Mä ajattelin kirjottaa tänne kun täällä toivon mukaan on muitakin tällasia... Mun historia on lyhyesti 8 vuotta: eka anoreksia, sitten lihominen ja masennus, nyt mä oon päätyny satuttamaan itseäni fyysisesti... Hakkaan itseeni mustelmia ja viillän vertavuotavia haavoja... Mä en ikinä ollu ajatellu tehä tämmöstä, mut sit kun oli ihan helvetin paha olla mä kokeilin...ja jäin kiinni siihen... Mä en haluu puhuu ees terapeutille vaan meen sinne pitkähihaisessa paidassa... Miks mä teen näin? Tästä saa jotain masokistista mielihyvää mut mitä helvettii tää ihan oikeesti muka on? Onko täällä jotakuta toista joka tekee tämmöstä...
Lasinsiru, mun hyvä ystäväni
Sisältä rikki
3263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mua rupes oikeestiitkettää kun luin tuon jutun.. itelläkin menee tosi huonosti enkä kohta enää jaksa, mut silti en oo lakannu välittämästä muista ihmisistä vaan autan heitä parhaani mukaan, mut oma elämä on ihan samaa.. siun kuitenkin kannattaisi mennä terapiaan se voi oikeesti auttaa jotenkin.
Onneks on teitä jotka ymmärtää ees jotenki... Mä oon ollu 8 vuotta kaiken paskan kanssa ja en tiiä mikä auttas. En mä haluis kuolla mut mitä mä kohta enää voin!? Mulla siis on terapiasuhde mut en mä tiiä onko siit mitää apuu... En mä usko et sitä oikeesti kiinnostaa... Mä haluun auttaa muita, koska on paljon mistä oon jo selvinny... Mut silti...en osaa auttaa itseäni...
Viiltely hyvinkin tuttua. Itse olen ollut oman paskani kanssa varmaan koko ikäni. Välillä väsyy. Terapeuttia yritän hakea, saa nähdä onnistaako tai auttaako se edes. Mutta meitä on siis muitakin. Tsemppiä!