En edes tiedä mistä alottaisin. Seurustelen, asumme eri kaupungeissa ja alku menikin todella hyvin. Miesystävälläni on todettu masennus ja paniikkihäiriö joka nyt lääkkeillä ja hänen mukaansa tuellani on saatu hyvin hoitoon. Nyt viimeaikoina hän on alkanut miettimään rakastaako minua ja paljonko. Olenko lähinnä hyvä ystävä vain. Kavereille ja muille ulkopuolisille hän näyttää että kaikki olisi hyvin, puhuu jopa välillä kihloista ja lapsesta joka ihmetyttää minua.
Tilanne on rasittanut paljon minua kun miettii mitä tapahtuu ja mihin tämä tästä kääntyy. Rakastan häntä enkä haluaisi erota. Myös töissä on ollut vaikeaa. Nyt lopulta viikonloppuna romahdin, olin päivän töissä itkien, sen jälkeen hakeuduin päivystykseen jossa sain 10pv sairaslomaa sekä lääkkeitä. Seuraavan päivän nukuin, heräsin välillä tunniksi ja jatkoin unta. Tuntuu vain niin pahalta kokoajan. Eikä ole ketään kenen kanssa jutella. Pelottaa vain mihin tämä tästä menee ja mitä jos hän jättää minut kuinka pohjalle tipun.
pelottaa
5
373
Vastaukset
- Rose Marie
Stressi vie tosi nopeasti mukanaan, olet kuitenkin jo itse havainnut että kaikki ei ole hyvin!
Koska ette ole vielä kovinkaan situtuneita toisiinne kannattaa todellakin miettiä mikä on suhteen todellinen merkitys.
Sairaslomalle kaverin kiukuttelujen takia on minusta jo selvä merkki siitä että suhteessanne ei ole kaikki kohdallaan.
Usein haluamme sokeasti uskoa omiin unelmiimme niin vahvasti että todellisuus hämärtyy. Ethän ole kuitenkaan velvollinen olemaan vastuussa hänen tekemisistään tai päähänpinttymistään.
Ihastuneen ihmisen on helppo sortua olemaan jonkinlainen vahva lenkki suhteessa jossa ei olla tasavertaisia.
Kannattaa miettiä mihinkä omat voimat riittävät ennenkuin alkaa ottamaan taakkaa itselleen toisen vaikeuksista. Voi kuulostaa alkuun jopa narsistisen itsekkäältä, mutta niin se vaan on että jos et jaksa itse et jaksa toistakaan tukea.- elviiratar
Kiitos vastauksestasi. Onhan tuossa paljon perää, myönnän. Mutta korjaisin sen verran että pelkästään hänen kiukuttelujensa takia en sairaslomalle jäänyt. Meillä ei varsinaisesti ole ollut riitaa kertaakaan, vaan asioista on ihan rauhallisesti keskusteltu. Ja nyt viikonloppuna kun tämä romahtamiseni tapahtui ei ollut mitään mikä selittäisi sen. Kaikki oli aivan hyvin hänen suhteensa.
Ja hänellä on sairautensa suhteen kaikki hyvin nyt, eli ei ole tarvinut sinäänsä kantaa ylimääräistä taakkaa. Tiedän että tämä kuulostaa selittelyltä ja puolustelulta mutta se on totuus.
Tuntuu vaan että ehkä ennemmin minä tosiaan yritän liian sitkeästi saada tämän pysymään. Varsinkin tuntuu tyhmältä luovuttaa kun hän kerran ei ole varma tunteistaan. Eli rakastaa kyllä mutta ei tiedä riittääkö se aina. Joten liian nopeasti luovuttaminenkaan ei mielestäni ole kuitenkaan oikea ratkaisu kun muuten suht hyvin menee.
Osaltaan syynä tähän on myös työni joka on henkisesti raskasta.
Kiitos kuitenkin että sinä jaksoit lukea ja vastata. välillä kun tosiaan tuntuu että ketään ei välitä ja kun miesystävä on niin läheinen että joskus on hyvä saada puhuttua jollekin aivan muulle ihmiselle asioista.
Kiitos
- itsekkin....
Toki en tiedä varmasti, mitä miehesi mielessä liikkuu...Mutta itse vakavaa masennusta ja paniikkihäiriötä sairastaneena voin kertoa, että silloin tulee mietittyä kaikenlaista. Itse rupesin pohtimaan elämääni, ystäviäni, poikaystävääni ja ylipäätään kaikkia elämnarvojani, ja kaikki vanha ja tuttu tuntui vain ahdistavalta josta piti päästä eroon. Niinpä hylkäsin vanhat kaverit, harrastukset, poikaystävän ym ja yritin rakentaa elämää alusta alkaen uudelleen...Se oli minulle yksi tapa taltuttaa ahdistusta ja nyt ne vanhat kaverit ja harrastukset ovat taas alkaneet tulla takaisin...
Anna miehellesi aikaa, sillä masennus ei parane hetkessä!!! Vaikka ulospäin ihminen näyttäisikin jo terveeltä ja tyyneltä, voi hänen mielessään olla melkoinen myrsky vielä käynnissä!
Toivottavasti asiasi kääntyvät hyvin!=)- elviiratar
Kiitos viestistäsi!
Olen tuntenut poikaystäväni jo ennen pitkään ennen seurustelumme alkua, ilmeisesti kaikista pahin oli sillon jo ohi, mutta romahduksia sattui myös silloin. Nyt hänellä tosiaan omien puheiden mukaan lääkitys toimii ja hänen mielestään kaikki on paremmin. Samoin näyttää minun mielestäni olevan.
Mutta hän on myös kyllä sanonut että pää on välillä sekaisin ajatuksista eikä oikein tiedä mitä elämältään haluaisi.
En vain täysin ymmärrä sitä onko parasta heti kuitenkaan luovuttaa jos hän itsekkin sanoo että ei tiedä haluaako erota vai ei.
Tiedän että hän pärjäisi myös yksin hyvin, siksi pelkäänkin jos nyt vetäydyn niin homma kaatuu siihen. Itsekästä varmaankin...
En vain tiedä enää mikä olisi parasta nyt kummallekin. Minä rakastan ja paljon ja haluaisin saada tämän toimimaan. Ja hän sanoo että hänen on hyvä olla kanssani, mutta ei silti tiedä mitä haluaa. Ehkä siinä on osasyy olotilaani että teen ehkä surutyötä valmiiksi vaikka en halua erota ja rakastan liikaa.
Vaikeaa kun omatkin ajatukset ovat aivan sekaisin nyt. Toivottavasti asiat kääntyisi parhainpäin. - Tipe
elviiratar kirjoitti:
Kiitos viestistäsi!
Olen tuntenut poikaystäväni jo ennen pitkään ennen seurustelumme alkua, ilmeisesti kaikista pahin oli sillon jo ohi, mutta romahduksia sattui myös silloin. Nyt hänellä tosiaan omien puheiden mukaan lääkitys toimii ja hänen mielestään kaikki on paremmin. Samoin näyttää minun mielestäni olevan.
Mutta hän on myös kyllä sanonut että pää on välillä sekaisin ajatuksista eikä oikein tiedä mitä elämältään haluaisi.
En vain täysin ymmärrä sitä onko parasta heti kuitenkaan luovuttaa jos hän itsekkin sanoo että ei tiedä haluaako erota vai ei.
Tiedän että hän pärjäisi myös yksin hyvin, siksi pelkäänkin jos nyt vetäydyn niin homma kaatuu siihen. Itsekästä varmaankin...
En vain tiedä enää mikä olisi parasta nyt kummallekin. Minä rakastan ja paljon ja haluaisin saada tämän toimimaan. Ja hän sanoo että hänen on hyvä olla kanssani, mutta ei silti tiedä mitä haluaa. Ehkä siinä on osasyy olotilaani että teen ehkä surutyötä valmiiksi vaikka en halua erota ja rakastan liikaa.
Vaikeaa kun omatkin ajatukset ovat aivan sekaisin nyt. Toivottavasti asiat kääntyisi parhainpäin.Tuntuu, että käyt nyt itse läpi jotain merkittävää, jotain menetystä tai aikasempaa ongelmaa. Siksi itku, sairasloma. Itsellänikin on usein outoja ikävän tunteita, olen käynyt usein ammattiauttajallakin. Tunteitaan ei tarvi hävetä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h352875Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062671Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv302385Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491904Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141513- 321473
- 271389
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1021203- 1771183
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711025