Entinen kummi

"Ikävä on lasta, joka nyt tyhmistä aikuisista kärsii..."

Minulla ei ole vastaavasta kokemusta, mutta ajattelin silti kommentoida tätä. Miksi oletat, että lapsi kärsii ko. tilanteessa? Oletko varma, että lapsi osaa kunnolla edes kaivata sinua? En halua ilkeillä, mutta voihan hyvinkin olla, ettei lapsi sinänsä kaipaa kummejaan. Minullakin on pari kummia, mutten koskaan ole osannut heitä erikseen kaivata kummiuden takia. Eivät kaikki lapset kärsi siitä, etteivät näe kummejaan.

Kokemusta ei ole minullakaan,mutta kertomuksesi oli sinun kannaltasi niin koskettava,että oli pakko kirjoittaa sinulle muutama lohdutuksen sana.

Tosiaankin,voi olla,ettei lapsi osaa kaivata kummiaan,jotenka siitä voit mahdollisesti olla huokein mielin.Lapsi oli sinulle selvästikkin kovin tärkeä,kuten kummilapsen kuuluisikin olla,mutta ainakin hän on hyvissä käsissä ja varmasti onnellinen.Siitä voit olla sinäkin onnellinen.

Kummius vetää aika konservatiivista linjaa edelleen,mutta ehkäpä siinäkin on alettu toimia jokseenkin uusin keinoin,jos kerran näin pahasti sattuu asiat takkuuntumaan.Vielä 50 vuotta sitten ei kai olisi kummin "irtisanominen" tullut kuuloonkaan?Tai ei kai siihen tarvita niinkään pitkää aikaa.Jos vanhemmat ovat riidassa henkilön kanssa joka on joskus haluttu heidän lapsensa kummiksi ja saatettu myös kummiksi,on se jotenkin ristiriitaista ja lapsellistakin ajaa asia näin umpikujaan.Mutta,jos vanhemmat eivät vain halua lapsena kummin kanssa tekemisissä olla,pitää sitä päätöstä kai vain kunnioittaa.He kuitenkin asiasta viime kädessä päättävät.

Surullista sinun kannaltasi,mutta onhan sinulla kivat muistot,ja vieläpä,onhan sinulla YHÄ kummilapsi!! Eivät vanhemmat voi sitä sinulta koskaan viedä,vaikka tapaamiset vievätkin.
Sitäpaitsi,jos lapsi isona on kiinnostunut tai saa selville jostakin originaalin kumminsa,saattaa hän vaikka joskus ottaa yhteyttäkin! Eipä sitä koskaan tiedä,on sitä kummallisempiakin asioita maailmassa tapahtunut.=)

Hyvää jatkoa sinulle!

t.Taikatukka

Samalla tavalla on valitettavasti käynyt täälläkin. Ja ole siitä kovin surullinen.
Kummilapseni perheen sisällä tapahtuneet asiat äiti laittoi minun syykseni. Manipuloi lasta ja syytti hänen kuulensa minua. Äiti kieltäny lapselta yhteyhenpidon, en ole enää mitenkään tervetullut. Ennen olin lapselle tärkeä, hän usein soitteli koulun jälkeen yksinäisyydessään, haluasi tulle yökylään ja puhui minusta paljon.

Näin vain on käynyt minusta riippumatta. Toivon kuitenkin, että kun lapsi kasvaa isoksi voin hälle kertoa totuuden.

Vielä en ole kuullut onko minun tilalleni otettu uutta kummia, tosin hällä on ennestään jo toinenkin kummitäti.

Olen aivan varma että lpasi kärsii tilanteesta. Eikä hän niin vain unohda sinua (vaikka joku niinkin arveli). Olen itse kuullut muuakta että oma kummilapseni ainakin vielä mainitsee vuodenkin päästä nimeni ja muistelee jotakin.
Toivotaan ettei aikuisten möhläykset tee pysyvää eroa lapsistamme. Hekin kasvavat ja ajattelevat joskus itsenäisesti.
Mukavaa syksyä!!!!

Ottaisin kopion kummitodistuksesta ja lähettäisin äidille kopion.
Minkä ikäinen tämä kummilapsi ja hänen äitinsä on?

"Nyt kummilapseni äiti ilmoitti, että lapsellani on "uusi kummi" eikä minua enää tarvita."

Ilmoita että kummiutta ei voi irtisanoa ja lähettele kortit jatkossakin "kummilapselle".

No, onpa tosiaan outoa käytöstä kummilastesi vanhemmilta. Lapsellista. Jos minä olisin sinä niin varmaan jatkaisin vain joulu- ja synttärilahjojen lähettelyä. Kortteja matkoilta jne.. Lapsi varmasti isompana osaa arvostaa sitä.

Tosin olen kyllä itse antanut yhdellä kummille "kenkää". Paras ystäväni alkoi harrastamaan seksiä ex-mieheni kanssa... Ei siinä mitään mutta sitten kun se asia vielä salattiin ja valehdeltiin jne... Se oli semmoinen ns. sanaton kenkää anto kummiudesta.. Toisin sanoen en ole pitänyt ko. kummiin mitään yhteyttä mutta eipä ole hänkään sen jälkeen muistanut kummilastaan millään tavoin. Tästä on nyt noin kolmisen vuotta aikaa. En kyllä pahottaisi mieltäni jos hän muistaisi kummilastaan. Pääasia ettei minun tarvi olla hänen kanssaan tekemisissä.

On kyllä kurjaa jos et saa olla semmoinen kummi kun haluaisit. Todella typerää käyttäytymistä äidiltä. Sehän on lapselta pois. Olen pahoillani puolestasi. Jatka vain samaa rataa jos suinkin jaksat. Älä murehdi, et voi tilanteelle mitään. Ehkäpä se siitä muuttuu ajan kanssa.

p.s. Eihän uutta kummia voi ottaa tilalle :-) Suorastaan huvittavaa kostonhimoa... Minut on kyllä otettu "kummiksi" myöhemmin mutta ei kenenkään tilalle!

Voin kyllä ymmärtää miltä tuntuu.. Minulla on kummi ja hän riitautui vähän koko suvun kanssa. Ei ole ottanut yhteyttä, kadulla nähdessä ei moikannut...jne kyllä se tuntuu kurjalta

Enpä ole ikinä tavannut kummejani. Olen siitä näin aikuisiällä kysellyt vanhemmiltani että ketkä ne on minun kummejani. Olen saanut ympäripyöreitä vastauksia, etten edes tiedä heidän sukunimeään.
Lapsena olin tietysti hieman kateellinen veljelleni, jolla on kummisetänä enomme josta itsekin pidän kovasti.
Tuo uusi kummi juttu on kyllä tämän lapsen äidin puolelta hieman säälittävää, mutta itsekin olisit voinut tehdä asian eteen, edes hieman sopimalla riitojanne.

siskollani oli avopari kummeina ristiäisissä. heillä tuli myöhemmin ero. siskoni kaipaa tätä toista osapuolta kovasti jota ei ole eron jälkeen nähnyt. Hän oli kolme vuotias eron sattuessa ja nyt kuuden. Ei ole pitänyt yhteyttä kuin yhdellä postikortilla joka oli eropn jälkeen ensimmäinen joulu. Kutsuttu on kyllä synttäreille ym. Ei varmaan halua tulla ettei törmää vahingossa ex:ään kun tämä toinen osapuoli kuitenkin lapsen sukulainen. On ollu vaikee vastata siskon kyseltyhin että miksei hän enää käy...