Nimenanto ja kaste

Epätoivon partaalla

Olen ortodoksi, mutta mieheni on luterilainen ja hän haluaa ehdottomasti, että lapsemme kastetaan luterilaiseksi. Itse haluaisin tietenkin hänet ortodoksiksi. Luin, että nimenanto ja kaste eivät ole sama asia, niin onnistuisiko ensin ortodoksinen nimeanto ja sitten luterilainen kaste. Haluan edes jollain tavoin lapselle ortodoksisen siunauksen.

58

6846

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • :ASDASD

      kastat lapsesi ortodoksiksi. Olet luultavasti nähnyt miten luterilainen kirkko on epäonnistunut kasvattajana. Sinulla on äitinä oikeus kastaa lapsesi omaaan uskoosi.

    • M-LS

      Jos vanhemmat eivät pääse sopuun lasten uskonnosta, niin ratkaisu on se, että lapset seuraavat uskonnon suhteen äitiään. Älä anna miehesi painostaa itseäsi tässä asiassa. Laki on puolellasi. Koska äiti yleensä on lastensa lähikasvattaja, on parempi, että lapset seuraavat uskonnon suhteen äitiään. Keskustele seurakuntasi papin kanssa asiasta. Rukoilen puolestasi.

      Ortodoksisia toimituksia kuten nimenantoa, kastetta ja kirkotusta (lapsen osalta) ei tietysti tomiteta, jollei lasta ole tarkoitus liittää ortodoksisen kirkon jäseneksi.

      • kuin riitaa

        ”Joskus myös sukulaiset voivat aiheuttaa ristiriitoja parin tai perheen elämään tyrkyttämällä uskontoa heille ja vaatimalla esimerkiksi, että lapset kastetaan isän/äidin puoleisen suvun uskoon.”

        ”Älä anna miehesi painostaa itseäsi tässä asiassa. Laki on puolellasi.”

        Molemmat M-LS

        Helposti näemme muiden painostavan, mutta meidän pitävän kiinni oikeuksistamme. Kysyjän tilanteessa on parasta sopia asia kotona tavalla tai toisella. Lakiin vetoaminen tai ulkopuolisen papin tuominen ongelmaan vain loukkaavat puolisoa ja sitä kautta aiheuttavat kielteisen suhtautumisen ortodoksiseen uskontoon ja se tulee heijastumaan aikanaan myös isän ja lapsen suhteen kautta lapsen suhtautumiseen kirkkoon.

        Kysymykseen ei ole oikeaa vastausta. Toivomme luonnollisesti kaikki, että lapsestasi tulee ortodoksi ja päätös osoittautuu onnistuneeksi.


      • M-LS
        kuin riitaa kirjoitti:

        ”Joskus myös sukulaiset voivat aiheuttaa ristiriitoja parin tai perheen elämään tyrkyttämällä uskontoa heille ja vaatimalla esimerkiksi, että lapset kastetaan isän/äidin puoleisen suvun uskoon.”

        ”Älä anna miehesi painostaa itseäsi tässä asiassa. Laki on puolellasi.”

        Molemmat M-LS

        Helposti näemme muiden painostavan, mutta meidän pitävän kiinni oikeuksistamme. Kysyjän tilanteessa on parasta sopia asia kotona tavalla tai toisella. Lakiin vetoaminen tai ulkopuolisen papin tuominen ongelmaan vain loukkaavat puolisoa ja sitä kautta aiheuttavat kielteisen suhtautumisen ortodoksiseen uskontoon ja se tulee heijastumaan aikanaan myös isän ja lapsen suhteen kautta lapsen suhtautumiseen kirkkoon.

        Kysymykseen ei ole oikeaa vastausta. Toivomme luonnollisesti kaikki, että lapsestasi tulee ortodoksi ja päätös osoittautuu onnistuneeksi.

        kääntyköön kysyjä oman rippi-isänsä puoleen tai jos rippi-isä asuu muualla, niin oman srk:n papin puoleen. Ei pappi ole tässä asiassa ulkopuolinen.

        Äidin ei tarvitse antaa lastaan isän uskoon kastettavaksi. Laki on hänen puolellaan. Oikeuksistaan kiinnipitäminen on jämäkkyyttä eikä riitelemistä.


      • kuin lihava riitä
        M-LS kirjoitti:

        kääntyköön kysyjä oman rippi-isänsä puoleen tai jos rippi-isä asuu muualla, niin oman srk:n papin puoleen. Ei pappi ole tässä asiassa ulkopuolinen.

        Äidin ei tarvitse antaa lastaan isän uskoon kastettavaksi. Laki on hänen puolellaan. Oikeuksistaan kiinnipitäminen on jämäkkyyttä eikä riitelemistä.

        Pappi on ulkopuolinen. Luonnollisesti asiasta tulee keskustella rippi-isän kanssa samoin kuin luterilainen isäkin voi puhua oman seurakuntansa paimenen kanssa, mutta heidän mielipiteitään on turha vetää kotona keskusteluun. Luonnollisesti sekä ortodoksisen papin että luterilaisen papin mielestä lapset tulisi liittää heidän edustamiinsa kirkkoihin. Jos avioliitossa ongelmat ratkaistaan lakien eikä rakkauden pohjalta, kohta riidellään elatusmaksuista ja tapaamisoikeuksista.

        Jos keskusteluun tarvitaan joku ulkopuolinen sovittelija, paras apu ei löydy kummastakaan kirkosta.


      • onpa vaikeeta
        M-LS kirjoitti:

        kääntyköön kysyjä oman rippi-isänsä puoleen tai jos rippi-isä asuu muualla, niin oman srk:n papin puoleen. Ei pappi ole tässä asiassa ulkopuolinen.

        Äidin ei tarvitse antaa lastaan isän uskoon kastettavaksi. Laki on hänen puolellaan. Oikeuksistaan kiinnipitäminen on jämäkkyyttä eikä riitelemistä.

        Voihan lapsen laittaa väistörekisteriin.Lapsi voi itse 16vuotiaana päättää kumpaa uskontoon kuuluu jos asiasta ei päästä sopimukseen näin helpoa se on


      • hupipala
        onpa vaikeeta kirjoitti:

        Voihan lapsen laittaa väistörekisteriin.Lapsi voi itse 16vuotiaana päättää kumpaa uskontoon kuuluu jos asiasta ei päästä sopimukseen näin helpoa se on

        Kun halutaan väistää tilanne, liitytään väistörekisteriin. Nerokasta!


      • M-LS
        hupipala kirjoitti:

        Kun halutaan väistää tilanne, liitytään väistörekisteriin. Nerokasta!

        että siinä tapauksessa, että vanhemmat eivät pääsisi yksimielisyyteen lapsen uskonnosta, hänet jätettäisiin kastamatta ja merkittäisiin vain väestörekisteriin, mutta vanhemmat pysyisivät kumpikin omassa kirkossaan. En tiedä, salliiko laki tällaisen vaihtoehdon. Ehkä salliikin.


      • Jaakko Naakka
        kuin lihava riitä kirjoitti:

        Pappi on ulkopuolinen. Luonnollisesti asiasta tulee keskustella rippi-isän kanssa samoin kuin luterilainen isäkin voi puhua oman seurakuntansa paimenen kanssa, mutta heidän mielipiteitään on turha vetää kotona keskusteluun. Luonnollisesti sekä ortodoksisen papin että luterilaisen papin mielestä lapset tulisi liittää heidän edustamiinsa kirkkoihin. Jos avioliitossa ongelmat ratkaistaan lakien eikä rakkauden pohjalta, kohta riidellään elatusmaksuista ja tapaamisoikeuksista.

        Jos keskusteluun tarvitaan joku ulkopuolinen sovittelija, paras apu ei löydy kummastakaan kirkosta.

        Hyvä äiti! Me elämme modernia nykyaikaa. Nykyaikana mies ja nainen ovat tasa-arvoisia olivatpa kuinka vähä-älyisiä tahansa. Tähän viitaten esitän, että äänestätte kysymyksestä. Elämmehän sentään demokratiassa!


    • Hiisu
    • nimetön

      Kasta lapsesi ortodoksiksi. Sinulla on siihen oikeus ja laki on puolellasi. Älä anna periksi tässä asiassa, mielestäsi miehelläsi ei pitäisi olla sanottavaa tässä asiassa. Olethan itsekin ortodoksi. Miehesi maailman ei todellakaan pitäisi tähän kaatua. Hän saa hyväksyä tämän asian.

      Miksi miehesi haluaa hänet välttämättä luterilaiseksi?

      • Suhteellisuudentaju

        Eikö miehellä ole aivan yhtä suuri oikeus kastattaa lapsi ortodoksiksi?


      • Suhteellisuudentaju
        Suhteellisuudentaju kirjoitti:

        Eikö miehellä ole aivan yhtä suuri oikeus kastattaa lapsi ortodoksiksi?

        LUTERILAISEKSI piti kirjoittaa.


      • epätoivon partaalla edelleen

        Hän näkee enemmistöuskonnon oikeampana.


      • M-LS
        Suhteellisuudentaju kirjoitti:

        Eikö miehellä ole aivan yhtä suuri oikeus kastattaa lapsi ortodoksiksi?

        Lapsi seuraa uskonnon suhteen ensisijaisesti äitiään. Lakimme muuttui jo 1970.

        Jos taas mies on ortodoksi ja vaimo luterilainen, ja mies haluaa lapsensa omaan uskoonsa, niin siitä on parasta tehdä erillinen sopimus jo ennen avioliittoa.

        Parempi olisi kuitenkin avioitua ortodoksisen naisen kanssa. Seka-avioliitot ovat kirkollemme erittäin vahingollisia.


      • M-LS
        epätoivon partaalla edelleen kirjoitti:

        Hän näkee enemmistöuskonnon oikeampana.

        Pidä oikeuksistasi kiinni, äläkä anna painostaa itseäsi. Näistä uskonasioista pitäisi keskustella, jo ennen avioliittoa ja sopia asiat.


      • Loiva
        M-LS kirjoitti:

        Lapsi seuraa uskonnon suhteen ensisijaisesti äitiään. Lakimme muuttui jo 1970.

        Jos taas mies on ortodoksi ja vaimo luterilainen, ja mies haluaa lapsensa omaan uskoonsa, niin siitä on parasta tehdä erillinen sopimus jo ennen avioliittoa.

        Parempi olisi kuitenkin avioitua ortodoksisen naisen kanssa. Seka-avioliitot ovat kirkollemme erittäin vahingollisia.

        RAKKAUS EI KATSO USKONTOA, ROTUA, SÄÄTYÄ...

        A) Kuinka niin vahingollisia?

        B) Vietin eilen hopeahääpäivää luterilaisen vaimoni kanssa. En ole nähnyt kirkon liitostamme kaatuneen.


      • takajalka
        M-LS kirjoitti:

        Lapsi seuraa uskonnon suhteen ensisijaisesti äitiään. Lakimme muuttui jo 1970.

        Jos taas mies on ortodoksi ja vaimo luterilainen, ja mies haluaa lapsensa omaan uskoonsa, niin siitä on parasta tehdä erillinen sopimus jo ennen avioliittoa.

        Parempi olisi kuitenkin avioitua ortodoksisen naisen kanssa. Seka-avioliitot ovat kirkollemme erittäin vahingollisia.

        "Seka-avioliitot ovat kirkollemme erittäin vahingollisia."

        Unohtuiko tämänkin ajatelmasi perästä hymiö?

        Et voi olla tosissasi, tai sitten et vain tiedä mistä puhut. Kirkkomme jäsenístä suurin osa elää seka-aviolitoissa, tämä on ollut tilanne jo pitkään enkä ymmärrä mikä siinä on vahingollista kenellekään. Puhun nyt nykypäivästä enkä mistään sodanjälkeisestä kriisiajasta, joka on historiaa.


      • M-LS
        takajalka kirjoitti:

        "Seka-avioliitot ovat kirkollemme erittäin vahingollisia."

        Unohtuiko tämänkin ajatelmasi perästä hymiö?

        Et voi olla tosissasi, tai sitten et vain tiedä mistä puhut. Kirkkomme jäsenístä suurin osa elää seka-aviolitoissa, tämä on ollut tilanne jo pitkään enkä ymmärrä mikä siinä on vahingollista kenellekään. Puhun nyt nykypäivästä enkä mistään sodanjälkeisestä kriisiajasta, joka on historiaa.

        Olen tosissani. Seka-avioliitot ovat vahingollisia kirkolle. Kirkkomme maallistuminen johtuu paljolti juuri seka-avioliitoista. Kaikkein vaikein asia kirkossamme on se, että meillä on niin vähän ortodoksisia perheitä, koska 90% kirkkomme jäsenistä elää seka-avioliitoissa. Jos oma avioliittosi on hyvä eikä teillä ole ongelmia, saat olla kiitollinen. Paljon tavallisempia ovat juuri sellaiset ongelmat, joista keskustelumme aloittaja puhuu.


      • Loiva
        M-LS kirjoitti:

        Olen tosissani. Seka-avioliitot ovat vahingollisia kirkolle. Kirkkomme maallistuminen johtuu paljolti juuri seka-avioliitoista. Kaikkein vaikein asia kirkossamme on se, että meillä on niin vähän ortodoksisia perheitä, koska 90% kirkkomme jäsenistä elää seka-avioliitoissa. Jos oma avioliittosi on hyvä eikä teillä ole ongelmia, saat olla kiitollinen. Paljon tavallisempia ovat juuri sellaiset ongelmat, joista keskustelumme aloittaja puhuu.

        ovat omiaan kylvämään epäsopua ja -luuloja. Kovasti tuntuu pasuunasta puhaltavan taas. Maallistuminen johtuu kyllä ihan muusta kuin seka-avioliitoista. Ettet vaan näkisi taas luterilaisuutta kaikenmädättävänä mörkönä.


      • kysymys.
        Loiva kirjoitti:

        ovat omiaan kylvämään epäsopua ja -luuloja. Kovasti tuntuu pasuunasta puhaltavan taas. Maallistuminen johtuu kyllä ihan muusta kuin seka-avioliitoista. Ettet vaan näkisi taas luterilaisuutta kaikenmädättävänä mörkönä.

        Mitkä ovat ne syyt pääpiirteissään ortodoksien mielestä, jonka vuoksi luterilaisuutta pidetään huonompana vaihtoehtona? Mistä luterilaisuudessa jää paitsi? Itse en kuulu mihinkään kirkkoon ( erosin ev.lut kirkosta vieraannuttuani siitä). Nyt olen jostain syystä kiinnostunut uskonasioista ja ortodoksisuudesta.


      • Priscilla
        M-LS kirjoitti:

        Olen tosissani. Seka-avioliitot ovat vahingollisia kirkolle. Kirkkomme maallistuminen johtuu paljolti juuri seka-avioliitoista. Kaikkein vaikein asia kirkossamme on se, että meillä on niin vähän ortodoksisia perheitä, koska 90% kirkkomme jäsenistä elää seka-avioliitoissa. Jos oma avioliittosi on hyvä eikä teillä ole ongelmia, saat olla kiitollinen. Paljon tavallisempia ovat juuri sellaiset ongelmat, joista keskustelumme aloittaja puhuu.

        En halua loukata, mutta muistaakseni jossakin on tullut esiin se, että olet liittynyt ortodoksiseen kirkkoon luterilaisesta seurakunnasta. Olisiko tuolla ehdottomuudella jotain tekemistä tämän asian kanssa, koska havaintoni mukaan liitynnäiset, joka muuten itsekin olen, ovat "tiukkapipoisempia" kuin esim. vanhat ortodoksimummot. Mistä se sitten johtuu, olisi taas oma keskustelun aiheensa.


      • Isoja asioita
        Priscilla kirjoitti:

        En halua loukata, mutta muistaakseni jossakin on tullut esiin se, että olet liittynyt ortodoksiseen kirkkoon luterilaisesta seurakunnasta. Olisiko tuolla ehdottomuudella jotain tekemistä tämän asian kanssa, koska havaintoni mukaan liitynnäiset, joka muuten itsekin olen, ovat "tiukkapipoisempia" kuin esim. vanhat ortodoksimummot. Mistä se sitten johtuu, olisi taas oma keskustelun aiheensa.

        Hei Priscilla, minulla taas havainnot ovat toisenlaisia - tiukkapipoja liitynnäisiä en ole kohdannut kuin täällä palstalla, pari poikkeusta tietysti vahvistavat säännön. Niin itseni kuin monen muunkin liittyneen kohdalla olen törmännyt ilmaisuun "tilaa hengittää" - mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakin. Enkä sitten niin millään haluaisi luopua tästä käsityksestä ;D


      • M-LS
        Loiva kirjoitti:

        ovat omiaan kylvämään epäsopua ja -luuloja. Kovasti tuntuu pasuunasta puhaltavan taas. Maallistuminen johtuu kyllä ihan muusta kuin seka-avioliitoista. Ettet vaan näkisi taas luterilaisuutta kaikenmädättävänä mörkönä.

        on sakramentti. Seka-avioliitto ei koskaan voi olla sakramentti sanan täydessä mielessä. Yhteisöllisyys kirkossamme kärsii siitä, että siihen kuuluu niin vähän kokonaan ortodoksisia perheitä.

        Kaikkein vaikein tilanne on sellaisilla ortodokseilla, joiden koko muu perhe on luterilainen. Lasten kastaminen joko luterilaisiksi tai ortodokseiksi ratkaisee perheen uskonnollisen suunnan. Taidat itse olla luterilainen, kun et osaa ajatella asiaa meidän kannaltamme.


      • M-LS
        kysymys. kirjoitti:

        Mitkä ovat ne syyt pääpiirteissään ortodoksien mielestä, jonka vuoksi luterilaisuutta pidetään huonompana vaihtoehtona? Mistä luterilaisuudessa jää paitsi? Itse en kuulu mihinkään kirkkoon ( erosin ev.lut kirkosta vieraannuttuani siitä). Nyt olen jostain syystä kiinnostunut uskonasioista ja ortodoksisuudesta.

        omaa kirkkoaan alkuperäisenä kirkkona, joka ainoana on säilyttänyt apostolisen perinteen. Kysyt, mistä luterilainen tai muunuskoinen kristitty jää paitsi?

        Tietysti hän jää ilman yhteyttä oikeaan Kirkkoon ja vaille sen pyhiä mysteereitä eli sakramentteja. Ortodoksisen käsityksen mukaan uskovat pelastuvat yhdessä toisten kanssa, mutta helvettiin jokainen joutuu yksinään.


      • takajalka
        M-LS kirjoitti:

        on sakramentti. Seka-avioliitto ei koskaan voi olla sakramentti sanan täydessä mielessä. Yhteisöllisyys kirkossamme kärsii siitä, että siihen kuuluu niin vähän kokonaan ortodoksisia perheitä.

        Kaikkein vaikein tilanne on sellaisilla ortodokseilla, joiden koko muu perhe on luterilainen. Lasten kastaminen joko luterilaisiksi tai ortodokseiksi ratkaisee perheen uskonnollisen suunnan. Taidat itse olla luterilainen, kun et osaa ajatella asiaa meidän kannaltamme.

        Kirjoitat, että "yhteisöllisyys kärsii" ja "maallistuminen lisääntyy" jne seka-avioliittojen myötä. Ihmettelen vain, mihin pohjaat nämä väitteesi. Aiheesta ei ole tehty tutkimusta? Puhutko mutu-pohjalta?

        Itse ajattelen, että alkuperäisen kirjoittajan kaltaiset ongelmat johtuvat pikemminkin siitä, että ihmiset eivät PUHU tärkeistä asoista ennen avioliiton solmimista. Jos uskonto on ongelma jo ennen avioliiton solmimista (esimerkiksi molemmat haluavat ehdottomasti kasvattaa mahdollisen jälkikasvun omaan kirkkoonsa) voi miettiä, millainen yhteinen elämä on ylipäätään mahdollista. Avoimeen asioiden pohdiskeluun toivoisin myös pappien rohkaisevan avioliittoa suunnittelevia ja seurustelevia pareja.

        Toisenlainen ongelma on, jos toinen puolisoista vaihtaa uskontoa/kirkkoa avioliton solmimisen jälkeen.

        Mutta ongelmiahan voi tulla kaikille, vaikka molemmat olisivat ortodokseja... Mihin kirkkoon mennään, kenestä piispasta tykätän, pidetäänkö tsaaria pyhänä :)... Onko kirkko ylipäätään tärkeä arkipäivän elämässä: pidetäänkö paastot ja eletään kirkon yhteydessä vai kunnioitetaanko vain suvun perinnettä käymällä kirkossa pääsiäisenä?


      • Loiva
        M-LS kirjoitti:

        on sakramentti. Seka-avioliitto ei koskaan voi olla sakramentti sanan täydessä mielessä. Yhteisöllisyys kirkossamme kärsii siitä, että siihen kuuluu niin vähän kokonaan ortodoksisia perheitä.

        Kaikkein vaikein tilanne on sellaisilla ortodokseilla, joiden koko muu perhe on luterilainen. Lasten kastaminen joko luterilaisiksi tai ortodokseiksi ratkaisee perheen uskonnollisen suunnan. Taidat itse olla luterilainen, kun et osaa ajatella asiaa meidän kannaltamme.

        ORTODOKSINA. Sanoinhan viettäneeni juuri hopeahääpäivä luterilaisen vaimoni kanssa ilman että kirkko (siis Kirkko) olisi avioliitostamme kaatunut.

        On loukkaavaa väittää, ettei avioliittomme olisi sakramenttimielessä toteutunut.

        Yhteisöllisyys voi olla paljon muutakin kuin sisäsiittoisuutta.

        Lasten uskonnollisuuden suuntaa säätelee eniten ympäristö. Vanhemmat ovat siinä pitkälti voimattomia.

        Amishien tapaan eristäytyviä ja muiden uskonsuuntien edustajat pelottavina poissulkevia meistä suomalaisista ortodokseista ei saa, eikä kuulu saadakaan.


      • sivusta seurannut
        Priscilla kirjoitti:

        En halua loukata, mutta muistaakseni jossakin on tullut esiin se, että olet liittynyt ortodoksiseen kirkkoon luterilaisesta seurakunnasta. Olisiko tuolla ehdottomuudella jotain tekemistä tämän asian kanssa, koska havaintoni mukaan liitynnäiset, joka muuten itsekin olen, ovat "tiukkapipoisempia" kuin esim. vanhat ortodoksimummot. Mistä se sitten johtuu, olisi taas oma keskustelun aiheensa.

        "............, koska havaintoni mukaan liitynnäiset, joka muuten itsekin olen, ovat "tiukkapipoisempia" kuin esim. vanhat ortodoksimummot. ..................."

        Tälläkin keskustelupalstalla, tarkkasilmäinen kyllä huomaa kuka on käännynnäinen, kuka taas äidinmaito-ortodoksi.


      • M-LS
        takajalka kirjoitti:

        Kirjoitat, että "yhteisöllisyys kärsii" ja "maallistuminen lisääntyy" jne seka-avioliittojen myötä. Ihmettelen vain, mihin pohjaat nämä väitteesi. Aiheesta ei ole tehty tutkimusta? Puhutko mutu-pohjalta?

        Itse ajattelen, että alkuperäisen kirjoittajan kaltaiset ongelmat johtuvat pikemminkin siitä, että ihmiset eivät PUHU tärkeistä asoista ennen avioliiton solmimista. Jos uskonto on ongelma jo ennen avioliiton solmimista (esimerkiksi molemmat haluavat ehdottomasti kasvattaa mahdollisen jälkikasvun omaan kirkkoonsa) voi miettiä, millainen yhteinen elämä on ylipäätään mahdollista. Avoimeen asioiden pohdiskeluun toivoisin myös pappien rohkaisevan avioliittoa suunnittelevia ja seurustelevia pareja.

        Toisenlainen ongelma on, jos toinen puolisoista vaihtaa uskontoa/kirkkoa avioliton solmimisen jälkeen.

        Mutta ongelmiahan voi tulla kaikille, vaikka molemmat olisivat ortodokseja... Mihin kirkkoon mennään, kenestä piispasta tykätän, pidetäänkö tsaaria pyhänä :)... Onko kirkko ylipäätään tärkeä arkipäivän elämässä: pidetäänkö paastot ja eletään kirkon yhteydessä vai kunnioitetaanko vain suvun perinnettä käymällä kirkossa pääsiäisenä?

        Teologian tohtori Voitto Huotari (evlut)väitteli 70-luvun lopulla Helsingin yliopistossa kirkkososiologian alalta aiheesta Ortodoksin ja luterilaisen avioliitto.

        Väitöskirjan aineisto perustui laajaan kyselytutkimukseen, mutta siinä oli haastateltu enemmän sellaisia vanhoja perheitä, joiden lapset seurasivat vanhan lain mukaan uskonnollisessa suhteessa isäänsä tai oli laitettu erillisellä sopimuksella äidin luterilaiseen uskoon.

        Huotarin tutkimuksen mukaan seka-avioliitto tilanteessa luterilaisen tietoisuus omasta uskostaan ja hänen uskonsa ylipäätänsä voimistuu, mutta ortodoksin taas (vähemmistöaseman takia) heikkenee. Perheen uskonnollisen suuntautuneisuuden määrää se, mihin uskoon lapset on kastettu. Kun tästä Huotarin tutkimuksesta on jo aikaa, niin uusi tutkimus voisi olla jo paikallaan, vaikka uskonkin, että monet lainalaisuudet ovat pysyneet samoina.

        Luultavasti keskustelumme aloittajan perheessä on käynyt juuri näin, että kysyjä on luullut, ettei mies välitä omasta uskonnostaan eikä sen takia ole ottanut asiaa puheeksi, mutta seka-avioliitossa miehen uskonnollinen identiteetti onkin vahvistunut ja seurauksena on vaatimus lapsen kastamisesta luterilaiseksi.


      • M-LS
        sivusta seurannut kirjoitti:

        "............, koska havaintoni mukaan liitynnäiset, joka muuten itsekin olen, ovat "tiukkapipoisempia" kuin esim. vanhat ortodoksimummot. ..................."

        Tälläkin keskustelupalstalla, tarkkasilmäinen kyllä huomaa kuka on käännynnäinen, kuka taas äidinmaito-ortodoksi.

        kirkkoon tullaan kasteen ja voitelun kautta. Siitähän tässä jutussa juuri onkin kyse.


      • M-LS
        Loiva kirjoitti:

        ORTODOKSINA. Sanoinhan viettäneeni juuri hopeahääpäivä luterilaisen vaimoni kanssa ilman että kirkko (siis Kirkko) olisi avioliitostamme kaatunut.

        On loukkaavaa väittää, ettei avioliittomme olisi sakramenttimielessä toteutunut.

        Yhteisöllisyys voi olla paljon muutakin kuin sisäsiittoisuutta.

        Lasten uskonnollisuuden suuntaa säätelee eniten ympäristö. Vanhemmat ovat siinä pitkälti voimattomia.

        Amishien tapaan eristäytyviä ja muiden uskonsuuntien edustajat pelottavina poissulkevia meistä suomalaisista ortodokseista ei saa, eikä kuulu saadakaan.

        taisin sekottaa sinut toiseen kirjoittajaan. Avioliiton sakramentillisuus toteutuu kyllä ortodoksisen puolison osalta, mutta ei toisuskoisen osalta.

        Eräs mies oli seka-avioliitossa ja hänen vaimonsa kääntyi ortodoksiksi. Kirkollisesti aktiivinen mies haluttiin vihkiä diakoniksi, mutta sitä ennen pari vihittiin uudestaan, vaikka puolisot oli jo kertaalleen vihitty ortodoksisin menoin, että vaimokin tulisi osalliseksi avioliiton sakramentista.


      • takajalka
        M-LS kirjoitti:

        Teologian tohtori Voitto Huotari (evlut)väitteli 70-luvun lopulla Helsingin yliopistossa kirkkososiologian alalta aiheesta Ortodoksin ja luterilaisen avioliitto.

        Väitöskirjan aineisto perustui laajaan kyselytutkimukseen, mutta siinä oli haastateltu enemmän sellaisia vanhoja perheitä, joiden lapset seurasivat vanhan lain mukaan uskonnollisessa suhteessa isäänsä tai oli laitettu erillisellä sopimuksella äidin luterilaiseen uskoon.

        Huotarin tutkimuksen mukaan seka-avioliitto tilanteessa luterilaisen tietoisuus omasta uskostaan ja hänen uskonsa ylipäätänsä voimistuu, mutta ortodoksin taas (vähemmistöaseman takia) heikkenee. Perheen uskonnollisen suuntautuneisuuden määrää se, mihin uskoon lapset on kastettu. Kun tästä Huotarin tutkimuksesta on jo aikaa, niin uusi tutkimus voisi olla jo paikallaan, vaikka uskonkin, että monet lainalaisuudet ovat pysyneet samoina.

        Luultavasti keskustelumme aloittajan perheessä on käynyt juuri näin, että kysyjä on luullut, ettei mies välitä omasta uskonnostaan eikä sen takia ole ottanut asiaa puheeksi, mutta seka-avioliitossa miehen uskonnollinen identiteetti onkin vahvistunut ja seurauksena on vaatimus lapsen kastamisesta luterilaiseksi.

        Huonosti muotoiltu kysymykseni oli tarkoitettu juuri kysymykseksi 'eikö aiheesta ole tehty tutkimusta'. Siis on, 70-luvulla.

        Ihan mutu-pohjalta kuitenkin luulen, että 30 vuoden aikana moni asia on muuttunut. Tuona aikana ortodoksisuus on kokenut "nousun" Suomessa ja myös ortodoksien määrä on kääntynyt kasvuun. Luulisi tämän näkyvän seka-avioliitoissakin? Tässäpä olisikin mielenkiintoinen seurantatutkimuksen kohde!


      • sivusta seurannut
        M-LS kirjoitti:

        kirkkoon tullaan kasteen ja voitelun kautta. Siitähän tässä jutussa juuri onkin kyse.

        "kirkkoon tullaan kasteen ja voitelun kautta. Siitähän tässä jutussa juuri onkin kyse."

        Tultakoon, se ei sulje pois väittämääni, käännynäiset tunnistaa heidän kirjoituksistaan.


      • ananas
        sivusta seurannut kirjoitti:

        "kirkkoon tullaan kasteen ja voitelun kautta. Siitähän tässä jutussa juuri onkin kyse."

        Tultakoon, se ei sulje pois väittämääni, käännynäiset tunnistaa heidän kirjoituksistaan.

        ... puu tunnetaan hedelmistään!


      • Agapi
        Priscilla kirjoitti:

        En halua loukata, mutta muistaakseni jossakin on tullut esiin se, että olet liittynyt ortodoksiseen kirkkoon luterilaisesta seurakunnasta. Olisiko tuolla ehdottomuudella jotain tekemistä tämän asian kanssa, koska havaintoni mukaan liitynnäiset, joka muuten itsekin olen, ovat "tiukkapipoisempia" kuin esim. vanhat ortodoksimummot. Mistä se sitten johtuu, olisi taas oma keskustelun aiheensa.

        Kuluu nyt sen keskustelupalstan ääni jonka nimeä ei saa mainita!

        Laita kirkkoon liittyneistä kehittelemänne lyhenteet tänne että saadaan hupia koko rahan täydeltä.


      • sivusta seurannut
        ananas kirjoitti:

        ... puu tunnetaan hedelmistään!

        "... puu tunnetaan hedelmistään!"

        jotain lienet edellisellä tarkoittanut.


      • M-LS
        sivusta seurannut kirjoitti:

        "kirkkoon tullaan kasteen ja voitelun kautta. Siitähän tässä jutussa juuri onkin kyse."

        Tultakoon, se ei sulje pois väittämääni, käännynäiset tunnistaa heidän kirjoituksistaan.

        Koska "käännynnäiset" seurustelevat paljon kekenään, niin heillä voi olla oma kirkollinen alalkulttuurinsa, joka voi olla toisenlainen kuin "etnisillä" ortodokseilla.

        Uusilla ortodokseilla on omat vaikeutensa kuten se, että he ovat usein tulleet kirkkoon perheineen ja heidän tulee löytää tapa elää ortodoksisena perheenä. Mutta sitten ei löydykään muita ortodoksisisa perheitä.

        Kun käännyin mieheni kanssa ortodoksiksi yli kolmekymmentä vuotta sitten, koin vaikeana juuri sen, että papiston perheitä lukuunottamatta seurakunnasta ei ollut muita ortodoksiperheitä. Koko ajan puhuttiin vain seka-avioliitoista ja niiden ongelmista. Minusta ortodoksien pitäisi avioitua keskenään eikä solmia seka-avioliittoja valtaväestön kanssa.


      • Sivusta seurannut
        M-LS kirjoitti:

        Koska "käännynnäiset" seurustelevat paljon kekenään, niin heillä voi olla oma kirkollinen alalkulttuurinsa, joka voi olla toisenlainen kuin "etnisillä" ortodokseilla.

        Uusilla ortodokseilla on omat vaikeutensa kuten se, että he ovat usein tulleet kirkkoon perheineen ja heidän tulee löytää tapa elää ortodoksisena perheenä. Mutta sitten ei löydykään muita ortodoksisisa perheitä.

        Kun käännyin mieheni kanssa ortodoksiksi yli kolmekymmentä vuotta sitten, koin vaikeana juuri sen, että papiston perheitä lukuunottamatta seurakunnasta ei ollut muita ortodoksiperheitä. Koko ajan puhuttiin vain seka-avioliitoista ja niiden ongelmista. Minusta ortodoksien pitäisi avioitua keskenään eikä solmia seka-avioliittoja valtaväestön kanssa.

        Tokihan minä toivotan tervetulleeksi kirkkomme jäseniksi kaikki sinne todella kutsumusta omaavat. Itseasiassa, yhtälailla kuin toivoisin "omienkin" kohdalla kirkon kynnyksen olevan matalalla sisään pyrkijälle, samoin kirkkoyhteyteen saapuvalle.


      • Lähipiiri on pahin
        Loiva kirjoitti:

        ORTODOKSINA. Sanoinhan viettäneeni juuri hopeahääpäivä luterilaisen vaimoni kanssa ilman että kirkko (siis Kirkko) olisi avioliitostamme kaatunut.

        On loukkaavaa väittää, ettei avioliittomme olisi sakramenttimielessä toteutunut.

        Yhteisöllisyys voi olla paljon muutakin kuin sisäsiittoisuutta.

        Lasten uskonnollisuuden suuntaa säätelee eniten ympäristö. Vanhemmat ovat siinä pitkälti voimattomia.

        Amishien tapaan eristäytyviä ja muiden uskonsuuntien edustajat pelottavina poissulkevia meistä suomalaisista ortodokseista ei saa, eikä kuulu saadakaan.

        Että olet eräs nimimerkki joka hiukan aikaa sitten lupasi poistua keskustelusta takavasemmalle

        Eikö hermo pidä? Ahistaako?


      • M-LS
        Sivusta seurannut kirjoitti:

        Tokihan minä toivotan tervetulleeksi kirkkomme jäseniksi kaikki sinne todella kutsumusta omaavat. Itseasiassa, yhtälailla kuin toivoisin "omienkin" kohdalla kirkon kynnyksen olevan matalalla sisään pyrkijälle, samoin kirkkoyhteyteen saapuvalle.

        Vaan ajattelin sitä, mitä sanoit siitä, että me "käännynnäiset" ajattelemme eri tavalla joistain asioista kuin te "etniset" (minusta etninen on parempi nimi kuin äidinmaito-ortodoksi, koska vuoteen 1970 asti ortodoksisuus periytyi isältä.)

        Ainakin tässä seka-avioliitto asiassa erilainen ajattelutapa voi johtua, ei vain taustastamme, vaan siitä, että me olemme usein tulleet koko perheinemme kirkon jäseniksi. Kun taas monet "etniset" ovat näitä seka-avioliitossa eläjiä usein jo toisessa tai kolmannessa polvessa.

        Minusta kirkkomme voisi rohkaista ortodoksien toisuskoisia puolisoita liittymään Kirkkoon, koska joka tapauksessa koko ajan Kirkkoon liittyy lisää väkeä.


      • sivusta seurannut
        M-LS kirjoitti:

        Vaan ajattelin sitä, mitä sanoit siitä, että me "käännynnäiset" ajattelemme eri tavalla joistain asioista kuin te "etniset" (minusta etninen on parempi nimi kuin äidinmaito-ortodoksi, koska vuoteen 1970 asti ortodoksisuus periytyi isältä.)

        Ainakin tässä seka-avioliitto asiassa erilainen ajattelutapa voi johtua, ei vain taustastamme, vaan siitä, että me olemme usein tulleet koko perheinemme kirkon jäseniksi. Kun taas monet "etniset" ovat näitä seka-avioliitossa eläjiä usein jo toisessa tai kolmannessa polvessa.

        Minusta kirkkomme voisi rohkaista ortodoksien toisuskoisia puolisoita liittymään Kirkkoon, koska joka tapauksessa koko ajan Kirkkoon liittyy lisää väkeä.

        "Vaan ajattelin sitä, mitä sanoit siitä, että me "käännynnäiset" ajattelemme eri tavalla joistain asioista kuin te "etniset" (minusta etninen on parempi nimi kuin äidinmaito-ortodoksi, koska vuoteen 1970 asti ortodoksisuus periytyi isältä.)"

        Itseasiassa äitini oli luterilainen, isäni ortodoksi. Se siitä äidinmaidosta.

        Te käännynnäiset ajattelette, ainakin jotkut, erilailla (eritasolla). Meille, jo vuosisatoja ortodokseina olleille, usko on niin itsestään selvyys (joskus tuntuu liiankin itsestään selvyys), ettei siitä tehdä numeroa, ei edes vaivauduta pohtimaan omaa suhdetta elävään uskoon. Teillä käännynnäisillä taas on omat "ristinne" kannettavana. Koette joskus olevanne niin erilaisia, vieraita, ei hyväksyttyjä jne.... Jotkut teistä lankeavat ehkä ylpeyteen, kuvittelevat olevansa parempia, viisaampia, Jumalalle oltollisempia ortodokseja jne.... Vaikeuksia on Teillä ja meillä. Jumala meitä molempia auttakoon.

        Ainakin tässä seka-avioliitto asiassa erilainen ajattelutapa voi johtua, ei vain taustastamme, vaan siitä, että me olemme usein tulleet koko perheinemme kirkon jäseniksi. Kun taas monet "etniset" ovat näitä seka-avioliitossa eläjiä usein jo toisessa tai kolmannessa polvessa.

        Minusta kirkkomme voisi rohkaista ortodoksien toisuskoisia puolisoita liittymään Kirkkoon, koska joka tapauksessa koko ajan Kirkkoon liittyy lisää väkeä.


      • Loiva
        M-LS kirjoitti:

        Vaan ajattelin sitä, mitä sanoit siitä, että me "käännynnäiset" ajattelemme eri tavalla joistain asioista kuin te "etniset" (minusta etninen on parempi nimi kuin äidinmaito-ortodoksi, koska vuoteen 1970 asti ortodoksisuus periytyi isältä.)

        Ainakin tässä seka-avioliitto asiassa erilainen ajattelutapa voi johtua, ei vain taustastamme, vaan siitä, että me olemme usein tulleet koko perheinemme kirkon jäseniksi. Kun taas monet "etniset" ovat näitä seka-avioliitossa eläjiä usein jo toisessa tai kolmannessa polvessa.

        Minusta kirkkomme voisi rohkaista ortodoksien toisuskoisia puolisoita liittymään Kirkkoon, koska joka tapauksessa koko ajan Kirkkoon liittyy lisää väkeä.

        Minusta vaatimus, että ortodoksit menisivät naimisiin vain ortodoksien kanssa, lähentelee natsien rotuoppeja eikä kuulu tähän päivään.

        Oletan, että olet itsekin mennyt naimisiin rakkaudesta. Mitäpä, jos miehesi olisi ollut toisuskoinen? Tai peräti ateisti?

        Vaimoni on vasta aivan viime aikoina alkanut pohtia, että hän saattaisi ehkä joskus voida kääntyä ortodoksiksi. Minusta ortodoksiksi ei pidä kääntyä vain siksi, että puoliso on. Kyse on paljon isommista asioista.

        Muuten, luulenpa, että tilanne, jossa (suomalaiset) kääntyvät ortodokseiksi perhekunnittain, on melkoisen harvinainen. Epäilen, että suurin osa kääntyvistä on yksinäisiä, jo keski-iän ylittäneitä naisia. Mutta tämä on täyttä mutua. Onkohan tilastoja saatavissa?


      • Loiva
        sivusta seurannut kirjoitti:

        "Vaan ajattelin sitä, mitä sanoit siitä, että me "käännynnäiset" ajattelemme eri tavalla joistain asioista kuin te "etniset" (minusta etninen on parempi nimi kuin äidinmaito-ortodoksi, koska vuoteen 1970 asti ortodoksisuus periytyi isältä.)"

        Itseasiassa äitini oli luterilainen, isäni ortodoksi. Se siitä äidinmaidosta.

        Te käännynnäiset ajattelette, ainakin jotkut, erilailla (eritasolla). Meille, jo vuosisatoja ortodokseina olleille, usko on niin itsestään selvyys (joskus tuntuu liiankin itsestään selvyys), ettei siitä tehdä numeroa, ei edes vaivauduta pohtimaan omaa suhdetta elävään uskoon. Teillä käännynnäisillä taas on omat "ristinne" kannettavana. Koette joskus olevanne niin erilaisia, vieraita, ei hyväksyttyjä jne.... Jotkut teistä lankeavat ehkä ylpeyteen, kuvittelevat olevansa parempia, viisaampia, Jumalalle oltollisempia ortodokseja jne.... Vaikeuksia on Teillä ja meillä. Jumala meitä molempia auttakoon.

        Ainakin tässä seka-avioliitto asiassa erilainen ajattelutapa voi johtua, ei vain taustastamme, vaan siitä, että me olemme usein tulleet koko perheinemme kirkon jäseniksi. Kun taas monet "etniset" ovat näitä seka-avioliitossa eläjiä usein jo toisessa tai kolmannessa polvessa.

        Minusta kirkkomme voisi rohkaista ortodoksien toisuskoisia puolisoita liittymään Kirkkoon, koska joka tapauksessa koko ajan Kirkkoon liittyy lisää väkeä.

        Olen huomannut sekä tällä palstalla että elävässä elämässä saman. Kääntyneet ovat usein niitä kiivaimpia ja yksisilmäisimpiä. Ikään kuin vakuuttelisivat itselleen lopun ikää, että ratkaisu kääntyä oli (sittenkin) oikea. Uskon ja itsetunnon vahvistusta luulen siis. Huomattua sekin, että moni "etninen" ortodoksi ei edes ajattele uskoaan. Sieltä suunnalta löytyvät ne maallistuneimmatkin, eivät seka-avioliitoista tai niiden hedelmistä.


      • M-LS
        sivusta seurannut kirjoitti:

        "Vaan ajattelin sitä, mitä sanoit siitä, että me "käännynnäiset" ajattelemme eri tavalla joistain asioista kuin te "etniset" (minusta etninen on parempi nimi kuin äidinmaito-ortodoksi, koska vuoteen 1970 asti ortodoksisuus periytyi isältä.)"

        Itseasiassa äitini oli luterilainen, isäni ortodoksi. Se siitä äidinmaidosta.

        Te käännynnäiset ajattelette, ainakin jotkut, erilailla (eritasolla). Meille, jo vuosisatoja ortodokseina olleille, usko on niin itsestään selvyys (joskus tuntuu liiankin itsestään selvyys), ettei siitä tehdä numeroa, ei edes vaivauduta pohtimaan omaa suhdetta elävään uskoon. Teillä käännynnäisillä taas on omat "ristinne" kannettavana. Koette joskus olevanne niin erilaisia, vieraita, ei hyväksyttyjä jne.... Jotkut teistä lankeavat ehkä ylpeyteen, kuvittelevat olevansa parempia, viisaampia, Jumalalle oltollisempia ortodokseja jne.... Vaikeuksia on Teillä ja meillä. Jumala meitä molempia auttakoon.

        Ainakin tässä seka-avioliitto asiassa erilainen ajattelutapa voi johtua, ei vain taustastamme, vaan siitä, että me olemme usein tulleet koko perheinemme kirkon jäseniksi. Kun taas monet "etniset" ovat näitä seka-avioliitossa eläjiä usein jo toisessa tai kolmannessa polvessa.

        Minusta kirkkomme voisi rohkaista ortodoksien toisuskoisia puolisoita liittymään Kirkkoon, koska joka tapauksessa koko ajan Kirkkoon liittyy lisää väkeä.

        Se on kiellettyä, vastaa vain asioihin. Ei ole tarpeen lainata toisen kirjoittamaa tekstiä.

        Kaikki uskonsa vanhemmiltaan perineet eivät ole "etnisiä" eli kuulu niihin ortodoksiryhmiin, joilla ortodoksisuus on ollut etnisenä uskontona kuten vaikka meillä rajakarjalaiset tai kolttalappalaiset.

        Myös monet uusiin ortodoksisukuihin kuuluvat ovat jo kolmannen polven ortodokseja. Eli kirkossamme on ortodokseja, jotka eivät ole "käännynnäisiä", mutta eivät "etnisiäkään", vaan uusien ortodoksisukujen nuorta povea. Sekä vanhoihin että uusiin ortodoksisukuihin kuuluvat voivat olla hyviä ortodokseja. Tämä asia ei mitenkään ole riippuvainen taustasta.

        Usein ne jotka moittivat toisia "hengellisestä ylpeydestä" kärsivät itse nöyryyden puutteesta. Näin riippumatta siitä, mihin ryhmään ihminen kuuluu. Jos ihmisten hyväksyntä merkitsee paljon jollekulle, ei hänen ortodoksiseen kirkkoon kannata liittyäkään.

        Koska me "käännynnäiset" alamme olla aktiiviseurakuntalaisten keskuudessa enemmistö, eivät joidenkin "etnisten" mielipiteet merkitse meille paljoakaan. Koska meitä on nykyisin paljon, emme tunne itseämme mitenkään "poikkeaviksi" tai "erilaisiksi". Tämä kaikki on jäänyt sinne 70-luvulle.


      • M-LS
        Loiva kirjoitti:

        Minusta vaatimus, että ortodoksit menisivät naimisiin vain ortodoksien kanssa, lähentelee natsien rotuoppeja eikä kuulu tähän päivään.

        Oletan, että olet itsekin mennyt naimisiin rakkaudesta. Mitäpä, jos miehesi olisi ollut toisuskoinen? Tai peräti ateisti?

        Vaimoni on vasta aivan viime aikoina alkanut pohtia, että hän saattaisi ehkä joskus voida kääntyä ortodoksiksi. Minusta ortodoksiksi ei pidä kääntyä vain siksi, että puoliso on. Kyse on paljon isommista asioista.

        Muuten, luulenpa, että tilanne, jossa (suomalaiset) kääntyvät ortodokseiksi perhekunnittain, on melkoisen harvinainen. Epäilen, että suurin osa kääntyvistä on yksinäisiä, jo keski-iän ylittäneitä naisia. Mutta tämä on täyttä mutua. Onkohan tilastoja saatavissa?

        70-luvun alussa, ortodokseiksi kääntyvät olivat yleensä 18-25 vuotiaita nuoria. Ne, jotka olivat jo naimisissa, kääntyivät yleensä yhdessä puolisonsa kanssa. Tiedän myös aika monta ortodoksia, jotka ovat kääntyneet jo 15-vuotiaina vanhempiensa luvalla.

        Nykyiset kääntyjät ovat monesti meidän ikäluokkaamme, nyt noin 45-60-vuotiaita. Mutta onneksi vielä nykyäänkin tulee myös nuoria, vaikkakin vähemmän kuin ennen. Mitään tilastoja minulla ei ole asiasta. Puhun vain omasta tuttavapiiristäni. Tätä aihetta ei minun tietääkseni ole tutkittu.


      • Vanha Homejuusto
        M-LS kirjoitti:

        Koska "käännynnäiset" seurustelevat paljon kekenään, niin heillä voi olla oma kirkollinen alalkulttuurinsa, joka voi olla toisenlainen kuin "etnisillä" ortodokseilla.

        Uusilla ortodokseilla on omat vaikeutensa kuten se, että he ovat usein tulleet kirkkoon perheineen ja heidän tulee löytää tapa elää ortodoksisena perheenä. Mutta sitten ei löydykään muita ortodoksisisa perheitä.

        Kun käännyin mieheni kanssa ortodoksiksi yli kolmekymmentä vuotta sitten, koin vaikeana juuri sen, että papiston perheitä lukuunottamatta seurakunnasta ei ollut muita ortodoksiperheitä. Koko ajan puhuttiin vain seka-avioliitoista ja niiden ongelmista. Minusta ortodoksien pitäisi avioitua keskenään eikä solmia seka-avioliittoja valtaväestön kanssa.

        Totta ja samalla voitaisiin vihdoin lopettaa puhuminen rakkaudesta, ja ruveta puhumaan uskonnosta.
        Vai oletkohan itsekkin (harhautunut hurmiossa) ja joskus rakastunut?


      • Loiva
        M-LS kirjoitti:

        70-luvun alussa, ortodokseiksi kääntyvät olivat yleensä 18-25 vuotiaita nuoria. Ne, jotka olivat jo naimisissa, kääntyivät yleensä yhdessä puolisonsa kanssa. Tiedän myös aika monta ortodoksia, jotka ovat kääntyneet jo 15-vuotiaina vanhempiensa luvalla.

        Nykyiset kääntyjät ovat monesti meidän ikäluokkaamme, nyt noin 45-60-vuotiaita. Mutta onneksi vielä nykyäänkin tulee myös nuoria, vaikkakin vähemmän kuin ennen. Mitään tilastoja minulla ei ole asiasta. Puhun vain omasta tuttavapiiristäni. Tätä aihetta ei minun tietääkseni ole tutkittu.

        Olisikin mielenkiintoinen tutkimuksen kohde selvittää kääntyjien (ja poiskääntyjien) taustoja, syitä, odotuksia, pettymyksiä jne.

        Sanopas vielä, M-LS, kuinka syvästi omat lapsesi ovat ortodoksisuudessa kiinni. Ovatko seurustelukumppanit olleet vain ortodokseja? Entä puolisot, jos heitä on? Miten olet suhtautunut tai suhtautuisit luterilaiseen vävykokelaaseen? Tai ateistiin?

        Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Minusta lasten täytyy saada elää omaa elämää, eikä rakkaus varsinkaan katso uskoa.


      • Loiva
        M-LS kirjoitti:

        70-luvun alussa, ortodokseiksi kääntyvät olivat yleensä 18-25 vuotiaita nuoria. Ne, jotka olivat jo naimisissa, kääntyivät yleensä yhdessä puolisonsa kanssa. Tiedän myös aika monta ortodoksia, jotka ovat kääntyneet jo 15-vuotiaina vanhempiensa luvalla.

        Nykyiset kääntyjät ovat monesti meidän ikäluokkaamme, nyt noin 45-60-vuotiaita. Mutta onneksi vielä nykyäänkin tulee myös nuoria, vaikkakin vähemmän kuin ennen. Mitään tilastoja minulla ei ole asiasta. Puhun vain omasta tuttavapiiristäni. Tätä aihetta ei minun tietääkseni ole tutkittu.

        Siinä olet kyllä oikeassa, M-LS, että perheelle yhteinen usko(nto) olisi ihanteellisinta. Meillä vaimo kyllä jo ymmärtää Suuren Paaston päälle, mutta nämä "pienemmät" jäävät täysin huomiotta. Yksi, mikä vuodesta vuoteen kiristää tunnelmaa (no ei nyt ihan oikeasti!), on tämä pikkujouluhössötys. Joulu kun on ortodoksille 25.12. mutta luterilaisille nykyään jo lokakuussa!

        Niin, kyllä lapsemme ovat saaneet (huolimatta pienistä "lieveilmiöistä", joita voi pitää myös kulttuurin rikastajina ja maailmankuvan avartajina) ortodoksisuuden siemenen sekä kotoa että uskonnonopetuksesta. Silti heistä ei ole tullut hartaita, tunnustuksellisia, kirkossakäyviä ortodokseja. Siihen kun ei voi pakottaa. Toisille uskonto on voima, toisille kauhistus. Joillekin yhdentekevyys, osalle vankilakin. Osa löytää hengellisyyden aikuisena, osa ei koskaan.


      • sivusta seurannut
        M-LS kirjoitti:

        Se on kiellettyä, vastaa vain asioihin. Ei ole tarpeen lainata toisen kirjoittamaa tekstiä.

        Kaikki uskonsa vanhemmiltaan perineet eivät ole "etnisiä" eli kuulu niihin ortodoksiryhmiin, joilla ortodoksisuus on ollut etnisenä uskontona kuten vaikka meillä rajakarjalaiset tai kolttalappalaiset.

        Myös monet uusiin ortodoksisukuihin kuuluvat ovat jo kolmannen polven ortodokseja. Eli kirkossamme on ortodokseja, jotka eivät ole "käännynnäisiä", mutta eivät "etnisiäkään", vaan uusien ortodoksisukujen nuorta povea. Sekä vanhoihin että uusiin ortodoksisukuihin kuuluvat voivat olla hyviä ortodokseja. Tämä asia ei mitenkään ole riippuvainen taustasta.

        Usein ne jotka moittivat toisia "hengellisestä ylpeydestä" kärsivät itse nöyryyden puutteesta. Näin riippumatta siitä, mihin ryhmään ihminen kuuluu. Jos ihmisten hyväksyntä merkitsee paljon jollekulle, ei hänen ortodoksiseen kirkkoon kannata liittyäkään.

        Koska me "käännynnäiset" alamme olla aktiiviseurakuntalaisten keskuudessa enemmistö, eivät joidenkin "etnisten" mielipiteet merkitse meille paljoakaan. Koska meitä on nykyisin paljon, emme tunne itseämme mitenkään "poikkeaviksi" tai "erilaisiksi". Tämä kaikki on jäänyt sinne 70-luvulle.

        lukijan on helpompi seurata keskustelun kulkua, eikä tarvitse hyppiä sinne tänne pysyäkseen kärryillä. Mitäs kirjoitat sellaista, mikä ei kestä kopiointia.

        Loppuosan kopiointi edellisellä kerralla oli silkka vahinko. Siihenhän en edes kommentoinut. Sorry.


      • sivusta seurannut
        Loiva kirjoitti:

        Olen huomannut sekä tällä palstalla että elävässä elämässä saman. Kääntyneet ovat usein niitä kiivaimpia ja yksisilmäisimpiä. Ikään kuin vakuuttelisivat itselleen lopun ikää, että ratkaisu kääntyä oli (sittenkin) oikea. Uskon ja itsetunnon vahvistusta luulen siis. Huomattua sekin, että moni "etninen" ortodoksi ei edes ajattele uskoaan. Sieltä suunnalta löytyvät ne maallistuneimmatkin, eivät seka-avioliitoista tai niiden hedelmistä.

        Olisiko niin, että äskettäin kirkkoon liittyneillä on identtiteetti kriisi, siksi takertuvat lillukanvarsiin, ovat tiukkapipoisia, yksisilmäisiä.

        Entäs sitten ne etniset, vaikkapa rajakarjalaiset. Luulevat ilmeisesti esivanhempiensa esirukousten turvin taivaaseen livahtavansa, vaikka elää porskuttavat itse kuin viimeistä päivää.


      • E.Tninen
        sivusta seurannut kirjoitti:

        Olisiko niin, että äskettäin kirkkoon liittyneillä on identtiteetti kriisi, siksi takertuvat lillukanvarsiin, ovat tiukkapipoisia, yksisilmäisiä.

        Entäs sitten ne etniset, vaikkapa rajakarjalaiset. Luulevat ilmeisesti esivanhempiensa esirukousten turvin taivaaseen livahtavansa, vaikka elää porskuttavat itse kuin viimeistä päivää.

        Jou. Aika marginaalinen ryhmä mm. rajakarjalaiset etniset ortodoksit taitavat nykyaikana olla. Ja miten muuten rajakarjalainen etninen ortodoksi nykyaikana määritellään? Riittääkö, että on rajakarjalaisten ortodoksien sukua äidin puolelta ja isä on vaikkapa kiteeläistä ortodoksisukua, vai onko "aito" rajakarjalainen etninen ortodoksi ainoastaan 80 wee evakko Suojärveltä?

        Mielestäni rajakarjalaisuus käsitteenä on nykyaikana siinäkin mielessä hieman hankala, kun Suomen puolella asuvat ja vielä elossa olevat rajakarjalaiset ja etenkin heidän jälkeläisensä ovat suomalaistuneet. Tällä tarkoitan sitä, että elämme kuitenkin hyvin luterilaisvoittoisessa ja maallistuneessa yhteiskunnassa, jossa uskonnolla on suurimmalle osalle ihmisiä vain hyvin pieni merkitys. Voiko tuon käsitteen taakse (tai minkään muunkaan käsitteen) taakse mennä piiloon siten, että se automaattisesti tuottaisi muka jotain "täydellistä uskoa" tms. Not. Sanoisin.

        Ja tuskin kukaan odottaa taivaspaikan irtoavan esivanhempiensa esirukouksilla..? Eiköhän sitä itse pidä jotenkin tämä elämä hanskata siten, että joko paikka irtoaa tai sitten ei.


      • M-LS
        sivusta seurannut kirjoitti:

        lukijan on helpompi seurata keskustelun kulkua, eikä tarvitse hyppiä sinne tänne pysyäkseen kärryillä. Mitäs kirjoitat sellaista, mikä ei kestä kopiointia.

        Loppuosan kopiointi edellisellä kerralla oli silkka vahinko. Siihenhän en edes kommentoinut. Sorry.

        kun et kommentoinut sitä mitenkään ja sitaattimerkitkin puuttuivat. Ilmeisesti virhe tuli teknisistä syistä, joten ei siinä mitään.


      • M-LS
        Loiva kirjoitti:

        Olisikin mielenkiintoinen tutkimuksen kohde selvittää kääntyjien (ja poiskääntyjien) taustoja, syitä, odotuksia, pettymyksiä jne.

        Sanopas vielä, M-LS, kuinka syvästi omat lapsesi ovat ortodoksisuudessa kiinni. Ovatko seurustelukumppanit olleet vain ortodokseja? Entä puolisot, jos heitä on? Miten olet suhtautunut tai suhtautuisit luterilaiseen vävykokelaaseen? Tai ateistiin?

        Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Minusta lasten täytyy saada elää omaa elämää, eikä rakkaus varsinkaan katso uskoa.

        toinen polvi ei aina ehkä suhtaudukaan myötämielisesti vanhempiensa valintoihin tai vaikka pysyvät kirkossa, niin heidän uskonsa jää tapakristillisyyden asteelle.

        Omat lapseni kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään ja kaksi vanhinta, jotka ovat naimisissa, ovat valinneet toisuskoiset puolisot.

        Silti minusta kirkossa pitää pitää esillä sitä, että ortodoksinen avioliitto on ensisijainen ja seka-avioliitto vasta toissijainen vaihtoehto.


      • tjl
        Loiva kirjoitti:

        Siinä olet kyllä oikeassa, M-LS, että perheelle yhteinen usko(nto) olisi ihanteellisinta. Meillä vaimo kyllä jo ymmärtää Suuren Paaston päälle, mutta nämä "pienemmät" jäävät täysin huomiotta. Yksi, mikä vuodesta vuoteen kiristää tunnelmaa (no ei nyt ihan oikeasti!), on tämä pikkujouluhössötys. Joulu kun on ortodoksille 25.12. mutta luterilaisille nykyään jo lokakuussa!

        Niin, kyllä lapsemme ovat saaneet (huolimatta pienistä "lieveilmiöistä", joita voi pitää myös kulttuurin rikastajina ja maailmankuvan avartajina) ortodoksisuuden siemenen sekä kotoa että uskonnonopetuksesta. Silti heistä ei ole tullut hartaita, tunnustuksellisia, kirkossakäyviä ortodokseja. Siihen kun ei voi pakottaa. Toisille uskonto on voima, toisille kauhistus. Joillekin yhdentekevyys, osalle vankilakin. Osa löytää hengellisyyden aikuisena, osa ei koskaan.

        Hyvin sanottu. Kyllä minusta osan valinnasta voi jättää lapselle (tai siis nuorelle) - ei tarvitse yrittää pakolla kasvattaa uskovia kristittyjä, luterilaisia tai ortodokseja. Minusta jonkinlainen uskonnon perusturvallisuus ja arvomaailma tyyliin "varastaminen on rumaa" riittää.

        Uskonnosta johtuva ristiriita perheessä on tekemällä tehty ja hyvin vältettävissä keskustelemalla. Jos uskonto kerran on niin tärkeä asia, niin kaipa sitä sitten ymmärtää valita sopivan puolison. Itse olen naimissa ei-krisityn kanssa eikä mitään ongelmia ole ollut uskonnon suhteen. Eivätköhän todelliset ongelmat yleensä ole jossain ihan muussa.


      • M-LS
        tjl kirjoitti:

        Hyvin sanottu. Kyllä minusta osan valinnasta voi jättää lapselle (tai siis nuorelle) - ei tarvitse yrittää pakolla kasvattaa uskovia kristittyjä, luterilaisia tai ortodokseja. Minusta jonkinlainen uskonnon perusturvallisuus ja arvomaailma tyyliin "varastaminen on rumaa" riittää.

        Uskonnosta johtuva ristiriita perheessä on tekemällä tehty ja hyvin vältettävissä keskustelemalla. Jos uskonto kerran on niin tärkeä asia, niin kaipa sitä sitten ymmärtää valita sopivan puolison. Itse olen naimissa ei-krisityn kanssa eikä mitään ongelmia ole ollut uskonnon suhteen. Eivätköhän todelliset ongelmat yleensä ole jossain ihan muussa.

        vaan jokainen itse valitsee mihin uskoo. Voimme vain tarjoilla lapsille uskoa. Ottaa heidät mukaan kirkkoon, lähettää seurakunnan leireille jne ja tietysti ennen kaikkea viettää hurskasta ja kaikinpuolin esimerkillistä kotielämää.

        Uskonnollinen ristiriita syntyy perheessä silloin, kun molemmat kokevat oman uskonsa tärkeäksi, mutta puolison uskon taas vieraaksi. Kahden hartaan eriuskoisen henkilön avioliitto on näin ristiriitaisempi kuin sellaisen parin, joista toinen on uskovainen, toinen taas uskonnollisesti välinpitämätön.

        Joskus myös sukulaiset voivat aiheuttaa ristiriitoja parin tai perheen elämään tyrkyttämällä uskontoa heille ja vaatimalla esimerkiksi, että lapset kastetaan isän/äidin puoleisen suvun uskoon.


    • son of Ananias

      hieman siitä että kuka vilpittömästi haluaa sitten kasvattaa lastaan uskossa. Usein äiti on kyllä se joka aina uskontokasvatuksesta on enemmän kotona vastannut. Mutta lapsen parasta tässä tulee ajatella!

      Jos käänteisenä tämän kysymyksen laittaisi evlut palstalle niin samantyylisiä kommentteja sieltä satelisi.
      Eli tottahan toki täällä vinorististen lasien läpi kaikkia asioita tutkaillaan (ja eihän sitä voi pahana asiana pitää)

    • Römpän ukko

      Lain mukaan lapsi seuraa uskontokuntaan nähden äitiä. Vanhempien yhteisellä sopimuksella voidaan sopia, että lapsi seuraa uskontokuntaan nähden isää.

    • seka-avioliitossa elävä

      Tärkeintä on sopia asia puolison kanssa.

      Ortodoksisuus on rikkaus, mutta se on myös lapselle taakka. Lapsi erottuu joukosta jo tarhasta asti. Jos lapsi ei koe ortodoksisuutta omana uskontonaan, on valinta epäonnistunut. Tiedän monia ortodokseja, jotka ovat ihan käytännön syiden takia valinneet luterilaisen uskonnonopetuksen.

      Meidän tyttäremme on eronut ortodoksisesta kirkosta ja löytänyt mormonien luota hengellisen kotinsa. Ristiriitainen perhe on lapselle raskas paikka kasvaa. Meidän asiamme on nyt hyväksyä hänen valintansa, mutta jotain olisi pitänyt tehdä toisin.

      Yritän sanoa, että kastetta paljon tärkeämpi asia on lapsen uskonnollinen kasvatus. Paras ratkaisu oli yhdessä valittu uskonto ja huonoin lakiin vetoaminen.

    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      175
      1972
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1698
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1324
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1146
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      56
      1142
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      59
      927
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      912
    Aihe