Uutisissa kerrottiin teollisuuden nyhkeydestä palkata tohtoreita..
Syy on aika selvä. Perustutkinnon jälkeen tehdään 4-5vuotta lisää tutkimusta jostain aiheesta..
Ei ole ihme että teollisuus näitä huoli.
a, erittäin suppea tietämyksen ala
b, nollatietämys yhtiöiden toiminnasta
c, työtahti taantunut yliopistolla..
Eri asia on jos joku onnellinen on onnistuntu saamaan työpaikan firmassa joka tukee jatko-opintoja (Nokia ja Kemira taitavat olla tällaisia firmoja)
Syy on aika selvä. Perustutkinnon jälkeen tehdään 4-5vuotta lisää tutkimusta jostain aiheesta..
Ei ole ihme että teollisuus näitä huoli.
a, erittäin suppea tietämyksen ala
b, nollatietämys yhtiöiden toiminnasta
c, työtahti taantunut yliopistolla..
Eri asia on jos joku onnellinen on onnistuntu saamaan työpaikan firmassa joka tukee jatko-opintoja (Nokia ja Kemira taitavat olla tällaisia firmoja)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tohtorikoulutuksen ideana ei ole niinkään kaataa enää päähän lisää kirjatietoa, vaan ravistella uutta tietoa päästä ulos ja viedä tämä projekti loppuun asti läpi. Tämän myllyn kunnialla läpäissyt osaa soveltaa samoja periaatteita alalla kuin alalla sekä hankkia tiedot siitä mitä ei tiedä. Mikäli suomalaisia firmoja miellyttävät enemmän esiohjelmoidut oppimiskyvyttömät työläiset, niin lykkyä tykö. Ulkomailla tohtorintutkinto on kovaa valuuttaa.
Aidosti surkeat tohtorit ja väitöskirjat ovat aika harvassa vielä nykyäänkin. Muutama on tullut vastaan. Mutta jos puhutaan kytköksistä yrityksiin, ilmeisesti tässä halutaan viitata ensisijaisesti teknistaloudelliseen koulutukseen?
Sitä olen seurannut vuosikaudet läheltä, joten mielipide sallittakoon: ongelma teollisuuteen työllistymisessä ei ole liiallinen kirjatoukkailu tai kapea-alaisuus (usein päinvastoin), vaan naurettava rahoitusjärjestelmä ja siitä seurannut liian suuri tohtorien määrä. Jatko-opiskelijat ovat yliopiston karjaa, jota pitää haalia mahdollisimman paljon nyt, että saa sitten tulevaisuudessa pistää lihoiksi.
Samaan aikaan työnantajien asenteet raahaavat perässä eli tohtoreita pidetään vanhan mallin mukaisesti jotenkin "kummallisina" ja ylikoulutettuina yksilöinä - kenelläkään ei välttämättä ole realistista kuvaa siitä, mitä aloitteleva tutkija oikeastaan on tehnyt. Tutkinnon vanhasta herraleimasta pitäisi päästä eroon ja laskeutua maan pinnalle. Jos joku saa työnsä kunnialla päätökseen ja väittelee, kertoo se lähinnä kyvystä hallita kaoottinen projekti :)
Ei mitenkään turha taito siis.
Teollisuuden ja elinkeinoelämän suunnalta tulevat viime aikaiset kommentit ovat kyllä sellaista kuraa, että ei meinaa enää pää kestää.
Tämän päivän Hesarissa oli pikku-uutinen jostakin Elinkeinoelämän ja yliopistojen yhteisestä seminaarista liittyen tohtorikoulutukseen. Elinkeinoelämän kommentit olivat jutun perusteella tätä tasoa: "tohtorikoulu on ihan hirveä nimitys, se pitää muuttua", "tohtoreiden pitää osata markkinoida osaamistaan, olla niin sanottuja hyviä tyyppejä joita kaikki haluavat".
Mulla nousee karvat pystyyn kun kuulenkin fraasin "hyvä tyyppi" - mitä se muka tarkoittaa? Ei tuossa ole mitään todellista sisältöä, tuo on vain tuollaista tyhjää nykypäivän markkina- ja talousdiskurssia jolla ei ole mitään todellista substanssia. Ja mitä todellista merkitystä oikeastaan silläkään on, että puhutaanko tohtorikouluista vai tohtoriohjelmista? Jutusta kävi selväksi että kyse on imagosta, ei niinkään sisällöistä. Lisäksi EK ym. haluaisivat että tohtorikoulutuksessa opetettaisiin tohtoreille johtamista, budjetointia ym. Siis miten tuollaiset asiat oikein liittyvät tieteelliseen tutkimukseen? Nehän ovat byrokratiaan liittyvää osaamista.
On toki monta kertaa tärkeämpää pystyä esittelemään innostuneesti firman viimeisin neljännesvuoden tulos kuin tehdä innovaatio, joka pitäisi firman parikymmentä vuotta maailman ykkösfirmana ja kohottaisi sen arvon kymmentuhatkertaiseksi.
Niin, siis tuntuu, että kuvitellaan akateemiseeen loppututkintoon kuuluvan jotenkin myös johtamisoppia ikäänkuin itsestään selvyytenä! Mistä moinen käsitys? Siitäkö, että usein teknillis-taloudellisissa yhtiöissä akateemisen tutkinnon suorittaneet toimivat johtotehtävissä? Eihän yliopistolta siihen mitään eväitä kyllä ole annettu vaan osaamista ja asiantuntijuutta, kyllä se johtamistaito on hankittava muualta tai sitten tultava itseltään kun menee tekemään sellaista työtä. RUK on maan suurin johtajakoulu, no, onneksi suurin osa menestyvistä, akateemiselle uralle menevistä nuorista on sen verran kunnianhimoisia ja vastuuntuntoisia, että sen käyvät. Sieltä lienee suurin osa tämän maan yritysten johtajien johtamisopeista ja harjoittelusta ammennettu. Lisäksi toki on olemassa koulutusohjelmia (lähinnä amk:ssa) jotka tuottavat joitain työnjohtajia pienehköihin pajoihin/pieniin yksiköihin suurien firmojen sisällä.
"RUK on maan suurin johtajakoulu, no, onneksi suurin osa menestyvistä, akateemiselle uralle menevistä nuorista on sen verran kunnianhimoisia ja vastuuntuntoisia, että sen käyvät."
Olen kanssasi samaa mieltä suomalaisen johtamistaidon ja maanpuolustuksen välisestä linkistä. Vain tuo herraskainen kermaleivonnaisuus asenteessasi vain ylittää ärsytyskynnyksen.