5o ja plussat päälle, meillähän pitäisi olla kaikki hyvin. Nyt on aikaa nauttia rakkaan vieressä löhöilystä.Ei kiirettä oikeastaan minnekkään. Antaa aikaa itselle ja toiselle.
Tehdä elämästä mukavasti sujuva.
Lasten lapset käyvät kylässä, tosi kivaa kun käyvät mutta kivaa kun taas lähtevät.
him... kyllä elämää on viisikymppisenäkin vaikka kieltämättä aikansa vei kun sen ymmärsi.Kas kun totuus on se että ei sitä enää nelikymppiseenkään voi itseään verrata. Mutta hitaaampaan ja seestysempään ollaan menossa, mutta viidenkympin virkeydellä.
Oletko sinä oivaltanut tämän...tässä iässä.
Siis nauttikaamme siitä mitä meillä on.
Tehdä elämästä mukavasti sujuva.
Lasten lapset käyvät kylässä, tosi kivaa kun käyvät mutta kivaa kun taas lähtevät.
him... kyllä elämää on viisikymppisenäkin vaikka kieltämättä aikansa vei kun sen ymmärsi.Kas kun totuus on se että ei sitä enää nelikymppiseenkään voi itseään verrata. Mutta hitaaampaan ja seestysempään ollaan menossa, mutta viidenkympin virkeydellä.
Oletko sinä oivaltanut tämän...tässä iässä.
Siis nauttikaamme siitä mitä meillä on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen huomannut, että nythän tämä elämä oikein hyvällä mallilla on. Tosiaan ikään kuin seesteistä. Minulla ei ole vielä lapsen lapsia, eikä taida vähään aikaan tullakaan. Mutta olen alkanut nauttia tästä vapaudesta kun ei tarvitse niin huolehtia koko ajan jostain vaan voin tehdä niin kuin itse haluan.
Olen eronnut jo monta vuotta sitten ja tämä itsenäinen elämä on oikeastaan aika mukavaa. Tosin olen kyllä löytänyt kivan kumppaninkin, mutta emme asu yhdessä eikä sitä edes ole suunniteltu. Olemme kumpikin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Ehkä muutaman vuoden päästä voisimme harkita :)
Kyllä elämää on vielä viidenkympin jälkeenkin.
Minä erosi viisikymppisenä, nyt asun uuden rakkaan kanssa.Kaikkea yhteistä on kiva tehdä.
Ihana herätä joka aamu hänen vierestä ja sanoa hänelle minä rakastan Sinua juuri sellaisena kuin olet.
Rohkeahan täytyi olla kun erosin, mutta kun ei ollut enä mitään yhteistä....ihanaa.
Muuta vain hänen kanssa yhteen, luulen että et kadu ja elämäsi on vieläkin ihanampaa.
Minä menen naimisiin hänen kanssaan ja toivon mukaan kököttelemme yhdessä vanhuuteen asti toinen toista tukien....lähekkäin saman katon alla.
On vielä reilusti yli kuuden kympinkin.Luulin minäkin 50senä että elämä on jo loppumassa,mutta nythän se on parhaimmillaan ;)))(täytän muuten 66 tässä kuussa..hih ..ei kun maassa)
ei aina toiveista ja haluista ole apua. Samaa toivoin itsekin, köpöttelyä vanhoina toisiamme tukien.. vaan kaikki voikin loppua ennen sitä tuen tarvetta. Tunneköyhän kanssa on vaikeaa nojailla.
löhöilystä."
Kyllä siihen löhöilyyn, mitä se sitten kenenkin mielestä tarkoittaakaan, aikaa löytyy, mutta minulla on samanlaista touhua ja hössötystä kuin oli kymmenen vuotta sitten.
Itse taidan olla sitä tyyppiä, jolla on ylikorostunut vastuun ja velvollisuudentunto.
Koen olevani erittäin hyödyllinen - lähes korvaamaton ;D
Totuus kuitenkin on se, että voisin pikkuisen enemmän relata ja nauttia aikuisiän tuomista eduista, mutta en osaa, kun en ole tottunut sellaiseen. Jospa sitten kymmenen vuoden kuluttua!
Sanoin kyllä jo ennakkoon kahdelle vielä kotona asuvalle lapselleni, että teidän lapsianne (mahdollisia) minä en sitten enää hoida.
ja paljon enemmän jo ajat sitten.
Tosin ei ole rakasta enkä tykkää siitäkään että vain löhöillään. Olen ulkoilmaihminen ja jos joku haluaa seuraan saa luvan olla myös.
Tosin työtä on tehtävä ja pienessä porukassa on joustettava ylimääräiseenkin ilta- yö- ja viikonlopputöihin kun puutetta väestä ilmenee sairastumisten yms myötä.
Tosin lapsella ei vielä aikoihin ole omaa perhettä tai lapsia (toivottavasti ettei tartte tässä vielä pedofiilin kanssa käräjöimään ruveta).
Mutta nauttikaamme siitä mitä meillä on.
Olen 50 ja saan olla paljon lapsenlapsia hoitamassa ,kun toisella lapsella vakavasti sairas mies ja toinen eronnut,mutta sairastaa vakavaa tautia.
Välillä tuntuu,että ei jaksais,kun se vaatii muutakin kuin hyvää psyykkeä.Selittelyä isommalle lapselle ,kannustusta,että kyllä äiti selviää ym.
Sitten on tuo oma mies,joka on mustasukkainen ,kun joutuu olemaan ilman seuraani.Tuhat kertaa olen miettinyt tässä elämänvaiheessa kannattaisko erota.Sekin on kaksipiippuinen juttu,kun rakastamme toisiamme ja meillä on välillä kivaa yhdessä.
Olemme olleet uskollisia koko 30v ajan,joten en usko ikinä etsiväni uutta puolisoa vaan eläisin lopun elämäni itsekkäästi,tietenkin lapsenlapset huomioiden.
Olen ehdottanut miehelleni,että etsiis uuden naisen joka on aina kotona töiden jälkeen ja ei ole lapsenlapsia niin ei olisi syytä olla mustis,mutta ei kukaan muu kelpaa ,kun minä.
Sanoisinkin,ettei kannata olla yksin,mutta naimisiin ei kannata tässä iässä rynnätä.