Mä tulen perheestä jossa alkoholi, hakkaaminen, uhkailu ja aseet ovat arkea. Mä oon nähnyt kuinka isä nostaa emännän seinille, hakkaa emäntää niin kauan, että emäntä vaan itkee liikkumatta maassa. Kuinka monta kertaa mä olenkaan itkenyt kun isä on tullut mua päissään haukkumaan ja lyömään. Niin monet kerrat mä oon piiloutunut oman huoneen sängyn alle piiloon, ettei isä tähtäis mua haulikolla. Mun veli on aina tullut mun kanssa isää piloon. Monta vuotta aseiden ja veitsien piilottelua, iskujen ja haukkujen vastaan ottoa, toisen kärsimyksen näkeminen ja turvakodissa yöpyminen. Mä en jaksaisi sitä enää päivääkään. Porukat eros. Rauha laskeutui.
Niin mä ainakin luulin.
Rupesin seurustelemaan, 10 kk yhdessä. Aluksi niin ihanaa, mutta nyt mä tiedän, että kaikki oli vaan lumetta. Joka kerta kun miesystäväni juo, hän alkaa riehumaan, huutaa, haukkuu kaikkia, arvostelee ja kiroilee. Aina ne samat jutut. Silloin kun hän juo, saan silloin ruveta nukkumaan silmät turvonnena kyynelistä kiinni. Ne sanat mitä mun oma kulta heittää mulle satuttaa mua. Aina kun uusi ryyppäspäivä miesystävällä tulee, sitä enemmän hän haukkuu ja kohtelee minua kaltoin. Hän saattaa hyljätä minut jonnekkin. Hän saattaa unohtaa munt. Mä en jaksa ehkä enää. Mä rakastan häntä. Mä en vaan jaksa kohta. Nytkin se on sammuneena, ja koitan kirjoittaa tätä hiljaa, ettei se herää..mun on niin paha olla...
Niin mä ainakin luulin.
Rupesin seurustelemaan, 10 kk yhdessä. Aluksi niin ihanaa, mutta nyt mä tiedän, että kaikki oli vaan lumetta. Joka kerta kun miesystäväni juo, hän alkaa riehumaan, huutaa, haukkuu kaikkia, arvostelee ja kiroilee. Aina ne samat jutut. Silloin kun hän juo, saan silloin ruveta nukkumaan silmät turvonnena kyynelistä kiinni. Ne sanat mitä mun oma kulta heittää mulle satuttaa mua. Aina kun uusi ryyppäspäivä miesystävällä tulee, sitä enemmän hän haukkuu ja kohtelee minua kaltoin. Hän saattaa hyljätä minut jonnekkin. Hän saattaa unohtaa munt. Mä en jaksa ehkä enää. Mä rakastan häntä. Mä en vaan jaksa kohta. Nytkin se on sammuneena, ja koitan kirjoittaa tätä hiljaa, ettei se herää..mun on niin paha olla...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten voi rakastaa jos toinen satuttaa noin pahasti? Jos et jaksa ehkä enää, luulen että paras ratkaisu on suhteen katkaisu (rimmaa kivasti :)
Hei jos sä puhusit sille sun ukolles jossain välissä kun se on selvänä, tai puhuisit jollekin, vaikkapa...hmm kavereilles?...ja roudaa se sun jäppises väkisin jonnekin AA-kerhoon silloin kun se on selvä...ja jos se kuuntelee sua kun se on selvä niin sitten se on kyllä ihan jo hyvä alku, kenties.
Jätä se mies. Vaikka se sanois mitä, jätä se.
Mä tiedän mitä on elää tuollaisen ihmisen kanssa. Helvettiä! Se ei ole mitään muuta kuin helvettiä. Eikä sinne kannata jäädä. Sä olet ikävä kyllä löytänyt samanlaisen miehen kuin isäsikin.
Ja niin kuin joku jo kysyi, että rakastatko?
Mieti tarkkaan, rakastatko sä tosiaan tuollaista ihmistä?
Jos toi on sitä mitä kutsutaan rakkaudeksi, mä en ainakaan halua sitä kokea..
Olet sä joku masokisti vai? Jätä se.
Mä tunnen kanssa yhden tuollaisen juoppohullun, tosin se ei kai naisia lyö.
Ota nyt järki käteen ja lähde lätkimään! Turha sun on jäädä suhteeseen jossa sua pelottaa olla! Se jätkä ei kunnioita sua selvästikään!!!
Seuraavan kerran kun se on selvin päin sanot sille että se on ohitse. Jos se käy lupailemaan että se muuttuu.... turha uskoa. Ihmiset ei muutu... sanottiin sitten mitä tahansa.
Otat nyt vaan kamasi ja lähdet. Kyllä tuolta maailmalta löytyy mukaviakin tyyppejä... harvakseen tosin, mutta löytyy!
Jokainen lyönti tappaa osan ihmistä,
jokainen pelon hetki jää mieleen ikuisesti......
Niin minullekkin on käynyt ja olen helvetin heikko...olkaa te muut vahvempia, rohkeampia ja jättäkää ne läpimädät naistenhakkaajat, sylkekää kasvoille....ehkä minäkin,joskus....