtä tiettyä jäsentä, eipä Freddiellä ja Brianillakaan kaikki biisit "hyviä" olleet. Mutta kuten olen aiemminkin jo todennut, nämä ovat vain makuasioita, yksi tykkää äidistä...jne...

Hienoa että keskustelu on ollut näinkin vilkasta.

Lue lisää

Taylorilla ja Deaconilla oli vuoteen 1976 asti oikeus vain yhteen kappaleen per levy. Johtuiko se sitten heidän "kokemattomuudestaan" vai oliko se vain kaupallinen kikka.

Taylor käytti tätä oikeutta hyväkseen ihan alusta lähtien, mutta Deacon astui lauluntekijänä remmiin vasta vuonna 1974 kolmannella Sheer Heart Attack-levyllä toimittuaan kahdella ekalla levyllä pelkkänä bassottelijana. 70-luvulla Taylor jopa lauloi itse kaikki biisisnsä (yhtä lukuunottamatta, Sheer Heart Attackin lauloi jostain syystä Freddie). 80-luvulla Freddie lauloi Rogerinkin laulut tämän toimiessa korkeintaan kakkoslaulajana. Brian lauloi 70-luvulla omista lauluistaan aina yhden tai joskus kaksikin per albumi.

Vuodesta 1977 lähtien tuo Taylorin ja Deaconin "oikeus" kasvoi kahteen kappaleeseen ja vuonna 1989, kun kaikkien kappaleiden tekijöiksi merkattiin Queen, oli näiden kahden veikon biisejä mukana käsittääkseni jo paljon enemmänkin.

Jokatapauksessa jo toinen Deaconin Queenille tekemä kappale You Are My Best Friend vuodelta 1975 oli siihen mennessä kolmanneksi menestynein Queenin kappale (Bohemian Rhapsodyn rinnalla A Night At The Operan toinen "näytenumero"). Tämä oli positiivinen yllätys bändille, eikä takuulla kaikista vähiten Deaconille itselleen. Tuo kappale menestyi paremmin kuin yksikään Brian Mayn siihen mennessä tekemistä levyistä. Vaikka Brina onkin tehnyt lauluja vähintään yhtä paljon kuin Freddie, on loppujen lopuksi niistä vain muutama päässyt hittiasteelle.

Ja vuonna 1980 Deacon räjäyttikin sitten potin kun Another One Bites To Dust vei Queenin USA'n hittilistan ykköseksi. I Want To Break Free vuodelta 1984 on kolmas ja viimeinen Deaconin oma menestyshitti. Pienempiä Deaconin tekemiä klassikkoja, jotka eivät koskaan varsinaisesti hittitasolle päässeet, olivat Spread Your Wings (1977) ja Back Chat (1982).

Taylor puolestaan, kuten Drowse jo mainitsikin, oli vuoteen 1978 sellainen omantien kulkija, jonka heavy-metal-kappaleet ja karhea lauluääni erottuivat muusta Queen-massasta selvästi. Kun hän luovutti laulun Freddielle ja vaihtoi tyyliä hivenen verran kevyempään suuntaan, alkoi tapahtua. Hänen ensimmäinen hittibiisinsä oli Radio Gaga vuonna 1984 ja paria vuotta myöhemmin A Kind Of Magic. Muutama klassiko tosin häneltäkin muistetaan, Sheer Heart Attack (alunperin tehty samannimisetä levyä silmällä pitäen mutta valmistui vasta kolme vuotta myöhemmin 1977) sekä hänen itse laulamansa I'm In Love With My Car (1975) joka oli hänen keikkabravuurinsa vuoteen 1982 asti.

Miten erilaisia maut ovatkaan? Mun mielestäni Electric Fire on Rogerin paras soololevy. Loistavia biisejä kuten Pressure On, Is It Me?, Where Are You Now, sekä Lennon-coveri Working Class Hero. Ei Happinesskään huono ole.

Brianin soolotuotannosta taas Back To The Light on suosikkinini. Se nousee ihan albumikokonaisuutena paremmaksi kuin huonoimmat Queen-levyt. Another Worldista taas en ole pitänyt koskaan, vaikka Hendrix-tribuutti One Rainy Wish onkin pirun hieno.

Sammy who was low kirjoitti:

Taylorilla ja Deaconilla oli vuoteen 1976 asti oikeus vain yhteen kappaleen per levy. Johtuiko se sitten heidän "kokemattomuudestaan" vai oliko se vain kaupallinen kikka.

Taylor käytti tätä oikeutta hyväkseen ihan alusta lähtien, mutta Deacon astui lauluntekijänä remmiin vasta vuonna 1974 kolmannella Sheer Heart Attack-levyllä toimittuaan kahdella ekalla levyllä pelkkänä bassottelijana. 70-luvulla Taylor jopa lauloi itse kaikki biisisnsä (yhtä lukuunottamatta, Sheer Heart Attackin lauloi jostain syystä Freddie). 80-luvulla Freddie lauloi Rogerinkin laulut tämän toimiessa korkeintaan kakkoslaulajana. Brian lauloi 70-luvulla omista lauluistaan aina yhden tai joskus kaksikin per albumi.

Vuodesta 1977 lähtien tuo Taylorin ja Deaconin "oikeus" kasvoi kahteen kappaleeseen ja vuonna 1989, kun kaikkien kappaleiden tekijöiksi merkattiin Queen, oli näiden kahden veikon biisejä mukana käsittääkseni jo paljon enemmänkin.

Jokatapauksessa jo toinen Deaconin Queenille tekemä kappale You Are My Best Friend vuodelta 1975 oli siihen mennessä kolmanneksi menestynein Queenin kappale (Bohemian Rhapsodyn rinnalla A Night At The Operan toinen "näytenumero"). Tämä oli positiivinen yllätys bändille, eikä takuulla kaikista vähiten Deaconille itselleen. Tuo kappale menestyi paremmin kuin yksikään Brian Mayn siihen mennessä tekemistä levyistä. Vaikka Brina onkin tehnyt lauluja vähintään yhtä paljon kuin Freddie, on loppujen lopuksi niistä vain muutama päässyt hittiasteelle.

Ja vuonna 1980 Deacon räjäyttikin sitten potin kun Another One Bites To Dust vei Queenin USA'n hittilistan ykköseksi. I Want To Break Free vuodelta 1984 on kolmas ja viimeinen Deaconin oma menestyshitti. Pienempiä Deaconin tekemiä klassikkoja, jotka eivät koskaan varsinaisesti hittitasolle päässeet, olivat Spread Your Wings (1977) ja Back Chat (1982).

Taylor puolestaan, kuten Drowse jo mainitsikin, oli vuoteen 1978 sellainen omantien kulkija, jonka heavy-metal-kappaleet ja karhea lauluääni erottuivat muusta Queen-massasta selvästi. Kun hän luovutti laulun Freddielle ja vaihtoi tyyliä hivenen verran kevyempään suuntaan, alkoi tapahtua. Hänen ensimmäinen hittibiisinsä oli Radio Gaga vuonna 1984 ja paria vuotta myöhemmin A Kind Of Magic. Muutama klassiko tosin häneltäkin muistetaan, Sheer Heart Attack (alunperin tehty samannimisetä levyä silmällä pitäen mutta valmistui vasta kolme vuotta myöhemmin 1977) sekä hänen itse laulamansa I'm In Love With My Car (1975) joka oli hänen keikkabravuurinsa vuoteen 1982 asti.

Lue lisää

>>Taylorilla ja Deaconilla oli vuoteen 1976 asti oikeus vain yhteen kappaleen per levy.

Soul Brother kirjoitti:

>>Taylorilla ja Deaconilla oli vuoteen 1976 asti oikeus vain yhteen kappaleen per levy.

"Tuota en kyllä usko. Onko sulla jotain todisteita väitteellesi?"

Despite his single success, John was still limited to one track on the next album, 'Day At The Races'. The next two long players saw both he and drummer Roger Taylor allowed two songs each...

(The Invisible Man, Bassist & Bass Techniques, April 1996)

Soul Brother kirjoitti:

Miten erilaisia maut ovatkaan? Mun mielestäni Electric Fire on Rogerin paras soololevy. Loistavia biisejä kuten Pressure On, Is It Me?, Where Are You Now, sekä Lennon-coveri Working Class Hero. Ei Happinesskään huono ole.

Brianin soolotuotannosta taas Back To The Light on suosikkinini. Se nousee ihan albumikokonaisuutena paremmaksi kuin huonoimmat Queen-levyt. Another Worldista taas en ole pitänyt koskaan, vaikka Hendrix-tribuutti One Rainy Wish onkin pirun hieno.

Lue lisää

Munkin mielestäni Electric Fire on Rogerin paras soololevy, vaikka kyllä Strange Frontierinkin nimibiisi on ihan helmi. Omat suosikkine Fireltä ovat A Nation Of Haircuts ja It it me.

Brianin levyistä suosikkini on Starfleed Project. OK, pakko tunnustaa että olen imuroinut sen netistä, sitähän ei käsittääkseni enää myydä kuin ehkä säkällä jossain kirpparilla.

Sammy who was low kirjoitti:

"Tuota en kyllä usko. Onko sulla jotain todisteita väitteellesi?"

Despite his single success, John was still limited to one track on the next album, 'Day At The Races'. The next two long players saw both he and drummer Roger Taylor allowed two songs each...

(The Invisible Man, Bassist & Bass Techniques, April 1996)

Lue lisää

Entäpä kun Rogerin Sheer Heart Attack oli valmistunut jo paria vuotta ennen News Of The Worldin vamistumista (sehän tehtiin alunperin samannimistä levyä silmällä pitäen mutta Roger ei saanut sitä määräaikaan mennessä valmiiksi) eikä sitä kelpuutettu Opera- eikä Races-levyille koska ilmeisesti I'm In Love With My Car ja Drowse olivat tuottajan mielestä parempia.

Huomatkaa muuten, että Day At The Races tuntuu selvästi olevan jonkinlainen välitilinpäätös. News Of The Worldin aikoihin bändi oli jo selvästi lupunut ns. lurex-tyylistään ja Briania lukuunottamatta pitkistä hiuksistaan. Musiikki on tästä eteenpäin olevilla levyillä paljon kokeilevanpaa mitä tähn asti. Sheer Heart Attack on Queenin ensimmäinen ja ainoa punk-biisi, tehty jo ajalla ennenkuin vuonna 1976 markkinoille tulleesta punkista edes tiedettiin.

Sammy who was low kirjoitti:

Munkin mielestäni Electric Fire on Rogerin paras soololevy, vaikka kyllä Strange Frontierinkin nimibiisi on ihan helmi. Omat suosikkine Fireltä ovat A Nation Of Haircuts ja It it me.

Brianin levyistä suosikkini on Starfleed Project. OK, pakko tunnustaa että olen imuroinut sen netistä, sitähän ei käsittääkseni enää myydä kuin ehkä säkällä jossain kirpparilla.

Lue lisää

"Brianin levyistä suosikkini on Starfleed Project. OK, pakko tunnustaa että olen imuroinut sen netistä, sitähän ei käsittääkseni enää myydä kuin ehkä säkällä jossain kirpparilla."

Saihan Starfleet Projectin kun osti 2 kpl Brianin Back To The Light cd-sinkkua. Kylkiäisenä tuli Star Fleet. Itse ostin ne -92 julkaisuvuonna. Tosin nyt taitaa olla mahdoton saada...
1 sinkulla Star Fleet ja Let Me Out ja 2 sinkulla Blues Breaker.

Sammy who was low kirjoitti:

"Tuota en kyllä usko. Onko sulla jotain todisteita väitteellesi?"

Despite his single success, John was still limited to one track on the next album, 'Day At The Races'. The next two long players saw both he and drummer Roger Taylor allowed two songs each...

(The Invisible Man, Bassist & Bass Techniques, April 1996)

Lue lisää

Hmmm... mielenkiintoista. Ja täsmälleen samassa artikkelissa (samassa kappaleessa jopa) mainitaan:

"The rows come when we have to decide whose songs go on the albums and who gets the B-sides of the singles since B-sides earn the same royalty rate as the hit side."

Tämä Johnin kommentti jälleen todistaisi sen puolesta, että mitään ennaltamäärättyjä kiintiöitä ei ollut, vaan tuottaja ja bändi valitsivat parhaat kappaleet levyille säveltäjästä huolimatta.

Koko artikkeli löytyy muuten tältä sivulta (jos jotakuta kiinnostaa): http://www.deaky.com/rain/invisibleman-e.html

Soul Brother kirjoitti:

Hmmm... mielenkiintoista. Ja täsmälleen samassa artikkelissa (samassa kappaleessa jopa) mainitaan:

"The rows come when we have to decide whose songs go on the albums and who gets the B-sides of the singles since B-sides earn the same royalty rate as the hit side."

Tämä Johnin kommentti jälleen todistaisi sen puolesta, että mitään ennaltamäärättyjä kiintiöitä ei ollut, vaan tuottaja ja bändi valitsivat parhaat kappaleet levyille säveltäjästä huolimatta.

Koko artikkeli löytyy muuten tältä sivulta (jos jotakuta kiinnostaa): http://www.deaky.com/rain/invisibleman-e.html

Lue lisää

Eli se on siis puhdasta sattumaa, että Johnilla ja Rogerilla oli 70-luvun levyissä (paria ekaa lukuunottamatta) aina yhtä monta kappaletta? Vai oliko kysessä "kristillinen" tasajako?

Sammy who was low kirjoitti:

Eli se on siis puhdasta sattumaa, että Johnilla ja Rogerilla oli 70-luvun levyissä (paria ekaa lukuunottamatta) aina yhtä monta kappaletta? Vai oliko kysessä "kristillinen" tasajako?

Lue lisää

>>Eli se on siis puhdasta sattumaa, että Johnilla ja Rogerilla oli 70-luvun levyissä (paria ekaa lukuunottamatta) aina yhtä monta kappaletta? Vai oliko kysessä "kristillinen" tasajako?

Soul Brother kirjoitti:

>>Eli se on siis puhdasta sattumaa, että Johnilla ja Rogerilla oli 70-luvun levyissä (paria ekaa lukuunottamatta) aina yhtä monta kappaletta? Vai oliko kysessä "kristillinen" tasajako?

Lue lisää

Jännä juttu muuten, että peruslevyistä (lukuunottamatta siis kokelmia, livealbumeita ja soundtrackeja) News Of The World on ainoa Queen-levy jossa Brianilla on enemmän biisejä kuin Freddiellä. Kaikissa muissa on joko tasan yhtä paljon tai sitten Freddiellä on yksi tai kaksi enemmän.

Toki kaikki olemme varmasti yksimielisiä siitä että Freddie oli ehkä hivenen verran potentiaalisempi lauluntekijä mitä Brian, mutta onkohan tässäkin kysymys vain sattumasta?

Sammy who was low kirjoitti:

Jännä juttu muuten, että peruslevyistä (lukuunottamatta siis kokelmia, livealbumeita ja soundtrackeja) News Of The World on ainoa Queen-levy jossa Brianilla on enemmän biisejä kuin Freddiellä. Kaikissa muissa on joko tasan yhtä paljon tai sitten Freddiellä on yksi tai kaksi enemmän.

Toki kaikki olemme varmasti yksimielisiä siitä että Freddie oli ehkä hivenen verran potentiaalisempi lauluntekijä mitä Brian, mutta onkohan tässäkin kysymys vain sattumasta?

Lue lisää

"Toki kaikki olemme varmasti yksimielisiä siitä että Freddie oli ehkä hivenen verran potentiaalisempi lauluntekijä mitä Brian"

Vaikka toistaalta näillä kahdella oli varmasti erilaiset tyylilliset lähtökohdat joten ehkä heitä ei voi verrata. Mutta Freddien kynästä niitä hittibiisejä on silti enempi lähtenyt kuin Brianin, vaikka heidän aivan ensimmäinen sinkkunsa olikin Brianin biisi.

Sammy who was low kirjoitti:

"Toki kaikki olemme varmasti yksimielisiä siitä että Freddie oli ehkä hivenen verran potentiaalisempi lauluntekijä mitä Brian"

Vaikka toistaalta näillä kahdella oli varmasti erilaiset tyylilliset lähtökohdat joten ehkä heitä ei voi verrata. Mutta Freddien kynästä niitä hittibiisejä on silti enempi lähtenyt kuin Brianin, vaikka heidän aivan ensimmäinen sinkkunsa olikin Brianin biisi.

Lue lisää

Kyllähän Freddien luovuus jä sävellystaidot oli bändissä ihan omaa luokkaansa. Suurin osa Brianin biiseistä on musiikillisesti suhteellisen yksinkertaisia, mutta Freddien biisit on täynnä erikoisia sointuja, sävellajin ja rytminvaihteluita.

Silti Briankin kirjoitti aika monipuolisia biisejä. Brianilta löytyy lähes joka levylle joku loistava rokkipläjäys ja monet suosikkiballadeistani (White Queen, Save Me, Who Wants To Live Forever) on myös Brianin käsialaa.

Brianin biiseistä muuten yllättävän vähän on ollut todellisia hittejä verrattuna Freddieen. Brittien sinkkulistalla äijällä on ollut vain 5 biisiä top10:llä.

Queenin kanssa:
We Will Rock You (/We Are Champions)
Flash
I Want It All (virallisesti tekijä tosin Queen)

sekä soolobiisit:
Driven By You
Too Much Love Will Kill You (May/Musker/Lamers)

Jaska kirjoitti:

"Brianin levyistä suosikkini on Starfleed Project. OK, pakko tunnustaa että olen imuroinut sen netistä, sitähän ei käsittääkseni enää myydä kuin ehkä säkällä jossain kirpparilla."

Saihan Starfleet Projectin kun osti 2 kpl Brianin Back To The Light cd-sinkkua. Kylkiäisenä tuli Star Fleet. Itse ostin ne -92 julkaisuvuonna. Tosin nyt taitaa olla mahdoton saada...
1 sinkulla Star Fleet ja Let Me Out ja 2 sinkulla Blues Breaker.

Lue lisää

Jep. Nykyään taitaa alkuperäistä Starfleetiä pyöriä divareissa enemmän kuin noita CD-sinkkuja.

Iteltänikin puuttuu toinen noista Back To The Light -sinkuista, Starfleet Project löytyy sentään vanhana kunnon vinyylinä, muistaakseni vielä kanadalaisena painoksena. En kyllä tiedä, onko se yhtään sen harvinaisempi kuin UK-painoskaan.

Soul Brother kirjoitti:

Jep. Nykyään taitaa alkuperäistä Starfleetiä pyöriä divareissa enemmän kuin noita CD-sinkkuja.

Iteltänikin puuttuu toinen noista Back To The Light -sinkuista, Starfleet Project löytyy sentään vanhana kunnon vinyylinä, muistaakseni vielä kanadalaisena painoksena. En kyllä tiedä, onko se yhtään sen harvinaisempi kuin UK-painoskaan.

Lue lisää

Minusta muuten Let Me Outin ensimmäinen (se lyhyt) kitarasoolo jotenkin muistuttaa hieman The Heron loppupuolella olevaa kitarasooloa.

Soul Brother kirjoitti:

Kyllähän Freddien luovuus jä sävellystaidot oli bändissä ihan omaa luokkaansa. Suurin osa Brianin biiseistä on musiikillisesti suhteellisen yksinkertaisia, mutta Freddien biisit on täynnä erikoisia sointuja, sävellajin ja rytminvaihteluita.

Silti Briankin kirjoitti aika monipuolisia biisejä. Brianilta löytyy lähes joka levylle joku loistava rokkipläjäys ja monet suosikkiballadeistani (White Queen, Save Me, Who Wants To Live Forever) on myös Brianin käsialaa.

Brianin biiseistä muuten yllättävän vähän on ollut todellisia hittejä verrattuna Freddieen. Brittien sinkkulistalla äijällä on ollut vain 5 biisiä top10:llä.

Queenin kanssa:
We Will Rock You (/We Are Champions)
Flash
I Want It All (virallisesti tekijä tosin Queen)

sekä soolobiisit:
Driven By You
Too Much Love Will Kill You (May/Musker/Lamers)

Lue lisää

Brianillakin on kyllä tosiaan monia korostuvia poikkeuksia.

Esim. kahdeksan-minuttiinen The Prophet's Song, joka kuulostaa paljon enemmän tyypilliseltä Freddieltä. Se sisältää juuri tuollaisia monimutkaisia vaihteluita ja sitä voisi hyvin kuvitella Freddien biisiksi.

It's late on myös aika monipuolinen mutta sen kitarakulku on sellainen mistä sen kyllä tunnistaa selvästi Brianin tuotokseksi.

Sammy who was low kirjoitti:

Brianillakin on kyllä tosiaan monia korostuvia poikkeuksia.

Esim. kahdeksan-minuttiinen The Prophet's Song, joka kuulostaa paljon enemmän tyypilliseltä Freddieltä. Se sisältää juuri tuollaisia monimutkaisia vaihteluita ja sitä voisi hyvin kuvitella Freddien biisiksi.

It's late on myös aika monipuolinen mutta sen kitarakulku on sellainen mistä sen kyllä tunnistaa selvästi Brianin tuotokseksi.

Lue lisää

"Esim. kahdeksan-minuttiinen The Prophet's Song, joka kuulostaa paljon enemmän tyypilliseltä Freddieltä. Se sisältää juuri tuollaisia monimutkaisia vaihteluita ja sitä voisi hyvin kuvitella Freddien biisiksi."

Tuo kuoro-osuus Prophet´s Songissa on varmasti Freddien ja Brianin yhteisidea (Roger tietysti kuorossa mukana). Silti se on vain osa biisiä ja kun laulun runko oli Brianin, niin hänen nimiin se tuonaikaisen systeemin mukaan meni. Ei kovin "solidaarista" tuo Queenin 70-80-lukujen biisipolitiikka.
Miraclen myötä jopa haastatteluissa Brian myönsi, että biisien merkitseminen koko bändille olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten...

Jazz kirjoitti:

"Esim. kahdeksan-minuttiinen The Prophet's Song, joka kuulostaa paljon enemmän tyypilliseltä Freddieltä. Se sisältää juuri tuollaisia monimutkaisia vaihteluita ja sitä voisi hyvin kuvitella Freddien biisiksi."

Tuo kuoro-osuus Prophet´s Songissa on varmasti Freddien ja Brianin yhteisidea (Roger tietysti kuorossa mukana). Silti se on vain osa biisiä ja kun laulun runko oli Brianin, niin hänen nimiin se tuonaikaisen systeemin mukaan meni. Ei kovin "solidaarista" tuo Queenin 70-80-lukujen biisipolitiikka.
Miraclen myötä jopa haastatteluissa Brian myönsi, että biisien merkitseminen koko bändille olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten...

Lue lisää

Uskallan muuten veikata, että jonkinlaisena inspiraation lähteenä Prophet's Songille on varmasti toiminut Genesiksen yhdeksän minuuttinen Firth Of Fifth. Kuunnelkaa ja vertailkaa (enkä nyt puhu kuoro-osuudesta tai kitarasoolosta vaan fiiliksistä).

Soul Brother kirjoitti:

>>Eli se on siis puhdasta sattumaa, että Johnilla ja Rogerilla oli 70-luvun levyissä (paria ekaa lukuunottamatta) aina yhtä monta kappaletta? Vai oliko kysessä "kristillinen" tasajako?

Lue lisää

Huomaa, että erityisesti Johnin sävellystaidot kasvoivat loppua kohden edetessä huimasti.

Eka kappale Misfire on iloinen ja hauska mutta hyvin yksinkertainen jollaisen melkein kuka tahansa vähänkin säveltää osaava voisi tehdä. Mutta seuraava kappale You're My Best Friend olikin jo täysi Top10-hitti ja taisi hieman yllättää bändin pojat, olihan John lauluntekijänä vasta hyvin alkutaipaleella. Mutta Another One Bites To Dust varmasti yllätti monet fanit.

Jotenkin Johnin kappaleita oli aina leimannut tietynlainen herkkyys ja/tai iloisuus, mutta AOBTD tuntui anakin allekirjoittaneen korvissa olevan jotain aivan uutta Deaconia (tosin ei kukaan muukaan Queenissa ollut vastaavanlaista tehnyt sitä ennen). Biisiähän ei kai olisi edes julkaistu sinkkuna jollei Michael Jackson olisi Queenin poikia siihen "yllyttänyt". Se kannatti, sillä biisi räjäyttikin sitten valtameren toisella puolella potin.

Heti perään The Gamella olleen niin ikään Johnin värkkäämän Need Your Loving Tonightin jo tunnistaa selvemmin Johniksi, vaikka siitä se herkkyys (kuten If you can't beat themistakin) puuttuikin.

AOBTD sai pari vuotta myöhemmin jatkoa kun samantyylinen Back Chat tehtiin. Se ei kuitenkaan myynyt lainkaan yhtä hyvin ja Break Freessa ja erityisesti "One Year Of Lovissa" John palasikin jo selvästi "omaan tyyliinsä".

Mitenkäs on? Johnhan on nyt viettänyt hiljaiseloa jo vuoden päivät mutta tietääkö kukaan säveltääkö hän vielä? Onko hänellä olemassa Queenin ulkopuolelle tehtyä matskua?

Hmmmmm. Olen samaa mieltä siitä, ettei Queenin nimissä ole tapahtunut paljonkaan merkittäviä Freddien kuoltua. Made in Heaven -levykin vaikutti jo hienoiselta nekrofilialta. Mutta "musiikki = Freddie" -väitteeseen kaipaisin perusteluja.

Tutkiessani tuotantoa hullun innolla vakuutun aina enemmän siitä, että Quennin musiikki on nimenomaan hyvin erilaisten muusikoiden, heidän taitojensa ja tyyliensä kudos. Suurin osa merkittävistä biiseistä on muiden kuin Freddien tekemiä (Prophet's Song on neroutta!), ja harvassa ovat ne biisit joihin EI oleellisesti kuulu massiivinen kolmen miehen laulusektio Mercury-May-Taylor. Freddien karisma ja ääni oli lyömätön, mutta tyypillinen Queen-soundi muodostuu paljon useammista tekijöistä.

Väitänkin, että Queen loppui Freddieen, mutta sama olisi ollut kohtalo jos kuka tahansa muu jampoista olisi päässyt hengestään.