Meillä on kohta kaksivuotias leikattu poikakani, puolisen vuotta sitten eläinsuojeluyhdistyksestä adoptoitu. En tiedä rotua, mutta täällä Hong Kongissa sanoivat sen olevan “paikallista rotua” (local breed). Pupu on aika tavalla rusakon näköinen, samanvärinen ja oloinen, suunnilleen ison kissan kokoinen. Kyseessä on ensimmäinen kanimme; perushoito-ohjeet olemme saaneet ja tulleetkin ihan hyvin toimeen, mutta pari kanipsykologista kysymystä askarruttaa mieltä.
Kanilla on “oma huone”, eli yksi makuuhuone on kanieristetty ja –varustettu – ei johtoja eikä muuta vaarallista nakerrettavaa, tilaa häkille ja lattialla liukuestemattoja helpottamaan hyppelyä. Ovella on portti ja päästämme kanin häkista jaloittelemaan kotona ollessamme, aamulla noin 45-60 minuuttia ja illaksi töistä tultua. Kanilla on myös mieleistä puuhaa koska olemme laittaneet vanhan vaahtomuovipatjan hyllyn taakse seinää vasten, ja kani saa nakertaa siihen tunnelia itselleen. Lattialta saa sitten säännöllisesti siivota ämpäritolkulla vaahtomuovinpalasia ;o) mutta onpahan kanilla tekemistä! Niille jotka huolestuivat, kani ei syö sitä vaahtomuovia vaan potkii palaset ulos tunnelista, ja patja on tuettu niin että tunneliin ei voi jäädä loukkuun.
Kanin häkki on tilava, alunperin koiralle tarkoitettu häkki jossa on tasainen lattia, kissan pissalaatikko vessaksi, vesi-, ruoka- ja heinäkupit hyvin kiinnitettyinä ja puinen kanin purulelu jota pupu tietysti täydellisesti boikotoi. Häkissä kani mahtuu hyvin oikaisemaan pitkäkseen.
Aamulla kun päästän kanin ulos, se sinkoilee innoissaan ympäriinsä häkissä niin että vessapurut pölisee eikä malttaisi millään odottaa sitä kahta sekuntia että saan oven auki ja vapaus koittaa. Kani hyppää lattialle ja loikkii jalkojeni ympäri, urputtaen samalla mennessään. Olen ymmärtänyt että se moittii minua kun jätin sen TAAS yöksi häkkiin enkä tullut tarpeeksi aikaisin aamulla päästämään sitä pois. Kani myös kuopsuttaa kaikki matot kasaan vaikka sen olisi paljon helpompi liikkua huoneessa jos matot ovat suorassa. Mutta ei, kun minä vielä oikaisen maton toista päätä, kani hyökkää jo mylläämään toista päätä ja alta aikayksikön matot ovat mytyssä lattialla.
Kun olen päästänyt pupun häkistä, siivoan samalla sen vessalaatikon, vaihdan veden ja annan ruokaa. Kani hyppelee lattialla jaloissani, ja näykkäisee joskus hampaillaan minua nilkasta. En ole liikuttanut jalkaani, eikä nilkassani pitäisi olla mitään ruualta tuoksuvaakaan, joten en ymmärrä miksi kani näykkii nilkkojani. Ainoa selitys jonka olen keksinyt on että kani haluaa mennä ohi juuri siitä kohdasta jossa seison eikä senttiäkään sivummalta, ja kun ei se osaa sanoa että “siirrä jalkaasi, haluan ohi!”, se viestittää halunsa näykkäisemällä nilkkaani. Se ei siis pure kovaa, mutta sen verran kuitenkin että tunnen selvästi sen hampaat nilkassani. – Onkohan tulkintani oikea, vai miksi luulette kanin näykkivän nilkkojani?
Parilla muulla kerralla olen sitten tuntenut kanin hampaat oikein kunnolla nahoissani, kerran kun hölmöyksissäni menin pistämään käteni käkkiin juuri kun pupu oli alkanut illastaa porkkananpalalla; syntyi tietysti väärinkäsitys että olisin ottamassa porkkanaa pois ja sain kyytiä. No oma vika, olisi pitänyt muistaa antaa ruokarauha. Mutta toisinaan kun kani on lattialla ja olen silittelemässä sitä se saattaa sittenkin yhtäkkiä näykkäistä tai murahtaa ja tehdä valehyökkäyksen. Mistähän tämä johtuu; olenko tietämättäni silittänyt sitä liian hitaasti / liian nopeasti / väärästä kohdasta, vai onko kani vain päättänyt että silittely sai loppua NYT! Rapsuttelen sitä yleensä korvien takaa, niskasta, otsasta ja pään sivuilta, mutta tuntuu siltä kuin kanilla olisi näkymättömät “sietorajat”, silittely 2.5 senttiä päässä kuononkärjestä on OK mutta älä kuvittelekaan siirtyväsi 2 senttiä lähemmäksi nenänpäätä, silloin loppuu ystävyys! – Miten teidän kaninne käyttäytyvät, ovatko samanlaisia?
Muutenkin tämä pupu tuntuu omaavan paljon enemmän tempperamenttia ja luonnetta kuin monet lemmikkieläinkaupassa näkemäni luppakorvat tai angorat. Meillä on myös koira, ja kun ensimmäistä kertaa päästin uudet kaverukset tutustumaan toisiinsa, kani loikki suoraan koiran kuonon eteen nuuskimaan että mikäs se tämä on. Koira peruutti epäilevän näköisenä liian innokkaan kanin luota, ja suhtautuu siihen vieläkin varauksella. Kani ei epäröi mennä tutustumaan mihinkään uuteen tai mielenkiintoiseen ympäristössään, mutta saattaa sitten säikähtää yhtäkkiä vain liian kovaäänistä puhetta tai varomatonta kädenheilautusta. Eli se on samaan aikaan sekä reipas ja rohkea että uskomaton jänishousu – mikä paradoksi.
Kertokaahan ihmiset millaisia teidän kaninne ovat, ja onko kokemuksia meidän pupumme laisesta pomppijasta. Kaikki kokemukset ja niksit arkipäivän kanipsykologiasta otetaan kiitollisena vastaan!
Kanipsykologiaa?
3
2004
Vastaukset
- tanja
Vaikkei kanisi vielä olekkaan syönyt/tai vahingossa nielaissut vaahtomuovia suosittelisin kuitenkin patjan pois ottamista. Rakenna sille kaivelu laatikko !
Tuo urputtaminen ei ole moite vaan osa kosiomenoja jolla se ilmoittaa "rakastan sinua"
Tuo jalasta näykkiminen on varmasti huomion hakua.
Kanin nenä on hyvin herkkä joten siihen ei pidäkkään mennä rapsuttelemaan. Meillä sätkyt vaikka vain ruohonkorsi osuu nenään.=)
Kuten rohkeimmat ja uteliaimmatkin kanit ovat kanit silti kaneja jotka pakenevat "vaaran" uhatessa ja katsovat sitten vasta onko mitään pelättävää...- Christelita
Kiitos vastauksesta! Vai kosiomenoista ja rakkaudentunnustuksista siinä urputuksessa onkin kyse – tässähän emäntä ihan punastuu, hih! Niinpä, kanihan kyllä pinkaisee ensin pakoon ja katsoo vasta sitten että oliko mitään aihetta. Mutta onko moisesta kanimaisesta säikkymisestä kovasti “haittaa” kanille, eli miten iso trauma se on ja miten varovasti tässä nyt pitäisi alkaa elää? Joskus kun kani on vapaana huoneessaan ja kuljen vaikka oven ohi, huomaan kanin säpsähtävän lekottelupaikallaan lattialla ja luovan minuun hermostuneen katseen. Selitän sille tietysti millainen hömppä se on, säikkyessään omaa emäntäänsä joka on vain tuomassa sille salaattia tms. Mutta jos kani siis noin helposti pelästyy, pitäisikö minun alkaa kulkea oven ohi varovaisemmin, jutellen ensin hiljaisella äänellä ennenkuin ilmestyn oviaukkoon, vai voimmeko jatkaa normaalia elämää pelkäämättä että pupuparasta on tulossa aivan hermoraunio? Kun kani on ensisävärin jälkeen tunnistanut minut siinä ovella,se kyllä heti rauhoittuu ja rentoutuu jatkamaan lokoiluaan, joten kovin pahasta pelästyksestä ei kai voi olla kyse.
Harkitsen nyt sen patjan kohtaloa, mutta mistähän sillävälin löytäisin sellaisen kaivuulaatikon tms. teko-ohjeet? Olin kyllä ajatellut jonkinlaisen puulevyistä rakennetun tunneli-“pesälaatikon” kyhäämistä kun huoneessa nyt kerran tilaa on, mutta kun kani niin innolla tuhoaa sitä patjaa en ollut saanut aikaiseksi vielä alkaa suunnitella mitään. Häkin lisäksi kanilla on huoneensa lattialla pieni koppi, sellainen muovinen pienelle koiralle tarkoitettu koppi jonka ajattelin vuorata jollain lämpimällä materiaalilla talven varalle – täällä kun sisälämpötila taloissa putoaa 10-15C tienoille tammi- helmikuussa! Kani vaan ei ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaista kiinnostusta koppia kohtaan, joten en tiedä miten käy jos rakennan / hankin jotain muita laatikoita, jäävätköhän nekin käyttämättä…? No, kaikenlaiset rakennusohjeet ja -vihjeet olisivat kuitenkin kovasti tervetulleita! - tanja
Christelita kirjoitti:
Kiitos vastauksesta! Vai kosiomenoista ja rakkaudentunnustuksista siinä urputuksessa onkin kyse – tässähän emäntä ihan punastuu, hih! Niinpä, kanihan kyllä pinkaisee ensin pakoon ja katsoo vasta sitten että oliko mitään aihetta. Mutta onko moisesta kanimaisesta säikkymisestä kovasti “haittaa” kanille, eli miten iso trauma se on ja miten varovasti tässä nyt pitäisi alkaa elää? Joskus kun kani on vapaana huoneessaan ja kuljen vaikka oven ohi, huomaan kanin säpsähtävän lekottelupaikallaan lattialla ja luovan minuun hermostuneen katseen. Selitän sille tietysti millainen hömppä se on, säikkyessään omaa emäntäänsä joka on vain tuomassa sille salaattia tms. Mutta jos kani siis noin helposti pelästyy, pitäisikö minun alkaa kulkea oven ohi varovaisemmin, jutellen ensin hiljaisella äänellä ennenkuin ilmestyn oviaukkoon, vai voimmeko jatkaa normaalia elämää pelkäämättä että pupuparasta on tulossa aivan hermoraunio? Kun kani on ensisävärin jälkeen tunnistanut minut siinä ovella,se kyllä heti rauhoittuu ja rentoutuu jatkamaan lokoiluaan, joten kovin pahasta pelästyksestä ei kai voi olla kyse.
Harkitsen nyt sen patjan kohtaloa, mutta mistähän sillävälin löytäisin sellaisen kaivuulaatikon tms. teko-ohjeet? Olin kyllä ajatellut jonkinlaisen puulevyistä rakennetun tunneli-“pesälaatikon” kyhäämistä kun huoneessa nyt kerran tilaa on, mutta kun kani niin innolla tuhoaa sitä patjaa en ollut saanut aikaiseksi vielä alkaa suunnitella mitään. Häkin lisäksi kanilla on huoneensa lattialla pieni koppi, sellainen muovinen pienelle koiralle tarkoitettu koppi jonka ajattelin vuorata jollain lämpimällä materiaalilla talven varalle – täällä kun sisälämpötila taloissa putoaa 10-15C tienoille tammi- helmikuussa! Kani vaan ei ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaista kiinnostusta koppia kohtaan, joten en tiedä miten käy jos rakennan / hankin jotain muita laatikoita, jäävätköhän nekin käyttämättä…? No, kaikenlaiset rakennusohjeet ja -vihjeet olisivat kuitenkin kovasti tervetulleita!Eipä sinun elämääsi tarvitse rajoittaa ja hipsutella. en usko että luontaisesta ominaisuudesta syntyy traumoja..
Kokeileppa rakentaa laatikko puusta (lautaa) johon laitat 2 oviaukkoa.(jos huone on kokonaan käytössä, mitat voit titysti päättää itse) Laita se täyteen heinää joka samalla toimii eristeenä.(ei vaneria jos kanisi jyrsii sitä koska siinä on vahvoja liima-aineita)
Voit myös rakentaa sille "hiekkalaatikon" jossa se voi kaivella...tämä vaatii tietysti jonkin verran siivoushulluutta koska kani helposti kaivellessaan pöllyttää maan ympäriinsä...=)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1761989Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361705Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81332Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241155Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591153Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151020- 60933
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57922