Tuttavani kertoi tänään olevansa raskaana. Samassa yhteydessä tuli juttua siitä, miten he olivat jättäneet niskapoimu-ultran väliin, kuten ensimmäisessäkin olivat tehneet. Kun eivät joka tapauksessa aborttiin tai lapsivesipunktioonkaan olisi enää suostuneet. Rakenneultraan olivat menossa.
Kuulin, että vain 1% kieltäytyy ekasta ultrasta. Hämmennyin, sillä olen jo pitkään itse pohtinut, että jos onnistun raskaaksi tulemaan, tuskin niskapoimu-ultraan menen enkä lapsivesipunktioon suostu. Kuulemma harva edes miettii asiaa, vaan ajattelee, että ultriin kuuluu mennä.
En ole kieltäytymässä ultrasta mistään uä-vastustuksesta tai säteilypelosta tms (varsinkin kun ultra on ääni, ei säteilyä). Minusta siitä vaan ei ole mitään hyötyä, koska lapsen pitäisin kuitenkin. Rakenneultra on varmempi ja siinä selviää anatomisia ja fysiologisiakin poikkeamia. Silloin lasta voidaan auttaa heti synnyttyään, jos hänellä on jotain vakavaa. Ultraan suostuisin myös, jos raskaudessa on ongelmia, esim. verenvuotoa, varmistamaan, ettei vauvalla ole mitään hätää ja myös varmistamaan oman turvallisuuteni (poissulkemaan vaikka kohdun ulkopuolinen raskaus).
Kuinka moni teistä on kieltäytynyt jostain seulonnasta raskauden aikana? Entä moniko on miettinyt kieltäytymistä? Miksi olette päätyneet siihen tulokseen, mihin tulitte? Minä todella hämmästyin, että kieltäytyminen on noinkin vähäistä.
Kuulin, että vain 1% kieltäytyy ekasta ultrasta. Hämmennyin, sillä olen jo pitkään itse pohtinut, että jos onnistun raskaaksi tulemaan, tuskin niskapoimu-ultraan menen enkä lapsivesipunktioon suostu. Kuulemma harva edes miettii asiaa, vaan ajattelee, että ultriin kuuluu mennä.
En ole kieltäytymässä ultrasta mistään uä-vastustuksesta tai säteilypelosta tms (varsinkin kun ultra on ääni, ei säteilyä). Minusta siitä vaan ei ole mitään hyötyä, koska lapsen pitäisin kuitenkin. Rakenneultra on varmempi ja siinä selviää anatomisia ja fysiologisiakin poikkeamia. Silloin lasta voidaan auttaa heti synnyttyään, jos hänellä on jotain vakavaa. Ultraan suostuisin myös, jos raskaudessa on ongelmia, esim. verenvuotoa, varmistamaan, ettei vauvalla ole mitään hätää ja myös varmistamaan oman turvallisuuteni (poissulkemaan vaikka kohdun ulkopuolinen raskaus).
Kuinka moni teistä on kieltäytynyt jostain seulonnasta raskauden aikana? Entä moniko on miettinyt kieltäytymistä? Miksi olette päätyneet siihen tulokseen, mihin tulitte? Minä todella hämmästyin, että kieltäytyminen on noinkin vähäistä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kävimme vkon 12 np-ultrassa, mutta emme halunneet tietää sen tulosta. Raskautta ei olisi kuitenkaan keskeytetty. Näin jälkeen päin ajateltuna koko ultra oli turha, mutta kun samalla oli lääkärin tarkastus, en edes tajunnut harkita kieltäytymistä. Sen sijaan verikokeeseen, jossa selvitetään myös down-riskiä, en suostunut (täällä se tehdään rutiinina kaikille odottajille). Koska kävin vkolla 9 ultrassa, jossa selvitettiin raskauden kesto, vkon 12 ultra oli siis ihan turha. Seuraavissa raskauksissani aionkin kieltäytyä siitä.
Rakenneultrassa kävimme ihan sen takia, että jos siinä paljastuisi jotain poikkeavaa, se voitaisiin ottaa huomioon jo synnytyssalissa. Aborttia emme olisi edes harkinneet. Onneksi kaikki oli kunnossa ja nyt odottelemme, milloin pikkuinen haluaa tulla äidin ja isin syliin (rv 36).
Myös itseäni on hämmästyttänyt se, miten seulonnat otetaan täysin itsestään selvyytenä. Harva tuskin edes miettii mahdollisia seurauksia - siis sitä, että voi joutua tekemään vaikeita päätöksiä hyvinkin nopeasti. Itse en tekisi aborttia mistään syystä, enkä jaksa ymmärtää sitä, miksi raskaus pitäisi keskeyttää mahdollisen kehityshäiriön takia. Ovatko vain terveet oikeutettuja elämään? Mutta jokainen vastaa vain omista valinnoistaan, enkä halua tuomita ketään.
Mielestäni seulonnoista ja niiden tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta ei kyllä puhuta ollenkaan tarpeeksi. Ultrassa paljastuu vain pieni osa kehityshäiriöistä ja vastaavasti suuri osa epäilyistä paljastuu "vääriksi hälytyksiksi" eli (abortoitu) sikiö onkin terve.
En ole mennyt ultriin siksi, että saisi tietoa lapsen kehityshäiriöistä, vaan ihan siksi, että halusi nähdä pikkuisen siellä masussa polskimassa. Nähdä, että siellä on todella joku jolla sydän lyö. Jos niskaturvotusta olisi ollut liikaa, tuskin sen enempiä tutkimuksia oltaisiin haluttu, koska pikkuinen olisi ollut tervetullut down-lapsenakin.
Itse en myöskään olisi aborttia edes harkinnut, vaikka ultrien tulokset olisi olleet mitä. Mutta se oli mielettömän hieno kokemus nähdä oma lapsi jumppaamassa masussa silloin, kun liikkeitä ei vielä muuten voinut edes tuntea! Ja kyllähän se mieltä on keventänyt tietää, että kaikki todennäköisyydet on terveen lapsen puolella. Raskauden aikana kun muutenkin huolehtii kaikesta mahdollisesta. Jos ultrissa olisi löytynyt jotain poikkeavaa, niin olisi sitten ainakin ollut aikaa asennoitua siihen ennen synnytystä.
Mutta olen samaa mieltä siitä, että jos luulee abortin alkavan houkuttaa, niin on ehkä parempi kieltäytyä seulonnoista kokonaan, ettei aseta itseään turhaan vaikean valinnan eteen.
ensimmäisellä neuvolakäynnillä sanottiin, että molemmat ultrat ovat vapaaehtoisia ja että kannattaa kotona miettiä puolison kanssa haluaako niissä käydä ja mikäli haluaa niin varata itse sitten aika. halusimme käydä np-ultrassa sen vuoksi, että näkisimme ensimmäisen kerran pienokaisemme (että siellä kohdussa varmasti on jotain) ja saihan sieltä pari kuvaakin joita katson varmaan päivittäin :) lisäksi kiinnosti sikiöiden lukumäärä ja vastaako koko raskauden kestoa.. olihan se tietysti kiva kuulla että niskaturvotusta ei ole, vaikka eihän se mikään 100 prosenttisen varma tutkimus ole.
lääkärintutkimusta ei vielä tässä vaiheessa ole minulle tehty (rv 15 0). ilmeisesti täällä tehdään vasta raskauden puolivälissä.
minulle sanottiin neuvolassa että suurinpiirtein puolet kieltäytyy veriseulonnasta (down syndrooman tutkimus)joka meilläkin tarjotaan kaikille, itse asiassa oli jokin tutkimus heillä käynnissä?siihen emme tahtoneet, ettei turhaa huolestuta jos jotain ilmenee. Siihen neuvola täti sanoi että ensimmäinen ultrakin jää sitten väliin, ja se oli todellakin ihan ok meille.ja oli se vaan ihanaa nähdä rakenne ultrassa vk 19 1 jo ihan oikea vauva , voimakaat potkut, käsien heilutukset ja varpaitten luut:)tuli vähän niinkuin yllätyksenä että siellä mahassa on jo ihan oikea ihminen, ja jo lähes puolet odotuksesta ohi!
Ei ole oikeaa tai väärää päätöstä. Mä en mennyt niskapoimuun vain sen takia, kun kunta kustantaa täällä vain yhden ultran: niskapoimu- tai rakenneultran. Yksityiseltä kyselin, mutta aikoja ei saanut enää niille viikoille, kun sitä tehdään. Järkeilin sitten, että kromosomivirhe tai geenimutaatio ei ole kovin todennäköinen, kun mitään ikä- tai sukurasituksia ei ole siihen suuntaan. Mutta puutkin kasvavat kieroon, joten rakennevika olisi todennäköisempi. Toisaalta esitiedoissa jo sanottiin, että niskapoimu-ultra ei takaa, että lapsi on sairas, vaikka ultrassa niin näyttäisi. Eikä myöskään terveen paperit saanut lapsi välttämättä ole terve. Jos tulos on siis noin epävarma, mitä hyötyä tuosta seulonnasta on?!
Itse kyllä jätin sylkiseulonnan käymättä, kun vasta aloittanut uudessa työpaikassa ja kaikki ylimääräiset neuvolakäynnit ja muutkin korvattava.
myöskään np-ultraan koska tulos ei meitä kiinostanut. Emme olisi kuitenkaan antaneet tehdä mitään jatkoutkimuksia kuten lapsivesipunktiota yms. Lapsi on ihan yhtä tervetullut down lapsena tai muuten. Ihanaa oli kuitenkin käydä rakenneultrassa ihmettelemässä pikkuisen jumppaa!
Me kävimme vk12 ultrassa, varmistamassa raskausviikkojen lukumäärää...oli myös ihanaa nähdä, että siellä oikeesti on joku(masussa), muuten ei meille edes tarjottu mahdollisuutta mennä rakenne ultraan (yksityiselle tietenkin jos haluaa), kun asuimme silloin pienessä kylässä... nyt rv 40 5, ja yhtä odottelemista tää on. :)
Viestissäni pohdin tätä samaa asiaa, ketjun voi lukea tuolta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000010427410#22000000010427410
Samaa mäkin olen ajatellut, että musta tuntuu että ihmiset menee noihin seulontoihin tarkemmin asiaa miettimättä. Mulle kuten tuolta edelisestä voi lukea, niin asia mietitytti ja ahdisti paljonkin.
Minulle ehdottomasti tärkein syy mennä NP-ultraan oli se, että mieskin pääsi sinne mukaan ja näki meidän vaavin ekan kerran ihan konkreettisesti itse, alkuraskauden kävin varmistamassa yksin, kun oli mukava tietää, et masussa oli joku, edellinen raskaus kun päättyi keskenmenoon ennen ekaa ultraa.
samoin kun viime ketjussa (alimpana oma kommenttini siellä) myös nyt vaikuttaisi siltä, että seulonnoista kieltäytyjät olisivat tarpeettomasti nostamassa itseään jalustalle. ajatteletteko, että jos seulontoja ja niiden tarpeellisuutta pohtii, tulee väistämättä samaan johtopäätökseen kuin mihin olette itse päätyneet? itse nimittäin koen itseni älylliseksi, humaaniksi ja vastuuntuntoiseksi ihmiseksi, mutta siitä huolimatta päädyin toiseen ratkaisuun asiaa yhdessä tulevan isän kanssa harkittuamme.
me siis valitsimme np-ultran. olimme päättäneet, että pidämme lapsen mikäli kysymyksessä ei ole fataali kehitys-/rakennehäiriö. tässä tapauksessa raskaus saattaisi olla vaarallinen sekä äidille että lapselle, joka todennäköisesti tulisi kuolemaan synnytykseen tai muutaman päivän iässä. lapsi joutuisi joka tapauksessa kärsimään kovista kivuista ja henkinen taakka meille vanhemmille olisi varmasti sanoinkuvaamaton. jos seulontojen tuloksena olisi havaittu lievempi häiriö (esim. mainittu 21-trisomia), olisimme voineet itse valmistautua ja sopeutua uuteen tilanteeseen ennen lapsen syntymää, jolloin tätä vaihetta ei tarvitsisi käydä läpi lapsen kustannuksella. mielestäni olisi tekopyhää väittää, ettei tällainen tilanne vaatisi henkisesti yhtään sopeutumista, vaikka ymmärtäisikin täysin tulevan lapsen ihmisarvon. samalla olisimme antaneet myös ystävillemme ja sukulaisillemme aikaa tottua ajatukseen, niin että vauva otettaisiin turhia ihmettelemättä avosylin rakkaudella vastaan.
seulonnoissa ilmenevät poikkeavuudet saattavat vaatia erityistoimenpiteitä synnytyksessä tai raskauden aikana äidin ja lapsen hyvinvoinnin takaamiseksi, joten sekin on hyvä syy, jonka takia mielestäni syntymättömän lapseni parhaaksi toimin, kun ultran valitsin. kolmas eikä todellakaan vähäpätöisin syy oli sekä isän että äidin kärsimätön innostus nähdä pieni elämä kasvamassa siellä kohdun turvassa. minulle alkuraskaus oli todella raskasta aikaa henkisesti ja ultrassa käyminen toi ehdottomasti voimia jaksaa eteenpäin. en ikinä tule unohtamaan sitä kun molemmat kyynelsilmin katselimme pienoistamme uiskentelemassa sisälläni.
jos kerran lapsen on joka tapauksessa päättänyt pitää, en näe mitään syytä miksi ultrat olisi syytä jättää väliin. päinvastoin kovasti ihmettelen ketä tietämättömyys tässä tapauksessa palvelee. tottakai asioita on hyvä kyseenalaistaa eikä vain päättömänä kanana mennä muiden perässä. kuten sanottu, itse kriittisen katsannon päätteeksi näin, että äitinä parhaiten palvelen lastani kun olen perillä asioista. uskon kyllä, että monille (ehkä myös itselleni) voisi olla vaikeaa seistä päätöksensä takana kun kaikki ei olekaan niinkuin on toivonut. jos ei siihen usko kykenevänsä on luultavasti parempi jättää kaikki seulonnat väliin. turha tällöin on kuitenkaan sädekehää alkaa viritellä päänsä päälle. minä rakastan lastani ja olen valmis hänet vastaanottamaan millaisena hän ikinä tähän maailmaan tuleekaan ja hänen parhaaksensa olen toiminut ja tulen toivottavasti myös aina toimimaan. tieto lisää tuskaa, mutta lapsensa asioista perilläolo kuuluu mielestäni jo tässä vaiheessa vastuulliseen vanhemmuuteen.