Vanhaa vuosikertaa on tämä maailma,mielensä onneton järkeä vailla.
Tummunut, kulunut parkettilattia, vanha on kartano ennen niin kaunis ja korea.Vanha on nainenkin,joka kartonossa asustaa.Pihalle on kasvanut monta vaahteraa.
On syksy kaunis kuten ennenkin.Hän kävelee pihallaan yhä niin ylväästi,kenties viimeistä kertaa.
Yksinäinen koko elämänsä, yksinäinen yhä.Monta on rakastajaa tullut ja mennyt ,muttei yksikään jäänyt.
Nainen katkera elämälleen,kauneuskin oli niin katoavaista.
Hän istahtaa penkille keskelle hoitamatonta puutarhaa,hän katsoo käsiinsä,niitä paleltaa.Kissa pieni, viekas ystävä käpertyy syliin, luo lämpöä.Nainen kohottaa katseensa taivaisiin ja on kerrankin onnellinen...
Tummunut, kulunut parkettilattia, vanha on kartano ennen niin kaunis ja korea.Vanha on nainenkin,joka kartonossa asustaa.Pihalle on kasvanut monta vaahteraa.
On syksy kaunis kuten ennenkin.Hän kävelee pihallaan yhä niin ylväästi,kenties viimeistä kertaa.
Yksinäinen koko elämänsä, yksinäinen yhä.Monta on rakastajaa tullut ja mennyt ,muttei yksikään jäänyt.
Nainen katkera elämälleen,kauneuskin oli niin katoavaista.
Hän istahtaa penkille keskelle hoitamatonta puutarhaa,hän katsoo käsiinsä,niitä paleltaa.Kissa pieni, viekas ystävä käpertyy syliin, luo lämpöä.Nainen kohottaa katseensa taivaisiin ja on kerrankin onnellinen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
mieleen novellin aloitus tästä
mutta hyvä sellainen
Kommentistasi..