Mieheni lapsi on meillä sovitun mukaisesti. Nyt mieheni on saanut päähänsä osallistua enemmän lapsensa kasvatukseen. Jotenkin olen ollut muutenkin tilanteesta väsynyt ja sitten tämä. Tiedän että minun kuuluu vain hyväksyä tilanne mutta mistä saan voimia jaksaa eteenpäin? Mistä saan voimia/apua hyväksyä tilanteen? Rakastamme toisiamme paljon joten olen valmis tekemään mitä vain jotta hyväksyisin tilanteen.
Mistä saisin voimia jaksaa?
Itku
4359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
valitessa että olisi otettava koko paketti joten poistu vahin äänin kuvasta tai hyväksy tilanne että isä haluaa olla lapsensa kanssa osallistua hänen kasvatukseensa.vai oliko teilläkin tilanne että isälliset vaistot heräsivät vasta JÄLKEENPÄIN.
niin kuin alkuperäisessä viestissäni sanoin että tiesin mihin ryhdyn, niin kuin tiesi puolisonikin minun olevan lapseton. Mutta pyydänkin neuvoa/apua tilantesta johtuvaan väsymykseeni. En todellakaan kaipaa kritiikkiä vaan APUA JA NEUVOJA!!
Taidat pohjimmiltasi kipuilla sitä, että mies ei anna sinulle tarpeeksi, eli sitoutuminen ei ole riittävän vahvaa. Koet jääväsi ns. kakkoseksi, tai ehkä kolmoseksikin, sillä lapsi on ykkönen, sitten työ ja sinä ehkä siellä kolmannen sijan tuolla puolen? Kestäisit tilanteen paremmin, jos mies ottaisi sinua enemmän huomioon. Tunnet, että lapsi saa kaiken, vaikka todellisuudessa suhteeseenkin pitäisi panostaa, silloin koko kuvio voisi paremmin. Minkä ikäisiä olette? Minkä ikäinen lapsi on? Tapahtuiko vanhempien ero sopuisasti ja mitkä heidän välinsä ovat nyt?
saan aivan tarpeeksi huomiota, aina. Mieheni on aivan suurenmoinen.En tiedä mikä mättää, olen kai vain väsynyt. Tulevaisuus pelottaa, olen kireä ja ärtynyt. Ehkä kuitenkin olemme mieheni kanssa vain liian erilaisia.