olemme ajatelleet ottaa dobermannin pennun. Olen kuullut ettei se välttämättä ole viisain vaihtoehto ensikoiraksi, mutta uskoisin selviytyväni riittävällä tiedolla. Eli toivoisinkin vinkkejä , kokemuksia ja asioita joita minun tulisi erityisesti huomioida kasvatuksessa/ hoidossa / missä vaan asiaan liittyvässä. Kiitoksia jo vastauksista
vinkkejä dobermannin kasvatukseen
taf
71087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei todellakaan sovi ensi koiraksi ja jokainen koira on yksilö, se mikä toimii toisella ei aina toimi toisella.
En todellakaan suosittele ottamaan, jos ei ole keta minkäänlaista kokemusta koirista aiemmin.
Kuulostaa todelliselta asiantuntijan vastaukselta. Minä otin dobberin aikoinaan ensimmäiseksi koirakseni ja se oli pitovaikeuksien takia jo melkein 8 kk ku sen otin. Ikinä sen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ne ongelmat alkavat aina sieltä hihnan väärästä päästä.
Ei kukaan varmaan halua myöskään ottaa mitään "harjoittelukoiraa" 10 vuodeksi ja vasta sen jälkeen dobberin. Dobberi sopii niin kuin mukä koira tahansa ensimmäiseksi koiraksi. Kaikkien koirien kohdalla on oltava perusasiat kunnossa.
Kuulostaa todelliselta asiantuntijan vastaukselta. Minä otin dobberin aikoinaan ensimmäiseksi koirakseni ja se oli pitovaikeuksien takia jo melkein 8 kk ku sen otin. Ikinä sen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ne ongelmat alkavat aina sieltä hihnan väärästä päästä.
Ei kukaan varmaan halua myöskään ottaa mitään "harjoittelukoiraa" 10 vuodeksi ja vasta sen jälkeen dobberin. Dobberi sopii niin kuin mukä koira tahansa ensimmäiseksi koiraksi. Kaikkien koirien kohdalla on oltava perusasiat kunnossa.
neljä dobberia. Ja yhdet pennut, 6kpl lisäksi.
Tuota tuota... Monet sanovat, että ei dobberia ensimmäiseksi koiraksi. Minusta tuo lähinnä tarkoittaa, että koiraihmisten mielestä kannattaa ensin testata itseään jollakin "helpommalla" koiralla, onko itsestä yleensäkään koiran pitäjäksi.
Jos ei pysty niihin rutiineihin, joita koiran pitäminen vaatii, tai jos ei saa kuriin ja järjestykseen pienehköä seurakoiraakaan, niin miten sitten sen ainoan suojelukoiraksi alunperin jalostetun rodun...
Vinkkinä seuraavat ydinasiat:
Olosuhteesi ovat koiranpidolle otolliset vähintään seuraavat kymmenen vuotta. -Tilaa riittävästi ja hyvät ulkoilumahdollisuudet; ei liian pitkiä päiviä yksin, erityisesti ei pentuna. Koiralle sopivia liikunnallisia harrastuksia. Riittävästi rahaa.
Sinä olet pomo - vaadit että koirasi tottelee sinua aina. Tämä ei tarkoita, että koiraa tarvitsee fyysisesti kurittaa. Koirasi täytyy rakastaa sinua yli kaiken, ja haluta tehdä kuten sinä sanot: silloin olet oikealla tiellä.
Rasituksen tarve - Anna koiralle paljon fyysistä toimintaa, lenkkejä, vetoleikkejä, piiloon juoksemista, etsimistä, ja psyykkisiä, älyllisiä haasteita myös. Puhu sille, se alkaa oppia ja ymmmärtää sanojasi jo hyvin nuorena.
Jos haluat ottaa dobermannin, tai minkä muun olennon tahansa vastuullesi, ajattele sitä vähän kuin lasta: se tarvitsee paljon rakkautta ja anteeksiantoa, mutta myös selvät ja ehdottomat rajat.
Vapaan kasvatuksen saaneet koirat -kuten myös ihmislapset- joutuvat kulkemaan kivikkoisen tien ennenkuin pääsevät sopuun itsensä ja yhteiskunnan kanssa.
Jos haluat jutella ja kysellä lisää privaatisti, meilaile [email protected].
Kannattaa tutkailla vähän itseäänkin ikäänkuin peilistä: jos olet ihmisenä sen tyyppinen, että tiedät mitä haluat, seisot oman mielipiteesi takana rohkeasti, ja tarvittaessa myös uskallat hyvien perustelujen jälkeen muuttaa mielipidettäsi, sinussa on oikeaa ainesta.
Lisäksi jos uskallat sanoa ääneen mitä ajattelet, ja sinussa on hieman taipumusta määräillä ja ohjailla muidenkin -hitaampien ja varovaisempien- toimintoja, sinussa on oikeata dobberin omistaja-ainesta.
Jos taas tuntuu usein siltä, että ei uskalla itse oman harkintansa perusteella tehdä päätöksiä, niin sitten varmaan kannattaa valita jokin seurakoira- tai paimenkoiratyyppinen rotu.
Hyvät dobberi-ihmiset kun taitavat olla sellaista johtaja-ainesta. Tai ainakin niiden pitäisi olla!
Niinhän tuo on, itsetutkiskelulla voit jo päätellä paljon.
Olen huomannut, että dobermanni vaatii niin uskomattoman paljon tekemistä, että siinä tosiaankaan ei tahdo jäädä muiolle harrastuksille kovin kamalasti aikaa, jos töissä käy. Pentua nyt ei voi eikä saa liikoja rasittaa, mutta aikuinen ei takuulla väsy millään.
Jos perheessä käydään töissä 8h/pvä, ei dobermanni ole sopiva koira. Itsellä asia järjesyy niin, että toinen tekee päivätyötä ja minä yövuoroa, jolloin koiran kanssa on aina joku.
Totta on myös se, että mitä enemmän koirallesi puhut ja otat siihen kontaktia, sitä luottavaisempi ja älykkäämpi siitä kehittyy. Ja hihnassahan EI SAA vetää, joskin se tuntuu olevan monelle dobermanille lähinnä vitsi... =)
Suomen Dobermann yhdistykseltä saa varmasti käyttökelpoista tietoa Dobberin hoidosta ja koulutuksesta. OVat ainakin meitä kovasti auttaneet.
Liitythän yhdistykseen ja ostat rekisteröidyn "toopermannin". :)