Jo monta vuotta katselin että, pitäis järjestellä kuvat uudelleen. Kun olin huomioinut että, oli häipynyt vuosien saatossa, (lähtenyt kävelemään)monia kuvia, joka toisella sivulla oli tyhjää tilaa.
Ostin muutaman uuden albumin, ja voi ihanuutta kun tuli hyvä työ tehtyä. Nyt on mukava taas esitellä kuvia vieraille.
Onko kuvasi järjestyksessä? Ellei, otan osaa, työ on tosi työlästä, ja aikaavievää.
Ostin muutaman uuden albumin, ja voi ihanuutta kun tuli hyvä työ tehtyä. Nyt on mukava taas esitellä kuvia vieraille.
Onko kuvasi järjestyksessä? Ellei, otan osaa, työ on tosi työlästä, ja aikaavievää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tein aikoinaan kaikille oman albumin, tai albumit (kirjoituksin), siis vanhemmille omansa ja lapsille omansa. Nykyisin vähemmän käyttelen kameraa.
Muutama tuhat diaa, osittain sekaisin.
Otettu teemoittain. Kesälomat, joulut, perhetapahtumat jne.
Useamman vuoden ajan olen yrittänyt latautua siihen, että pitemmällä rupeamalla Espanjassa valtaan toisen makuuhuoneen pariksi kuukaudeksi tähän projektiin, mutta aika eikä tarmo ole riittäneet.
Kaiken lisäksi, vaimo kasailee palapelejään siellä.
Hänellä on enemmän aikaa koska minä hoidan meidän ravintohuoltomme alusta loppuun.
ovat jo niissä laatikoissaan.
Ne ovat kyllä hyvä mieleenpalautus jostain matkasta.
Laatikot ovat hyvät, sillä niissä ne pysyvät järjestyksessä, ja laatikoiden päässä on nimi. Vain yksi reissu yhdessä laatikossa.
Säilytän makuuhuoneen kirjahyllyssä laatikoita, joita on paljon.
Olivat merkityissä kasettikoteloissaan mutta.
Anarkia alkoi lasten peruskouluaikaan kun meiltä kysyttiin maantietotunneille dioja. Islantia, Albaaniaa, Lichtensteinia ja silloisia neukkumaita lukuunottamatta meillä oli sarjat.
Omalla autolla liikkuen kuvat olivat lähinnä maisemia ja kaupunkinäkymiä.
Heti kun penskat palauttivat kuvat, ne olisi pitänyt laittaa paikoilleen, mutta eipä tullut tehtyä.
Perhetapahtumien kohdalla kävi samoin. Joulut oli kasetoitu vuosittain. Sitten kokosin, johonkin tilanteseen jouluteeman enkä palauttanut, sekasotku valmis.
Joskus ei ollutkaan tyhjää kasettia, tyhjennänpä tuon 'tilapäisesti'. Jne. Kaiken lisäksi en voi syyttää edes muijaa!
parempi nimitys kuin eilen käyttämäni "laatikko". Niissä on todella hyvä järjestys näille dioille.
Varmaan muistit merkitä kuviisi taakse kuvan henkilöt ja vuosiluvut?
Suomi on täynnä hyvin hoidettuja valkokuva-albumeja, joiden omistajat ovat siirtyneet ajan rajan taakse. Jälkipolvilla on hirveä työ keksiä, keitä kuvat esittävät.
Sukututkijana olen murehtinut asiaa jo vuosia. Itse kirjoittelen joka ikiseen kuvaan taakse tiedot. Lastenlasten vauvakuvien kohdalla se on jo nyt osoittautunut hyvin tarpeelliseksi. Se ihmeellinen ja ainutkertainen käärö kun hyvin pian muuttuu yhdeksi lapsenlapseksi, jota ei enää tunnistakaan myssyjen ja tuttien takaa.
Mitä teette vanhoille, tuntemattomille valokuville?
Minulle on perintönä kulkeutunut melkoinen kasa valokuvia 1900-luvun vaihteesta. Hienoja potretteja ovat, mutta ei aavistustakaan, ketä kuvat esittävät.
Jos kuvien taakse olisi kirjoitettu nimet ja vuosiluvut, olisi tältäkin päänsäryltä vältytty.
Olen tehnyt aiemmin sen virheen että, en ole kaikkiin kirjoittanut, mistä ja kuka on. Mutta paljon olen merkinnyt. Erottelin albumin kuvat ja tein lapsestani oman albumin ja niin edelleen.
Suosittelen muillekin tämän suuren homman tekemistä, on tosi mukava katsella nyt kuvia.
Studiokuvissa on Valokuvaajan nimi ja kaupunki.
Saattaa olla, että ko. valokuvaamo on vielä jäljellä ja kuvat on heillä arkistoituna. Tilaajaluettelosta siten näkee, kuka on kuvan ostanut ja maksanut.
David Nyblinin kuvat ovat Helsingin museoviraston valokuva-arkistossa. Sieltä olen löytänyt jonkun kuvan. Heti tilaajasta olen arvannut, ketä kuva esittää.
Mutta monet vanhat valokuvaamot säilyttävät kuviaan siis omissa arkistoissaan.
ja vanhat kansiot aivan sekaiseksi mennyt ,olen sieltä antanut lapsille niitten lapsuuskuvia,ja aukot peitetty muilla kuvilla, ja irrallisia kuvia ,
mies on kerran yrittänyt ja muutaman kansion tehnyt toivottomaksi katsonut,
saattaa joskus olla aikaa tehdä, niinkauan kun jalat liikkuu ,paikoillaan ei niin kauan, toisilla kaikki on järjestyksessä, toisilla
"sitten taas ei,"
Täytyy tunnustaa, että äitini jäämistöstä, eivät kiinnostaneet muut, kuin itseäni tai esivanhempiani esittävät kuvat.
Juuriani etsin, mutta matkat, tapahtumat, häät, hautajaiset yms. eivät kiinnostaneet, jos oma naama ei nniissä vilahtanut.
Olen samaa mieltä ”Sukututkinut”kanssa siitä, että tärkeät kuvat täytyy tallentaa paperille. Vain ne säilyvät.
Kuvan taakse ainakin koko nimi ja pvm.
Tulevat polvet eivät tiedä, kuka oli tuo Elsa, Aili, Väinö jne. Seuraavan polven lapset voivat kukaties muistaa, kuja oli Elsa Vaari tai Hilma Kuivalainen.
Korpuille tallennetut ovat jo menetettyä tietoa. Romppuasematkin poistuvat ihan lähitulevaisuudessa
En muuten itsekään jaksa selata rompuille talentamiani satoja kuvia.
Miksi joku muu olisi niistä kiinnostunut.
Yritän jaksaa ja viitsiä koota albumin kullekkin perheenijäsenelle, hänen omista kuvista vauvasta saakka ja tulostaa uusimmista tärkeimmät paperille.
Mulla on kauheesti muitakin hyviä aikomuksia.
saa ostaa niitä ns keskikokoisia valokuvien kiinnityskulmia? Ulkomailta kai, mutta mistä sieltä?
Olisi noin 500 kuvaa (ja lisää tulee!) jotka pitäisi kiinnittää albumiin kulmilla, ei muuten. Mistään vaan ei Suomessa enää löydy oikean kokoisia kulmia. Pienissä ei kuva pysy ja isot ovat kohtuuttoman suuria.
Vinkkejä, please!
Kun ostin uudet albumit, huomasin että siinä samalla hyllyllä oli kulmia. Joten katso huolella ympärillesi. Luulen kuka myy albumia, myy myös kulmia.