Millaisia tuntemuksia uusi raskaus abortin jälkeen on saanut aikaan?Onko syyllisyys painanut?Kokemuksia,please.
uusi raskaus
++++++
71160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Neljästi abortin tehneenä voin sanoa ettei uuden abortin teko liikuta yhtään enempää kuin edellisenkään. Että eikun lekuriin vaan.
tarkoittanut mitään tollasta vaan sitä,että jos on tehnyt abortin ja myöhemmin haluaisi vauvan niin millaisia tuntemuksia se herättää.Ja jos joku on tullut raskaaksi ja on tehnyt vauvan niin onko syyllisyys painanut aiemmasta abortista?
Toi kai oli vitsi,että on tehnyt neljästi abortin,mutta huono sellainen.Ei kai ton asian kanssa voi noin monesti leikkiä.Itse otin kyllä yhestä kerrasta opikseni,en suostu siihen toista kertaa oli tilanne mikä tahansa.
Uusi raskaus abortin(vaikean sellaisen jälkeen) tuntui tilaisuudelta, jossa jumala oli nähnyt surun ja tuskan ja antoi lapsen takaisin, oman virheen jälkeen. Sen jälkeen kun raskaus (pillereiden läpi alkanut) paljastui tuulimunaksi, tuntui ironialta, joka oli syy siihen mitä tuli tehtyä. Ikinä en enää aborttiin suostuisi, vaikka mikä olisi painostus...
Olin onnellinen...vaikka varuillani, mutta olin itkenyt puoli vuotta abortin jälkeen ja kärsinyt...lapsen kaipuu on....ikävä , suru edelleen...jos ikinä aikakone keksitään, niin se on ainoa asia , jonka haluan muuttaa...kaiken muun kestän, vaikka olisi sairautta..mutta en sitä, että luovuin lapsestani...
Jos lapsi olisi tulossa, niin olisin onnellinen ja suhtautuisin riemulla ja rajattomalla onnella.
Nykyään nautin omista lapsistani 1000%_lla-
sun kannata jo miettiä tota ehkäisy puolta vähän paremmin ?
Päädyimme nykyisen mieheni kanssa raskauden keskeytykseen muutamia vuosia sitten, koska tuntui siltä, ettemme kerta kaikkiaan olleet juuri sillä hetkellä valmiita vanhemmiksi. Olimme vastikään tutustuneet toisiimme ja opinnot olivat pahasti kesken. Ratkaisun tekeminen oli vakavan harkinnan tulos ja eettisesti mieltäni ravisuttava. Käsittelin asiaa kovasti niin yksin kuin mieheni kanssa. Tiesin ja lopulta myös hyväksyin sen, että raskaudenkeskeytys tulee kulkemaan mukanani koko elämän: esim. mahdollisten tulevien raskauksien kohdalla joudun aina tekemään selonteon aikaisemmista raskauksista.
Nyt olen toisen kerran raskaana. Olemme menneet naimisiin ja lapsi on toivottu ja harkittu. Raskaudenkeskeytys on ollut raskausaikanani mielessä aina silloin tällöin, mutta se ei ole herättänyt katkeruutta tai surua. Pidän yhä silloista ratkaisua oikeana, vaikka nyt tavallaan tajuankin paremmin, millaisen elämän ihmeen menimmekään keskeyttämään. Syyllisyyden tunnetta emme ole kumpikaan poteneet.
Että oikein opiskelun takia mennään ja tehään abortti ja sitten kun elämä hymyilee niin on hups vaan toinen tulossa ja tällä kertaa ihan päätitte pitää vauvan...
MUa oksettaa, ehkä se on se kauteus...
Minä, joka ekaa lastani toivoin ja rukoilin 3 pitkää tuskallista vuotta, en saanut sittenkään pitää rakasta tyttöämme... hänet riistettiin meitlä pois raskauden puolessa välissä...
En tajua mitä edes teen aborttipuolella.... en voi mmärtää abortin tekeviä, varsinkaan sitä miksi sitten saavat kokea sen onnen mikä minulta vietiin sitten kun heille sopii.. Ekan lapsen voi murhata jos aika ei ole kypsä mutta kun ollaan menty naimisiin ja kaikki on hyvin, saa lapsi tulla... HUOH! Ja säälittävää....
on vaan niiin paha olla... olisitte antaneet sen ekan lapsen mulle.. olisin rakastanu sitä ku omaani... nyt en tiedä saanko ikinä lapsia, saanko ikinä kokea enää sitä ihanaa olotilaa kun tietää että on oma vauva tulossa maailmaan... Katkera olen...
...miksi olet täällä, ite en kiduttais itseäni käymällä abortti keskustelussa jos olis vastaava tilanne? ihmiset on outoja