Olen nuori tuleva äiti. viikkoja kertynyt 20. Pelkään kauheasti että jossain vaiheessa raskautta sattuu jotain. Esim, sikiö lakkaa kehittymästä tai muuta. Onko muilla tällaisia pelkoja? Minä menetän jo yöunia tämän takia. Ultran jälkeen olo on aina helpottunut, mutta kun seuraava käynti lähestyy, iskee paniikki. Ensi viikolla olisi meno ja pelottaa ihan kauheasti. Lapseni tuleva mummu ostaisi innolla jo pinnasänkyä ja muuta, mutta minusta tuntuu etten uskalla ostella vielä mitään. Jos sitten tapahtuu jotain ikävää. Ja sitten olisi kaikki tavarat muistuttamassa. Joten te jo synnyttäneet ja odottavat, kertokaa millaista teidän odotusaikanne oli? Kiitos, jo etukäteen. :)
hei.
tuleva äiti
5609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama juttu täällä. Viikkoja 11, eli keskenmenon pelko on suuri.
Tämä on toinen lapsi, jota odotellaan. Ensimmäinen raskaus meni itselläni jotenkin sumussa. Ei osannut pelätä oikein mitään.
Mutta nyt, vaikean synnytyksen jälkeen, pelkään niin, että yöunet menevät!
Neuvolassa puhuivat vain pelkopolista yms. Ja minä kun en usko moiseen terapiaan yhtään!
Eli et ole yksin. Välillä tuntuu, että "pelko" on väärä sana. Lähinnä kauhu tai paniikki olisivat lähempänä...
Mutta tsemppiä sinulle!
miksi et usko pelkopoliin?yleensä juuri sieltä löytyy apu.psykologiaa lukeneena uskon että siellä käsitellään ja keskustellaan juuri sellaisista asioista jotka voi syrjäyttää sitä pelkoa ja auttaa ymmärtämään.ei kai sitä tarvitse niin ottaa että se olisi terapiaa.suosittelisin menemään,kyllä sieltä apua voi saada,eikä tarvitse hävetä mitenkään.jos kaikki menee hyvin ja raskaus jatkuu ja kestää itselläni, tuntuu siltä että minulla on synnytyskauhu!ja siitä kyllä haluan puhua asiantuntevan henkilön kanssa.
Niin. Tarinoita on monia. Toisilla pelkopoli tepsii iskusta, toisilla ei lainkaan.
Vielä on kuitenkin aikaa päättää se "oma juttu", joka tehoaa näihin kauhukuviini.
Olin 18v kun tulin raskaaksi ja minulla oli myös samanlaisia pelkoja. Puhuminen niistä auttaa. Itse puhuin omalle äidilleni ja siitä oli paljon apua. Sovittiin myös että hankimme kaikki tarvikkeet ym vasta kun viikkoja on sen verran että lapsella on hyvät mahdollisuudet selvitä keskosena jos tulisi etuajassa. ja ajan kanssa ne pelot katoaa. Mitä enemmän viikkoja tulee sitä parempi olo. :) Onnea odotukseen!:)
Mulla on melkein raskauden alusta lähtien ollut myös pelko, että vauvalle tapahtuu jotain. Suurin pelko on että vauva kuristuu napanuoraansa, en tiedä miksi sitä pelkään. Tosin olen saanut pidettyä nämä suuret pelot -ainakin vielä- niin ettei ne liiemmin häiritse elämääni. Ultran jälkeen mullekin oli helpottunut olo, kun oli nähnyt että kaikki on hyvin. Nyt ei ole enää yhtään ultraa edessä, joten pitää toivoa, ettei pelko kasva suuremmaksi. No, kuuleehan neuvolassa ainakin sydänäänet, jotka rauhoittavat omaa mieltä.