Tämän tytön elämästä

Mä uskon, ettet sä ihan toivoton tapaus voi olla, kun osaat noinkin hyvin kirjoittaa ja vielä pidät siitä. Kouluarvosanat harvoin tuovat esiin esim. taiteellisia kykyjä.

Mielestäni huonosti menee sitten, kun elämänhallinta katoaa, eikä pysty enää suunnittelemaan, haluamaan tai tekemään mitään. Huolimata rankasta taustasta ja huonoista kokemuksista sulla on varmasti toivoa selvitä ns. tavalliseen ja onnelliseen elämään, koska jaksat yrittää, eikä avun vastaanotto varmaan ainakaan pahitteeksi olisi.

Jos toiset ihmiset ovat onnistuneet torpedoimaan elämääsi, miksei toiset voisi sitten myös yrittää auttaa.

Sä voisit mennä kokeileen sitä psykologijuttua, kysy mitä se haluu tietää, voithan sä vaikka sitten kirjoittaa sille. Ehkä se puhuminenkin voi helpottua, kun sitä pääsee kokeileen oikeasti.

Todennäköisesti oot kuitekin vielä aika nuori, eli ajattele jos olisit joku viisikymppinen täti, joka kärsisi yhä vanhoista ongelmista yksin, kun ei koskaan oppinut pyytämään apua tai ottamaan sitä vastaan. Mä tunnen tällaisen ihmisen läheltä ja mun omakin elämä on kärsinyt siitä aika paljon.

Se oli niin rumaa katseltavaa, että itse lopulta hain apua ja sitä sainkin, vaikkei se alussa helppoa ollut. Positiivinen asenne ja hyviin juttuihin keskittyminen tuo paljon hyvää mukanaan, mutta sekin tarvitsee oppia, jos sen on menettänyt tai jos näkee ympärillä liikaa kärsiviä ihmisiä tms.

Tsemppiä!

niih...elämä on paskaa! sitä täytyy vaan koittaa jaksaa vaiks ei kiinnostaa pätkääkää...:-/ tulee ne paremmatki ajat-tiedän kyl et tää kuulostaa kliseeltä, mut se on totta. x)

Toi kirjoituksesi on vähä tuttua. Muakin on kiusattu yläasteella 7-8 luokalla sekä 9 luokan syyskausi.. keväällä sitten oli helpompaa...

Kirjoitit, että kirjoitat novellia ja sen sellaisia ja kirjoitat niissä, että aina joku kuolee... Mä kirjoitin nuoruudessani monta aineita ja novellia ja niissä lähes jokaisessa joku kuolee. En silloin tajunnut, mut hoksasin sen itse asiassa, et mä halusin kuolla, niin että joku suree mua tai alkaa tulla omantunnontuskiin miksi on tehnyt mulle niin. Se oli järkyttävä tajuta...

Siitä ajasta on jo 8-10 vuotta sitten. Aika parantaa haavaa ja nyt tuntuu, ettei sitä uskoisi, että elin sinä ajanjaksossa...

Uskon, että selviät jos kerran minäkin. Tosin sitä ei voi verrata toiseen, mutta tuen sinua silti. Nyt en oo kirjoittanut enää pitkään aikaan.

alkaa siitä että tunnustat ongelmasi ja sisäistät sen. (En halua paasata)
Mutta itselläni meni näin; Mulla oli elämä kanssa päin persettä... Ajattelin aina psykologeista ym. että sinnehän en mene, itsemurha ajatuksia ym.
Sitten yksi aamu tuli mulle TILTTI. Tuli NIIN paha olo, siis henkisesti, vaikka fyysisestikkin se olo oksetti. Mun oli PAKKO mennä hakemaan apua, ja avun sain heti terveyskeskuksesta(rauhoittavia) Jos en olisi mennyt, olisin varmasti tehnyt itsemurhan. Siitä psykologille ja sitäkautta eteenpäin. Mä myönsin itselleni että olen heikompi ihminen kun mitä olen luullu. Vieläkään en osaa hyväksyä itseäni tämmöisenä kun olen, mutta yritän! Tosin minä olin tuon TILTIN tapahtuessa 18, mutta jouduin kokemaan hirveitä juuri murrosiässä(Vanhempien alkoholismi) Toivon että sä menet ajoissa apuun, ettei sulle tule tätä TILTTIÄ, se on niin paha olotila että sitä ei kukaan ihminen kestä pitkään!
Tosin en tiedä että minkälainen tilanne sulla on, mutta onpahan tässä yhden ihmisen yksi kokemus jos siitä olis jotain apua. Ennemmin minä syön lääkkeitä kun kidun siinä pahassa olossa. Jokatapauksessa, toivon onnea sinulle!

Siis millään ei ole mitään väliä paitsi niillä asioilla millä sä ite haluat olevan väliä! Sä päätät mitä sä teet tässä tylsässä materialistisessa loogisessa maailmassa, missä viihde on aivopesun luotua massa onnellisuutta, niinku esimerkiksi joku ihmeen jumala on miljardeille ihmisille, vaikka se oli se joka loi nää luonnonkatastrofit, eläimet ruuaksi varten, sairaudet, ei luonno esim. afrikkaan vettä jne.. Se on itse sadisti, mutta silti ihmiset saa siitä jonkulaista tyydytystä ja tarkoitusta elämälleen.

Rakkautta on helppo löytää, sillä maailmassa on kosolti ihmisiä. Ulkonäkö on vaadillinen osa-alue, vaikka sillä ei olisi edes väliä, koska "rumia" on maapallo täynnä. Yleensä vanhutessaan ihmiset ei edes katso asiaa niin vakavasti, koska ne on jo ite aika rumia :o Miljardeista ihmisistä on myös eriluonteisia täynnä. Olen tyytyväinen elämääni omine harrastuksine ja sosiaaliset toimeenpiteetkin on aina ollu netissä.

Pienet asiat johon uppoudut saa sut unohtamaan kaiken muun. Mulla ei ole katumusta siitä, että elämäni ei ole prikulleen samallaista, kuin jollakin toisella. En kadehdi ketään. Onnelliset asiat ovat käsitteellisiä ja ne ei vaadi alibia tehdääkseen jonkun asian, että olisit todella iloinen.

Esimerkiksi jossain ghetossa oleva ihminen on optimistinen ja sillä on kavereita siellä, ja se tietyissä tilanteissa nauraisi yhtä paljon ku vaikkapa joku popstar julkkis tietyssä tilanteessa ja sillä olisi prikulleen samallainen olotila. Hassua, mutta totta. Tosin silti ghetossa elävä ei ole läheskään yhtä iloinen aina, koska olo suhteet on sen elämää. Jotkut ihmiset saisi olla kiitollisia siitä missä ne ovat syntyneet ja ihmiset itsesäälii täällä paljon hassuimista asioista.

Maapallo on hassu paikka, jota ei kannata ottaa tosissaan.

...eräs koulukiusattu. muakin on elämä kohdellut melko kaltoin.

menin sitten vihdoin paikalliseen mielenterveystoimistoon, vaikka olinkin hyvin skeptinen heidän mahdollisuuksistaan auttaa.

näin jälkeenpäin ajatellen se oli hemmetin hyvä juttu että menin.

voin lämpimästi suositella sinullekin, ei se ainakaan mitään ota jos ei anna. se on aika paljolti sinun ja sinua hoitavan henkilön kemiasta kiinni, joten anna niille mahdollisuus yrittää.

olen nyt 33 -vuotias, ja saanut huomata että aivan toivottomiltakin tuntuvista paikoista voi nousta suhteellisen lyhyessä ajassa.
se henkisen voiman määrä, mikä vaikeuksien voittamisesta tulee, on humalluttavaa.
jo senkin vuoksi kannattaa taistella.
samalla oppi suhteuttamaan vaikeuksiaan. usein saakin huomata että huolen määrä on ylimitoitettua...

minun elämässäni on jo iloakin, vaikka kaikki ei vielä kunnossa olekaan.

toivon vilpittömästi että löydät valoisaan elämään. heitä ylpeytesi hetkeksi menemään ja pyydä rohkeasti apua jos et löydä sitä valoa yksin.

kaikkea hyvää sinulle, mika.

Tiesitkö että iltalukioiden yhteydessä on myös perusasteen opetusta. En tiedä onko sinne ikärajaa mutta mun kohdalla käytettiin harkintaa ja pääsin iltakouluun. Sieltä kukaan ei pakota valmistautumaan voit voimiesi mukaan käydä kursseja ja rauhassa parantaa arvosanojasi ja osaamistasi. Se on ilta-aikaan kello 16:00 jälkeen. Kelalta voi kysyä matkoihin tukea, psykologi tilanteeseen perehdyttyään, kun kerrot millaista helvettiä koulunkäyntisi on voi auttaa tekemällä lausunnon. ILta-asteella on yleensä tosi pienet ryhmät ja ehkä pelkäätkin oman ikäisiäsi niin varmaan on hyväkin että siellä opiskelukavereinasi on aikuisia.

Perusasteen opiskelu kuuluu olla ilmaista niin että koululla on kirjat suo varten. JOs joskus jatkat lukiossa niin siellä sitten pitää itse ostaa kirjoja. Voit aloittaa kuntosi mukaan, kaikkia aineita ei tarvitse suorittaa yhdellä kertaa. MUn nyt 62 vuotias täti valmistui 60vuotiaana lukiosta. Hänkin aloitti perusasteesta ja siitä sitten pienin askelin alkoi lukea lukiota.

Ja ennen kaikkea. ILtakoulussa minua ei koskaan ole kuisattu päin vastoin olen saanut elin-ikäisiä ystäviä. Ikäero ei ole haitennut. Jos voimat välillä loppuu niin voit keskeyttää ja jatkaa kun voimia taas on.

Tärkeintä on että tapaat ihmisiä joiden seurassa on helppo ja mutkaton olla. Niin minulle kävi, en valmistunut lukiosta, mutta vuosien jälkeen olen palannut iltakouluun ja nautin siitä älyttömästi8.

Hyvä ettet harrasta seksiä kiusaajiesi kanssa hakeudun vain sieltä kauas pois , anna haavojesi rauhassa parantua.

Mutta mene johonkin kouluun ihan vain sen takia että sinulla on sieltä ehkä uusia ystäviä. Mutta älä jää kouluun missä sinua yhä kiusataan. Tosiaan iltakoulussa minua eiu milloinkaan ole kiusattu.

Et tasan tarkkaan ole mikään huora tai mitään muutakaan mitä kiduttajasi yrittävät saada sinut uskomaan. Hyvä että olet menossa psykologille, toivottavasti se on laadukas psykologi. JOs ei ole pyydä parempi. Mutta usein nuoria haluavat auttaa ne parhaat.

Älä anna periksi elämässä, huilaa välillä, mutta tee se kiusa kiusaajillesi että hankit tasapainoisemman elämän kuin he koskaan.

Maailmassa on ihania ystäviä, minä löysin niitä iltakoulusta ja asuntola kaveristani(jaettiin yksityisellä vuokran-antajalla kaksiota puoliksi kaksiota), sitten joistain iltakoulukavereiden kavereista tuli mun ystäviä, pysyviä sellaisia ja sain kolmeksi vuodeksi töitäkin tältä alun pitäen kaverin kaverilta.

Hengaile näille keskustelupalstoilla, näiltä saa tosi hyvin tukea. Olen Pirkanmaalta, sairastuin liian kovan työn tekemisestä. olen määräaikaisella kuntoutustuella eli eläkkeellä pari vuotta kerrallaan ja niin vakavasti sairas että saan Kelalta kokonaan ilmaisen psykoterapian kaksi keraa viikossa. kolmen vuoden ajan vapaasti valitulta psykologilta.

Kun olin keverin kleverilla töissä useita vuosiaon tulonikin kohtalaiset, saan kansaneläkkeen päälle 400 e työeläkettä ja puoleen hintaan Kelan todistuksilla VR:N matkaliput.

Olen siis parisataa euroa toimeentulotukinormin yläpuolella ja tyytyväinen tuloihin.

Kuntoutustuella voi opiskella jos opintoviikot eivät tule täyteen tai/ja tarvitsee psykoterapeuttista tukea opintoihin kyetäkseen.

OLen juuri täyttänyt 34V ja nyt osaan varoa tekemästä liian kovasti töitä. Olen lihonnut xxl kokoiseksi mutta siitä huolimatta löytänyt poikaystävän joka pitää minut todella hyvin.

Ei koskaan lähentele vaan hienotunteiseti houkuttelee minua seksiiin. Olemme tunteneet yli vuoden, etsin hänet henkilökohtaista palstan kautta joka pyörii paikallislehdissä ja tekstitelevisiossa. Laitoin ilmoitukseeni että olen xxl-kokoinen ja siitä huolimatta sain monta todella hienoa vastausta. Sanoin että en huoli vastaukseksi ulkonäköluetteloita, niistäkun ei vielä tiedä mitään. Juttelimme puolivuotta puhelimessa joka ilta. Ensin hän ei soittanut kahteen kuukauteen uudelleen. mutta sitten alkoikin pommittaa minua ja kesällä sitten tapasimme emmekä hetkeen aikaan silloinkaan harrastaneet seksiä ja hän kävi klamydia- testissäkin pyynnöstäni ennekuin aloimme harrastaa seksiä. Vaikka oli aina edellisissä suhteissa harrastanut seksiä kondoomin kanssa.

Ilmoitukseeni tuli myös vastauksia muutamilta saäheltäjiltä mutta olin avannut liittymän ihan vain tätä varten ja kieltänyt antamsta henkilötietojani numerosta kyselijöille liittymää avatessani joten lopetin liitymän ja pääsin sählääjistä eroon. Annoin tietty hyville tyypeille varsinaisen numeroni ja kukaan ei väärinkäyttänyt sitä. Sekin on salainen kukaan ei saa sitä numeroa kysellessään tietää kuka oikeasti olen ja missä asun.

Tämän haluan kertoa vain siksi että tietäisit että hyvinkin erilaiset ihmiset voivat löytää itselleen vakaan seurustelu suhteen. Mutta kasva rauhassa ja parantele haavasi.

Mutta älä jää yksin kotiin. Rankoista kokemuksista huolimatta hakeudu eri tavoilla ihmisten ilmoille. Mutta älä sotkeudu huumeisiin tai alkoholiin. JOtkut kiusatut lievittät muka niillä oloaan ja voivat vielä huonommin kuin ihmiset joilla ei ole päihde ongelmaa.

Mieli Maasta ry on myös hyvä puhumispaikka, siellä kaikki ovat vertaisia ja puhutaan ryhmänä kukin vuorollaan. Mutta epäilen että se on yli 18-vuotiaille. JOs löydät jonkun hyvän järjestön ryhmän niin vaadi lääkärinlausuntoon että hyödyt niistä ja käyt vaikka kerran tai kaksi viikossa jolloin saat Kelan maksamaan matkakorvauksesi.

JOs vaikka asut korvessa niin voit tehdä kuntoutusmatkoja johonkin isompaan kauopunkiin.

Mieli Maasta ry pitäisi löytyä myös netistä.

Minulle tulee noin 60 matkakorvauksia kuukaudessa. Ensin niitä haetaan ilman että saa mitään mutta minullakin alle kolmessa kuukaudessa kertyy 157,25 E edestä ja sen jälkeen hakemani matka-korvaukset ovat noin 60 e kuussa.

Ja jos matka maksaa kerralta yli jotain 9 e niin se korvataan ilman omavastuuta.

Samoin jos lähdet opiskelemaan jonnekkin kauemmans kotoa korvaa (kait Kela on oikea laitos)
joku taho koulumatkasi. KYsy vaikka opinto-ohjaajalta.

Tämä on aika talouspainotteinen viesti mutta miten käydä terapioissa ja ryhmissä jos ei ole varaa matkoihin?

Mutta pidä omantunnon arvostasi kiinni ja anna itsellesi aikaa sopeutua terapiaan ja rääkätyksi tulemisen haavoinhin.

MUtta hakeudu ihmisten pariin! Se on tärkeintäö!