Olen nyt saanut reilun vuoden sisällä n. 4 kohtausta. Kohtaus iskee kriisin keskellä. Esim. erotessa olen sen saanut ja raskauden keskeytyksen jälkeen. Se alkaa kun itken ja tilanne on "päällä". Se on kai hyperventilointia. Hengitän katkottain ja välillä en saa puhallettua ilmaa ulos vaan haukon ilmaa vaan sisään kuin kuolemaa tekemä kala. Välillä meinaan pyörtyä ja tunnen kuinka ylärkoppa ja kädet alkaa siristä. Melkein kuin koko kroppani kouristelisi. Voin vain olla selälläni ja pitää päätä taakse päin ja haukkoa ilmaa. Kun saan itseni rauhoitettua tai joku muu saa mut rauhoittumaan niin kohtaus loppuu. Se alkaa pienellä nikottelulla ja yltyy hurjaksi kamppailuksi hapesta ja hengittämisestä. Mitä ihmettä tämä on? Selvästikin johtuu jostain psyykkisistä jutuista, mutta mitä ihmettä....Jos joku voi kertoa tai tietää asiasta niin mielellään kuulisin mielipiteesi.
Mitä
tämä on?
5516
0Äänestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla itellä on paniikki häiriö ja joudun kulkeen psykologilla, se anto lukee yhen kirjan missä oli tuosta ku se epäili mullakin sitä samaa se on joku semmonen että ihminen saa liikaa happia ja sitä luulee että ei saa happea ja yritää haukkoa sitä ja se vaan pahentaa kohtausta, muovipussiin hengittäminen pitäs auttaa kannataa etsiä kirjoista tietoa nimittäin sieltä löytyy testejä millä voi kokeilla onko sulla tuo.
Hyperventiloidessa ihminen saa liikaa happea ja siksi tuntuu että tukehtuu...mutta siihen ei tukehdu. MUOVIPUSSIIN hengittäessä kyllä varmasti tukehtuu, mutta PAPERIPUSSIIN hengittäminen auttaa!=)
Vaikuttaisi hyperventilaatiolta,oheisena linkki lyhyeen yhteenvetoon ehkä olet jo lukenutkin.
Ei se paniikkihäiriökään ole varmaankaan poissuljettu,en halua peloitella,vointeja.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=83
Tukiasema.net - Hyperventilaatio
Itselläni oli jo teini-iässä tuota hyperventilaatiota, joka alkoi aina sellasen kriisin tai ikävän asian tapahduttua:esim, jos riitelimme poikaystäväni kanssa niin silloin se alkoi ja sen jälkeen tuli kauhee itku kohtaus. Kävin joskus lääkärissäkin ja ne vaan totesi että on erittäin yleistä etenkin naisten keskuudessa ja ohjeeksi antoivat hengittää paperipussiin kohtauksen tultua. No pari vuotta myöhemmin mul alkoi sit ihan kunnon paniikki oireet ja nyt sitä on sit sairastettu jo 8 vuotta. 8 vuotta olen kamppaillut hammasta purren ja vasta reilu kuukaus sitten hakeuduin hoitoon ja sain lääkityksen, kun tuntu ettei elämän kuulu oikeesti olla tällästä et mitään ei voi tehdä, eikä mistään voi nauttia, kun aina on kauhee paniikki ja puristava ahdistus...nyt ollaan todellakin menossa oikeeseen suuntaan ja olen niin ylpeä itsestäni että rohkenin tehdä tuon aloitteen itseni ja parisuhteeni takia! Tuntuu kuin kokonaan uusi elämä olisi alkanut, kun vihdoin sain myös kerrottua läheisilleni eikä tarvitse enää teeskennellä, eikä salailla=)
Vastauksenne avasivat asiaa mukavasti! Kiitos! Asia ei liiemmin häiritse minua, mutta en toki halua siitä tulevan "tapaa". Ehkä kun saan elämäni rauhoittumaan ja toivottavasti vastoinkäymiset vähenemään, en enää joudu tuosta inhottavasta tilasta kärsimään. Olen kyllä saanut poikaystävänikin todella säikähtämään!
Kaunista syksyn jatkoa kaikille!!:)