Miksi murrosikäinen

oletko itse päivällä tai illalla kotona? pojat eivät nimittäin herkästi tule kavareille jos on vanhempia kotona..

Minulla on myös sisaruksia, ja he olivat syy miksi en tuonut juuri ketään kavereita kotiin. Omaa huonetta ei ollut, ja jos joku kavereista tuli sisätiloihin (tavallisesti touhusimme siis pihalla), sisarukset (toinen 2 ja toinen 3vuotta nuorempi) roikkuivat kimpussa, salakuuntelivat, kiusasivat, mekastivat ja häiriköivät kaikin mahdollisin tavoin. Lisäksi he halusivat tehdä minusta pellen kavereitteni silmissä, kertoivat kavereilleni mitä tyhmiä juttuja olen pienenä tehnyt jne.

Pienemmät sisarukset kyllä toivat kavereitaan kotiin ja heidän suurin riemunsa olikin ärsyttää ja häiritä minua koko ajan.

Lisäksi, vanhemmat ovat noloja, etenkin jos tuppaavat seuraan ja kyselevät kaikenlaista kun tuo kavereita kotiin.
Vanhempien kanta ei ole tarkoittaa mitään pahaa, tutustua vain hiukan että tietää millaisessa porukassa heidän lapsensa liikkuu, mutta se on niin noloa kun kaverilta aletaan udella missä asuu ja onko sisaruksia ja mitä harrastaa....

jos nuorella on vanhempia kavereita niin voi olla että ei jostain syystä viitsi tuoda niitä kotiin..yksi syy voi olla tietenkin se että nuori tietää, etteivät kaverinsa ole vanhempien mielestä kunnollisia esim. polttaa, juo, ei työpaikkaa/opiskelupaikkaa ja ovat ns. tyhjäntoimittajia..esim. polttavat tupakkaa yms. varsinkin jos kyseessä on tyttö, jolla kavereina poikia..mutta jos taas molemmat samaa sukupuolta tytöllä kavereina tyttöjä ja pojilla poikia niin siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä...Tiedätkö edes loppujen lopuksi millaisessa seurassa "lapsesi" liikkuu...Jos kavereilla on kerta autokin, niin porukassa on varmasti täysi-ikäisiä, joten tupakka ja alkoholihommat ovat varmasti ihan keskeisiä asioita...Ja kuinka vanhoja kaverit loppujen lopuksi ovat? Sinuna ottaisin kyllä tarkemmin selvää millaisessa seurassa lapsesi oikein liikkuu..

Minäkin myös 16-vuotias, enkä oikein koskaan tuo kavereita kotiin. Veljeni on 18, eikä hänkään tuo. Meillä molemmilla on kyllä paljon kavereita, mutta emme vaan jaksa istua kotona, tai sitten olemme siten, että vanhemmat eivät ole paikalla. Tällöin, ainakin meidän kaveripiirissä, sellaiseen kotiin kerääntyy sitten useampi ihminen. Tällätavalla me joskus meilläkin olemme. Eikä kyse ole häpeästä vanhempiani tai taloamme tai muutakaan kohtaan, vaan lähinnä siitä, että emme pysty keskustelemaan luontevasti, jos äiti istuu viereisessä huoneessa. Ei siinä viitsi puhua mistään juomisista tai seurusteluasioista tai heittää läppää niinkuin muulloin. Vaikka vanhempamme kyllä ovat tietoisia niistä asioista, ei silti viitsi puhua, että juu sä olit silloin aika huonossa kunnossa, tai että riideltiin tuossa juuri poika/tyttöystävän kanssa. Ja melkein kaikki ovat täysi-ikäisiä meidän kavereista, joten ei niissä sinänsä mitään ihmeellistä ole, mutten kuitenkaan halua, että vanhempani kuulevat niistä asioista ainakaan kaveriporukan puhumana. Eriasia, jos itse kerron äidilleni jostakin seurusteluasioista tai mistä tahansa.

Me käymme usein ajelemassa, kahvilla jossakin kuppilassa tai sitten menemme johonkin julkiselle paikalle.

Mielestäni tuo on ihan normaalia, ja ainakin itse käyttäydyn samalla tavalla ja niin käyttäytyvät kaverinikin. Ei ne meidän jutut mitään salaisuuksia ole, mistä juttelemme, mutta pystyisitkö sinä keskustelemaan täysin luonnollisesti kavereidesi kanssa, jos lapsesi olisivat koko ajan kuulolla? Eiköhän ne jutut pysyisi silloin aika pinnallisissa asioissa? Sama juttu se meillä on.
Minulla käy joskus kavereita kylässä, vaikka vanhemmat olisivatkin paikalla, mutta silloin olemme huoneessani ja kävijöitä on vain yksi, mutta veljelläni ei koskaan, johtuu ehkä siitä, että heillä on iso kaveriporukka, eivätkä he liiku koskaan kaksin jonkun kanssa, vaan usemman ihmisen porukalla.

Nuoremmilla lapsillasi ei ehkä ole vielä sellaisia porukoita, missä he pyörisivät, ja lisäksi sen ikäisillä on aika harmittomia keskustelun aiheita. Ainakin minulla oli, kun olin nuorempi.

Tuo on mielestäni täysin tyypillistä ja voin sanoa, että en oikein koskaan ole kavereilla isolla porukalla, mikäli sielä on vanhemmat kotona. Mutta ei se ole henkilökohtaista!!

.. kuitenkin on kavereita. Itselläni on neljä lasta, eikä esikoinen 14 v. juurikaan tuo enää kavereitaan kotiin. Olen ymmärtänyt että meillä ei saa koskaan olla rauhassa; kun ei ole omaa huonetta jne...
Asiassa siis ei ole välttämättä mitään hämärää eikä 16 v. varmaan enää kauheasti puhu asioistaan ja menemisistään äidille. Tietenkin suoraa keskustelua kannattaa virittää!

Vanhemmilla on kumma ongelma sen kanssa että aina ei tahdo olla kotona. Oppikkaa elämään sen kanssa,itse en tuo ikinä kavereita kotiin. En häpeä kotia jne. En vain halua!