Olen 18- vuotias nuori nainen ja mua on vaivannut vauvakuume jo 16-vuotiaasta asti.Tein abortin silloin 16-kesäisenä koska en tuntenut itseäni valmiiksi äidiksi ja tiesin että se oli oikea ratkaisu..mutta jälkeenpäin oon katunut sitä aborttia..Nyt tunnen olevani kypsempi ja haluaisin vauvan..minulla on ihana mies joka rakastaa lapsia yhtä paljon kuin minä..mutta ongelmana on se että lähden opiskelemaan..miten toimii käytännössä lapsi ja opiskelu?en halua odottaa niin kauaa että opiskelut on ohi,koska silloin olen jo vähintään 25-vuotias.Ja tunnen itseni hieman epävarmaksi lapsen käsittelyssä..entä jos en osaa hoitaa sitä?lapseen ei ole ohjekirjaa(?)kaiken vain ilmeisesti oppii opettelemalla?
haluaisin vastauklsia..nämä asiat askarruttavat kovasti..kiitos jo etukäteen=)
haluaisin vastauklsia..nämä asiat askarruttavat kovasti..kiitos jo etukäteen=)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vauvakuume ei vielä kypsytä äitiyteen. Lapsi on vauva vain häviävän pienen ajan. Ja sitten alkaa aika, joka kysyy voimia ja kypsyyttä sekä äidiltä että isältä.
Nykyisin, kun vauvat "tehdään", äidit ovat paljon vastuuntunnottomampia kuin ennen. Ennen vanhaan lapsi syntyi Luojan lahjajana, joka otettiin iloiten vastaan, mutta josta ei tehty mitään statussymboolia eikä perheen keskipistettä ja määrääjää.
olen varmaan antanut käsittää väärin..tiedän että olen valmis äidiksi mutta epävarmuus lapsen kasvattamisesta ja samalla koulunkäynnistä mietityttää...
jos oot kert valmis äidiks ja tiedät sen ni MIKSI ihmeessä otsikko on tollanen ja jauhat sitä asiaa noin??
Must tuntuu et ehtisit sen lapsen tekasee myöhemminkin,laita opiskelut nyt ykkössijalle.Paremmin on asiat lapsen kannalta jos se saa kasvaa sillee et oot jo opiskellu ja duuniki on (sekin saa enempi huomioo ku äiti ei oo énää mikää koululainen) et sellasta.
Oot VASTA 18v ja sulla on hyvää aikaa saada niit lapsii.Älä hätiköi vaan opiskele ja katso asiaa vasta sitten :)
Kun oikee aika on tullut ni et mieti enää et ONKS nyt oikee aika ja miten koulu ja miten lasta hoidetaa ja siihe kai ei oo kirjaa.. Jessus.
christina ollu se teini-äiti aborttipalstalta joka elätti lastaan sisaren/äidin luona ..hmm..
ja toinen on VASTA 18 kun christina ite ...sai lapsen 16 v.?
ainiin..vaikka se kehu..että on onnellinen..se ei tekisi sitä toiste..siksi neuvoo toisia *tajus*
minä olin ja OLEN se 16 kohta 17 v äityli. Mutta muistetaa etten suunnitellu et nyt lapsi tulee.. Eikös sellanen ihminen ole apras neuvoja joka tietää mistä puhuu ja kokenut sen?
Hei! On ihan kiva lukea,että lapsia halutaan.Itsekkin tykkään paljon lapsista,mutta mulla oli "vauvakuume" vasta sitten kun olin saanut ammatin ja ollut myös työelämässä eli n.26 vuotiaana, nyt näitä muksuja onkin jo neljä.
Lapsia oppii hoitamaan käytänössä ja maalais-
järkeä käyttäen,ehkä jotain joku sanoo löytäneensä myös kirjoista,en tiedä.
Minä koin että ammatin myötä ja työn kautta sain paremmat äitiyspäivärahat,eli oli rahallisesti helpompaa,koska kasvattaminen on vaativaa ja vastuullista työtä johon kuluu myös sitä rahaa.
Eihän rakkautta lapsiin tietty voi rahaan verrata mutta suurena apuna on, ja jos puolisolla on hyvät tulot ei tule ongelmaa.
Siihen että miten opiskelun ja lapsen hoidon yhdistäisin,on aika vaikee vastata,omalle kohdalleni ei kävisi,koska olen halunnut hoitaa sinne 3-vuotiaaksi itse lapseni,eli opiskeluni olisi venynyt ja venynyt ja pahimmassa tapauksessa jäänyt takaalalle, ja jos meinaa lapselleen tulevaisuutta olisi hyvä oma elämä olla siinä mallissa ettei tenavat joudu kärsimään.
Mutta jokainenhan itse tietää parhaiten tekemisensä lastensa kuin muidenkin asiodensa kanssa! Aurinkoisia ajatuksia:)
16 vuotiaana sulla oli vauvakuume ja siksi tulit raskaaksi unohtaen ehkäisyn ja teit sitten kuitenkin abortin, kun et TUNTENUT olevasi valmis äitiyteen???
Voi ei teitä nuoria. Unohtakaa jo nuo omituiset vauvakuumeet ja tehkää niitä lapsia sitten kun edellytykset sille ovat olemassa. Edellytyksiä ovat:
- Opiskelu
- Työpaikka
- Asunto (miel. pysyvä)
- Hyvä parisuhde
- Elämänkokemus & sen tuoma varmuus velvollisuuksien täyttämisestä ja voimista jaksaa lapsen kanssa, jolloin olet myös parempi äidinmalli lapselle kuin nuorena.
En ymmärrä teitä ihmisiä.Kyllä hyvää voi odottaa.Nuoruuttas sä et saa koskaa takas mutta lapsia voi hankkia myöhemminkin.Ja älä selitä että oot jo juoksus juossu ja et hillu baareissa.Kun sulla on lapsi sä et hillu enää missään.Pakostakin kaverit, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet saa jäädä vähemmälle.Ja ootko miettiny millä elätät sen pennun.Valtion ja vanhempies rahoilla vai?
Minusta nykymaailmassa on enää ihan turha jauhaa ammattiin valmistumisesta ensin ennen lasten tekoa. Nykyään kaikki riippuu itsestä. Vanhempanakin on hyvät koulutusmahdollisuudet, ihmiset vaihtavat alla parin kertaa elämässään, jne.
Valitettavasti en ole opiskelijaäiti enkä osaa vastata kysymykseesi, enkä kirjoittaisikaan, jos joku oikeampi olisi jo vastannut.
Harkitse: lapsen kanssa joudut jäämään kotiin, kun kaverisi lähtevät juhlimaan, lapsen hoito vaatii aikansa, järjestelynsä, jne.
Minusta sinun kannattaisi yrittää mahdollisimman objektiivisesti kuvitella tuleisuuden tilanteesi. Keskustele ihmisten kanssa, mutta ole kriittinen. Älä ota kaikkea pelottelua ja ns. "järkeviä" ohjeita aina kirjaimellisesti. Jos sinusta tuntuu, että olet valmis äidiksi, niin kukaan ei estä sinua äidiksi tulemasta.
Onnea!
Niin kauan et ole valmis äidiksi kun kyselet sitä muilta. OLENKO VALMIS?? OLEN 18V.. *huokaa*
Itse oon 16v ja pienen tytön onnellinen äiti:)
Jouduin miettii tota monee kertaa itsekseni mutta en julkisesti kysellyt ja huudellut! Kyllä sen jokainen tietää itse eikä siihen tarvitse käydä neuvoa etsimässä pikin nettiä :/
Ja MUISTA että se IKÄ ei tee äitii, nuori äiti voi olla yhtä hyvä äiti ku 40vuotiastin tai huonompi.Jokainen on yksilö. Kokemus opettaa ja jokainen varmasti tuntee itse koska on valmis äidiksi!
Tähän loppuun vielä kommentti että mun mielestä lapset kannattaa hankkia vasta sitten kun naimisissa ja työpaikka,opiskelut takana :) Raskaat ajat koittaa syksyllä mullekkin kun lukio ja 8tunnin koulupäivä plus kotityöskentely alkaa ja vielä pieni taapero tarvitsee huomiota :) Mutta mulla on ihana poikaystävä.Eiköhän me selvitä :)
Tuota noin.Eikös jo se kerro kypsyydestä, että miettii näitä asioita ja keskustelee eri vaihtoehdoista?Itse olet saanut lapsesi 15 vuotiaana.Ja lapsen isä asuu 400km päässä.
Sanoit ettet elä vanhempiesi rahoilla ja maksat lapsesi kulut itse.Kertoisitko miten.Oletko töissä?Kerroit asuvasi äitisi luona.On totta, että moni 16 vuotias asuu vielä kotona ja niin kuuluukin olla.Mutta jos ajattelee olevansa tarpeeksi kypsä kasvattamaan lapsen.Pitäisi myös olla tarpeeksi kypsä itsenäisyyteen.Fakta kumminkin on, että suomessa asunto maksaa eniten.Eli turha selittää, ettei vanhempasi elätä sinua.
On se kai helppo asua lapsen kanssa kotona.Aina on joku joka vahtii ja joku joka antaa rahaa kun itsellä ei ole.
Kerroit kirjoituksesi lopussa, että ihmisten ei tulisi hankkia lasta ilman koulutusta, työtä ja hyvää parisuhdetta.Miksi sinulla ei sitten ole niistä mitään?
Sinunkin lapsesi on vain ajattelemattomuutesi syytä.Vahinko lapsi joka ei olisi syntynyt jos olisit ollut huolellinen.
Turha sinun on tuolta pohjalta tulla tänne tuolle tytölle paasaamaan.Ei se lapsi tee sinusta aikuista vaikka näköjään niin kuvittelet.Olet pikkutyttö joka asuu kotona äitinsä helmoissa lapsensa kanssa.
Oiva esimerkki siitä ettei LASTEN tulisi hankkia lapsia.
Luin uudelleen ja huomasin, että kirjoitit käyväsi iltaisin töissä.Kukas sun pienen lapsen hoitaa.Sun mutsisko?...Mieti vähän.Mua hävettäis kasvattaa lapseni jonkun muun helmoissa ja jonkun muun rahoilla.Eihän se lapsi edes tapaa isäänsä tarpeeks usein jos asuu niin kaukana.
Meill äoli kortsu..meillä oli pilelrit.. ne petti. Tulin raskaaks.Mun mielest pidin AIKA hyvin huolta ehkäsystä? Vai mitä?
En oo pärjänny missään? Käyn duunissa, mMAKSOIN mutsille siit et myös pentu asuu meil himassa tai ASUI,sillä muutin siskon luo (19v) koska duuni ja koul usiinä lähempänä ku juosta aina vantaalta.
Millä elätän? eiks se elätä aika hyvin et käy duunissa, joutuupa vielä makselee verojaki pienest palkastaan 900-1000markkaan kuukaudessa ja vaan sen takii että palkka ylittyy sen määrätyn summan? KYLLÄ,saan toki osan takas mutta silti.Oisin sinuna ihan hiljaa tosta aiheesta.
Niin kauan ku veroi multakin menee (kaikkea EN SAA takas) ni turha kenenkää valittaa että oisin sossun pummi yms. Lapsen isä on duunissa,hyvässä sellasessa, on viikonloput meijän kanssa ja elätetää laps yhdessä.
Valtiolta tulee elatusmaksu ja lapsilisä mikä nyt joakiselle on perustana. Asun siskon kanssa (joka lähtee syksyl ulkomaille vuodeks) kämpässä jonka vanhemmat on osatnu.Eli vuokra ongelmaa ei ole. Mutta kuten sanottu,käyn duunissa. Enkä pelkästään sen takii et saisin SAFKAA lapselleni ja itelle koska satun saamaa ilman duuniiki :)
Mut lähinnä et on aina ylimääräst rahaa se 1000€ tilillä siit syyst et jotain käy, ni onhan se duuni kiva.
EN OLE saavuttanut mitään? hei hei, mulla on ollu raskastakin koulussa! 9,4 keskiarvo ei nykypäivänä lukiossa tuu ihan tosta noin vaan. Ja aijon myös saavuttaa,.Oikis on se minne tähtää n ja minne menen. Mulla ei ole elämässä esteitä,korkeintaa hidasteita. Se oikis vaatii duunii mut eiköhän se järjesty :)
Miksi valitat? ainakaa sun rahoja ei kulu mun lapsen elämiseen,vai kuluuko?
mikään mun elämässä.Lapsi näke eisänsä joka viikonloppu ja kaiket lomat ollaan yhessä. Kun siellä on koulut kohta isukilal ohi ni se muuttaa meijän kanssa tänne. Mitä sitä suotta asumaa erillää mutta ymmärrät varmaa et koulu on käytävä,hänenkin vaikka on isä? Enkä mä aijo riistää sitä siltä sanomal et HEI,oot fauja,lopeta koulu ja tuu hoitaa péntus!
Mitä mutsii ja mun lapsen hoitamisee tulee ni se on hyvässä hoidossa ku oon duunissa, sillä on meillä kotona hoitaja. Eikä ole mun mutsi.Mun omalla äidillä on duunii muutenkin aj työmatkoi että miksi sen harteille veisin, minähän sen tein :)
Mutta nyky yhteiskunanssa ku on vaa oltava töissä jos aikoo omillaan elää. Haluisin olla 24H lapseni kanssa mutta jos ei nyt oo mahis olal ku duunii pitää tehä ni täytyy sanooet näin on kaikill äideil varmasti.
Tai voihan kotiiki jäädä ryölstää yhteiskunnan markkoi mut musta ei ole siihen.Haluun opiskella ja saada sen hyvän duunin. Eikä lapsi ole tiellä.
Mä pystyn hoitaaa ne kaikki niinku oon pystyny tähänki asti. Meen lukion tokalle nyt eli kokemusta on..
Sun kommentti oli kyllä musta aika ykspuolinen.Asiat ei ole aina noin. Tiedät varmaa mun tarinan jos luit tost yläpuolelt aikasemman tekstin?
Mun lapsi ei esimerkiks elä yhteiskunnan rahoilla, sossun luukulla en käy enkä vanhemmiltakaa rahoja ole ottanut :) Lapsen isä käy töissä ja minä iltaisin ja ku kotona asun ni ollaa mutsinkaa sovittu et saan "asua" ilmatteeks pienokaisen kanssa mutta ruuat sille ja kaikki haluan ostaa itse. Otan vastuun kun oon kert lapsen ottanu vastaankin :) Minä sen lapsen tein,ei yhteiskunta..
Niin että sitä vaan että älä' yleistä!
Tota samaa mietitiin mekin miesystävän kanssa urakalla. Mulla on vähän sama tilanne, ku sulla. Oon vielä nuori; täytän loppuvuodesta 19. Vauvakuume on vaivannu reilut puoli vuotta. Kouluun on/oli mullakin tarkotus lähtee syksyllä. (Tosin mulla on jo ammattiopistotason tutkinto, et en ihan puilla paljailla oo ilman opiskeleen lähtöökä). Mulla on myöskin ihana mies, joka pitää lapsista. Tosin sitä mä en stressaa, ettenkä osais "käsitellä" lastani. Meille se ongelma oli noi taloudelliset asiat. Mut siihen tulokseen tultiin, et kyllä me pärjätään.
Nyt oon sitten ollu vajaan kuukauden ilman pillereitä. Tulosta odotellaan... =) Kouluun menon/menemättä jättämisen päätän sitten, kun oon/en oo raskaana. Eli jos oon paksuna siihen mennessä, ku koulun pitäis alkaa, en mee sinne, vaan teen töitä. Jos taas en ole raskaana, niin sitten opiskelen niin kauan kun onnistaa.
Näin siis meillä... Mitä ikinä päätätteki, se on varmasti oikea päätös. Ei tossa tilanteessa kukaan ainakaan voi tulla sanomaan, et päätitte väärin! Tai sanoa voi, mut ei sitä kukaan tiedä! Onnea nyt vaan teidän päätöksenteolle! Kyllä se siitä...
...että odota vielä jokunen vuosi...
Mutta enpä taida, sillä taidat olla varma asiasta. Haluat siis lapsen, enkä usko, että päätäsi saa enää kääntymään.
Olin itse samanikäinen kuin sinä kun aloin odottamaan lastani. Olin myös koulussa. En keksi esteitä koulun käynnille, mutta eihän siihen ihan täysillä voi satsata kun on pieni vauva, joka on tärkeämpi.
Kyllä tervejärkinen aikuinen nainen osaa lasta hoitaa luonnostaan. Siis ne perusasiat.
Ainahan on neuvojia... jotkut hyviä, jotkut taas...no.
Ihan konkreettisia neuvoja saat sitten neuvolasta niin paljon kuin osaat kysellä. Samoin lehdet kuten kaks ja vauva ovat melko asiantuntevia. Kaikkea kannattaa kuitenkin harkita omalla järjellä ja kuuntele erityisesti niitä ihmisiä, joiden lapsi on hieman omaasi vanhempi. Heillä on vielää tuoreessa muistissa ongelmat ja virheet. Ja ovathan saattaneet keksiä jonkun hyvän ratkaisunkin johonkin.
Mielestäni hyvä ja nykyiseen hysteeriseen lapsen hoitoon ja kasvatukseen sopiva vastapaino on Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Itse olen sitä lukenut heti odotusajoista asti ja jos ei aivan kirjaimellisesti kaikkea ota, siitä kuvastuu jollain tasolla lapsen kasvatuksessa se olennaisin: 'Maailmalle minä sinut annan'