Ehkäisemisestä on näköjään monta mielipidettä ja jokainen voi sitten tulkita mielensä mukaan, mikä on syntiä ja mikä ei.Esimerkkejä;
Kerran yksi uskovainen sanoi, että selibaatissa voi olla. Mutta se selibaatti olikin syntiä taas jonkun toisen mielestä.
Päivämiehessä taas oli etusivulla jo, että "mitkä tahansa keinot lasten saamisen rajoittamiseksi on Jumalan valtakunnassa nähty aina synniksi".
Sisäsivuilla kuitenkin kirjoitettiin, että "vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen". Sairauden hoidon vuoksi voi siis kai ehkäistä? Mutta mitkä ovat näitä ylitsepääsemättömiä esteitä?
Kuitenkin jokut vastustavat viimeiseen astiin sterilointia, kohdun poistoa, yms. Usein vastustajat ovat itse lapsettomia tai niitä, joille Jumala on suonut erittäin hyvän fysiologian synnyttää peräti 15 lasta. Usein ymmärtämättömyys sisaren heikkouteen johtuu siitä, että ei osata asettua toisen näkökulmaan ja tilanteeseen. Mielestäni on väärin kristillisesti painostaa joku erittäin väsynyt vielä uudelleen ja uudelleen raskaaksi, sillä siinä ei enää tehdä Jumalan tahdon mukaisesti. Paneudutaan vain yhteen kohtaan eli synnytyspakkoon, mutta unohdetaan se, että Jumala on luonut äidit ja isät erilaisiksi, erilaisin voimavaroin varustetuiksi ja toisen syyllistäminen syntiseksi on Raamatun vastaista henkistä väkivaltaa tässä asiassa, ihmisellä on varmasti jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa, kun joutuu myöntämään itselleen että ei pystykään täyttämään niitä uskovaiselle ihmiselle asetettuja vaatimuksia. En usko, että Jumala haluaa ihmisen tieten tahtoen tuhota elämänsä synnyttämällä lisää ja lisää, jos hän ei sitä kertakaikkiaan enää kestä, sillä onko tarkoitus, että ihminen tuhoaa sen terveyden, kalliin asian, minkä Jumala on hänelle siunannut olemalla itsepäinen?
Yksi mielenkiintoinen näkemys ehkäisyyn on se, että sanotaan, että jos joku ihminen on tarkoitettu tänne syntyvän, niin se ehkäisy pettää sitten, jos ehkäisee vaikka kierukalla tai kondomilla. Ja näin on tapahtunutkin. Jumala ei anna ihmisen estää jonkun syntymää, jos Hän haluaa, että joku maanpäälle syntyy. Jumala on tässä asiassa voimakkaampi kuin pieni ihminen. Jotkut luulevat Jumalan olevan niin heikko, että Hän ei saisi tahtoaan läpi vaikka väkisin.
Ehkäisyssä on eri mielisyyttä mm. siitäkin, että jonkun mielestä se ei ole ehkäisyä jos toinen puoli vuotta vetoaa väsymykseen, eikä halua tai että harrastetaan käsipelejä enemmän kuin kerran viikossa. Jonkun mielestä se taas on tarkoituksellista ehkäisyä. Joku voi salaa laskea varmat päivät ja niihin tukeutuminen on ollut ehkäisyä jo 1960 -luvulla..
Moni uskovainen kuvittelee, että ehkäisyvälineitä ei ollut ennen 1960-70-lukuja olemassakaan. Tuolloin tulivat e-pillerit markkinoille. Ehkäisyvälineitä on ollut ennen Raamattua ja Raamatun aikoina, mutta niistä Raamatussa ei kirjoiteta mitään eikä siitä, että saako niitä käyttää vai ei. Asia ei siis ole ollut tuolloinkaan uskon mittari. Varhaiset Egyptiläiset, yms älykkäinä keksivät kyllä ratkaisut näihinkin juttuihin.
Jollain tavalla osoittaa joidenkin erikoista näkökulmaa asioihin sekin, jos ei haluttaisi että jossain päin maailmaa, missä on paljon Hiv-virusta, käytettäisiin kondomeja ja se, että ei saisi olla myyjä ja myydä kaupassaan ruoka, ym tarvikkeiden lisäksi kondomeja. Aivan kuin kondomien myynnin lopettaminen saisi irtosuhteiden harrastajien touhuilut loppumaan?
Toisaalta jotkut ovat erittäin kärkkäinä estämässä raiskattua tekemästä aborttia, ihan kuin olisivat itsekin kokeneet sen tunnetilan, mikä siitä syntyy, kun raiskataan.
Tässä nyt on paljon negatiivistakin sanomaa, mutta pääasia yleensä on ollut ja tulee olemaan useimmilla se, että ollaan tietävinään muiden asiat paremmin, kuin asianomaiset itse ja mielellään jaetaan ohjeita sellaisille, joiden kaltaisissa elämäntilanteissa ei ikinä olla itse edes oltu. Vedotaan, että se on syntiä ja se on syntiä, jotta sadaa toinen henkisesti alakynteen.
Harmi, että Päivämieheen ei saatu esimerkkiä äidistä, joka olisi uupunut synnytyksiin ja raskauksiin. Mutta kuka haluaisi myöntää julkisesti olevansa uupunut ja väsynyt? Eihän hän silloin ilolla tekisi sitä työtään, mitä hänen oletetaan ilolla ja nautinnolla täyttävän eli lasten saamista ja kasvatusta. Ja ehkä häntä olisi moitittu siitä, että hän ei olekaan kiitollinen siitä, että hän on usean lapsen äiti.
Kerran yksi uskovainen sanoi, että selibaatissa voi olla. Mutta se selibaatti olikin syntiä taas jonkun toisen mielestä.
Päivämiehessä taas oli etusivulla jo, että "mitkä tahansa keinot lasten saamisen rajoittamiseksi on Jumalan valtakunnassa nähty aina synniksi".
Sisäsivuilla kuitenkin kirjoitettiin, että "vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen". Sairauden hoidon vuoksi voi siis kai ehkäistä? Mutta mitkä ovat näitä ylitsepääsemättömiä esteitä?
Kuitenkin jokut vastustavat viimeiseen astiin sterilointia, kohdun poistoa, yms. Usein vastustajat ovat itse lapsettomia tai niitä, joille Jumala on suonut erittäin hyvän fysiologian synnyttää peräti 15 lasta. Usein ymmärtämättömyys sisaren heikkouteen johtuu siitä, että ei osata asettua toisen näkökulmaan ja tilanteeseen. Mielestäni on väärin kristillisesti painostaa joku erittäin väsynyt vielä uudelleen ja uudelleen raskaaksi, sillä siinä ei enää tehdä Jumalan tahdon mukaisesti. Paneudutaan vain yhteen kohtaan eli synnytyspakkoon, mutta unohdetaan se, että Jumala on luonut äidit ja isät erilaisiksi, erilaisin voimavaroin varustetuiksi ja toisen syyllistäminen syntiseksi on Raamatun vastaista henkistä väkivaltaa tässä asiassa, ihmisellä on varmasti jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa, kun joutuu myöntämään itselleen että ei pystykään täyttämään niitä uskovaiselle ihmiselle asetettuja vaatimuksia. En usko, että Jumala haluaa ihmisen tieten tahtoen tuhota elämänsä synnyttämällä lisää ja lisää, jos hän ei sitä kertakaikkiaan enää kestä, sillä onko tarkoitus, että ihminen tuhoaa sen terveyden, kalliin asian, minkä Jumala on hänelle siunannut olemalla itsepäinen?
Yksi mielenkiintoinen näkemys ehkäisyyn on se, että sanotaan, että jos joku ihminen on tarkoitettu tänne syntyvän, niin se ehkäisy pettää sitten, jos ehkäisee vaikka kierukalla tai kondomilla. Ja näin on tapahtunutkin. Jumala ei anna ihmisen estää jonkun syntymää, jos Hän haluaa, että joku maanpäälle syntyy. Jumala on tässä asiassa voimakkaampi kuin pieni ihminen. Jotkut luulevat Jumalan olevan niin heikko, että Hän ei saisi tahtoaan läpi vaikka väkisin.
Ehkäisyssä on eri mielisyyttä mm. siitäkin, että jonkun mielestä se ei ole ehkäisyä jos toinen puoli vuotta vetoaa väsymykseen, eikä halua tai että harrastetaan käsipelejä enemmän kuin kerran viikossa. Jonkun mielestä se taas on tarkoituksellista ehkäisyä. Joku voi salaa laskea varmat päivät ja niihin tukeutuminen on ollut ehkäisyä jo 1960 -luvulla..
Moni uskovainen kuvittelee, että ehkäisyvälineitä ei ollut ennen 1960-70-lukuja olemassakaan. Tuolloin tulivat e-pillerit markkinoille. Ehkäisyvälineitä on ollut ennen Raamattua ja Raamatun aikoina, mutta niistä Raamatussa ei kirjoiteta mitään eikä siitä, että saako niitä käyttää vai ei. Asia ei siis ole ollut tuolloinkaan uskon mittari. Varhaiset Egyptiläiset, yms älykkäinä keksivät kyllä ratkaisut näihinkin juttuihin.
Jollain tavalla osoittaa joidenkin erikoista näkökulmaa asioihin sekin, jos ei haluttaisi että jossain päin maailmaa, missä on paljon Hiv-virusta, käytettäisiin kondomeja ja se, että ei saisi olla myyjä ja myydä kaupassaan ruoka, ym tarvikkeiden lisäksi kondomeja. Aivan kuin kondomien myynnin lopettaminen saisi irtosuhteiden harrastajien touhuilut loppumaan?
Toisaalta jotkut ovat erittäin kärkkäinä estämässä raiskattua tekemästä aborttia, ihan kuin olisivat itsekin kokeneet sen tunnetilan, mikä siitä syntyy, kun raiskataan.
Tässä nyt on paljon negatiivistakin sanomaa, mutta pääasia yleensä on ollut ja tulee olemaan useimmilla se, että ollaan tietävinään muiden asiat paremmin, kuin asianomaiset itse ja mielellään jaetaan ohjeita sellaisille, joiden kaltaisissa elämäntilanteissa ei ikinä olla itse edes oltu. Vedotaan, että se on syntiä ja se on syntiä, jotta sadaa toinen henkisesti alakynteen.
Harmi, että Päivämieheen ei saatu esimerkkiä äidistä, joka olisi uupunut synnytyksiin ja raskauksiin. Mutta kuka haluaisi myöntää julkisesti olevansa uupunut ja väsynyt? Eihän hän silloin ilolla tekisi sitä työtään, mitä hänen oletetaan ilolla ja nautinnolla täyttävän eli lasten saamista ja kasvatusta. Ja ehkä häntä olisi moitittu siitä, että hän ei olekaan kiitollinen siitä, että hän on usean lapsen äiti.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minun on nyt pakko ottaa kantaa tähän kysymykseen, mikä koskee vaikean sairauden hoitoa.
Kysymys ei silloin ole suinkaan ehkäisystä, vaan ainoastaan sairauden hoidosta.
Otan yhden esimerkin.
Äidillä todettu sairaus, jonka johdosta raskaaksi tuleminen johtaa kuolemanvaaraan. Äiti ja isä ovat ymmällä mitä tehdä. Aivan niin kuin E R on joskus kirjoittanut, että äidin ollessa väsynyt, psyykkisesti sairas jne. niin silloin pidättäydytään rakkauden tähden avioelämästä. Hän kirjoittaa aivan oikein.
Juuri näin isä tekee tuossa tilanteessa.
Entäs kun äidillä hedelmällisiä vuosia edessä vielä kymmenkunta. Voiko isä pidättäytyä koko tuon ajan. Ei voi. Entä jos ei voi ja äiti tulee raskaaksi. Mitä silloin tehdään ? Raskaudenkeskeytyskö ? Ei tietenkään. Silloin tehdään kakki voitava äidin hengen pelastamiseksi.
Hoidetaanko syöpään sairastanutta äitiä, isää tai lasta ? Tietenkin hoidetaan. Silloin lääkärit tekevät kaikkensa. No eikö sairasta äitiä, jolla uuden raskauden ilmetessä on hengenvaara ? Tietenkin hoidetaan. Silloin voidaan joutua sterilisaatioon. Eikä kyse ole ehkäisystä !
Näin asian ymmärrän. Olen luultavasti itse kohta tämän asian edessä. P K kirjoittaa myös ihan oikein asiasta.
Tässä hajanaisia ajatuksia.
Esirukouksiinne sulkeutuen
Veljenne JanHus
vl-uskossa jotenkin paremmassa asemassa kuin nainen, kun kirjoitat näin:
*****Entäs kun äidillä hedelmällisiä vuosia edessä vielä kymmenkunta. Voiko isä pidättäytyä koko tuon ajan. Ei voi. Entä jos ei voi ja äiti tulee raskaaksi. Mitä silloin tehdään ? Raskaudenkeskeytyskö ? Ei tietenkään. Silloin tehdään kakki voitava äidin hengen pelastamiseksi.****
Miksi ihmeessä mies ei voi muka pidättäytyä yhdynnästä jos niitä hedelmällisiä vuosia on naisella vielä edessä? Täytyykö tosiaan siihen naiseen yhtyä vaikka äiti olisi henkisesti tai fyysisesti sairas?
Mitä jos asia olisikin niinpäin, että se sairas olisi mies ja näin ollen kykenemätön yhdyntään. Mitä nainen tekee sitten siinä vaiheessa jos niitä hedelmällisiä vuosia on vielä jäljellä? Eikö hänen ole pakko pidättäytyä loppu elämänsä ajan, sillä hän ei voi sanoa ettei pysty pidättäytymaan vaan yhtyy mieheensä? Onko siis naisen pystyttävä siihen mihin mies ei muka pysty? Vai muuttuuko "säännöt" tässä tapauksessa? Onko naisen oltava aina vahvempi, ja joka joutuu kärsijäksi oli asiat mitenpäin tahansa, oli sairas nainen tai mies?
että ei saa puolisoaan kiusata, vaan täytyy pidättäytyä sukupuolielämästä, jos puoliso on kykenemätön hoitamaan lapsia tai kykenemätön synnyttämäänkin, siinä ei auta se, että toinen puoliso olisi halukas ja kun toinen ei pysty. Oikeaa rakkautta on olla vaatimatta puolisolta sellaista, mihin hän ei pysty. Selibaatinkin jotkut määrittelee synniksi, mutta Luther kannatti sitä kuitenkin. Lutherin mielipide tärkeämpi.
Voimia ja siunausta elämääsi!
Kirjoitan vielä kerran vaikka saisin kaikki vastaväitteet päälle siinä vajavaisessa uskonymmärryksessä mitä on annettu.
Minä en voi uskossani käsittää miksi tarvitsee ehkäistä kun Jumala kuitenkin on Luoja. ?
Ajatellaanko että tahallaanko hän saattaa raskaaksi, jos emme sterilisoi. Tahallaanko hän niin tarkoittaa. ?
Kun Välitöntä hengenvaaraa ei niin sairaus katsotaan raskaudesta johtuvaksi.
Sterilisaatiossa joka tapauksessa kyse on ehkäisystä. Aivan varmasti vaikka ei oliskaan kyse perhesuunnittelusta. Juuri seuraava raskaus toimenpiteillä pyritään ehkäistä. Muutenhan toimenpidettä ei tarvitsisi tehdä. Voidaan siis reilusti puhua ehkäisystä, eikä käyttää kiertoilmaisuja.
Ainoastaan poikkeuksena välitön hengenvaara, jolloin ilman puuttumista asiaan joka tapauksessa menisi henki, eikä lasta tulisi jos ei puututa ollenkaan. Näin on kun kohtu repeää. Silloin ei ajatella muuta kuin ensiapua. Hengen vaaralla ei tässä ole kyse seuraavista raskaudesta johtuva.
Ylihengellisenä hylkään käsitykset pidättäytymisen synnillisyydestä. Raamatussa paavali antaa luvan yhteisestä sopimuksesta.
Sekä toinen ylihengellisyys: että Jumala kuitenkin jos lapsi on määrätty syntymään kaikesta ehkäisystä huolimatta suodaan syntyä.
Raamatussa Juudalle oli luvattu jälkeläinen eikä poikansa onanin ehkäisyn vuoksi onanille syntynyt.
Usein hengenvaara monissa tapauksissa menee ajan kanssa ohi.
Näin on silloin kun heikko kohtu vahvistuu.
Jaksaisko sitä edes silloin pyytää voimia ja odottaa Jumalalta jotain hyvää, siunausta ja terveyttä. Tapahtukoon Isä sinun tahtosi.
Ehdit ensin.
Juuri tuo edellisestä kirjoituksesta lainaamasi kohta puistatutti.
Koetapa ymmärtää, ettei kysymys- ja huutomerkkien eteen tule välilyöntiä.
" äidin ollessa väsynyt, psyykkisesti sairas jne. niin silloin pidättäydytään rakkauden tähden avioelämästä."
Entäs isän ollessa tuollaisessa tilanteessa? Isän on vaan pakko jaksaa kylvää?
varmaankin hän tarkoitti molempia. Ainakin itse naisena ajattelisin niin. Onhan sellaisiakin vaivoja, jotka esiintyvät vaan raskaana ollessa. Muulloin nainen on ns. terve. Esimerkiksi naisen kohdussa voi kasvaa hyvänlaatuisia kasvaimia, jotka tekevät raskauden kehittymisen loppuun saakka mahdottomaksi. Seurauksena voi olla useita peräkkäisiä keskenmenoja. Jos kasvaimia ei voida poistaa ja niiden olemassaolo todetaan keskenmenojen syyksi, kohtu usein joudutaan poistamaan kokonaan, uskovaisiltakin.
kirjoituksellaan molempia? Sillä hänen mukaansa mies ei voi pidättäytyä yhdynnästä jos naisella on vielä hedelmällisiä vuosia jäljellä.
Nainen jolla on näitä vuosia jäljellä, ja hänen miehensä on sairauden vuoksi kykenemätön yhdyntään, niin eikö naisen ole pystyttävä siihen mihin mies ei hänen mielestään pystyisi?
Nainen voi olla sairas mm. henkisesti jolloin häneltä puuttuu kokonaan seksuaaliset halut, ja hänen kehonsa ei ole valmis yhdyntään, eikä näin ollen myöskään valmis vastaanottamaan uusia lapsia, sillä lapset ovat rakkauden lahja joiden kuuluu saada alkunsa myös rakkaudessa. Tätä haluttomuutta ei naisessa huomaa, sillä naisella kaikki on sisällä piilossa.
Jos miehellä taas on sairaus joka tekee hänet haluttomaksi niin se on havaittavissa, ja yhdyntä ei yksinkertaisesti edes onnistu, ja näin naisen on oltava ilman ja hän ei voi vastaanottaa lapsia vaikka haluaisikin.
Miksi siis mies ei pystyisi siihen mihin naisen on kuitenkin pystyttävä? Mies ei voi, vaan hänen on yhdyttävä naiseen vaikka tämä olisi sairas. Naisen taas on voitava, ja hän ei voi mitenkään yhtyä sairaaseen mieheensä jolta puuttuu seksuaalinen halu jostain syystä.
Olet aivan oikeassa, että jotkut sairaudet tulevat vain silloin kun on raskaana, näin on myös itselläni, ja jokainen raskaus, varsinkin viimeinen oli aika vaarallinen ja lääkkeillä oli estettävä mahdolliset seuraukset synnytyksessä. Itse ainakin pelkään kuollakseni raskaaksi tulemista koska se odotusaika olisi yhtä pelkoa selviääkö syntyvä lapsi hengissä ja minä itse. Se tressaaminen raskausaikana on jo haitaksi sikiölle ja lapsen kehitykselle, aika vaarallista.
ihan selvä asia, että avioliitto solmitaan rakkaudesta.
Yhdyntäkin tapahtuu rakkaudessa, ja molempien yhteisetä tahdosta ja halusta, silloin se on sinetöity rakkaudella josta lapsikin saa alkunsa.
Jos yhdyntä taas perustuu vain toisen haluun, ja toinen on haluton, niin silloin ei ole kysymys enään rakkaudesta, vaan itsekkyydestä, ja näin ollen mahdollinen raskauskin alkaa väärin perustein.
Tällaisia asioita on aivan turha miettiä, mitä silloin tehdään jos toinen on sairas. Kun kaikki tapahtuu rakkaudessa, ja antaa rakkauden määrätä, niin silloin tapahtuu Jumalan rakkauden tahto. Rakkaudessa aina puoliso on etusijalla, ja itse tulee vasta sen jälkeen.
Lapsi on Jumalan lahja. On turhaa, vaikkakin ymmärrettävää että monen lapsen äiti ajattelee ja tunteekin itsensä epätoivoiseksi ja väsyneeksi ottaa enempää lapsia vastaan.On kuitenkin muistettava mikä on Jumalan tahto.Jumala ei anna ylimääräsiä taakkoja kenellekään on luvannut antaa kaikille niin paljon kuin he jaksavat kantaa.Se vaatiikin uskoa että jaksaa luottaa siihen Jumalan lupaukseen. Päivämiehessä luki aivan oikein, minkälainen ehkäisy muoto tahansa on vastoin Jumalan tahtoa. Jumalan valtakunnassa mielipiteet eivät eroa, ja ihmiset jotka puhuvat toisin kuin uskovat,heille on tullut syntiin lankeemus, ei ole oikein hoitaa tällasessa keskustelu ohjelmassa sellaisia asioita. On kyse yksittäisistä ihmisistä ei Jumalan seurakunnan mielipiteiden vaihteluista. Jos äiti on sairas, silloin tietekin äidin tulee hoitaa itsensä kuntoon!kuitenkin sterilisaatio on selvä ehkäisy menetelmä? vai onko joillakin muuta mielipidettä?Lukeeko Raamatussa,"ehkäistä ei saa, steriilisaation saa tehdä"? EI lue! Tietenkin jos äidillä on vakkapa kohdunkaulan syöpä ja kohtu on pakko poistaa asia on selvä.Kysymyksessä ei silloin ole ehkäisy vaan hoitaminen.Pieni ihminen ottaa monesti valtaa liialti omiin käsiinsä.Mietitäänpä kaikki kuinka pieniä me lopulta olemme...rakkaudella ulpura
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000011168596
jos joku ehkäisee, niin Jumalan syntyväksi tarkoittama lapsi jää syntymättä? Vai ajatteletko, että Jumalan tahto on niin voimakas, että se lapsi syntyy, jos Hän on niin määrännyt eli syntyy, vaikka joku ehkäistä yrittäisikin? Miksi Jumalan voimaa ja tahtoa aliarvioidaan? Jumalalle kaikki on mahdollista.
ehkäisy vaikuttaa jonkin verran lasten määrään ja syntymisen ajankohtaan.Miksi ehkäiset, jos haluat luottaa Jumalan tahtoon?
että ehkäisyn vuoksi maailmaan on jäänyt syntymättä lapsia? Monissa epäuskoistenkin perheissä on monia lapsia, ei vain uskovaisilla ja monilla uskovaisilla on vain yksi tai kaksi lasta tai ei yhtään, kuten samoin on epäuskoisillakin.
Mitkä tahansa keinot? Meinaat siis ettei saa olla selibaatissakaan, vaikka Raamattu ja Luther niin lupaavat.
Etpä taida itse olla naimisissa. Jos olisit ja olisit vieläpä raskaana joka vuosi, tietäisit, miltä tuntuu "antaa" miehelle jatkuvasti. Miltä tuntuu kun koko kroppa vapisee pelosta tulla raskaaksi, kun sinun on oksennettava yhdynnän jälkeen kun raskaaksi tulemisen mahdollisuus pelottaa, kun valvot pienen vauvasi kanssa yötä puolikuolleena väsymyksestä ja miehesi kuorsaa tyytyväisenä ja tyydytettynä vieressäsi sinun pelätessä, joko tästä yhdynnästä tulit raskaaksi...
En voi käsittää, miksi on pakko jyystää menemään vaikkei yhtään haluta. Vaikka tämä haluttomuus johtuu raskaudenpelosta, onko se huono syy haluttomuuteen? Kun valmiiksi olet jo väsynyt ja kipeä, eikä mielen eikä ruumiin terveys tunnu pysyvän kasassa. Eihän mies tunne naisen pelkoja ja kipuja omassa ruumissaan, vaan hän on valmis yhdyntään ja tarvitseekin sitä jatkuvasti. Onko siis viis naisen haluille, kun kerran keino mikä keino on väärin? Pakko antaa pakko antaa pakko antaa, ettei vain ehkäisisi. Miten tämä ääretön rakastelupakko ja velvoite sopii Jeesuksen sanoihin "minun kuormani on keveä kantaa" tai "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden"?
Tästä ehkäisykysymyksestä on tullut lähes epäjumala. Pitää varoa ettei vain ehkäisisi ja valvoa, ettei kukaan sisarkaan samaan sortuisi. Onhan tavatonta jos naapurissa on oltu kokonainen kuukausi ilman yhdyntää, kun äiti on väsynyt ja masentunut ja haluton. Nyt kun saattoi jäädä elämä syntymättä.
kyllä se tuo ehkäisyasia alkaa olla niin tärkeällä sijalla, että siitä tulee hajannusta samaan tapaan kuin tv-mielipiteiden kanssa. Joistakin on niin kivaa syyllistää steriloituja, että ovat EHKÄISSEET ikuisesti elämänsä loppuun asti ja että jos et saa 16 lasta, olet epäonnistunut tai jos saatte vain kolme..niin ahaa, onkohan ehkäisyä käytetty. Kytätään toisten toimia ja EPÄILLÄÄN toisten sydämen tilaa ja sitä, onko synti saanut sijaa sydämessä vähän samaan tapaan kuin katsotaan, että jos joku ei ole kolmeen viikkoon käynyt seuroissa.
Tämä ehkäisyasia on noussut liian tärkeälle sijalle ja siinä on hyviä keino saada jotkut väsyneet, kohdun poiston läpikäyneet, yms tuntemaan itsensä syntisiksi ja kurjiksi. Eikä muisteta sitä, että Luther kehoitti olemaan ilman suvunjatkamista, jos toinen puoliso on kykenemätön lapsia saamaan tai niitä hoitelemaan. Pystyttekö siihen? Pystyttekö olemaan selibaatissa?
Mesotaan asiasta, mihin ei löydy edes Raamatusta perusteluja. Älä tapa käsky viittaa kyllä jo elossa olevan tappamiseen. Miksi tätä ehkäisyasiaa ei saada selvitettyä järkevästi, niin että kukaan ei olisi eri mieltä?
Lukeeko Raamatussa, että ei saa ehkäistä? Ei lue.
Eikö asia kuitenkin ole niin, että lapsien syntymä, jos Jumala niin tarkoittaa, on vanhempien rakastelun / rakkauden tulosta? Niin minä ainakin ymmärrän. Tällöin tasapainoisessa suhteessa elävä uskovainen aviopari ei "tee lapsia" rakastellessaan, vaan hakevat toistensa läsnäoloa, rakkautta ja rentoutusta. Seksi on siihen kokemusteni mukaan oiva keino. Toki muutoinkin voi nautia lähesimmästä.
Jos naisella tai miehellä ei syystä tai toisesta ole haluja, ei kukaan pakota silloin rakastelemaan. Miksi pitäisi täysin vastentahtoisesti alistua rakasteluun?
Kuulostaa pahalta, jos yhdynnästä tulee jollekin pelkoja ruokkiva tilanne. Ei silloin kykene kokemaan rakkautta! Sellaisessa tilanteessa todella on "paussi" paikallaan. Myös miehen tulee tajuta se!! Ei uskovaisilla ole kuvamaasi lastentekopakkoa, vaan me rakastellaan silloin, kun haluamme antaa aviopuolisollemme rakkautta ja kun kaipaamme rakkauden osoituksia. Eikö? Tällöin on myös raskaaksi tulemisen mahdollisuus olemassa.
Mielestäni, yhdynnästä voi siis luonnollisesti pidättäytyä, jos ei tunnu hyvältä ottaa miestä / naista vastaan!! Mutta jos pidättäytyy sen takia, että tulisi raskaaksi, ei ole oikeen. Silloin puhutaan ehkäisystä!
Itse en ainakaan haluaisi harrastaa seksiä vain siksi, että saattaisin vaimoni raskaaksi. Haluan harrastaa sitä siksi, koska rakastan vaimoani niin syvästi ja seksissä tunnen rakkauden kaikista voimakkaimmin. Me rakastellaan silloin, kun kummallakin on oikea fiilis!! En missään tapauksessa pakota puolisoani sänkyyn.
Kun vaimoni on väsynyt, en vaadi, että "hänen pitäisi antaa"
olla, kun kirjoitat:
*****Mielestäni, yhdynnästä voi siis luonnollisesti pidättäytyä, jos ei tunnu hyvältä ottaa miestä / naista vastaan!! Mutta jos pidättäytyy sen takia, että tulisi raskaaksi, ei ole oikeen. Silloin puhutaan ehkäisystä****
Itse ainakin ajattelisin, että on jos on jatkuva pelko raskaudesta, niin se vie myös kokonaan seksuaalisethalut. Jos nainen on haluton ja eikä valmis rakasteluun, niin eihän se silloin ole ehkäisyä vaikka syy on selvillä mistä haluttomuus johtuu?
Silloin se voisi olla ehkäisyä, jos molemmat palavasti haluavat ja silti pidättäytyvät raskaudenpelossa. Tätäkö tarkoitit?
Rakasteluhan nimenomaan täytyy tapahtua puolisoiden yhteisestä halusta, ja rakkauden tuomasta tunteesta. Ja se on vain peni osa täydellistä rakkautta eikä mikään välttämätön pakko edes.
Kun ei pidä seksiä maailman tärkeimpänä asiana, niin alkaa huomaamaan ja arvostamaan niitä muita tärkeitä rakkauden osoituksia, eikä näin ollen hae niitä sitten siitä seksistä, jos "haluaa antaa tai saada rakkauden osoituksia", sitä kun voi osoittaa niin monella muullakin tavalla.
Ja eipä kai kukaan väsynyttä vaimoaan seksiin voikkaan pakottaa tai vaatia jos tämä haluton, sillä sekin on kielletty lailla.
"Lukeeko Raamatussa,"ehkäistä ei saa, steriilisaation saa tehdä"?"
Missä kohden Raamattua sanotaan, että ehkaisy on syntiä?
Ehkäisykeskustelu on poteroitunut jo vuosikymmeniä sitten näihin vakiintuneisiin asemiin, joista viimeisin Pm antoi taas muistutuksen.
Raamatullinen tausta kannalle hatara, jota ei myönnetä. Etenkin silloin jos ottaa rinnalle käskyn varjella maata. Tämä hataruus tulee esiin ensinnäkin Raamattua lukemalla. Toinen ilmenemismuoto on se, että kun raamatullista perustetta tivaa lestadiolaispapeiltakin, osa myöntää ehkäisykäsityksen hataruuden, muut löytävät jonkin hataran perusteen, joiden valikoima on kirjava. Sama linja on julkaisuissakin. Uusimman Pm:n raamatullinen peruste on olematon, sen sijaan muuten asiaa painotetaan monen sivun verran, ja tärkein peruste on jo kannessa "mitkä tahansa keinot lasten saamisen rajoittamiseksi on Jumalan valtakunnassa nähty aina synniksi". Perinteeseen vetoaminen sotii rumasti uskonpuhdistuksen ajatuksia vastaan.
Puhutaan itsekkyydestä, ikään kuin lisääntymällä saataisiin itsekkyys kahlituksi.
Suojellaan retorisesti elämää, vaikka ihmiselämä ei ole ennen hedelmöitystä syntynyt.
Eikä kuitenkaan adoptoida köyhien maiden nälkäänkuolevia lapsia, kenties itsekkäistä syistä. Meidänhän on kehotettu toimivan asuinpaikkamme parhaaksi. Nykyään voisimme kai ajatella että asuinpaikkamme on koko maapallo. Kuitenkin ummistamme silmämme muiden hädältä ja itsemme ahdistamme katsomaan omaa tai toisen napaa, joka venyy ja venyy uuden raskauden myötä.
Tän päivän hesarin mielipidekirjoituskin taisi olla satojen miljoonien ihmisten/lasten nälkäongelmasta.
Hedelmöityshoitoihin suhtautumisen aiheuttamaa ristiriitaa en jaksa edes toistaa tässä.
No sitten kun otetaan kantaa maailman liikakansoitukseen, vedotaan että ruokaa kyllä riittäisi jos vaan se jaettaisiin oikein (joku vuosikirja takaperin). Kuitenkaan kukaan ei tee elettäkään jakaakseen ruokaa tasapuolisemmin. Toisekseen, vaikka nälkää ei nähtäisi, liikakansoituksen myötä saastuminen on vaarassa tuhota maapallon. Joku sanoi jossain vuosikirjan ypäristöartikkelissa että maailmalla on ennalta määrätty aikansa. Samoin (kai fundamentalistisesti) ajattelee G.W.Bush ja polttaa öljyä hullun kiilto silmissä. Emme kai me halua noin ajatella, etenkin kuin tätä planeettaa piti varjella.
Kaikkinensa on hyvin vaikea uskoa ehkäisy synniksi. Eikö synnit ole lueteltu 10 käskyssä, ja kaiken sisältävässä rakkauden kaksoiskäskyssä? Miten ehkäisykäsitys liittyy siihen? Ei ainakaan enempää kuin suhtautuminen kolmannen maailman köyhiin. Käskyt sisältävät mielestäni tarpeeksi, ja itseasiassa eihän niihin kai saisi mitään lisätäkään.
Tärkeintä mielestäni olisi kyetä siionissa keskustelemaan kaikista ehkäisykäsitykseen liittyvistä asioista yhtä aikaa. Tai ehkä se on mahdotonta. Ainakin voisi lopettaa perusteettoman painostamisen. Pelkään, että koko kysymys on aika kohtalokas evankeliumityölle.
Mun mielestä uskominen on aika simppeli juttu. Jeesuksen aikana oli uskottava, että Jeesus on messias ja se, että Hänen ristinkuolemassaan on pelastus. Nyt on uskottava, että tässä on Jumalan valtakunta ja että evankeliumi hukuttaa minunkin synnit. Kun vielä muistaa uskonpuhdistuksen periaatteita, tuntuu todella kummalliselta, että tässä laajuudessaan ihmiset joutuvat taistelemaan ja käyttämään voimiaan hatarasti perustellun asian ympärillä. Asian, jonka vaikutukset eivät ole pahoja. Missä maassa on kärsitty siitä, että kansa ehkäisee?? Kyllä ongelmat aiheutuvat käskyjen rikkomisesta, eli itsekkyydestä yms. Käskyt ovat ihmisiä varten, eikä ihmiset käskyjä varten, Jeesusta löyhästi lainaten. Mites tän ehkäisykieltokäskyn kohdalla??
Pahoittelen sekavaa tekstiäni, mutta olen iloinen jos sait uusia ajatuksia ja kommentoit asiallisesti argumenttejani.
lasta, kuin 12 lasta, joita ylirasittunut äiti ei kaikkia jaksa hoitaa.
Jälkimmäisessä tilanteessa tulee varmasti tehtyä syntiä lapsia kohtaan.
Lapsia kai lähinnä pitää ajatella, kun ehkäisystä keskustellaan? Lapsia ja lasten hyvinvointia. Vai eikö?
Tuolla toisessa ehkäisyketjussa oli joku, joka sanoi eronneensa vl:stä, koska ei kyennyt noudattamaan ehkäisykieltoa!
Hyviä ajatuksia!
Mieleeni tulee näkemys tuohon itsekkyysteemaan. Ajatellaan helposti, että ihminen on itsekäs, jos hän ei jaksa tai ei haluaisi enää synnyttää lisää. Mielestäni tuolloin itsekkyyttä on yleensä miehen puolelta se, että mies haluaa, vaikka nainen ei enää jaksa henkisesti eikä fyysisestikään. Kyseessä on silloin miehen itsekäs tarve tyydyttää omat himonsa. Usein aletaan vetoamaan siihen, että on syntiä olla ilman, näin saadaan toinen tuntemaan itsensä syntiseksi, tehdään parannusta ja viimeisillä voimilla vatsanahan venyessä ja kohdun haurastuessa yritetään vielä jaksaa. Tietenkään kaikki miehet eivät vaadi vaimoaan tähän hommaan, vaan yhdessä saadaan tehtyä joku ratkaisu. Lutherkin opetti aikoinaan, että pitäisi pystyä pidättäytymään haluistaan, jos toinen ei jaksa.
Esim. jos on riski saada veritulppa raskauden aikana tai synnytyksessä, niin se vaatii estolääkitystä. Onko se hyvä syödä estolääkitystä ja pelätä kuitenkin koko ajan, että entä jos lääke ei estäkään saamasta veritulppaa? Varsinkin jos raskauksia on enemmän kuin kolme.
Mielestäni kukaan ei voi vaatia toista tekemään jotain, mitä toinen ei millään enää jaksa. Totta on, että Raamatusta ei löydy varmaankaan sanaa ehkäisy ja jos löytyisi, niin ehkäisykielto olisi levinnyt laajemmallekin kuin vl-uskoon ja katolilaisuuteen. Siis tietenkin on järkevää ja tärkeää olla ilman ehkäisyä ja ottaa vastaan lapsia, jos niitä siunataan. Mutta sitten kun ei enää jaksa ja ennen kaikkea henkinen terveys alkaa olla vaakalaudalla, niin hälytyskellojen pitäisi soida.
Jumala on siunannut perheisiin lapsia, jotta heistä pidettäisiin huolta ja kasvatettaisiin hyvin. Miten joillakin riittää esim. taloudelliset resurssit hankkia suuri asunto ja elättää kymmenen lasta ja ennen kaikkea antaa kaikille niille yhtä lailla rakkautta ja turvaa ja lämpö? Joku jää usein aina vähemmälle.
Silloin tällöin kuulee juttuja näistä uskovaisista perheistä, joissa äiti tai isä on lopulta väsynyt lapsilaumaan ja hylkää perheen. Onko se sitten hyvä? Tietenkään ihminen ei saa estää jotakuta syntymästä maailmaan, mutta onko siitä varmaa näyttöä, että ehkäisy on joskus estänyt jonkun syntymän? On tapauksia, joissa hedelmöitys on tapahtunut, vaikka söisikin e-pillereitä.
Mutta aika keskeinen kysymys onkin se, että kun sanotaan, että kaikenlainen ehkäisy on aina nähty synniksi, niin mites selibaatti sitten nykyisten uskovaisten mielestä? Kun Luther kehoitti siihen, jos toinen puoliso ei pysty jälkikasvusta huolta pitämään. Ehkäisykiellolla saadaan moni paniikkiin, kun syytetään jopa steriloinnin olevan syntiä ja järkyttävä juttu oli yksi kirjoitus, jossa yhden naisen kohtu jouduttiin leikkamaan kun se oli paperin ohut. Jotkut olivat kuulema arvostelleet ja sanoneet, että väärin leikata se kohtu pois.
Itse olen sitä mieltä, että kun henkinen ja tai fyysinen terveys ei enää kestä, niin ihminen ei saisi olla niin itsekäs, että haluaa nauttia lihan himoista, kun toinen kärsii. Näin ollen parempi olla selibaatissa. Jos silti haluaa tyydytystä, niin kannattaa käyttää vaikka kondomia, jotta ei aja toista omien himojensa tyydytyksen vuoksi aivan loppuun. Jokainen tekee omat valintansa, mutta hyvin kyllä näytetään seurailevan eri perheiden lasten syntymiä ja ehkä joskus lapsettomillekin vihjaistaan " ette kai ehkäisyä käytä".
Kyllä niitä päivämiehen lukijoita on uskovaisissa, jotka ovat eri mieltä monistakin asioista. Ei Päivämies kaikille ole mikään ohje kirjanen.
Ja lopuksi: tämä ehkäisykielto on kait miesten keksimä sääntö, ei naisten. Ja miesten laatima sääntö on, että viimeisillä voimillaankin naisen on kärsittävä synnytyksistä. Selibaatti on aina paras ratkaisu, jos toinen ei enää jaksa. Miksi tyydyttää omat himonsa itsekkäästi ja katsoa, kun toinen, usein vaimo, kärsii ja pelkää joka ilta, että alkoiko taas uusi raskaus? Eihän se ole mitään ihanaa parisuhteen mielihyvää ja nautintoa eikä läheisyyttä.
Aika paljon maailmaa nähneenä ja katolilaisia perheitä tietävänä olen pannut merkille, että maksimissaan perheissä on yleensä 5 lasta. Toisin kuin vanhoillisilla, joilla yleensä 10 lasta.
Ja katolilaisilla hyväksyttynä ehkäisymenetelmänä on varmat päivät. Tosin uskoisin että muitakin ehkäisymenetlemiä nykyään käytetään.
Katolisissa maissahan on syntyvyyden suhteen suuria eroja. Esim. läpikotaisin katolisessa Italiassa on Euroopan alhaisimmat syntyvyysluvut, muistaakseni alle yksi lapsi per nainen.
Tarkoitat varmaan Euroopan ulkopuolisia maita. Mutta itselle tulee mieleen, että johtuuko se kuitenkin ensisijaisesti jostain muusta kuin katolilaisesta uskonnosta, esimerkiksi ko. maiden alhaisesta kehitystasosta? Vähemmän kehittyneissä maissahan korkea syntyvyys on tyypillistä uskonnosta riippumatta.
Ajan tällä takaa vain sitä, että onkohan katolisella kirkolla kuitenkaan kovin vahvaa "otetta" jäsenistään? En tiedä, Sinä tunnet asiaa varmaan paremmin.
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Minua kiinnostaa kuitenkin enemmän kuin itse ehkäisykysymys (meillä on lapsia kuin Vilkkilässä kissoja:)) ylipäätään perinteeksi muodostuneet asiat siionissa.
Jos haluaa olla kuuliainen Jumalan sanalle, voiko ihmisten omiatuntoja sitoa sellaisiin kysymyksiin, joilla ei ole raamatullista pohjaa ja joihin ei ole muuta perustetta, kuin että tämä on nähty (jollain porukalla) vaaralliseksi tai oudoksuttavksi, vähän vieraaksi asiaksi.
Ja sitten, vastoin ohjeita toimivaan ihmiseen aletaan pahentua. Vaikka asia itsessään ei siis olisi synti, niin tämä yhdessä pahentumaan ryhtyminen aikaansaa tilanteen, että toisin toimiva ihminen ei ole kuuliainen seurakunnalle ja se on sitten se varsinainen synti.
Tällä perusteella on jopa sidottu ihmisiä.
Eikö pahentumisen, nuhtelemisen ja sitomisen peruste pitäisi Raamatun mukaan aina olla synti?
Samaa pohdin minäkin, onneksi nykyisin vähän vähemmän. Tuli nyt vaan otettua tuo ehkäisy esimerkiksi tällä kertaa. Eihän se tällä tavalla yksittäisten asioiden setviminen auta. Pitäisi vaan ottaa enemmän oppia Raamatusta ja uskonpuhdistuksen periaatteista ja kääntää katse Kristukseen, niin eiköhän nämä kaikki käytännön ongelmat asettuis oikealle paikalleen hiljalleen.
Tilannetta ei auta se, että pää-äänenkannattajaa suoltaa noin hepposta tekstiä. On toki Pm:ssä paljon hyviäkin kirjoituksia, eritoten sana sunnuntaiksi ja muut Raamattuun perustuvat.
Eniten hämmentää se, että sama ihminen voi korostaa armon ehdottomuutta ja koukeroisesti perustella monia tapoja välttämättömiksi.
Asiat ovat sikäli ajankohtaisia, että joutuu pohtimaan omien lasten uskonnollista kasvatusta. Itselleni ei tunnu luontevalta opettaa asioita, joilla ei ole kunnollista perustetta.
Olen ihan samassa tilanteessa. Olin elellyt suhteellisen sujuvasti vl-liikkeessä, lapsuudestani saakka, sen enempiä kyselemättä.
Mutta kun omat lapseni tulivat kyselyikään törmäsin toden teolla käytäntöjen heppoisuuteen. Lapset kysyvät suoraan ja esittävät helposti jatkokysymyksen elleivät ole vastaukseen tyytyväisiä. En useinkaan ole osannut vastata vl-tapakulttuuria koskeviin kysymyksiin. Enkä halua antaa vastauksia, joihin en itse usko. Minusta se on väärin, onhan kysymyksessä omien lasteni herkkä ja turmeltumaton lapsenusko. En voi alkaa muokkaamaan heidän omiatuntojaan siihen suuntaan, että he alkaisivat kokea synniksi asioita jotka eivät millään muotoa sitä ole. Ja vastaavasti ehkä sivuuttaa epäoleellisena asioita, jotka ovat syntiä (ahneus, kopeus, epäluotettavuus, juoruilu, lähimmäisenrakkauden puute jne.)
Näiden heppoisten tapasäännösten viidakossa oleellinen helposti hämärtyy. Jos johdatan lapsiani siihen, pelkään johdattavani heitä harhaan.
Itse luen kyllä aina tarkkaan Päivämiehen, mutta luen sitä usein aikamoisen pahoinvoinnin vallassa. Ei voi mitään. Tuntuu, että välillä toimitukselta puuttuu kaikenlainen itsekritiikki. Tunnen itseni aliarvioiduksi kun ainoana perusteluna jollekin asialle esitetään sellaisia että "näin on Jumalan valtakunnassa aina nähty".
Ensinnäkään monia asioita ei ole "aina nähty" vaan vasta 70-luvulta alkaen. Silloinhan erikoinen tapakulttuurimme pääasiassa muovautui. Toisaalta silloin nähtiin synneiksi monia sellaisiakin asioita, jotka jo nykyisin on kaikessa hiljaisuudessa painettu villaisella. Kun asioita ja kannanottoja ei perusteta Raamattuun, syntyy hämmentäviä tilanteita.
Itseni kaltaisen ihmisen ne syöksevät suurin epäilyksiin. On vaara, että muuttuu uskossaan penseäksi. Ja sitä ei tietysti toivoisi.
Avoin keskustelu auttaa minua eteenpäin. Teen sitä silläkin uhalla, että aina välillä joku suuttuu ja näkee puheeni pelkkänä vikomisena. Sillä sitä se ei ole.
Meidän siionissa järjestettiin taannoin keskusteluilta, jossa ei muuta puhuttu kuin mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja mitä tehdään, jos joku toinen tekee. Sieltä poistui itseni lisäksi paljon ahdistuneita ihmisiä.
Ihan kuten sanot, pitäisi nostaa katse Kristukseen, Golgatan keskimmäiselle ristille. Sitä lohdun ja toivon näkymää me kaikki tarvitsisimme helteisiin päiviimme.
että tällä hetkellä pienten lasten vanhempina ovat 70-luvulla syntyneet ihmiset? Olen monesti pohtinut, millaiset jäljet esim lakihenkisyys jätti näihin ihmisiin. He eivät välttämättä oikeasti tajunneet, mitä lakihenkisyys oli eivätkä osaa yhdstää sitä asenteisiinsa.Olen tavannut erittäin jyrkkiäkin mielipiteitä esim. kouluTV:tä kohtaan. Muuten olen TV:stä sitä mieltä, että on parempi kun sitä ei kodeissamme ole.Joillekin TV opetusvälineenä on vieläkin ongelma, olen törmännyt siihen ihan hiljattain. Kuitenkin peruskoulujemme opettajisto on varsin korkealla moraalilla varustettua porukkaa ja valikoivat hyvin tarkkaan, mitä näyttävät.Meillä kotona opetettiin, että koulussa voi katsoa opettajan näyttämiä ohjelmia. Mutta jos tuntuu pahalta, asiasta saa sanoa. En koe pahentuneeni asiasta koko kouluhistoriani aikana:)En halua sanoa, että jotenkin kauheasti ihannoisin TV:tä ja videoita opetuskäytössä, ne ovat välineitä muiden joukossa.
Toinen esimerkki voisi myös liittyä lapsiin. Jotkut aikuiset haluavat, että lapset "talostelevat" vain uskovaisten lasten kanssa.Kuitenkin sydäntäni suuresti liikuttavat kertomukset, joissa parannuksen tehnyt aikuinen muistaa myönteisiä asioita uskovaisista jo lapsuudestaan. On voinut jäädä jotain itämään, kun on lähdetty naapurin lasten kanssa rauhanyhdistyksen pyhäkouluun tms. Tällaista ei voi tapahtua, jos erottelemme jyrkästi lasten leikkikaverit. Tietysti täytyy olla avoin puolin ja toisin, ei-vl:n lapsen vanhemmille saa kertoa vakaumuksestaan ja miten se näkyyy arjessa. Avoimuus puolin ja toisin tekee oikeasti hyvää naapuruussuhteissakin. Olemmehan sovussa kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu.
Olen itse omaksunut sellaisen ajattelutavan, että ihmisellä on oikeus ajatella niin kuin haluaa.Yritän selvittää asioita mieluummin kuin leimata ihmisiä lakihenkisiksi tms. Keskustelulla monet pelot ovat hälvenneetkin. Pitäisi tutkia, ennen kuin aletaan hutkia:-) Ajatellaanpa että huoltaja pelkää opettajan näyttävän pelkkää viihdettä opetuksessaan. Joku käpertyy negatiivisuuteen ja kieltää lapsen osallistumisen oppitunneille. Toinen vaihtoehto olisi reippaasti soittaa opettajalle ja keskustella asiasta myönteisessä hengessä. Opettajat eivät ole vastustajiamme! On kokemuksia siitä, että ovat jopa ilahtuneet uskovaisten yhteydenotoista tai järjestelleet jonkun vaikean asian todella hienotunteisesti pois päiväjärjestyksestä.
rauhanyhdistykseen. Mutta antaapa ajan kulua ...
Ei meidän tarvitse eikä ole hyväkään eristäytyä kaikkea vierasta peläten.
Omat lapseni leikkivät ihan vapaasti naapurin lasten kanssa ja ei vl-koulukavereidensa kanssa niin paljon kuin haluavat. Minusta heidän on pelkästään hyvä nähdä erilaisia ympyröitä. En usko, että lapsiamme suojellaan miltään siten, että heitä estetään näkemästä kaikenlaista elämää ympärillään. Päinvastoin.
Minusta vl-elämäntavassa on paljon hyvää (ei kuitenkaan armon ehdoksi asetettuna) ja oma kasvatustavoitteeni on saada lapset sisäistetysti ymmärtämään tämä asia, ei siksi, että heille on turhin maalailuin tai eristämällä (eli estämällä itse havaitsemasta) synnytetty perusteetonta asennetta muita elämäntyylejä kohtaan.
Samoin kaiken liikkuvan kuvan synniksi julistamisella laitetaan pää pensaaseen itse asialta. Mitä jos kohtaisi oikeasti kyseessä olevan asian ja yrittäisi erottaa hyvän ja kohottavan ajanvietteen huonolaatuisesta, alkeellisia puoliamme ruokkivasta ajanvietteestä? Se olisi paljon kestävämpi lopputulos kuin uskotella, että videoruudussa kävelevä ja puhelimeen puhuva mieshahmo olisi jotenkin syntisempi kuin ikkunan takana kävelevä ja puhelimeen puhuva mieshahmo. Silloinhan vaan synnytetään sekaannusta ja vaikeutetaan sen vakavan asian ymmärtämistä, mikä on synti.
Toivon kaiken tällä hetkellä kotonamme tapahtuvan kasvatuksen johtavan siihen, että katsottuaan huonon elokuvan (väistämätöntä jossain vaiheessa) lapset itse tajuaisivat, miten vastenmieliseen ja tarkoitushakuiseen ajanvietteeseen he antautuivat.
Vasta silloin se asia olisi opittu. Ei silloin, jos ei ole ikinä nähnyt yhtään elokuvaa, sen enmpää hyvää kuin huonoakaan.
Kiitos kannustuksen sanasta :)
että jos ehkäisy olisi todellakin niin kiellettyä, kuin vl:ssä opetetaan, siitä olisi jotain mainintaa raamatussa. Raamatussa monessa kohtaa kehoitetaan rakastamaan lähimmäistään kuin itseään, mutta missään kohtaa raamatussa ei lue, että ehkäisy olisi kiellettyä. Jos se olisi raamatun punainen lanka, että ehkäisy on kielletty, siitä varmasti puhuttaisiin siellä.
Ne, jotka vetoavat ehkäisykysymyksessä siihen, että se on elämän suojelua, niin onko teidän mielestänne tupakointi elämän suojelua? Sehän on kuitenkin vl:llä sallittua. Entä jo olemassa olevan elämän suojelu, äidin elämän suojelu? Kuinka se toteutuu siinä, että äidin on vain jaksettava ja jaksettava henkensä kaupalla synnyttää ja olla raskaana suurimman osan elämästään?
Olisi mukava lukea, mitä mieltä Martin Luther ja Lars Laestadius ovat ehkäisystä kirjoittaneet. Koetin netistä löytää, mutta eipä tärpännyt.
Mainitsemasi miekkoset eivät vastustaneet ehkäisyä ainakaan siinä määrin, että asiasta olisi jäänyt jotain dokumenttia.
Ehkäisyn vastustaminen keksittiin Oulussa vasta 60-luvulla, sitä ennen sai ehkäistä niin paljon kuin vain halusi. Niin se maailma muuttuu.
Minä luulen, että koko synnytyspakko on vain miesten keksintö - kuinkas muutenkaan. He kun eivät tiedä, millaisilta hormonivaihtelut tuntuvat, millaisia fyysisiä ja ennen kaikkea psyykkisiä ongelmia raskaushormonitkin aiheuttavat, joillakin pahoja mielenterveysongelmia, joillakin eivät juuri mitään.
Kyllä jokaisen pitäisi vain itse saada päättää, mitä kehollaan tekee - pitäisi normaalien lestadiolaistenkin se ymmärtää. Esimerkiksi itselleni menkkojen aikaiset hormonivaihtelut aiheuttavat niin pahan masennuksen,(todellakin masennuksen, en tarkoita pelkkää alakuloisuutta) että en tule ikinä hankkiutumaan raskaaksi.
Ns. "varmat päivät" -menetelmä ei ole nimensä mukainen, vaan epävarmuustekijä on aina olemassa.
Oheisella laskurilla voi sekä mies että nainen tarkastella milloin olisi hyvä pidättäytyä yhdynnästä mikäli haluaa välttää hedelmöitystä. Kääntäen: tällä laskurilla näet milloin tärppää parhaiten.
http://metku.net/~pesu/ovulaatio.html
Yhteisestä sopimuksesta pidättäytyminen ko. aikana ei liene ylivoimaista.