mä masennuin ekan kerran seiska luokalla.
jouduin silloin psykologille, kävin
vissiin 10 kertaa psykologilla ja
silloin tuntui, että kaikki alkaa mennä
taas hyvin sain jälleen unta ja
elämä tuntu elämisen arvoselta.
koko kesä meni hyvin olin onnellinen,
kun taas alkoi koulu ja meni pari viikkoa,
kun taas alkoi univaikeudet ja sen kautta
keskittymisvaikeudet, ahdistus ja masennus.
no mä sit menin terkkarin puheille,
joka laittoi lääkäriin ja
lääkäri määräsi unilääkkeet ja
laittoi psykologille, no mä kävin
psykologilla ja se laittoi
nuorisopsykiatrille ja meen sitten
maanantaina sinne :/
tuntuu vaan, että en jaksa kohta tätä kierrettä,
ja jos psykiatri laittaa vielä eteenpäin,
niin sitten en tiiä jaksanko pitkään,
kun mikään ei auta ja tää masennus palasi
kaks kertaa pahempana mitä se viime vuonna oli :/
jouduin silloin psykologille, kävin
vissiin 10 kertaa psykologilla ja
silloin tuntui, että kaikki alkaa mennä
taas hyvin sain jälleen unta ja
elämä tuntu elämisen arvoselta.
koko kesä meni hyvin olin onnellinen,
kun taas alkoi koulu ja meni pari viikkoa,
kun taas alkoi univaikeudet ja sen kautta
keskittymisvaikeudet, ahdistus ja masennus.
no mä sit menin terkkarin puheille,
joka laittoi lääkäriin ja
lääkäri määräsi unilääkkeet ja
laittoi psykologille, no mä kävin
psykologilla ja se laittoi
nuorisopsykiatrille ja meen sitten
maanantaina sinne :/
tuntuu vaan, että en jaksa kohta tätä kierrettä,
ja jos psykiatri laittaa vielä eteenpäin,
niin sitten en tiiä jaksanko pitkään,
kun mikään ei auta ja tää masennus palasi
kaks kertaa pahempana mitä se viime vuonna oli :/
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin ja vielä mä viiltelin seiskaluokalla,
ja pari päivää sitten sorruin taas viiltelyy :/
vaikka seiskalla vannoin, että en sorru enää koskaan, mut lupaus ei pitänyt.
halusin vaan kertoa oman tarinani.
Voisitko kertoa että mitä on sen masennuksen taustalla tai mikä sen oikein aiheuttaa.
En tiedä minkä ikäinen olet,itte oon 37v,olet varmaan paljon nuorempi.Sairastuin v-99 eka kerran masennukseen,avioliittovaikeuksien takia.Näin jälkeenpäin ajateltuna olen ollut masentunut lievemmin monta kertaa aiemminnkin.Olen alkoholistiperheen keskimmäinen lapsi,herkkä ja pelokas mukula.Jo silloin lapsena koin vaikeita ahdistumisen ja pelon tunteita mut siihen aikaan ei sellaseen puututtu.Olinhan hiljaa ja näkymätön.
Joo,ton v-99 jälkeen masennusjaksoja on ollut ainakin 4 tai 5 kpl.Nyt tämä viimeinen todettiin psykoottiseksi,eli todellisuudentaju oli välillä hukassa.Sairaalassa olen ollut neljä eri kertaa,viimeksi n.3kk.Nyt olen lääkkeillä pärjänny vaihtelevasti,mutta tiedän että tää sairaus voi seurata mukanani koko elämän.
Ajattelen että onneksi saat apua jo nuorempana,ei ehdi kertyä niin paljon ahdistusta ja hätää sisimpään.Aina helpompi sairaus on hoitaa mitä aikaisemmin se todetaan.Itselläni on jo 20-ja17v pojat,sain ensimmäiseni 17 vuotiaana.Elämässäni on muutenkin tapahtunut paljon asioita,pahojakin.En tarkoita että lasten saaminen olisi paha juttu,tiesin heti etten halua aborttia.(olen kyllä jälkeenpäin senkin joutunut kokemaan)
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan,pystynkö ja saanko enää työtä,vai mitä teen.Sinulle haluan sanoa että ota kaikki apu vastaan,kerro avoimesti kaikki paha ja pelottava sisimmässäsi psykologille tai muulle hoitavalle henkilölle.Vain olemalla rehellinen ennenkaikkea itsellesi voit parantua!En mitenkään väheksy sun tunteita ja oloa,tiedän todellakin mitä on olla täysin pohjalla ja kamppailla ahdistuksen kanssa.Toivottavasti saat tukea lähipiiristäsi,se on kans tärkeetä.Minäkin vielä tarvitsen vanhempiani tosi paljon vaikka olen melkein nelikymppinen.Ja yritä olla häpeämättä sairauttasi vaikka sekin on vaikeaa,meitä on tuhansia ja taas tuhansia!!
Toivottavasti jaksat vastata mulle huomenna ku olet käyny siellä lääkärillä.Hengessä mukana!!!
sulla on siismennyt aika huonosti :/ ei oo yhtään kivaa, kun ihmiset juotuu kärsimään.
mä oon 14vuotta kahdeksannella luokalla.
kävin siellä nuorisopsykiatrilla ja se meni jotenkuten, mut huomenna menen lääkärille ja saan masennuslääkkeitä, joita en kyllä aijo syödä. en enää jaksakkaan! ja ne lääkkett on huono juttu ensinnäkiin niihin jää riippuvaiseks kuitenkin. ja sit mie en usko et joku lääke voi viedä huonon olon pois ja sit kun lopettaa lääkkeen niin mitä hyötyy kuitenkin se pahaolo tulee takaisin ja kukaan ei saa mua syömään sitä lääkettä!!!!!