Olen reilut neljä vuotta ollut yhdessä tyttöystäväni kanssa ja ollaan asusteltukin yhdessä jo parisen vuotta. Seksielämä ei ikinä ole ollut mikään kaniparin keskiarvon mukainen, mutta se alunperin kaukosuhteen pari-kolme kertaa kuussa riitti ihan hyvin.
Jossain vaiheessa hän paljasti minulle suuren salaisuutensa eli hyväksikäytön kotona. Sitä sitten on puitu terapeutilla ja oikeudessa ja olen koittanut olla parhaan kykyni mukaan tukena ja turvana. Kuitenkin minusta tuntuu, että mitä pidemmälle asiaa käsitellään, sitä vähemmän sängyssämme tapahtuu muuta kuin nukkumista. Aivan kuin hän vihdoinkin käsittäisi olevansa oman itsensä haltija eikä anna muiden enää koskea ollenkaan. Hellyyttä ja halauksia kyllä saa välillä liikaakin, tai siltä se tuntuu kun se ei johda mihinkään muuhun.
Aihe on niin arka ettei hän minulle siitä oikeen pysty puhumaan vaikka muuten luottamus hipookin täydellistä molemmin puolin. Kihlausvihjeitä on tullut viime aikoina, mutta en halua sitoutua yhtään enempää ennenkuin tiedän ettei seksielämä jatku oman käden seurassa jatkossakin.
Rakastan häntä ja koitan ymmärtää mutta olen silti aika neuvoton.
Jossain vaiheessa hän paljasti minulle suuren salaisuutensa eli hyväksikäytön kotona. Sitä sitten on puitu terapeutilla ja oikeudessa ja olen koittanut olla parhaan kykyni mukaan tukena ja turvana. Kuitenkin minusta tuntuu, että mitä pidemmälle asiaa käsitellään, sitä vähemmän sängyssämme tapahtuu muuta kuin nukkumista. Aivan kuin hän vihdoinkin käsittäisi olevansa oman itsensä haltija eikä anna muiden enää koskea ollenkaan. Hellyyttä ja halauksia kyllä saa välillä liikaakin, tai siltä se tuntuu kun se ei johda mihinkään muuhun.
Aihe on niin arka ettei hän minulle siitä oikeen pysty puhumaan vaikka muuten luottamus hipookin täydellistä molemmin puolin. Kihlausvihjeitä on tullut viime aikoina, mutta en halua sitoutua yhtään enempää ennenkuin tiedän ettei seksielämä jatku oman käden seurassa jatkossakin.
Rakastan häntä ja koitan ymmärtää mutta olen silti aika neuvoton.
Vastaukset 26
Vanhimmat
hyväksikäyttö ei ole leikin asia ja se jättää syvät arvet koko loppuelämäksi. ei ole ihme, jos seksi ei maistu varsinkin ku se on ollut joku läheinen, joka sen on tehnyt. sain sen käsityksen, että sitä käsitellään tällä hetkellä oikeudessa ja muutenkin. se on varmankin paljon hänen mielessään sen vuoksi. pahinta mitä voit tehdä on millään tavalla pakottaa hänet siihen, vaikka sitten vihjein. olisi typerää, jos jättäisit hänet sen takia ettei häntä seksi kiinnosta, varsinkin kun hän antaa hellyyttä ja varmastikin yrittää parhaansa mukaan tyydyttää sinut. voi olla, että hän kaipaa juuri avioliittoa, jotta voisi vapautua harrastamaan seksiä.
sanoit, että asia on arka. oletteko kokeilleet kirjeitä. kuullostaa ehkä tyhmältä, mutta paperille on helppo saada ajatuksia ja voisitte käydä ns. kirjevaihtoa ja samalla setviä tämä pulma.
muistathan myöskin kertoa hänelle kuinka paljon häntä rakastat? ei sitä muuten aina tiedä..
todella ikävä kuitenkin, että tälläistä tapahtuu ja toivon että se kuka sen sitten tekikin saa ansionsa mukaan.
Oikeudenkäynti on ollut ja mennyt vuosi sitten ja vain loppuelämän kestävä terapia on menossa. Ongelmat ovat alkaneet terapian myötä.
Rakkautta riittää molemmin puolin ihan pienissä arkisissa asioissakin kuten esim. siinä että mennään paikasta riippumatta aina käsi kädessä ja ikinä ei erota ilman suutelemista ja halausta.
on vielä hyvin lyhyt aika siitä että asiat on "riidelty" läpi. Terapeutilla käyntikin ensin nostaa arat asiat pinnalle ja tekee ihmisestä haavoittuvan. Möröt kun on tiedostettu, menee jonkin aikaa niitä käsitellä ennenkuin ne voidaan pakata sieviin laatikoihin mielen sopukoihin. Siellä ne tulevat olemaan aina ja voivat joskus sieltä pulpahdella, mutta siinä vaiheessa pystyy ns. normaaliin elämään suurimman osan ajasta.
On hienoa että huomioit lähellä ololla, suudelmilla ja halauksilla. Erityisen tärkeää nuo asiat ovat sitten myös sen seksin jälkeen. Halailla, jutella, suukotella ja olla lähellä.
Aika parantaa haavat, mutta arvet niistä silti jää.
kuin moni muukin on jo sanonut niin on normaalia, että terapian alkuvaiheessa on vähän vaikeata sillä niitä asioita käsitellään. hän mitä luultavammin rakentaa itselleen aluksi suojan, yrittää ymmärtää että se on ollutta ja mennyttä. ja sitten kun hän on valmis saat halumasi täyspainoisen suhteen :)
yleistää asioita.Minä olen nauttinut huimasti seksistä, piikittelevän miehen kanssa pitkässä liitossa.Usein mietin mitähän se ois kun olisi se joka rakastaisi siinä....
hakevat usein "terapiansa" alamaailman miehiltä.
Et tiedäkään mitä se on saanut 3-4 krt viikossa selkäsi takana.Arvaa?
Surkutellaan nyt ensin yhdessä tämän lauseen verran tämän kimulin surkeaa kohtaloa ja mennään sen jälkeen asiaan.
Jokainen nainen osaa ulkoa lauseen, että entiset luurangot pitää siivota pois kaapista ennen kuin alkaa uuteen suhteeseen. Tällä naisella jos kellä niitä luurankoja on eikä suhde ole kestävällä pohjalla jos toiselta osapuolelta odotetaan loppuiän kestävää terapeutin roolia. Ei kukaan sellaista jaksa.
Selvitä tämä rauhallisesti (ex-)tyttöystävällesi ja etsi sen jälkeen joku täyspäinen nainen itsellesi. Kirjeen kirjoittaminen on hyvä asia: Naiset osaavat manipuolimisen taidon hyvin joten naamakkain keskustelut johtavat todennäköisesti vain sinun syyllistämiseen ja pitkittävät väistämättä tapahtuvaa suhteen lopettamista. Kertakirpaisu on paras.
nainen on sellainen äidillinen ja ihqu.
terapia prosessi on aluillaan sanoit, ja on ihan luonnollista että asiat alkavat tulla pintaan. terapiassa avataan haavoja uudelleen ja pikkuhiljaa korjataan asiat kuntoon. jos vaan pystyisit olemaan kärsivällinen, hän tarvitsee nyt tukeasi.
akakilla, tapansa mukaan.Omia solmujaan ei tarvitsisi toisten suhteeseen solmia..Parasta mitä naisella voi olla nyt on rakastava kumppani.Ihmisen ydin säilyy vahvasti ehjänä vaikkakin sitä on häiritty.Se vain kaipaa herättelyä ja kas!Sinulla on nainen joka rakastaa sinua kuumasti, hellästi.
Suhde ei parane, vaikka vaihtaisi naista. Tulee aina uudet ongelmat parisuhteeseen ja sitten joutuu aina jättämään naisen ja lopulta ei enää pysty lainkaan seurustelemaan, kun kaikissa naisissa vaikuttaa olevan jotain vikaa. Mitä useamman naisen jättää, sitä helpompi on aina jättää seuraavakin.
Kun alkuperäisellä menee muuten hyvin, paitsi tämä hyväksikäyttö, niin miksi vaihtaisi. Seuraavassa suhteessa voi saada narsistin, seksiaddiktin, superitsekkään ihmisen, riidanhaluisen ihmisen jne.
Tuollaisellekin tapaukselle tulee myös nuo muut arjen ongelmat entisten lisäksi ja sellainen taakka käy helposti sivulliselle mahdottomaksi. Ei kannata antaa vetää itseään pohjattomaan kuiluun ja huomata kymmenen huonon vuoden jälkeen, että elämä on ollut pelkkiä ongelmia, alakuloa, raskautta - lyhyesti, helvettiä.
Onpa itselläni kokemusta vastaavasta tapauksesta. Naisen terapia alkoi 13 vuotta sitten (ja samaan aikaan jyrkkä henkinen alamäki). Itkeskelyä katsoin muutaman vuoden, mutta tilanne ei mitenkään parantunut. Nyt 13 vuoden jälkeen ko. naisen vointi on edelleen huono ja hän käy edelleen terapiassa. Hän itse sanoo, ettei vielä(!) kykene elämään parisuhteeseessa. Hän on oikeassa. Tietysti positiivista on, että hän uskoo joskus parantuvansa, mutta kannattaako tuollaista uuden elämän alkua toisen loppuikäänsä turhaan odotella? Parantumista ei välttämättä koskaan tule ja siinä menee omakin elämä hukkaan.
netissä toitottaa noin vaikeaa asiaa toisen tietämättä, kun vielä annat otsakkeessa tuomiosi "rakastamallesi" kumppanille.SINÄ et ansaitse häntä!
punnitaan, se rakkaus.
En voi ymmärtää, että kirjoitat tänne tuollaista, tuosta voi jo joku tunnistaa tyttöystäväsi, vai sekö oli tarkoituskin..
Niin, voihan sitä lähteä kun tyttösi on näinkin vaikeassa kriisissä, sillä onhan toki tärkeämpää, että sinä saat seksiä.
Mitä siinä nyt joku rakkaus mitään merkitsee.
No, tässä tilanteessa sun todellinen luonteesi tulee esiin, riippuen valinnastasi...
Kannattaisi edes yrittää sisäistää lukemansa ennen kuin arvostelee toisia ihmisiä. Kyllä kaikki normaalit ihmiset ymmärtää teitä hyväksikäytettyjä ja sitä ettei teillä varmasti ole helppoa elää asian kanssa.
Topicin aloittajahan selvästi ilmaisi että koskettelua, ymmärtämystä ym tapahtuu jatkuvasti joka ei liity mitenkään seksiin. Normaalissa parisuhteessa seksi on kuitenkin YKSI rakkauden osoitus puolin ja toisin. Luehan tekstit uudelleen siten että et näe itsestäsi siinä kirjoitettavan.
Sinulle topicin aloittaja sanoisin että mieti itse todella tarkkaan mihin olet valmis ja missä menee raja. Yritä parhaasi ja jos ei onnistu, älä jää hakkaamaan päätä seinään. Itse olen elänyt liian kauan toimien terapeuttina vaimolleni. Nyt olen kriisissä koska en ymmärtänyt asiaa ajoissa (vaimoni ei ole hyväksikäytetty).
Vaikeiden asioiden päättämättä jättäminen vaan muuttaa niitä entistä vaikeimmiksi.
Tässä näkyy rakkaus myötä ja vastamäessä.
Minä seurustelin ihanan rakastettuni kanssa 4 vuotta; aluksi sähköistä, suurenmoista rakastelua monet kerrat viikossa, molemminpuolinen ilo.Pikkuhiljaa mies alkoi torjua, keksi selityksiä ja lopulta sanoi suoraan vihaisena ikäviä asioita; " aina sä vaan sitä hingut".Viimeinen seurusteluvuosi( siis kokonainen vuosi - huom!) oli täysin seksiä ilman.Jos laitoin kädenkin olkapäälleen, tuli kynsille.Kerran lensin lattialle sängystä kirjaimellisesti kun tulin " liian" lähelle.Itsetunto sai pahan kolauksen.Katseli hellästi ja tuntui tykkäävän, mutta koskee ei saanut.Oli kyllä tosi karmeeta.Hänellä on uusi heila ollut jo monta vuotta, minä jäin yksin ja mietin monasti vielä, että mikä tuli.Miksi aina syytetään naisia pihtaamisesta ja haluttomuudesta.Kyllä miehetkin osaa.
Miksi hukata aikaa tuollaisen ongelmakasan kanssa joka ei seurustelussa pysty antamaan mitään, ainoastaan ottamaan. Aika ei myöskään paranna haavoja, tai jos se tekisi niin se olisi tehnyt jo. Tuo nainen on mitä on ja ikä tulee vaan korostamaan nykysiä luonteenpiirteitä.
Myöskään kukaan täällä kirjoittavista naisista ei todellisuudessa uhraisi kuukauttakaan omasta elämästään vastaavanlaiseen ongelmamieheen. Tämän aiheen alle kirjoitettujen ulkoa opeteltujen kliseelauseiden takana oleva todellisuus on, että "jonkun muun" pitäisi tehdä jotain. Itse kirjoittajat ovat täysin itsekkäitä paskoja jotka eivät vastaavanlaisissa tilanteissa eväänsä liikuttaisi. Niin, että se siitä moraalista.
Minä olen hoitanut rakasta miestäni nyt kolme vuotta. Häneltä leikattiin aivokasvain, jonka jälkeen puhekyky heikkeni huomattavasti ja liikunta rajoittui. Tämä on kaiken päälle tietysti aiheuttanut kovasti paljon henkisiä ongelmia -kenellepä ei. Alle 30 vuotias mieheni oli ennen hyvin urheilullinen, harrasti mm. kehonrakennusta. Nyt ei siihen enää pysty. Kova kolaus oli. Ja tuntuu yhä.
Mutta hänen rinnaltaan ei ole pois lähtenyt. Terapiassa hän käy viikottain vieläkin, ja se on upeaa, koska ammattilainen osaa käsitellä asioita useammalta kantilta. Mutta tietysti kotona puhumme asioista paljon, ja käymme läpi terapeutin kommentteja. Pariskuntana emme ole tarapeutilla käyneet, vaikkakin sekin on ollut mielessä. Hankalaa kun välillä on ollut.
Pointtini oli, että onneksi tästä maasta löytyy ihmisiä, jotka pysyvät rinnalla myötä ja vastamäessä! Enkä taatusti ole ainoa. Äidillänikin on reuma, ja isäni ei kyllä mihinkään ole lähdössä, kepeistä ja niskatuesta huolimatta. Elämä antaa ja ottaa. Mutta läheisten avulla siitä selviää.
Aloittajalle sanoisin, että mieti rakastatko todella kumppaniasi? Jos rakastat, niin olet selipaatissa vaikka vuoden tuollaisen asian takia. Minäkin olin.
Osoittaa ihmiseltä hyvää itsetuntoa, kun pystyy rakastamaan toista myös viallisena. Onnelliseksi tulee myös siitä, että saa tehdä toiselle hyviä asioita ja tehdä toisen onnelliseksi. Miten maailma on voinut tällaiseksi, että ihminen ei ymmärrä antaa toiselle mitään, eikä pysty itse nauttimaan siitä, että toiselle tulee hyvä mieli.
Jos jättää toisen hyväksikäyttötapauksen tai esimerkiksi ulkonäöllisen vian takia, niin osoittaa, että ei ole henkisesti oikein kypsä. Aikuisten ihmisten maailmassa ei voi olla kuten pikkulapsi, joka aina vain ajattelee itseään: miten minä voin maksimoida hyödyn itselleni. Säälittävää. Alkuperäinen kirjoittaja voi miettiä, mitä tapahtuisi, jos hän itse tulisi esim. impotentiksi tai haluttomaksi tai joku hyväksikäyttäisi häntä. Olisiko sitten mukavaa, jos toinen jättäisi. Ei suhde ole pelkkää seksiä.
Turha tuollaiseen suhteeseen on aikaansa uhrata, ellei sitten halua rypeä toivottomuudessa ja alakulossa vuosikausia. Siinä tekee itsestään vain yhden katkeroituneen uhrin lisää.
Kysäisempä vain, onko miehesi yksi tapaus lisää siinä kehonrakentajien porukassa, jotka saavat aivokasvaimia käytettyään doping-aineena kasvuhormonia. Venäjältä saa, halpaa on:-(
Yhtä kaikki, ikävää, että hänellä moinen sairaus.
Osa ihmisistä jotka oli kirjotellu tänne tuli viesteistä semmonen olo et ihan ku se olisi sen tytön vika et sitä on hyväksikäytetty... väärin! älä hylkää sitä tyttöös jos se vielä osottaa sua kohtaan hellyyttä niin eiköhän se parane myös makuuhuoneen puolellakin... kuhan pääsee tasapainoon oman vartalon ja mielen kanssa.
Tuo oli sellainen kivan reipas ja toiveikas teinitytön romantisoitu mielipide. Todellisuus on kuitenkin valitettavasti paljon rankempi asia. Kyseessä ei nyt kuitenkaan luultavasti ole jnkl. huono päivä tms. tilapäinen tai kausiluontoinen masennus, joka tukan silittelyllä, juttelulla ja halaamisella menee ohi, vaan mielen epätasapainotila, joka ei välttämättä parane ilman vuosikausien terapiaa, jos kunnolla sittenkään. Seurauksena tai matkan varrella voi tulla syvä masennus, joka puolestaan vaatii vahvan lääkityksen (rajoittaa tunnetiloja jne.). Kyllä ko. miehenkin pitäisi saada terapia-apua myös itselleen, jos aikoo yrittää elää suhteessa.
minua 40 vuotta vanhempi sukulainen hipelöinyt kun olin n.13vuotias. minä päätin olla kertomatta asiasta ja unohtaa, koska juuri se muisteleminen vain pahentaa asiaa....