Nyt ei ole enää leikki kyseessä! Ystävälläni on kolme pientä lasta, ja väkivaltainen mies (joka ei kyllä ainakaan toistaiseksi ole kajonnut lapsiin). Masennusta on kestänyt jo useamman vuoden, ja sitä on hoidettu mielialalääkkeillä ja rauhoittavilla. Myös sairaalajaksoja on ollut. Nyt ystäväni on paniikissa, kun rauhoittavia hänelle ei enää anneta. Hän on alkanut käyttää alkoholia mielialalääkkeiden kanssa. En tiedä, tietävätkö sosiaaliviranomaiset tästä.
Olen yrittänyt auttaa ja olla tukena, mutta koen sen hyvin vaikeaksi. Ystäväni jättää auttamisen mahdollisuudet kovin suppeiksi. Hän ei uskalla nukkua kotonaan, kun pelkää miestään. Päivällä pitää vahtia lapsia, joten silloinkaan nukkuminen ei onnistu. Olen pyytänyt häntä kotiini, jotta hän voisi nukkua minun vahtiessani lapsia, mutta hän ei uskalla ahdistuksen vuoksi poistua kotoaan. Minä taas en voi aina olla hänen luonaan, sillä minulla on omiakin alle kouluikäisiä lapsia, ja kieltämättä pelkään, että joutuisin lasteni kanssa väliin, jos mies palaisi suuttuneena kotiin.
Suihkuun ystäväni ei ole jaksanut yli viikkoon. Lapsia on käyttänyt pesulla eräs sukulaisnainen. Mutta koska tämä sukulaisnainenkin on työelämässä, hän ei voi aina olla saatavilla. Olen yrittänyt houkutella ystävääni ulos, mutta hän ei suostu lähtemään. Usein hän istuu sängyssä itkemässä verhot ikkunoissa, ja lapset leikkivät keskenään. En kai voi aikuista ihmistä pakottaa mihinkään, vaikka mieli tekisi? En itse ole koskaan ollut oikeasti masentunut, joten en ole asiassa mikään asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ulkoilu parantaisi oloa varmemmin kuin alkoholi ja eristäytyminen...
Koska masennusta on jatkunut jo niin kauan, ystäväni on aika lopussa. Hän puhuu usein itsemurhasta, ja sanoo jaksavansa päivän kerrallaan vain lasten takia =o(. Pelkään, että tilanne lopulta johtaa lasten huostaanottamiseen. Silloin ystäväni varmasti turvautuisi "viimeiseen vaihtoehtoon". Tämä aiheuttaa minulle eniten ristiriitaisia tunteita, sillä lapset ovat ystävälleni kaikki kaikessa, enkä missään tapauksessa haluaisi olla missään tekemisissä sen kanssa, jos lapset huostaanotettaisiin. Mutta toisaalta olen lapsista valtavan huolissani, kun olen nähnyt, missä kunnossa ystäväni on. Omia lapsiani en ikinä uskaltaisi jättää hänen hoitoonsa. Hän ei käsittääkseni aina oikein jaksa vaihtaa vaippoja tai laittaa lapsille ruokaa. Perhe on tukitoimenpiteenä saanut lapsille päivähoitopaikan, mutta jostakin syystä lapsia ei aina viedä sinne. Nyt lasten äiti kai pelkää, että jos antaa lapset miehen vietäviksi, hän ottaa lapset, eikä palaa kotiin.
Ehdotin, että äiti hakeutuisi lasten kanssa turvakodin kautta omaan asuntoon, mutta hän pelkää, että erottuaan ei ikinä saisi uutta miestä. Lisäksi on tietysti se todellinen ongelma, että hän ei pärjää lasten kanssa ilman apua! Mielestäni on olemassa perhekoteja, joihin huolitaan myös äiti lapsineen. Siellä olisi koko ajan henkilökunnan tuki ja apu läsnä, mutta se ei kuulemma ole vaihtoehto, sillä hän ei halua lähteä kotoaan. Toisaalta hän taas ei uskalla elää siellä normaalisti miehensä kanssa, mutta ei jaksa yksinkään. Kuinka ihmeessä autan häntä!?! Minähän en sinne voi muuttaa miehen tilalle, kun on tämä omakin elämä. Nyt tunnen itseni tosi paskaksi, kun ajattelen omaa elämääni, vaikka toinen taistelee hengestään ja lapsistaan...
Onko jollakin antaa linkkiä joillekin sivuille, mistä voisin hakea apua? Tuntuu, että tämän paikkakunnan osaaminen näin vakavan masennuksen käsittelemiseen on rajallista, joten voisiko apua saada esim. pääkaupunkiseudulta tai jostakin? Kaikki vinkit ovat nyt tervetulleita!
Olen yrittänyt auttaa ja olla tukena, mutta koen sen hyvin vaikeaksi. Ystäväni jättää auttamisen mahdollisuudet kovin suppeiksi. Hän ei uskalla nukkua kotonaan, kun pelkää miestään. Päivällä pitää vahtia lapsia, joten silloinkaan nukkuminen ei onnistu. Olen pyytänyt häntä kotiini, jotta hän voisi nukkua minun vahtiessani lapsia, mutta hän ei uskalla ahdistuksen vuoksi poistua kotoaan. Minä taas en voi aina olla hänen luonaan, sillä minulla on omiakin alle kouluikäisiä lapsia, ja kieltämättä pelkään, että joutuisin lasteni kanssa väliin, jos mies palaisi suuttuneena kotiin.
Suihkuun ystäväni ei ole jaksanut yli viikkoon. Lapsia on käyttänyt pesulla eräs sukulaisnainen. Mutta koska tämä sukulaisnainenkin on työelämässä, hän ei voi aina olla saatavilla. Olen yrittänyt houkutella ystävääni ulos, mutta hän ei suostu lähtemään. Usein hän istuu sängyssä itkemässä verhot ikkunoissa, ja lapset leikkivät keskenään. En kai voi aikuista ihmistä pakottaa mihinkään, vaikka mieli tekisi? En itse ole koskaan ollut oikeasti masentunut, joten en ole asiassa mikään asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ulkoilu parantaisi oloa varmemmin kuin alkoholi ja eristäytyminen...
Koska masennusta on jatkunut jo niin kauan, ystäväni on aika lopussa. Hän puhuu usein itsemurhasta, ja sanoo jaksavansa päivän kerrallaan vain lasten takia =o(. Pelkään, että tilanne lopulta johtaa lasten huostaanottamiseen. Silloin ystäväni varmasti turvautuisi "viimeiseen vaihtoehtoon". Tämä aiheuttaa minulle eniten ristiriitaisia tunteita, sillä lapset ovat ystävälleni kaikki kaikessa, enkä missään tapauksessa haluaisi olla missään tekemisissä sen kanssa, jos lapset huostaanotettaisiin. Mutta toisaalta olen lapsista valtavan huolissani, kun olen nähnyt, missä kunnossa ystäväni on. Omia lapsiani en ikinä uskaltaisi jättää hänen hoitoonsa. Hän ei käsittääkseni aina oikein jaksa vaihtaa vaippoja tai laittaa lapsille ruokaa. Perhe on tukitoimenpiteenä saanut lapsille päivähoitopaikan, mutta jostakin syystä lapsia ei aina viedä sinne. Nyt lasten äiti kai pelkää, että jos antaa lapset miehen vietäviksi, hän ottaa lapset, eikä palaa kotiin.
Ehdotin, että äiti hakeutuisi lasten kanssa turvakodin kautta omaan asuntoon, mutta hän pelkää, että erottuaan ei ikinä saisi uutta miestä. Lisäksi on tietysti se todellinen ongelma, että hän ei pärjää lasten kanssa ilman apua! Mielestäni on olemassa perhekoteja, joihin huolitaan myös äiti lapsineen. Siellä olisi koko ajan henkilökunnan tuki ja apu läsnä, mutta se ei kuulemma ole vaihtoehto, sillä hän ei halua lähteä kotoaan. Toisaalta hän taas ei uskalla elää siellä normaalisti miehensä kanssa, mutta ei jaksa yksinkään. Kuinka ihmeessä autan häntä!?! Minähän en sinne voi muuttaa miehen tilalle, kun on tämä omakin elämä. Nyt tunnen itseni tosi paskaksi, kun ajattelen omaa elämääni, vaikka toinen taistelee hengestään ja lapsistaan...
Onko jollakin antaa linkkiä joillekin sivuille, mistä voisin hakea apua? Tuntuu, että tämän paikkakunnan osaaminen näin vakavan masennuksen käsittelemiseen on rajallista, joten voisiko apua saada esim. pääkaupunkiseudulta tai jostakin? Kaikki vinkit ovat nyt tervetulleita!
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.turvakoti.net/
http://www.apua.info/apua_nopeasti.html
http://www.mielenterveysseura.fi/toiminta_palvelut.asp?main=Auttamispalvelut&page=2&cat=Auttamispalvelut
Tämän äidin pitää nyt tajuta että kysymys ei ole hänen miehentarpeestaan vaan lasten koko tulevaisuudesta. Ellei tilannetta saada purettua, lasten huostaanotto on todellakin kohta se ainoa vaihtoehto. Selvästikään myöskään äidin lääkitys ole kunnossa eivätkä siihen rauhoittavat auta. Ihailen sinun uhrautuvuuttasi, toivottavasti noista linkeistä löytyy edes jotain apua. Ellei turvakotiin meno onnistu, ainakin paikalle pitää saada sosiaalityöntekijä.
Suti on laittanut hyvät linkit. Tilanteen ollessa kuvatun kaltainen on siihen puututtava heti. On aivan sama tuleeko tämä kolmenlapsen äiti saamaan tulevaisuudessa miestä, juuri nyt hänellä on kolme lasta huollettavanaan!
Tämänlainen käytös täyttää jo selkeästi määritteen että on itselleen tai läheisilleen vaaraksi, jossa tapauksessa voisi tulla kysymykseen jopa pakkohuostaanotto (lapset)ja pakkohoito (äiti). Niin kamalalta kuin se kuulostaakin.
Mielestäni Sinun kannattaisi toimia heti. Asiat yleensä mutkistuu kun ne pitkittyy.
terapia auttaa...
ahhahahahahahaha
sulle ei auta muu kuin koppi hoito.
teet ilmoituksen sosiaalituöntekijälle, niin he hoitavat äidin ja lasten asiat, se kuuluu heidän työtehtäviin.