Mieltäni on askarruttanut seuraavanlainen asia. Kun vanhoillislestadiolaisuudessa asiat sovitaan ja anteeksi pyydetään ja annetaan, niin miksi kuitenkin joillakin jää katkeruuden siemen kytemään ja vanhoja asioita, jo anteeksiannettuja ja sovittuja asioita kaivellaan ja muistellaan?
Tarkoittaako se sitä, että sillä, joka ne synnit anteeksi antoi, ei ollutkaan Pyhää Henkeä (mätä kala) vai mistä johtuu?
Tarkoittaako se sitä, että sillä, joka ne synnit anteeksi antoi, ei ollutkaan Pyhää Henkeä (mätä kala) vai mistä johtuu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuvaamasi tilanne kertoo siitä, että uskovaisetkin ihmiset ovat erehtyväisiä ja syntisiä ihmisiä. Me jokainen varmaan olemme joskus kokeneet sen, että olemme kyenneet sovintotilanteessa antamaan anteeksi vain puolella sydämellä ja että vasta ajan mittaan sydän on leppynyt niin, että on kyennyt kokonaiseen anteeksiantamukseen.
Itselleni on tässäkin ohjenuorana Raamatun sana siitä, kuinka tärkeää on antaa toiselle anteeksi, kun itse on saanut kymmenen tuhannen leiviskän syntivelan anteeksi. Tärkeintä on tässäkin asiassa valvoa ensisijaisesti omaa uskonelämäänsä, koska vain omakohtaisella uskolla ihminen pelastuu, ei valvomalla toisten asioissa.