Vahvaa

Hoitajan kommentti:

Ikävä kyllä psykiatrisia osastoja käytetään väärin hyvin usein. Sairaala sinänsä ei asialle paljoa mahda, sillä lähetetyt potilaat ovat yleensä hoidon tarpeessa. Heitä ei siis voida uloskirjoittaakaan. He eivät vain välttämättä tarvitse psykiatrista hoitoa.

Tällaisia laittomia tilanteita sattuu varsinkin jos kyseessä on:

A) Alaikäinen mielenterveyspotilas. Laki kieltää lapsen hoitamisen aikuispsykiatriassa, mutta silloin tällöin alle 18-vuotiaitakin aikuisten osastoilla on kun nuoriso-osasto on täynnä tai potilaan hoito ei siellä esim. väkivaltaisuuden vuoksi onnistu.

B) Kehitysvammainen. Saattaa olla, että kunnalla ei ole kehitysvammaisten palveluja eikä niitä haluta ostopalvelunakaan yksityisiltä ostaa. Tällöin sellainen kehitysvammainen, joka ei pärjää yksin/omaisten kanssa on helppo lähettää psykiatriseen hoitoon.

C) Vanhus. Varsinkin jos kyseessä on ns. vaikeahoitoinen huutava, dementian vuoksi harhainen, aggressiivinen henkilö (ja varsinkin jos hänellä on psykiatrinen diagnoosi nuoruudesta) häntä ei haluta palvelutaloihin tai vuodeosastoille. Siispä hänet tyrkätään mielisairaalaan.

D) Neurologinen potilas. Joskus neurologiset oireet muistuttavat psykiatrisia oireita. Sen vuoksi yleensä ensi kertaa psykiatriseen hoitoon tulevat lähetetään myös pään tt-kuvauksiin neurologisen vaivan poissulkemiseksi.

Lääkärin kommentti:

C) Geropsykiatrinen laitoshoito on indisoitua silloin, kun seniiliin dementiaan liittyy vaikeita käytöshäiriöitä tai psykoottisia oireita. Lääkityksen titraaminen monisairaalle dementikolle on tarkkaa ja erityisasiantuntemusta vaativaa puuhaa, eikä tätä mielellään pitkäaikaissairaanhoidossa tehdä.

D) Tämä ei ole mikään laiton tai poikkeava tilanne. Psykiatriseen diagnostiikkaan kuuluu ihan oletuksena orgaanisten syiden poissulkeminen. Usein on niin, ettei perusterveydenhuollossa ole mahdollisuuksia selvitellä potilaan ongelmaa niin pitkälle, että tällainen syy löytyisi. Siksi neurologisia potilaita joskus tulee "vahingossa" psykiatriselle puolelle, eikä tässä ole kysymys mistään poikkeuksellisesta tai TK-lääkärin taitovirheestä. Psykiatrin tulee hallita myös alaansa liittyvä erotusdiagnostiikka.

Neuropsykologin kommentti [missähän neuropsykologeja koulutetaan?]
Ajattelutavassa on juuri se ongelma, johon törmää liian usein myös 2000 luvulla. Eli koetaan, että psykiatrinen hoito on hoito, johon sysätään tai viimeiseksi laitetaan, kun ei muualle oteta. Juttuhan ei ollenkaan ole niin. Kaikki muu hoito kyllä koetaan yhteistyöksi ja mahdollisimman monitahoiseksi ja moniammatilliseksi. Miten siitä ketjusta eroaa psykiatrinen hoito? EI mitenkään! Eli neurologiset potilaatkaan eivät mihinkään vahingossa joudu. Jos ihmisellä on neuropsykiatrisia ongelmia, ne on hoidettava siinä missä muutkin ongelmat. Sama tilanne on kaikilla, joilla on psykiatrinen hoidettava sairaus tai ongelma. Missäs ja mites muuten ne hoidettaisiin?   

Ö-mappiin kommentti:

I) Psykiatrian klinikalle joutuvat ne lapsipotilaat, joista ei tiedetä mikä heitä vaivaa. Kummallista käytöstä kutsutaan helposti psykoosiksi, vaikka aiheuttaja olisi diagnosoimattomat sensomotoriset häiriöt. Käytöshäiriöt autisteilla johtuvat useimmin juuri näistä yliherkkyystekijöistä ja siitä, että heidän ongelmaansa ei ymmärretä. Psykiartian osastohoito on heille usiemmin väärä paikka. Lasten psykoterapia ja monet psyykelääkkeet ovat autiseille tehottomia tai suorastaan vahingollisia.
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/logo/appro/unologo/ne uro.htm

Ö) Yllä käydystä keskustelusta voi helposti tehdä sen johtopäätöksen, että psykiatrian klinikat ja sairaalat ovat se ö-mappi, johon kaikki ne potilaat pannaan, joiden vaivoja ei ymmärretä. Valistunut lääkäri voi sanoa potilaalle, että hoida itse vaivasi, lääketiede ei pysty sinua auttamaan. Jos tämä ei tyydytä potilasta, ja lääketiede ei osaa auttaa lääkäri lähettää psykiatriseen tutkimukseen. Sinnikäskään potilas ei sisään aina helposti pääse - sekaviakaan puhumalla.