Onko muilla kokemusta vastaavanlaisesta, olisi mielenkiintoista kuulla kannanottoja molemmilta kanteilta.
Minulla on kummilapsi, jonka vanhempien kanssa sukset ovat menneet ristiin jokseenkin mitättömistä ja turhanpäiväisistä syistä, mutta yhteydenpito kuitenkin loppui. Sen jälkeenkin olen muistanut kummilastani jouluisin ja synttäreinä, tosin koskaan ei ole kuulunut kiitosta tai kutsua synttäreille, lahjan olen postittanut.
Nyt kummilapseni äiti ilmoitti, että lapsellani on "uusi kummi" eikä minua enää tarvita.
Olen hyvin surullinen, mutta myös hämmentynyt ja vihainen.
Mitä minulta olisi odotettu, sitä kukaan ei koskaan kertonut. En ole riittävän rohkea menemään kutsumatta heidän kotiinsa esim synttäreille, koska aikuisten välit ovat niin tulehtuneet.
Tiedän, tämä oli äidin halpamainen ja lapsellinen kosto.
Ikävä on lasta, joka nyt tyhmistä aikuisista kärsii...
Minulla on kummilapsi, jonka vanhempien kanssa sukset ovat menneet ristiin jokseenkin mitättömistä ja turhanpäiväisistä syistä, mutta yhteydenpito kuitenkin loppui. Sen jälkeenkin olen muistanut kummilastani jouluisin ja synttäreinä, tosin koskaan ei ole kuulunut kiitosta tai kutsua synttäreille, lahjan olen postittanut.
Nyt kummilapseni äiti ilmoitti, että lapsellani on "uusi kummi" eikä minua enää tarvita.
Olen hyvin surullinen, mutta myös hämmentynyt ja vihainen.
Mitä minulta olisi odotettu, sitä kukaan ei koskaan kertonut. En ole riittävän rohkea menemään kutsumatta heidän kotiinsa esim synttäreille, koska aikuisten välit ovat niin tulehtuneet.
Tiedän, tämä oli äidin halpamainen ja lapsellinen kosto.
Ikävä on lasta, joka nyt tyhmistä aikuisista kärsii...
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Ikävä on lasta, joka nyt tyhmistä aikuisista kärsii..."
Minulla ei ole vastaavasta kokemusta, mutta ajattelin silti kommentoida tätä. Miksi oletat, että lapsi kärsii ko. tilanteessa? Oletko varma, että lapsi osaa kunnolla edes kaivata sinua? En halua ilkeillä, mutta voihan hyvinkin olla, ettei lapsi sinänsä kaipaa kummejaan. Minullakin on pari kummia, mutten koskaan ole osannut heitä erikseen kaivata kummiuden takia. Eivät kaikki lapset kärsi siitä, etteivät näe kummejaan.
Voihan se olla totta, ettei hän kaipaa. Se olisi helpottavaa. Ennen vain olimme aika paljon tekemisissä ja puuhastelimme yhdessä..
Kokemusta ei ole minullakaan,mutta kertomuksesi oli sinun kannaltasi niin koskettava,että oli pakko kirjoittaa sinulle muutama lohdutuksen sana.
Tosiaankin,voi olla,ettei lapsi osaa kaivata kummiaan,jotenka siitä voit mahdollisesti olla huokein mielin.Lapsi oli sinulle selvästikkin kovin tärkeä,kuten kummilapsen kuuluisikin olla,mutta ainakin hän on hyvissä käsissä ja varmasti onnellinen.Siitä voit olla sinäkin onnellinen.
Kummius vetää aika konservatiivista linjaa edelleen,mutta ehkäpä siinäkin on alettu toimia jokseenkin uusin keinoin,jos kerran näin pahasti sattuu asiat takkuuntumaan.Vielä 50 vuotta sitten ei kai olisi kummin "irtisanominen" tullut kuuloonkaan?Tai ei kai siihen tarvita niinkään pitkää aikaa.Jos vanhemmat ovat riidassa henkilön kanssa joka on joskus haluttu heidän lapsensa kummiksi ja saatettu myös kummiksi,on se jotenkin ristiriitaista ja lapsellistakin ajaa asia näin umpikujaan.Mutta,jos vanhemmat eivät vain halua lapsena kummin kanssa tekemisissä olla,pitää sitä päätöstä kai vain kunnioittaa.He kuitenkin asiasta viime kädessä päättävät.
Surullista sinun kannaltasi,mutta onhan sinulla kivat muistot,ja vieläpä,onhan sinulla YHÄ kummilapsi!! Eivät vanhemmat voi sitä sinulta koskaan viedä,vaikka tapaamiset vievätkin.
Sitäpaitsi,jos lapsi isona on kiinnostunut tai saa selville jostakin originaalin kumminsa,saattaa hän vaikka joskus ottaa yhteyttäkin! Eipä sitä koskaan tiedä,on sitä kummallisempiakin asioita maailmassa tapahtunut.=)
Hyvää jatkoa sinulle!
t.Taikatukka
Mukavaa lukea empaattista viestiäsi. Näin minäkin ajattelen, että ei minulta kummilasta voi viedä, aion jatkossakin muistaa häntä synttärinä ja jouluna. Ja ehkä joskus vielä tapaamme, kenties aikuistenkin välit vielä joskus selviävät.. Haluan kuitenkin viestittää kummilapselleni, että en ole häntä unohtanut tai hylännyt.
Samalla tavalla on valitettavasti käynyt täälläkin. Ja ole siitä kovin surullinen.
Kummilapseni perheen sisällä tapahtuneet asiat äiti laittoi minun syykseni. Manipuloi lasta ja syytti hänen kuulensa minua. Äiti kieltäny lapselta yhteyhenpidon, en ole enää mitenkään tervetullut. Ennen olin lapselle tärkeä, hän usein soitteli koulun jälkeen yksinäisyydessään, haluasi tulle yökylään ja puhui minusta paljon.
Näin vain on käynyt minusta riippumatta. Toivon kuitenkin, että kun lapsi kasvaa isoksi voin hälle kertoa totuuden.
Vielä en ole kuullut onko minun tilalleni otettu uutta kummia, tosin hällä on ennestään jo toinenkin kummitäti.
Olen aivan varma että lpasi kärsii tilanteesta. Eikä hän niin vain unohda sinua (vaikka joku niinkin arveli). Olen itse kuullut muuakta että oma kummilapseni ainakin vielä mainitsee vuodenkin päästä nimeni ja muistelee jotakin.
Toivotaan ettei aikuisten möhläykset tee pysyvää eroa lapsistamme. Hekin kasvavat ja ajattelevat joskus itsenäisesti.
Mukavaa syksyä!!!!
Toivon myös kovasti, ettei aikuisten tyhmyys vaikeuta lasten elämää ja mielestäni tuollainen lapsen käyttäminen koston välineenä on kovin alhaista. Kertoo toki jotain kostajan arvomaailmasta...
Aurinkoista syksyn jatkoa Sinulle!
Ottaisin kopion kummitodistuksesta ja lähettäisin äidille kopion.
Minkä ikäinen tämä kummilapsi ja hänen äitinsä on?
Ajattelen, että on parempi olla ryhtymättä tuollaiseen leikkiin, turha puhaltaa kytevään kasaan, ettei lehahda liekkeihin.
Aika parantaa monia haavoja.
"Nyt kummilapseni äiti ilmoitti, että lapsellani on "uusi kummi" eikä minua enää tarvita."
Ilmoita että kummiutta ei voi irtisanoa ja lähettele kortit jatkossakin "kummilapselle".
Pyrin mahdollisuuksien mukaan olemaan provosoitumatta tästä ilmoituksesta, etten enää ole kummi, mutta toki jatkan lapsen muistamista kuten tähänkin asti.
No, onpa tosiaan outoa käytöstä kummilastesi vanhemmilta. Lapsellista. Jos minä olisin sinä niin varmaan jatkaisin vain joulu- ja synttärilahjojen lähettelyä. Kortteja matkoilta jne.. Lapsi varmasti isompana osaa arvostaa sitä.
Tosin olen kyllä itse antanut yhdellä kummille "kenkää". Paras ystäväni alkoi harrastamaan seksiä ex-mieheni kanssa... Ei siinä mitään mutta sitten kun se asia vielä salattiin ja valehdeltiin jne... Se oli semmoinen ns. sanaton kenkää anto kummiudesta.. Toisin sanoen en ole pitänyt ko. kummiin mitään yhteyttä mutta eipä ole hänkään sen jälkeen muistanut kummilastaan millään tavoin. Tästä on nyt noin kolmisen vuotta aikaa. En kyllä pahottaisi mieltäni jos hän muistaisi kummilastaan. Pääasia ettei minun tarvi olla hänen kanssaan tekemisissä.
On kyllä kurjaa jos et saa olla semmoinen kummi kun haluaisit. Todella typerää käyttäytymistä äidiltä. Sehän on lapselta pois. Olen pahoillani puolestasi. Jatka vain samaa rataa jos suinkin jaksat. Älä murehdi, et voi tilanteelle mitään. Ehkäpä se siitä muuttuu ajan kanssa.
p.s. Eihän uutta kummia voi ottaa tilalle :-) Suorastaan huvittavaa kostonhimoa... Minut on kyllä otettu "kummiksi" myöhemmin mutta ei kenenkään tilalle!
Aion toki jatkaa kummilapseni muistamista syntymäpäivinä ja jouluina ja muinakin juhlahetkinä, mikäli niistä tulen olemaan tietoinen.
Ymmärrän kyllä aikuisten riidat ja sen, että esim. sinun tapauksessasi et halua olla kummiin yhteydessä. Kuitenkin aikuiset ovat aikuisia ja lasten vuoksi on joskus myös "nöyrryttävä" ja tehtävä asioita, jotka eivät ole mukavia. Itseni kohdalla välirikon syy ei ole edes noin selkeä, kuten sinun kohdallasi vaan kysymys on lähinnä pienistä väärinkäsityksistä ja elämäntilanne-eroista, jotka ovat saaneet isommat mittasuhteet.
Ihmettelee kummilapsen äitiä joka katkaissut lapsen ja kummin välin ja itse sanot ANNOIN KENKÄÄ KUMMILLE, SANATON KENKÄÄN ANTO.
No joo hehhee.. Luuletkos ettei tieto ole kummitädille kiirinyt ja itse aiheuttanut omalle lapsellesi melko hankalan asian. Kummallisen tilanteen saat aikaan puhumalla lapsellesi sitä sun tätä soopaa.
Aikuisten touhut ei kuulu lapsi/kummisuhteeseen. Onneksi lapsi kasvaa ja jossakin vaiheessa ajattelee "omin aivoin". On ehkäpä omat syynsä kummilla tai paketeilla jos ei tavoita kummilasta. Syynsä kaikella.
Mutta mietippäs sinä sade omia tekojasi.........
Kuten sanoin, pääasia ettei minun tarvitse olla ko. henkilön kanssa missään tekemisissä.
Enpä ole sanallakaan moittinut lapselle kummitätiään enkä kieltänyt tämän henkilön olemassaoloa. Tuskinpa se 'sana' oon kiirinyt mihinkään, kun asiasta ei ole puhuttu... Yhtälailla kummikaan ei ole ottanut mitään yhteyttä tekostensa paljastumisen jälkeen. Eihän hänenkään tarvitse olla minun kanssani missään tekemisissä. Taisin sanoa, etten pahottaisi mieltäni jos muistaisi kummilastaan.
Eli et antanut kummille kenkää, vaan kummi ei hoida velvollisuuksiaan.
Ihan hyvä kuulla jos liioittelen. Ehkä olen tehnyt itselleni liian ison paiseen asiasta.
Kiitos mielipiteestäsi!
Voin kyllä ymmärtää miltä tuntuu.. Minulla on kummi ja hän riitautui vähän koko suvun kanssa. Ei ole ottanut yhteyttä, kadulla nähdessä ei moikannut...jne kyllä se tuntuu kurjalta
Oudolta vaikuttaa tuo kummisi käytös, että ei edes kadulla tervehdi. Aikuisen tehtävä olisi olla aikuinen eikä siirtää vihanpitoa lapsiin.
Voisiko olla niin, ettei kummisi oikeasti tuntenut sinua, että olet muuttunut vuosien saatossa niin paljon?
Aurinkoista syksyn jatkoa sinulle!
Enpä ole ikinä tavannut kummejani. Olen siitä näin aikuisiällä kysellyt vanhemmiltani että ketkä ne on minun kummejani. Olen saanut ympäripyöreitä vastauksia, etten edes tiedä heidän sukunimeään.
Lapsena olin tietysti hieman kateellinen veljelleni, jolla on kummisetänä enomme josta itsekin pidän kovasti.
Tuo uusi kummi juttu on kyllä tämän lapsen äidin puolelta hieman säälittävää, mutta itsekin olisit voinut tehdä asian eteen, edes hieman sopimalla riitojanne.
En onneksi ole lapsen ainoa kummi ja luultavasti muut kummit ovat yhä tekemisissä perheen ja lapsen kanssa, joten onneksi aivan kummittomaksi lapsi ei ole jäänyt.
Totta, ainahan asiassa on kaksi puolta ja toinen on juuri tuo, että olisin voinut tietysti välttää riitaantumista tai ainakin olla sopua edistävänä osapuolena, vaan aina ei asiat ole niin yksinkertaisia. Olen tietysti asialla paljonkin päätäni vaivannut, menetinhän kummilapseni lisäksi myös hyvän ystävän ja minulle rakkaan perheen.
siskollani oli avopari kummeina ristiäisissä. heillä tuli myöhemmin ero. siskoni kaipaa tätä toista osapuolta kovasti jota ei ole eron jälkeen nähnyt. Hän oli kolme vuotias eron sattuessa ja nyt kuuden. Ei ole pitänyt yhteyttä kuin yhdellä postikortilla joka oli eropn jälkeen ensimmäinen joulu. Kutsuttu on kyllä synttäreille ym. Ei varmaan halua tulla ettei törmää vahingossa ex:ään kun tämä toinen osapuoli kuitenkin lapsen sukulainen. On ollu vaikee vastata siskon kyseltyhin että miksei hän enää käy...