Mietin, millaisia syitä täytyy olla jotta avioero on mahdollinen (tai hyväksytty, kaipa niitä tapahtuu) lestadiolaiselle parille.
Riittääkö se että suhde ei toimi vai vakavampi syy, esim. perheväkivalta? Onko yhteisössä enemmän paineita jompaakumpaa sukupuolta kohtaan jatkaa suhteessa?
Olen ex-lestadiolainen, mutta yhteisöstä lähdöstäni on vuosia aikaa enkä oikeasti tiedä tästä asiasta mitään. Minulla on syyni kysyä, arvostan kovasti jos joku vastaa vaikken niitä tässä paljastakaan.
Riittääkö se että suhde ei toimi vai vakavampi syy, esim. perheväkivalta? Onko yhteisössä enemmän paineita jompaakumpaa sukupuolta kohtaan jatkaa suhteessa?
Olen ex-lestadiolainen, mutta yhteisöstä lähdöstäni on vuosia aikaa enkä oikeasti tiedä tästä asiasta mitään. Minulla on syyni kysyä, arvostan kovasti jos joku vastaa vaikken niitä tässä paljastakaan.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Yhteisö sen verran vahva että eipä muuta vaihtoehtoa ole kuin vaihtaa nimeä sekä paikkakuntaa. Samaan tuppukyläyhteisöön jääminen on mahdotonta!
aihe on toistuvassa jauhannassa. Viimeisimpiä otsikoita:
Saako mennä uudestaan naimisiin?
Avioero
Kumpikaan palstoista ei koske sitä suuntausta jota oma taustani on. Kiitos vinkistä kuitenkin.
sillä väliä, miten lestadiolaiset opettavat?
Kysy mieluummin sitä, mitä sanoo Jeesus.
En siis kysy uskonnollisessa mielessä, vaan minua kiinnostaa se miten YHTEISÖ käytännössä suhtautuu asiaan.
Osaisiko kukaan vastata käytännön reliteettien tasolla? Oma mielipide kelpaa, en vaadi mitään tieteellisiä tutkimustuloksia...
...ei minulle kuulu, mutta en voi olla sanomatta ajatuksiani.
Näinköhän kukaan lestadiolainen osaa vastata kysymykseesi "normaalisti". Olen yrittänyt itse kysyä joitakin asioita, ja vastaukset ovat olleet aika yllättäviä; vältteleviä, joita seuraa nuhtelu synnistä.
Mielenkiintoista seurata kuinka nyt käy.
Kummatkin tuntuu olevan toisista heijastajia.
Eikö asia ole niin että ihminen itse vastaa omista teoistaan eikä muut.
Alkup kysymykseen väittäisin että sen minkä Jumala on yhdistänyt .. sitä älköön ihminen erottako.. joten puhtaasti asiaa katsovat eivät ihaile mitenkään tapahtunutta.
Eroja tapahtuu huoraamisista ,sydämmen kovuudesta ja muistakin syistä.
ihan sama mitä ihmiset siis ajattelevat.
Tärkeintä on se mitä itse ajattelet.
Pahennusta varmasti on, mutta myös ihmisiä jotka eivät paheksu ymmärtäessään ,että kukaan ei ole synnitön.
Tällä sivulla näyttää olevan sellainen trendi, että avioliiton ongelmissa neuvovat eniten ne, jotka niistä ja niiden hoidosta vähiten tietävät.
On täysin päteviä ja perusteltuja syitä erota.
Otetaan muutama esimerkki:
- Vakava mielisairaus,
- harhainen mustasukkaisuus johon liittyy väkivaltaa, ja se ettei sairastunut katso tarvitsevansa hoitoa.
- Vakava alkoholiriippuvuus, tai jokin muu sellainen riippuvuus, joka imaisee yhtäältä koko ihmisen, ja toisaalta myös perheen elämiseen tarvittavat varat.
- Uskottomuus jota siihen langennut ei halua kohdata, ei hoitaa eikä sovittaa tekoaan vahinkoa kärsineelle. Hänkin on usein uhri itsekin.
Uskottomuudellekin on monia vakavia syitä. Yksi tällainen syy on psyyken rikkoutumisesta johtuva. Henkilö on ehkä kokenut herkässä iässä vakavan hylkäämisen. Voihan olla että henkilön ydinperheessä on ollut jo samoja ongelmia isällä tai äidillä, ehkä molemmilla.
Mitä taas tulee Jumalan lain käskyhin, niin kukaan meistä ei pysty täyttämään niistä yhtäkään, koska yhdenkin käskyn rikkomisen seuruksena kaikki käskyt on rikottu.
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää siis rikkoneen armahdus. Jumala on rakkaus, ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen KÄSKY on sellainen, että niin kuin Kristus on meitä rakastnut, niin mekin toisiamme rakastaisimme. Aamen!
Ero on tietenkin AINA aviorikos, siis syntiä. Mutta ainoastaan yksi synti on sellainen jota ihminen ei saa IKINÄ anteeksi, se on pilkka Pyhää Hennkeä vastaan.
Uskottomuudessa uskoton aviopuoliso on purkanut Jumalan asettaman avioliiton sillä hetkellä, kun hän yhtyy toisen ihmisen kanssa.
Siitä hetkestä alkaen petetty osapuoli on vapaa purkamaan liiton myös omalta puoleltaan, ja on vapaa solmimaan uuden avioliiton jonkun toisen VAPAAN kanssa.
"niin kuin Kristus on meitä rakastnut, niin mekin toisiamme rakastaisimme. Aamen!"
Millaista rakkautta se sellainen on, jos hylkää puolisonsa vakavan mielisairauden vuoksi?
Jeesus meni sellaisten luo!
"Uskottomuudessa uskoton aviopuoliso on purkanut Jumalan asettaman avioliiton sillä hetkellä, kun hän yhtyy toisen ihmisen kanssa."
Jeesuksen opetuksen mukaan jokainen, joka katsoo naiseen(mieheen?) himoitakseen häntä, on jo tehnyt huorin.
Hmmmm.. eihän kukaan pysty vangitsemaan ajatuksiaan?
>On täysin päteviä ja perusteltuja syitä erota.
Otetaan muutama esimerkki:
- Vakava mielisairaus, <
Tämä oli kyllä kamalinta mitä olen kuullut pitkään aikaan.
Eikö ongelmien tultua tai sairastuttuaan tarvita lähimmäistemme apua? Jos silloin puolisommekin hylkää, on se liitto ollut totisesti, jotain muuta kuin rakkautta.
Avioliitto lupauksessa teemme vain yhden lupauksen. Lupaamme rakastaa niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Viimeisellä tuomiollakin Jeesus sanoo, kun olin sairas, niin kävitte minua katsomassa. Puhumattakaan aviopuolisosta, joka oli luvannut Jumalan edessä rakastaa myös vaikeina päivinä.
Kerron esimerkin ihmisten kertomuksista.
30 vuotta avioliitossa ollut kertoo ystävilleen eron jälkeen, ja löydettyään uuden puolison. Jos en olisi löytänyt tätä uutta puolisoa en olisi tiennyt mitä on rakkaus.
Toiselta pariskunnalta kysytään, kun hänen puolisonsa on ollut usean vuoden ajan sairaallassa lähes tiedottomassa tilassa. Miten jaksat mennä joka päivä katsomaan puolisoasi, ja istua tuntikausia hänen vieressään.
Kummassa tapauksessa oli oikeasti rakkautta?
Eikö rakkaus ole pieniä tekoja toisen hyväksi.
En halua loukata kirjoitustasi, mutta haluan että mietit, mistä oikeasti on kysymys.
Kuten jo sanoin, tietämättömät ja kokemattomat ihmiset ovat aina kaikista suuriäänisempiä. He tietävät mielestään asiat paremmin kun kaikki muut.
Ratkaisuna ero on aivan luonnollinen silloin kun henkilö ei ole enää kykenevä elämään lainkaan parisuhteessa, tai yleensäkään terveiden keskellä.
Ero on paras ratkaisu kaikkille osapuolille, kysehän ei ole siitä, että sairas tapettaisiin, vaan siitä, että hänet eristetään asianmukaiseen hoitoon ja elämään sairautensa edellyttämässä ympäristössä. Se on myös sairaalle itselleen paras ratkaisu.
On täyttä hullutusta puhuakkaan sellaisia, että koko perheen, puolison ja lasten elämästä tehtäisiin helvetti yhden sairaan ihmisen tähden. Tällaiset puheet ovat joutavia jaarituksia ja hulluja puheita.
Jos hoidosta kieltäytyvää mielisairasta ihmistä pidetään keskellä perhettä tuotöissään, niin siinä on hyvin pian monta yhtä sairasta, eikä se ole Jumalan tarkoitus.
Voi näitä yksisilmäisiä tietämättömiä lakihenkisiä ihmisiä. Tehkää itse niin kuin tykkäätte, mutta älkää missään tapauksessa kaupatko tapojanne muille!
Otan kantaa vain tähän
"Ero on paras ratkaisu kaikkille osapuolille, kysehän ei ole siitä, että sairas tapettaisiin, vaan siitä, että hänet eristetään asianmukaiseen hoitoon ja elämään sairautensa edellyttämässä ympäristössä. Se on myös sairaalle itselleen paras ratkaisu."
Tulkitsin niin, että sairaat ja muut, mielestäsi "normaaliin" elämään kykenemättömät tulisi poistaa keskuudestamme, jotta me normaalit emme muuttuisi ei-toivottuun suuntaan.
Onneksi psykiatrinenkin hoito on yhä enemmän kehittynyt siihen suuntaan, että sairastunut henkilö nähdään osana perhettä ja sitä toimintaympäristöä, missä hän muutoinkin vaikuttaa.
Enää ei ajatella natsistisen varmasti niin, että sairaus, vammaisuus tai muu erilaisuus on niin vaarallista, että ko henkilö pitää poistaa tavallisten kansalaisten keskuudesta.
Nykyisin pyritään siihen, että sairastunutta henkilöä tuetaan ja hoidetaan siellä, missä hän asuu ja vaikuttaa ja perheelle annetaan tukea ymmärtää ja kohdata perheenjäsenen sairaus sekä pohditaan keinoja, miten perhe voisi elää perheenä mahdollisimman normaalia perhe-elämää sairaankin perheenjäsenen kanssa.
Akuuteissa sairausvaiheissa sairaalahoitojaksot voivat olla tarpeellisia ja perheen muiden jäsenten pitää saada levätä.
Totaalista erottamista perheestä ei psykiatrisessa hoidossa pidetä suositeltavana eikä ko henkilön tervehtymisprosessia edistävänä. Se on mielestäni myös epäkristillistä.
Tilannetta voitaisiin aivan hyvin verrata vanhemmalla iällä esim alzheimerin tautiin sairastuviin - onko silloin parasta erota, koska sairastuneen tukeminen ja hoitaminen on täyspäivätyötä, vaativaa ja uuvuttavaa.
Tai pitäisikö vaikeastivammautunut lapsi, isä tai äiti, eristää laitokseen ?
Asennevammaisuus on edelleen valitettava asia, jopa kristittyinä itseään pitävien joukossa.
Avioeroperusteena ei voi olla sairaus, kuka määrittelisi sen, mikä sairaus on oikea peruste ?
Tunnen useita avioliitossa eläviä ihmisiä, jotka toimivat omaishotajina omille puolisoilleen, tunnen myös mielenterveysongelmista kärsivien puolisoja. He eivät ole sankareita, mutta uskovat siihen, että " niin hyvinä kuin pahoina päivinä".
Perheisiin ohjattu tuki silloin kun jompikumpi vanhemmista on sairas, pyritään järjestämään niin, että perhe saa pysyä yhdessä ja lapset oppivat ymmärtämään oman vanhempansa sairautta.
Perheiden ja sairaan aviopuolison kanssa elävien elämää pyritään helpottamaan eri keinoin, suuri tuki voisi olla se, miten me ulkopuoliset suhtaudumme tai toimimme.
Avioeron perusteista en muutoin osaa juuri sanoa, jätetty ei ainakaan voi olla syypää omaan osaansa. Joskus ovat eronneet ihmiset löytäneet yhteyden toisiinsa uudelleen.
Tämä ajattelutapa on mielestäni täysin epäkristillinen
Omaan visetiini lisäsin, että viimeinen aluse jäi sinne kummittelemaan eikä siis kuulu sinne----mielestäni on epäkristillistä ottaa avioero sairauden perusteella ja kristillistä avioitua uudelleen eronneen puolisonsa kanssa----
Avioero on vaikea asia ja Raamtun Sanassa taitaa niistä perusteista selvästi olla. Oma kommenttini kosketti siis vain sitä, että sairaus on jonkun mielestä oikeutettu avioeroperuste. Minä en ole samaa mieltä.
Eronneetkin voivat avioitua toistensa kanssa uudelleen, se on hieno juttu ja olen sitä omassa lähipiirissaänkin nähnyt tapahtuvan.
"Tulkitsin niin, että sairaat ja muut, mielestäsi "normaaliin" elämään kykenemättömät tulisi poistaa keskuudestamme, jotta me normaalit emme muuttuisi ei-toivottuun suuntaan."
Niin tulkitsit, vaikka kysehän oli nimenomaan perheen turvallisuudelle ja terveydelle vaaralliseksi käyneestä ihmisestä.
Hyvin usein niin, että henkilö, joka on sairas ei itse omasta mielestään ole millääntavalla sairas. Vaan kaikki muut ovat sairaita. Tämänpäivän
suomessa ei ihmistä saa pakkohoitoon. Poliisi voi viedä pahantekijän putkaan 24 tunniks, mutta sitten sairas tyyppi on taas kotona entistä vihamielisemänä. Kyllä vastuuntuntoinen äiti yrittää suojella lapsiaan. Lapset reakoivat monin eritavoin siihen, että niiden täytyy elää pelossa koko ajan. Luonnehäiriöt eivät ole geneetisesti periytyviä mutta ne siituvät mallin kautta sukupolvesta toiseen. Asiat eivät ollenkaan ole niin helppoja ja kauniita rakkaustarinoita kuin te täälä haluatte kuvata.Elämä luonnevikaisen kanssa on helvetillistä. Hän ei rakkausesta tiedä mitään.
Tarkoitukseni ei ollut vähätellä sitä, miten avioliitossa on vaikeaa elää sairaan henkilön kanssa. Sanoin vain, että sairaus ei voi mielestäni olla automaattinen avioeron peruste. Kuten taisin jo sanoa, sairaalajaksot ovat välttämättömiä tilanteissa, joissa joku voi olla vaaraksi itselleen ja toisille. Kaikenlainen sairaus on uuvuttavaa ja läheisille taakka, mutta siitäkään syystä ei automaattisesti voida ajatella, että tämän muita uuvuttavan henkilön poistaminen perheeyhteydestä on ainoa ratkaisu tai poistaa perheessä olevat ongelmat.
Monissa sairauden vaivaamissa perheissä on ajateltu myös niin, että sairas henkilö on osa perhettä ja apua on haettu aina tarvittaessa, mutta koko perhe on tietoinen kyseisen henkilön vaikeuksista eikä niitä tarvitse perhesalaisuutena varjella. Avioliitto ei tietenkään toimi ajatellulla tavalla kun toinen puolisoista sairastuu eikä liiton perimmäinen tarkoitus vastavuoroisuudesta kovin monella tasolla enää toteudu.
Uskovaisten piirissä taidetaan joskus vain pelätä puhua asioista niiden oikeilla nimillä, koska sairauskin voidaan kokea henkilökohtaisena epäonnistumisena tai hengellisen elämän vajavaisuutena. Monet uskovaiset toki lähtevät siitä, että kaikenlaiset vaivat ja vastukset ovat myös uskovaisen kodin arkipäivää. Helpotusta toisi se, että voisi jakaa taakkaa.
käydä niin, että se on vähemmän hieno juttu. Olen myöskin seurannut läheltä tällästä tapausta, missä mies katuvaisena tuli pyytämään anteeksi ja jos suinkin voisi olla mahdollista sopia ja alkaa alusta. Mutta kaikki oli vain pelkkää teatteria. Sama henkinen kurjuus alkoi tässä perheessä melko pian uudestaan. Nämä on vielä niin ovelia tälläset sairaat, että ne näyttelee ihmisten aikana ihan eri mitä ne sitten on kotioloissa. Käy niin kovasti sääli tätä perhettä ja kukaan ei voi auttaa. Mies on niin "suuri herra" ettei sille kukaan itään sano. Millainenhan kuva uskovaisista tälläisen perheen lapsille tulee.
Aivan totta, ei sairas mieli todellakaan odottelemalla, luulottelemalla ja uskottelemalla parane.
Paraneminen vaikeasta luonnehäiriöistä on joka tapauksessa aina hyvin pitkä, ja hyvin vaikea prosessi, ja moniko suostuu prosessiin?
Vain aniharva esim. narsistisen persoonallisuuden omaava henkilö paranee. Siinä on juuri tuo tuttu ongelma, että sairaalla ei ole itsellään sairauden tuntoa.
Ei kannata ollenkaan uskoa sairaan ihmisen omaa vakuuttelua paranemisestaan. Hänellä on vain oma itsekäs etunsa päästä uudelleen perheen
"leiville", toteuttamaan sairaita tarpeitaan.
On turhaa spekuloida ja hurskastella sinänsöä sairauksilla ilman nimeä. Kaikkihan me jollakin tavoin sairaita olemme, mutta useimmiten voimme elää perhe- elämää sairaudestamme huolimatta.
Vakavat persoonallisuushäiriöt, vakava mielisairaus ja harhainen mustasukkaisuus ovat este normaalille perhe- elämälle, josssa puolisot täyttävät toinen toisensa tarpeita tasapuolisesti.
Jos puolisosta tulee uhka toisten ihmisten elämälle ja terveydelle, niin että puolison ja koko perheen elämää leimaavat voimakkaat pelot, niin eroon vaan, ja jo tänään, eikä enää katsota huomiseen asti.
Vain huoruuden tähden saa erota eli jos puolisosi on tehnyt huorin niin silloin saat erota... Kristitty mies ja vaimo ei eroa koskaan jos heillä molemmilla on omakohtainen elävä osko sydämmellään.Jos jompikumpi haluaa erota niin silloin toinen on menettänyt elävän uskonsa...
Näin opettaa raamattu ja niin myös el seurakunta
Hmmm. Oliko tässä vastauksessa ehkä havaittavissa pientä sarkasmia (vai olenko niin vieraantunut tässä uskonnollisessa ryhmässä käytettävästä puheesta etten osaa tulkita)?
Ihan todella, eikö kukaan osaa sanoa miten suhtaudutaan eroon YHTEISÖSSÄ? Onko asia tabu, siis yhteisön suhteesta yksilöön puhuminen?
Ei kai sentään puolison pahoinpitely ole sallittua lestadiolaisessa kodissa, ei kovin kristilliseltä kuulosta? Vastatkaa ja todistakaa minun olevan väärässä, haluaisin uskoa että avoimuutta ja kykyä keskustella on olemassa (edes) anonyymisti...
aina, kun kuulen eroista ja varsinkin, jos se tapahtuu lestadiolaisparin välillä. Avioero on aina murheellinen asia lestadiolaisyhteisössö. Se kertoo RAKKAUDEN sammumisesta tai jopa sen kuolemasta!
Todellisessa elävässä uskossa olevat miehet eivät koskaan pahoinpitele vaimoaan eivätkä käyttäydy sopimattomasti ei millään aluella... Eivätkä myöskään vaimot.
Aina kun tapahtuu jotain poikkeavaa suhteessa taikka elämässä niin silloin on myös oskonelämässä on tapahtunut jotakin...
Taivaan isä kyllä antaa viisautta voimaa ja suojelua joka elämän alueelle jos molemmilla osapuolilla on totinen halu.
on kai (es)lestadiolaisuudessa ainoa synti, jota ei anneta anteeksi, siis yhteisön taholta. Toinen siihen liittyvä ja miltei vielä pahempi on eronneen uudelleen avioituminen.
pysyä totuudessa. On äärettömän sivistymätöntä valehdella tollasta . On parempi olla sanomatta mitään kun ei tiedä.
...Tuo että eroa ei annettaisi yhteisön taholta anteeksi. Jos avioeroon johtaa julkiseksi tavalla tai toisella tehty väkivalta tai pettäminen yms. onko teko siitä huolimatta tuomittava? Pitääkö puolisolta kestää aivan mitä tahansa (oman terveytensä ja ihmisoikeutensakin vaarantaen) vain yhteistön hyväksynnän takia?
Olen aikoinani eronnut el-yhteisöstä hyvin nuorena koska koin siinä olevan paljon ahdistavaa yhteisöllisyyttä joka olisi vaatinut minulta asioita joihin en ollut valmis, esim. pukeutumisen suhteen joka on mielestäni yksityisasia. En silti ihan tuollaista ajatellut...
kuinka kävi häävieraalle joka ei ollut pukeutunut
häävaatteisiin.
En muista, kiitos kysymästä. Liittyykö asia johonkin raamatunkohtaan?
Toivon selkokielisiä vastauksia, koska en osaa puhua lestadiolaisyhteisön "kieltä" - siellä käytetyt sanonnat tai viittaukset eivät oikein auta ihmistä joka ei ole varhaisnuoruuden jälkeen ollut lestadiolaisten tai uskonnon kanssa juuri missään tekemisissä.
Tämä asia tupsahti eteeni aivan muuta kautta kuin siksi että olisin yhteisön kanssa tekemisissä, joten suoraankaan en voi kysyä. Lisäksi epäilen että en saisi suoraa vastausta.
toi onki paha synti. Kummasti ne eronneet kuitenkin jaksavat palastaa samoissa piireissä eron ja uuden avionkin jälkeen -aivan kuin ei olisi mitään tapahtunut! Niin... niissä piiteissä kun ei uskalleta puhua suoraan, katsotaan vain pitkään, ja juorut kiertää...
Evankeliumi Matteuksen mukaan 22
1. Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
2. "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
3. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
5. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
6. ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
7. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
Meidän on pysyttävä raamatun totuudessa vaikka itsestä tuntuisi miltä ja vaikka joku muu lahko väittäisi mitä...
Erotettu on aivan eri kuin eronnut se joka eroaa muusta kuin huoruuden tähden tekee väärin eikä enään voi mennä naimisiin jos hän nai jonkun niin silloin hän saastuttaa tämän toisenkin mutta se joka ei ole tehnyt väärin eikä eronnut niin hän voi mennä uudelleen naimisiin.
Siis joka nai hyljätyn.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 19
9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
>Miten tämä kohta on selitettävissä. Siis joka nai hyljätyn.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 19
9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." <
Tämä kohta on varmasti kaikkein kovinta tekstiä, mitä koko raamatusta löytyy. Ja se on vielä Jeesuksen omia sanoja.
Jumalan kansa oli Mooseksen aikana valmis kuolemantuomioihin ja moniin todella koviin säädöksiin. Välillä tapettiin kokonainen kansa,lapsia naisia ja karjaa säästämättä yms.
Mutta Jumalan säätämää avioliittoa ne eivät olleet valmiit hyväksymään. Siksi mooses taipui niiden edessä ja antoi luvan erota.
Jeesus kuitenkin sanoi, ettei hän anna lupaa eroamiseen, vaikka Mooses antoi. Eikä Jeesus voinutkaan antaa lupaa, koska Hän tuli palauttamaan kaiken ennalleen, alkuperäiseen Jumalan säädökseen.
Lailla itsellään ei ollut voimaa elääsen mukaan, mitä se vaati. Jeesus antoi Pyhän Hengen omilleen, ja tällä Hengellä on voima elää Jumalan säädöksien mukaan. Siksi Jeesus voi olla vielä Moosestokin ankarampi. Ei ole niin suurta vihollista aviopuolisoiden kesken, mitä Jeesus ei kykenisi voittamaan, ja siksi ei tarvitse antaa lupaa erolle.
Laista ei häviä pienikään piirto, ennen häviää taivas ja maa. Jos Jeesus olisi antanut luvan erolle, niin kuin Mooses antoi, niin laista olisi hävinnyt piirto.
Kysymäsi kohta voidaan lukea, niin kuin siinä lukee, vaikka se inhimillisesti kovalta kuullostaakin.
Vain kuolema vapauttaa menemään uudelleen avioliittoon. Sota tai suuret luonnonkatastrofit, jossa kuolee paljon ihmisiä, on auttamattomasti edessä, silloin kun maa menee siihen kuntoon, missä esim. nyt ollaan. Joka toinen avioliitto hajoaa Suomessa.
Johannes Kastaja menetti päänsä, kun huusi kansan kuullen Herodekselle, ettei sinun ole lupaa pitää Herodiasta. Pappien pitäisi edelleenkin sanoa eron jälkeen uudelleen avioituneille, ettei niillä ole lupaa pitää uusia puolisoitaan. Sen sijasta, että he suostuvat uudelleen vihkimään, vaikka Jeesus sanoo, minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako.
"... se joka nai hyljätyn..."
kun lukee tarkkaan, ymmärtää sen, että kyseinen paikka tarkoittaa siis huoruuden tähden hyljättyä. Eli kyseinen hyljätty on se, joka on tehnyt huorin. Tämä syyllinen on jo teollaan irrottautunut uskovaisten joukosta ja on näin ollen hengellisesti "kuollut" ihminen, vaikka vielä hengittääkin. Viaton osapuoli siis on vapaa menemään naimisiin uudelleen... Näin Raamatun mukaan.
On sen takia ihan sama, kumpi heistä haki eroa oikeudessa;(
Näinköhän postasin omistuisen pikkuviestin kun sähläsin näppiksen kanssa.
Olen aika kummissani lukenut sitä kuinka kysymyksestäni (miten yhteisö suhtautuu avioeroon) on sukeutunut jonkinlainen opillinen keskustelu. Kukaan ei kyllä vastaa minulle enää mutta pääasia kai että vuoropuhelu elää... :)
Olen kyllä aika järkyttynyt siitä mitä luen näiden kiertelevien viestien takaa: väkivalta on hyväksyttyä, pettäminen ei. Minun on vaikeaa kuvitella miten kukaan voi hyväksyä moista, mutta uskonnon varjollahan tehdään paljon pahaa ja vaikka selitellään omaa halua alistaa ja loukata. Kaikki kääritään niin imelään ja pyhältä kalskahtavaan pakettiin ettei (uhri) edes huomaa että kas, tässähän minun ihmisoikeuksiani riistetään. Siis muissakin kuin kristinuskossa, ei ole tarkoitus solvata mitään uskonryhmittymää toista enemmän. ;)
Ainakin olen entistä varmempi siitä että olen teininä tiennyt mikä ei itselleni sovi; Tulee suorastaan tukehtunut olo tällaisesta keskustelusta missä ei sanota mitään vaan pelkästään lainataan raamattua ja yritetään osoittaa että juuri MINÄ olen oikeassa. Ikäänkuin häivytetään ihmisyys ja inhimillisyys ja esitetään että koska minä tulkitsen raamattua näin, on oikein vaikka silpoa sylilapsia (jos siitä sattuu olemaan raamatussa maininta).
Anteeksi vuodatukseni, tuli vain tosi paha olo. Tuntuu hirveältä ajatella että jos ks. yhteisössä on joku jota riistetään ja alistetaan avioliitossa, yhteisö sulkee silmänsä ihmisen hädältä ja hukuttaa tämän jakeisiin.
Olen aika onnellinen rakastavista ihmissuhteista joita minulla on, ja toivon ja uskon että em. negatiivinen mielikuvani ei koske kaikkia el-ihmisiä. Ja uskon että kristillisyyteen kai kuuluvaa toisten armahtamista ja auttamista löytyy myös ihan ihmiseltä ihmiselle siellä piireissä vaikkei sitä nyt uskoisi.
Minä jatka elämän ja toisten ihmisten kunnioittamista ilman uskontoa. Live and let live niin sanoakseni...
>Viaton osapuoli siis on vapaa menemään naimisiin uudelleen... Näin Raamatun mukaan.<
Aviorikoksen tekee myös se joka nai toisen hylkäämän. Vaikka erotettu olisikin itse vapaa, niin hän ei ole joka ottaa toisen hylkäämän. Jos löydät raamatusta paikan joka antaa luvan avioitua uudelleen, niin olet auttanut minua paljon, tämän raamatun vaikeimman paikan selvittämisessä.
Mooses joka salli kuolemantuomiot ja monet muut raa;at säädökset, salliessaan silti eron, ei ollut yhtä ankara kuin Jeesus.
”31 "On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja. 32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”
Missä raamatunpaikassa annetaan lupa avioitua uudelleen, jos alkuperäinen aviopuoliso on vielä elossa? Ero oli mahdollista haureuden tähden, mutta uudelleen avioituminen ei. ” 7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.”
1.Korinttolaiskirje:
7:1 Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;
7:2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
7:3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
7:4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.
7:5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.
7:6 Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä.
7:7 Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.
7:8 Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;
7:9 mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.
7:10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
7:12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
7:13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
7:14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
7:15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Viimeinen jae lainaamastasi Raamatun kohdasta kertoo sen. Toisessa käännöksessä sanan "orjuutetut" paikalla on "vapaa". Sehän tarkoittaa sitä, että hän ei ole enää sidottu entiseen puolisoonsa vaan on "vapaa", siis vaikka avioitumaan uudelleen:)
Tämä kohta helpotti omaa osaani, kun mietin ankarasti ja pitkään, onko minulla oikeutta avioitua uudelleen. Rukoilin Jumalaa saadakseni selvyyden ja vihdoin arasti sitäkin, että Hän antaisi minulle uuden uskovaisen puolison... ja Hän antoi:) Nyt minulla on ihana uskovainen puoliso josta kiitän Jumalaa ja hänkin kiittää Jumalaa, sillä hän tuli samanlaisista olosuhteista ja ongelmista jouduttuaan vaimonsa hylkäämäksi. Hänkin oli rukoillut Jumalalta uutta uskovaista puolisoa. Olemme toisillemme Jumalan antamat lahjat ja rukousvastaukset.-- On ihanaa käydä seuroissa yhdessä:)
Jossakin Paavalin kirjeessähän sanotaankin, että "kullakin miehellä olkoon oma vaimonsa, huoruuden syntien estämiseksi".
Tunnen erään tapauksen, jossa 20-vuotias poika meni naimisiin vuosien seurustelun jälkeen, armeijassa ollessaan. Mutta nuori vaimo ei kestänyt eroa asepalveluksen takia, vaan kuukauden avioliiton jälkeen muutti pois kotoa toisen miehen luo.
Pitäisikö tuon nuorukaisen sitten olla koko ikänsä yksin, vaikka hän on joutunut siihen tilanteeseen vaimonsa synnin tähden? Ei toki, vaan hän on vapaa avioitumaan uudelleen ja niin hän on tehnytkin.
Jumala on meitä rakastanut paljon myös ajallisessa mielessä. Hän ei tarkoita, että aviorikokseen viattomat ihmiset joutuisivat kärsimään koko ikänsä uskottoman puolison takia joko avioliitossa sidottuina häneen tai erossa, mutta kuitenkin sidottuna tuon syntiä tehneen puolison kuolemaan asti.
>Viimeinen jae lainaamastasi Raamatun kohdasta kertoo sen. Toisessa käännöksessä sanan "orjuutetut" paikalla on "vapaa". Sehän tarkoittaa sitä, että hän ei ole enää sidottu entiseen puolisoonsa vaan on "vapaa", siis vaikka avioitumaan uudelleen:) <
”7:15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.”
Orjuutetut tai vapaat tarkoittavat varmasti samaa asiaa. Mutta vapaa on eroamaan, ei menemään uudelleen avioon. Jae 11 olisi muuten ristiriidassa Paavalin oman lauseen kanssa.
”7:10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.”
Jos kuitenkin löydät, jonkun raamatunkohdan, joka antaisi edes pienen mahdollisuuden olla toisin, niin olisin siitä kiitollinen. Mielestäni tämä on koko raamatun kaikkein vaikein kohta, vanhatestamentti mukaanluettuna.
Raamattua voidaan tutkia monella tavalla, myös ankarana lakikirjana kuten sinä näyt tuon Pyhän Kirjan ottaneen. Kuitenkin siinä on kantavana voimana ja johtoajatuksena Jumalan rakkaus meitä kohtaan.
Olet Raamattua lukiessa varmasti huomannut käsitteen "hengellisesti kuollut"? Se, joka on rikkonut ja joutunut huoruuden tähden eroon puolisostaan, riippumatta siitä, kumpi eroaloitteen teki, on hengellisesti kuollut. Viaton osapuoli on hengellisesti ajateltuna leski. Leskien on lupa solmia avioliitto, mutta ei sellaisen kanssa, joka itse on tehnyt huorin ja sen takia joutunut eroon. Tätä tarkoittaa Jeesuksen sana:" ...ja joka nai erotetun, tekee huorin."
Miten olisi mahdollista, että esimerkiksi puolisonsa tappanut (ja siten itsestään lesken tehnyt) ihminen voisi rangaistuksensa kärsittyään mennä täysin hyväksytyksi uudelleen avioon, koska hän on leski?(tietysti hänen täytyisi tehdä parannus murhan synnistään) Kuitenkaan sellainen, joka ei ole syyllistynyt murhan syntiin, vuosikymmeniä kenties kärsittyään ja vihdoin eron otettuaan pettävästä puolisostaan, ei saisi mennä uudelleen avioon vain siksi, että tuo hengellisesti kuollut puoliso vielä on elävien kirjoissa...?
Raamattu ilmoittaa meille rakastavan Isän, Jumalan ja Jeesuksen, Lunastajamme. Se käsitys, minkä minä edellisessä viestissä kirjoitin, on tullut useitten Raamatun kohtien perusteella, mutta joista kohdista mikään ei ole yksiselitteinen eikä helppo.
Rakastava Isä ei halua lastensa kärsivän toisten ihmisten rikosten ja rikkomusten tähden koko elämäänsä, se käsitys on selvä Raamatusta. Hän puolustaa oikeutta ja oikeudenmukaisuutta. Hän haluaa, että Hänen lapsillaan on elämässä iloa ja rakkautta täällä maan päälläkin, eikä vain ja ainoastaan Taivaan kodissa, jonne olemme matkalla.
Jos haluat kirjoittaa minulle lisää näistä asioista, anna s-postiosoitteesi, lupaan vastata.
Avioero ei ole niin mustavalkoinen, ei niin selvästi petetty ja pettäjä, ei niin selkeästi hyvä ihminen ja huono ihminen kuin hetkellisesti ajateltuna saattaisi luulla. Esim. sanoit että
"Viaton osapuoli on hengellisesti ajateltuna leski".
EI OLE viatonta osapuolta avioerossa.
Nyt kun mies tai vaimo, siis avioparion eroamassa, syntyy tottakai riitatilanne ja jos jätetyllä on mahdollisuus vähääkään eheyttää elämäänsä uudella suhteella, on selkeästi vaara ajatella niin,
että "antaa mennä vaan" tai
"autetaan vähän lähtemään, minähän olen kuitenkin syytön ainakin ihmisten silmissä koska minut on jätetty" tai
"sittenhän olen vapaa, johan tuota isomahaista on tullut jo katseltuakin monta vuotta"tai
"joutaahan tuo akan jo laittaa kiertoon"tai "annanpa vähän lähtöapua, onhan minulla suuret monot" ja kristittyjen tuki takana, koska olen jätetty osapuoli. Minähän olen vapaa taas elämään nuoruuttani uudestaan.
Siis kaikki tämä uudessa tilanteessa kun välit ovat tulehtuneet oikein perusteellisesti ja ihminen ei näe Jumalan rakkautta, siis oikeaa rakkautta. Moni näkee lihallista rakkautta mikä ohjaa syntiinlangennutta ihmistä siihen, että ei voi esim elää ilman seksiä ja siksi pitää nopesti päästä uuteen suhteeseen, kunhan vain ihmisten ja muiden kristittyjen silmissä julkisivu säilyy puhtaana. Ja näin voi vapain tunnoin siirtyä uuteen seksisuhteeseen täysin "puhtaana".
Siis sielunvihollinen saa jo alussa erittäin vahvan otteen, kun opetetaan, että jätetty saa vapaasti siirtyä uuteen liittoon, ja se on se syy miksi Kristillisyydessä tänä aikana erot ovat niin yleisiä, vieläpä niitten Kristittyjen kohdalla, joita on pidetty uskossa vahvoina.
Ja sitten vielä tuo kirjoituksesi kohta
"Miten olisi mahdollista, että esimerkiksi puolisonsa tappanut (ja siten itsestään lesken tehnyt) ihminen voisi rangaistuksensa kärsittyään mennä täysin hyväksytyksi uudelleen avioon, koska hän on leski?(tietysti hänen täytyisi tehdä parannus murhan synnistään) Kuitenkaan sellainen, joka ei ole syyllistynyt murhan syntiin, vuosikymmeniä kenties kärsittyään ja vihdoin eron otettuaan pettävästä puolisostaan, ei saisi mennä uudelleen avioon vain siksi, että tuo hengellisesti kuollut puoliso vielä on elävien kirjoissa...? "
Täysin pimeää tekstiä.
"hänen täytyisi tehdä parannus murhan synnistä"
Ai, että oikein itse tehdä parannus siitä...
Ensinnäkin ei itse voi tehdä parannusta jos ei ole saanut katumusta. Eli tekee ensin murhan ja sitten päättää katua ja sitten menee naimisiin.
Aivan sairasta ajattelua ja Pyhän Hengen pilkkaa.
"Rakastava Isä ei halua lastensa kärsivän toisten ihmisten rikosten ja rikkomusten tähden koko elämäänsä, se käsitys on selvä Raamatusta."
Siihen voisin todeta, että ei tähän päivään saakka
yksikään Kristitty ole päässyt siitä vaivasta ja kärsimisestä mitä tulee synnistä ja Jumalattomasta elämästä ja -ihmisistä. Se vain on kärsittävä ja mitään ei Kristitylle tapahdu Jumalan sitä sallimatta.
On täysin perusteltua ymmärtää Jumalan rakkauden niin, että jätetty jää "odottamaan puolisonsa paluuta". Vain paluu on ainut oikea ratkaisu.
Sielunvihollisen kavala juoni on se, että paluuta ei voisi enään tapahtua(molemmat tahoillaan uudessa suhteessa) siten kuin on Jumalan järjestys. Mikä on nyt sitten muuttunut, niin paljon, että voidaan opettaa niin, että jätetty voi uudelleen avioitua. Vaikka se on ollut Luterilainen kanta aiemmin?
...sitten huomasin nimimerkkisi ja ymmärsin, että ethän sinä muunlaista tekstiä voikaan tuottaa.
Parhaita lapsenkasvattajia kun tunnetusti ovat lapsettomat ihmiset ja parhaita avioliiton ja -eron asiantuntijoita tietysti sellaiset, jotka eivät ole ollenkaan naimisissa, eikö vain;)
Huippuna tekstissäsi tuo, että ".. EI OLE viatonta osapuolta...", nauraisin, ellei olisi kysessä vakava asia.
Oletko koskaan kuullut psykopaateista, sellaisista ihmisistä, joilla ei ole omaatuntoa ollenkaan? Sellaisista, jotka eivät käsitä, mitä katumus on, jotka eivät koskaan ole tehneet omasta mielestään mitään väärää, jne? Sellaisista, jotka kirkkain silmin pettävät puolisoaan, pahoinpitelevät tätä ja ovat sitä mieltä, että puoliso tarvitsee tiettyä kuritusta säännöllisin väliajoin pysyäkseen nöyränä?
Mutta koska et ole naimisissa ja sinulla on nuo mielipiteet, mitkä ovat, on ihan hyvä, jos pysytkin naimattomana ;b
luterilainen kanta?
Jeesus opettaa: ...muun kuin huoruuden tähden..
Mieti joutessas Mestarin opetuksia
että avioeroprosessissa jätetty on viaton.
Heh heh...Ensinnäkään kukaan ei ole viaton.
Ei ainakaan se joka tappelee puolisonsa kanssa.
Olemme ilmeisesti niin eri keskustelutasolla, että ei kannata jatkaa. Et ymmärrä esimerkiksi sanaa "viallisuus", Ja nimenomaan Jumalan sanan valossa.
...jatkaa kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä.
... toki Jumalan sanan mukaan olemme kaikki vikapäitä ihan joka lajiin syntiä, sehän on selvä se. Mutta SIITÄ ei tosiaankaan ole puhetta silloin, kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin kuka on viaton avioeroon ja kuka taas ei. Yritin sitä ed. tekstissä vähän valottaa, mutta kun ei mene perille niin sitten ei.
Lopetetaan tosiaan tähän tämä tulokseton ja hyödytön kirjeenvaihto. Hyvät jatkot vain sinullekin:)
Kyllä es.lestadiolaisetkin saavat ja uskovat kaikki synnit anteeksi. Seuroissa todistetaan aina KAIKKI synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa maahanvuotaneessa sovintoveressä. Oikea synnintunto ja katumus ovat tietenkin välttämättömiä.
Raamatusta emme löydä vahvistusta uudelleen avioitumiselle, ensimmäisen puolison vielä eläessä. Vain tietyssä tapauksessa ero(ei siis avioliiton purkaminen) on mahdollista. Tälläisille jotka joutuvat erossa elämään huoruuden tai jonkun muun syyn takia, Paavali antaa selvän neuvon; olkoon naimatta tai sopikaan puolisonsa kanssa. Vain luonnollinen kuolema purkaa avioliiton, teki ihminen mitä tahansa, ja spekuloikoon asialla miten tahansa, jos se tästä Raamatun sanasta menee sivuun, niin se on ihmisoppia eikä Jumalan Sanaa, olkoon tilanne vaikka kuinka mahdoton tahansa.
Kaikki muut synnit paitsi pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, saa anteeksi. Elikkä mistä hyvänsä syystä avioeron kokenut katuva saa syntinsä anteeksi aivan samalla tavalla kun kaikki muutkin syntiset.
Omavanhurskaus eli lakihenkisyys oikein huokuu vanhoillislestojen opetuksissta, he kun eivät tunne omia todellisisia syntejään ja siksi eivät myöskään tiedä sitä, millainen lahja syntiselle on Jumalan ehdoitta jukistettava armo Jeesuksessa Kristuksessa.
Sellainen omavanhurskas joka kieltäytyy julistämästä ehdotonta syntien anteeksiantamusta avioeron kokeneelle ihmiselle, tuomitsee itse itsensä helvettiin tuolla teollaan.
Ap. t. 13:38 Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
Ap. t. 13:39 ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi,
vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
Ap. t. 13:40 Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa:
Ap. t. 13:41 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille.'"
Syntien anteeksi saaminen, eikö se tarkoita sitä, että tehty asia muuttuu tekemättömäksi. Eli eronnut palaa puolisonsa luokse. Eihän avioliiton solmiminen ole synti. Millä ihmeen teorialla syntien anteeksi saaminen purkaisi avioliiton. Ero on eri asia. Erohan ei itsestään ole synti, vaan synnin hedelmä. Kun joku eroaa puolisostaan(hylkää puolisonsa ja perheensä), niin synti ja lankeemus on jo aikaa sitten tapahtunut ihmisen sisällä.
Se vielä on eri asia, jos alamme rakentamaan tekemisiämme tulevaisen armon varaan. Eli suunnittelemme syntiä, ja sen toteuttamisen jälkeen sitten anomme sitä anteeksi. Silloin tulee kysymykseen, että antaako Jumala enää katumisen armoa, ei Eesaukaan löytänyt parannuksen siaa, vaikka kyyneleillä sitä etsi.
Mutta katuvaiselle syntiselle kuuluu Jumalan armo ja ehdoton anteeksiantamus. Mutta se on vain syntien ja synnillisten tekojen yli. Mutta ensimmäistä Jumalan vahvistamaa avioliittoa emme voi purkaa anteeksiantamuksella.
< Mutta katuvaiselle syntiselle kuuluu Jumalan armo ja ehdoton anteeksiantamus.>
Huomaa, että KATUMUS on jo itsessään anteeksiannon EHTO!