Välillä muistelen lapsena kokemiani vääryyksiä ja kaikkea paskaa mitä minulle on tapahtunut. Tekee mieli potkia koko maailma paskaksi ja heittää kaikki romut seinälle. Pidän harvoista ihmisistä, joko ihmiset ovat tyhmiä tai itsekkäitä, monet tyhmiä ja itsekkäitä. Tapan mielummin ihmisen kuin yhdenkään eläimen. En silti tunne olevani sairas tai masentunut. Normaali en kuitenkaan ole, ÄÖ on 120, tykkään puhua ihmiset pussiin, niinkuin Sokrates.
Olenko ehkä psykopaatti?
Olenko ehkä psykopaatti?
Vastaukset 28
Vanhimmat
pikkutytöltä joka ei saanut äiskältä ja iskältä ponia synttärilahjaksi.
Kaikki noita lapsena koettuja vääryyksiä joskus muistelee. Ihan normaalia, ja joskus se vituttaakin mutta aiotko niitä vanhainkotiin asti miettiä. Luuletko ettei muut ole kokenut lapsuudessaan samaa.
Kuulostat itse erittäin itsekkäältä ihmiseltä joka on myös katkera. Herää todellisuuteen.
Ehkä et ole sairas mutta sinun viestisi paljastaa sinusta aika paljon. Myös huomionhakuisuuden.
Ihmisiä on tosiaan kiva välillä puhua pussiin mutta siksikö kehut älykkyysosamäärääsi joka on lyhtenteeltään muuten ÄO, eikä sinun kirjoittamasi ÄÖ.
Ihmisiä on myös joskus kiva näpäyttää ja herätellä vähän :)
Ehkä et osaa lukea, kirjoitin että en siedä ihmisiä, miksi hakisin huomiota kun yritän välttää sitä. Lyhensin vain "Älykkyys Osamäärä".
Idiootti! Luuletko olevasi kovakin psykiatri? Jos ala-asteen opettaja oli fundamentalistinen uskovainen joka vainosi minua henk. koht. koska vanhempani olivat eronneet (huoran pentu), niin se on kaukana "ponista". Ynnä muuta paskaa.
Jos itse olet viettänyt lapsuutesi pumpulisäkissä niin jotkut muut ovat juuttisessa. Ilmeisesti olet ainoa lapsi!
Tuo tappamisjuttu oli kuitenkin se joka kiinnitti huomioni. Mikä sen pointti oli? Jäi kiusaamaan.
Ja mikä tuo ihmisiä on kiva puhua pussiin?
Olenko psykopaatti? (et ole)
Mieti itse mitä toinen voi päätellä tuollaisesta kirjoituksesta.
Joten päätin vähän "näpäyttää" sinua.
Ja tiedoksi. En ole ainoa lapsi. Enkä elänyt pumpulisäkissä vaan elämäntieni on ollut aika kivikkoinen.
Enkä ole psykiatri :)
Jos sinulla noin vaivaa nuo lapsuuden traumat mene terapiaan.
ei ÄÖ vaan ÄO
Eli lyhensit väärin :)
Kirjoituksesi viesti oli minusta, minä olen korkeammalla kuin muut ihmiset. Minun vaikeuteni ovat olleet pahempia kuin muiden.
Sinun juttusi ärsyttää minua entistä enemmän. Olet juuri sellainen omahyväinen ihminen joka kuvittelee olevansa parempi kuin muut. Etkö tajua että kylvät myrkkyä! Onko sinulla paha olla, jos on niin mikset kertoisi siitä? Jos tykkäät kiusata niitä joilla on vaikeaa niin olet jo valmiiksi oikealla palstalla!
oikeassa.
Sinulla taitaa olla tuon raivoamisen kanssa ongelmia.
Puhut tappamisesta ja maailman tuhoamisesta ym. ihmisten manipuloinnista.
Minullako paha olla?
Lue omat viestisi uudelleen ja katso kenellä se paha olo on.
Kiitos minulla on oikein hyvä olo. Sunnuntai menee ihan kivasti.
Ei ole tarkoituksena kiusata. Sinun lapsellinen viestisi pisti vaan ikävästi silmään ja oli pakko iskeä. Tarkoituksena myös herättää sinua nykymaailmaan.
Ai niin, jos aiot loppuelämäsi raivota lapsuutesi traumoista ym. epäoikeudenmukaisuuksista ja heittää ne ympäristöösi niin luuletko sen auttavan tilannettasi? Tiedät varmaan itsekin vastauksen älykkäänä henkilönä.
Vaihtoehtona on että alat miettimään voisitko mitenkään hyväksyä, ja käsitellä nuo asiat esim. terapiassa.
Eli myrkkyä kylvävä/omahyväinen/kiusaaja kuittaa.
Ainakin lukutaidottomuudesta! Kirjoitin että mieluummin tapan ihmisen kuin eläimen. Tahtoo sanoa sitä että arvostan enemmän eläimiä kuin ihmisiä. Tunnetko nyt olosi tyhmäksi? Ajattelit mielessaäsi minulle diagnoosin valmiiksi kun LUULIT tietäväsi asiani paremmin kuin minä itse.
LUULETKO auttavasi ihmisiä tuolla tekopyhällä hurskastelullasi. Ongelmasi on se että LUULET liikaa.
ja minä sanoin että PUHUIT ihmisten tappamisesta ym. Oli se sitten vertaus eläimiin tai mihin tahansa niin sen sinä kuitenkin kirjoitit.
Kiellätkö kenties aikaisemman kirjoituksesi. Vai huonontuiko muisti?
Huomaan mihin sinä pyrit. Kummallista että kirjoitustyylistä voi päätellä todella paljon.
Muistaakseni en ole sanonut mitään tiettyä diagnoosia sinulle. Hae lääkäriltä diagnoosi jos sitä kaipaat. Edelleenkään en ole lääkäri.
Höh, tottakai useimmat ihmiset tuntevat itse itsensä parhaiten. Mutta näistä sinun kirjoituksista paistaa läpi lapsellisuus ja todella introvertti ..........
Äläkä huuda kun minulla on ihan hyvä kuulo. Minun ei tarvitse LUULLA mitään.
Minä tiedän mitkä ovat minun ongelmani ja mitkä ongelmat olen ratkaissut, hyväksynyt ja selviän myös niistä mitkä tulee eteen.
Voitko sanoa samoin? Vai puratko ne pahalle maailmalle?
Nyt lopetan tämän keskustelun tähän koska en jaksa väitellä ÄlykkyysÖsamäärältään ÄÖ:ltään 120 tasoisten kanssa.
Jäitpäs kiinni, ainakin kirjoitustaidottomuudesta :)
... nyt ylpeä itsestäsi . Miksi tulet tälle foorumille ahdistelemaan? Tälle palstalle kirjoittavat ihmiset saattavat tarvita apua , luuletko että heidän henkinen nujertamisensa on auttamista? Kohteletko perhettäsi samalla lailla? Ai niin , ei sinulla ole sellaista . Mixiköhän ei?
*Huomaan mihin sinä pyrit. Kummallista että kirjoitustyylistä voi päätellä todella paljon*. Oletpas etevä! Muistan tosi huvin mitä kirjoitin kun sen ensimmäisenä näkee jun tämän ketjun avaa. Kerro vähän itsestäsi: koulutus, ikä, sukupuoli ja ennenkaikkea sairauskertomus! Itse en ole vielä edes ehkä rajatapaus, ehkä en sitäkään, mutta sinä olet jo sairas! Ehkä en yllytä megalomaniaasi enempää! Oikeastaan minun tulisi kiittää sinua siitä että osoitat itselläsi minkälainen tosi kahjo on, kiitos, olen terve!
olisin?
Kyllästyttää nämä tietyt ihmistyypit jotka purkavat kaikki vaikeutensa toisiin ihmisiin.
Mikään ei ole vahingossakaan omaa syytä.
Ei oteta itsestään minkäänlaista vastuuta.
Tämän tyylisiä on myös sellaisia jotka kaduilla hakkaa ihmisiä tuntematta heitä. Se oli vain esimerkki joten ei kannata kiihtyä enkä tarkoittanut ragea.
Perkele sitä voi joskus katsoa peiliin jos elämässä on joku pielessä eikä kirjoittaa provosoivia lapsellisia tappopuheita tänne.
Eli Frank.
Lapsuuden ongelmia voi hoitaa muutenkin kuin raivoamalla. Oli ne sitten kuinka vakavia tahansa.
Jos väität että maailmalle raivoaminen on hyvä menetelmä..... niin????
No mikäpä siinä, kukin taaplaa tyylillään.
Rage ansaitsi opetuksen aivan omasta syystään.
Hän olisi voinut lopettaa kirjoittelun minulle mutta hänellä oli liian suuri ahneus puhua minut pussiin. Joten vein opetuksen loppuun.
Kuten sanottu, itse kerjäsi sitä.
Ja kyllä, minulla on perhe.
Ja mikä sana on mixiköhän?
Hyvää yön jatkoa
tv: Del
PS. Rage, Sinulle en enää vastaa mitään.
Ole tyytyväinen siihen jota sinulla on ja muista aina, että vääryydet ovat ajaneet sinut huonoon asemaan, joten sinusta on paljon muuhunkin kuin sylkukupiksi. Tee itseäsi miellyttäviä asioita ja auta niitä hunompiosaisia, jotka ovat tehneet elästäsi helvetin. Tuolloin turvaat hyvän olosi siellä missä ikinä oletkin.
"vääryydet ovat ajaneet sinut huonoon asemaan"
Jos ap:n pitäisi muistaa aina tämä niin hänhän syyttää loppuikänsä maailmaa ja muita ihmisiä omista epäonnistumisistaan.
Ei tietysti yllätä että sinä sanot näin.
Itsesäälissä kieriminen ja selityksen löytäminen murheelle on kaksi eri asiaa. Koska murheelle löytyy selitys, niin tämähän saattaa jopa toimia ponnahduslautana parempaan kun ei itseään kaikesta tarvitse syyttää, vaan osaa suhtautua asiallisella kritiikillä myös ympäristöön.
Jos olisit psykopaatti, tuskin pohtisit oletko sitä vai et.
Tunnut kuitenkin kokevan vääryyttä ja hakevasi niihin oikeutuksia, kuten itse sanoit: "Tapan mielummin ihmisen kuin yhdenkään eläimen."
Se, että mielesi tekee "potkia koko maailma paskaksi ja heittää kaikki romut seinään" ei ehkä ole kaikkein paras keino lähteä purkamaan ongelmaasi. Ei asioilla ole tapana ratketa riehumisella ja raivoamisella, vaan aivan yksinkertaisesti niistä puhumisella.
Jos itse kuitenkin vieläkin koet raivoamisen olevan ainoa keino saada (hetkellistä) hyvänolon tunnetta, lähtisin hakemaan ongelmaasi apua. Ei ole tervettä purkaa omaa sisäistä pahaa oloaan muihin.
Älykkyysosamääräsi suurudella (vaikkakaan ne nyt eivät kovin luotettavia enää ole) tuskin on tekemistä tunnetilasi kanssa. Älykkyys ja viha kun harvoin kuitenkaan kulkevat käsikädessä.
Hieman näin punaista lukiessani miten yleistit muita ihmisiä itsekkäiksi tai tyhmiksi. On totta, että monet ovat itsekkäitä ja terve itsekkyys onkin osittainen edellytys nykymaailmassa selviämiselle. Tyhmyys on taas sellainen sana jota käytämme aivan liian usein väärin. Niin kauan kun emme osaa luokitella tyhmiä ja viisaita ihmisiä kahteen lokeroon, emme saisi sitä sanaa käyttää niin vahvana ilmaisuna.
Sokrates oli kieltämättä viisas mies ja osasi puhua ihmiset hyvin pussiin, mutta hän ei koskaan osannut antaa itse hyvää vastausta, vaan esitti aina kysymyksiä. Näin hänen oma viisautensa jäi tiedostamattomaksi ja monilta epäselväksi. Ei toisten (mahdollisen) typeryyden osoittaminen tee kysyjästä yhtään sen viisaampaa.
Olen päinvastaista mieltä kanssasi. Älykkyys on kovastikkin tekemisissä asian kanssa ja toisaalta oikeissa olosuhteissa tehdyt testit kuvastavat vain ihmisen yksikertaisempia pirteitä, joita ei käytännössä voi opetella edes ulkoa jos testimenetelmä muutetaan. Tuolloin testistä saadaan toimiva ja luotettava.
Sinä ehkä työnnät jotakin anaaliaukkoon saadaksesi hyvää oloa, mutta käytännössä hyvä henkinen olotila saavutetaan onnistumisilla, joita yleisesti hieman tyhmemmät pyrkivät terrorisoimaan.
Oliko Sokrates nykymenetelmillä katsottuna älykäs?
Älykkyydestä vielä, että yksi merkitävimmistä asioista älykyydestä ja älykkyydellä hoidetuista asioista on se, että kaikki toiminnat on ennakoitavissa ja siten luon myös toimintoihin avoimmuutta. Hieman tyhmempi ei ehkä näe toiminnoissa "kaaviota", jolloin syntyy ns. salaliittoteorioita, joita voidaan myös pitää mielenterveydellisesti katsottuna sairaana. Monesti siis tyhmemmät ei tiedä mistä puhutaan ja he myös itse "kostavat" vaikka seläntakana juonitelluilla jutuilla. Onko ihminen siis sairas ollessaan älykäs? Tuskin, koska iso osa maailman merkittävimmistä asioista on tehty älykkyydellä. Onko ihminen vajaa kun hänen ei ole älykäs? Ei välttämättä, koska ihmisestä saattaa löytyä jokin muu hyödyllinen piirre.
Mahdoitko ihan miettiä mitä kirjoitit saati luitko ajatuksella kirjoitustani?
Tarkoitin, että älykkyystestit on ihan todistettu olevan epäluotettavia eivätkä ne kuvasta ihmisen älykkyyttä kuin aivan kapealla saralla. Eikä niiden alkuperäinen tarkoitus ollut edes luokitella ihmisiä mitenkään viisaisiin ja typeriin. Mitä Sokrateen älykkyyteen nykymenetelmillä tutkittuna tulee, en osaa vastata (eikä varmaan kukaan muukaan). Sokratesta kuitenkin pidettiin omana aikanaan hyvin viisaana miehenä juuri hänen kykynsä puhua toinen pussiin ansiosta.
Tarkoitin kyllä lähinnä, että älykkyydellä ja vihalla tässä tapauksessa tuskin on niin suurta keskinäistä vaikutusta toisiinsa. Totta kai älykkyys ohjaa toimintaa, mutta se että on korkea älykkyysosamäärä tuskin vaikuttaa siihen miksi ko. henkilö tuntee katkeruutta. Katkeruus juontaa juurensa ennemminkin menneisiin kokemuksiin ja sitä kautta luotuun kuvaan. Ei voida yleistää, että jos ihminen on älykäs täytyy hänen tuntea myös vihaa. Viha on vain jonkun tapahtuman synnyttämä reaktio ja aivoilla tuskin on mitään vaikutusta tähän "alkeelliseen" tunnetilaan.
Hyvä henkinen olotila ei synny yksin onnistumisista. Tietenkin onnistunut toiminta vahvistaa itseluottamusta, mutta ei se yksistään synnytä hyvää oloa. Eikö mielestäsi hyvää henkistä olotilaa voi saavuttaa vaikka sillä, että elämässä ei ole murheita tai entä antamisen ilolla? Hyvin on itsekkäät motiivit sinulla, jos et koe muuten hyvää oloa kuin vain omilla onnistumisillasi.
Älykkyystestien kokonaisvaltaiseen pätevyyteen on vaikeata ottaa kantaa muutoin kuin, että jonkimoinen tiedon siemen testeissä joka tapauksessa piilee. Mikäli ihminen on älykäs, niin mikään ei estä häntä käyttämästä piileviä voimia omaksi eduksi. Saattaa toki moni muukin asia mm. huolettomuus tuoda hyvää oloa, mutta harvoin kykenemme saavuttamaan kokonaisvaltaisen huolettomuuden.
Vihalla ja älylä ei varmastikkaan ole yhteyttä, yhdyn.
Vihaa voi kokea jopa aivan tyhjän vuoksi. Vihalle ei välttämättä tarvitse olla sen käytännöllisempää syytä kuin väsymys ja huono ruokavalio. Käytännössä ihmiset etsivät siltikin tekosyitä vihalleen ja ikävä kyllä useimiten toisista ihmisistä.
Jos sinulle joku dg etsitään niin tulee mieleen piirteitä useammastakin pers.häiriöstä:
F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus
...Turhaumien sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys. Henkilöllä on taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin käytöstä
F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
...altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen... yhteentörmäyksiin... varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään
F60.4 Huomionhakuinen persoonallisuus
...ominaisia epäily, täydellisyyden tavoittelu, liikatunnollisuus, pikkutarkkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus ja jäykkyys
Kaikki arviot:
http://www.ahjos.net/luokitus/F60.htm#F60.0
Henk.koht. voin kertoa että dg:n F60.3 saa hyvin helposti pelkästään kuvailemalla aggressiivisia mielikuvia (itsemurha, murha etc.) psykiatrille. Ei siis tarvitse edes konkreettisesti "räjähtää".
Aiemmin tuota em. dg:ia tavattiin kutsua nimellä rajatilapersoonallisuus.
Mitä suosittelet hoidoksi? Tarjoatko luulotautipilleriä ja terapiaa vai vetääkö saman asian maksamalla hoitsun tilille sopivan summan rahaa?
Ensimmäinen joka tähän mennessä otti asian vakavasti. Kiitos siitä.
Vaikutat vastauksessasi sen verran kyyniseltä että ilmeisesti asia koskettaa sinua omakohtaisesti. Oletko itse turhautunut terapiaan tai mahdollisesti lääkitykseen?
Mikäli keskeinen asenteesi mielenterveydellisiä ongelmia kohtaan on ylimielinen (ELI jos lähinnä pyrit kompensoimaan sisälläsi tuntemaasi mitättömyyttäsi asettumalla muiden avuntarvitsijoiden yläpuolelle besserwisserinä joka tietää jo ennalta että mikään ei auta?) niin kehotan sinua vaihtamaan foorumia. Täällä joku muu saattaa vielä ihan oikeasti kokea että mikä tahansa apu olisi hyvä asia.
---
Tunnettua on että pers.häiriöt ovat todella vaikeita hoidettavia, sillä näissä häiriöissä ihmisen itsensä on vaikea erottaa mikä todella kuuluu hänen luonteeseensa ja mikä on häiriökäyttäytymistä joka on muunnettavissa. Ihmeitä ei tapahdu, ja kuulema ainoastaan pitkäkestoisesta terapiasta johon asiakas jaksaa sitoutua voi olla jonkinlaista apua.
Sivulla
http://www.a-klinikka.fi/jss/koulutus/aineisto/Linehanin_hoitomalli_1.pdf
(avautuu Adobe Acrobatilla!)
esim. on alasivulla 8/23 ohjeita pers.häiriön kognitiivista hoitoa varten. Sieltä kannattaa asianosaisten itsensäkin jonninmoista osviittaa katsoa aiheen suhteen.
Sivulla 14/23 puhutaan invalidisoivasta ympäristöstä (alk. 3.3.1.), mikä saattaisi kiinnostaa ketjun aloittajaa.
Onhan maailmassa monenmoista ikävää murhetta ja ikävää kun joku kärsii, mutta itse en usko terpioiden auttavaan voimaan. Mielestäni helpoin ja käytännöllisin tie eroon erinäisistä murheista on ilmapiirin vaihdos positiivisempaan suuntaan. Ikävä kyllä mielenterveydenhoidossa ilmapiiri on melko painostava ja tunkeileva.
Ei ainakaan laitoksessa, olen kerran vieraillut Pitkässäniemessä kun ex-avovaimo joutui sinne. Ei siellä kukaan parane, ahdistuu vain enemmän. Tälle palstalle kirjoittaminen saattoi auttaa: del*,* osoitti omalla hulluudellaan että olen vielä suht koht terve ja normaali.
... voi helpottaa monissa tilanteissa . Kokeile ajatella näitä ikäviä tilanteita menneisyydessäsi ja mieti miten ne vaikuttavat nykyhetkeen.
Itseään huomattavasti hitaampien tai "tyhmempien" kanssa toimiminen on välillä tosi turhauttavaa ja itsekkyys on tosiaan lisääntyvä ilmiö (optiot - irtisanomiset).
Älä kuitenkaan kirjoittele tälle foorumille, sillä monien tavoite on heikompien yksilöiden henkinen nujertaminen, internetin välityksellä nämä itse maailmalta sulkeutuneet yksilöt uskaltavat "vittuilla päin naamaa", joutumatta kärsimään välittömistä seurauksista, kun taas reaalimaailmassa he ovat sulkeutuneita "luusereita".
Suosittelen kaikille pers.häiriöistä kiinnostuneille linkkiä (sivu 14/23>>>)
http://www.a-klinikka.fi/jss/koulutus/aineisto/Linehanin_hoitomalli_1.pdf
Olisin sieltä copypastannut oleellisia kohtia tähän, mutta valitettavasti en tuosta pdf-dokumentista kyennyt copy-toimintoa esiinsaamaan (en ole Adoce Acrobat -spesialisti).
Tuossa linkin kirjoituksessa kuitenkin on mielenkiintoisia seikkoja siitä miten ihminen saattaa psyykkisesti vammautua jo lapsuudenkodissa mikäli perheen häneen kohdistamat reaktiot ovat ristiriitaisia.
Esim. lapselle ei sallita minkäänlaisia normaaleita tunteita, vaan häneltä odotetaan aikuismaista kontrollia tilanteessa kuin tilanteessa. Lasta saatetaan rangaista tilanteeseen nähden epäoikeudenmukaisella tavalla tai kohtuuttomassa määrin.
Toisin kuin tässäkin keskustelussa on vihjailtu, kaikilla meillä ei suinkaan ole oikeudenmukaiset ja rakastavat vanhemmat joiden jäljiltä olisimme niin eheitä että ainoa murhe on naurettava "ei saanut ponia", elikä että sureksuja olisi lapsellinen ruikuttaja jonka pitäisi vain mennä itseensä.
Tällä en tarkoita että jokaisen vääryyttä kohdanneen pitää jäädä katkerana hautomaan kostoa koko maailmalle. Ymmärrettävää tietenkin on, että joskus esim. oman isän vihaaminen muodostuu psyykelle niin voimakkaaksi taakaksi, että sitä helpottaakseen ihminen siirtää isänsä vuoksi syntyneitä tunteita koskemaan epämääräisesti "koko ihmiskuntaa", tai vaikkapa tietyntyyppisiä ihmisiä joissa isälle ominaiset piirteet tulevat esiin.
Ehkäpä eheytymisprosessi voisi lähteä siitä että ihminen oppii hyväksymään omat tunteensa siinä vaiheessa kun ne eivät vielä ole murtautumassa alitajunnasta esiin räjähtävän, impulssiivisen käytöksen kautta.
Mikäli ihmisessä on vastustusta omien sisäisten tunteidensa kokemista kohtaan, silloin hän rajoittaa tuntemuksiaan, mutta nämä tulevat kuitenkin väistämättä esiin ja tällöin jatkuu itseinhon ja itsesyytösten kierre joka saa hänet painamaan taas tunteitaan piiloon TAI pyrkimään jonkinlaiseen rajalliseen täydellisyyteen elämässään, esim. paiskimaan pitkiä työpäiviä. Tai sitten täydellisyyden tavoittelu, "asioiden kurissa pitäminen", voi rajoittua vapaa-aikaan ja kotiin. Kaikki tapahtuu jäykkien rituaalien mukaisesti, ja pieninkin poikkeama marssijärjestyksessä aiheuttaa sietämätöntä tuskaa ja tarpeen purkaa se tuska välittömästi, jotta päästään taas mahdollisimman nopeasti rituaalien ja JÄRJESTYKSEN ahtaalle polulle.
"Tärkeimmät keinot ovat pakko, uhkaus, tarjous, ohjaus, vetoomus ja arvostus. Kaikki kuntoutuksen keinot ovat näiden johdannaisia ja yhdistelmiä. Jokainen keino toimii siinä mielessä, että ihmisten toiminta saadaan niiden avulla säilymään haluttuna tai muuttumaan haluttuun suuntaan".
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/psyh/a7_5.htm
Mainitsemasi lainaus on SKITSOFRENIAA käsittelevältä sivulta.
Tässä ketjussa käsittäisin puhuttavan mielialahäiriöistä (persoonallisuushäiriö), eikä mielisairauksista. Joskin toki maallikon on niitä joskus vaikea toisistaan erottaa, ja käy helposti niinkuin ketjun aloittajalle, että kuvittelee olevansa "hullu" mikäli käyttäytyy vähänkin poikkeavalla tavalla.
Totuushan kuitenkin on että elämä ei ole niin mustavalkoista että ihminen on joko mielisairas tai täysin terve, "hullu" tai "normaali".